30.6.2011

Asiallisesti alkuviikosta

Maanantaina aamusta tuli sellainen olo, että on oltava asialliset vaatteet päällä. Näitä päiviä tulee aina välillä ja silloin on kaivettava jotain pukuun viittaavaa kaapista esille. Tietenkään näihin ei ole mitenkään fiksua pukeutua kuumalla kelillä, mutta itsepäisesti kuitenkin päätin, että minä laitan pitkäthousut ja jakun päälle. Oliko hyvä idea? Ei, mutta vettä ainakin kului kiitettävissä määrin. Toisaalta olen ihan tyytyväinen vaatetukseen noin muuten.



Armans Hovikuvaajani kuvasi nämä, joskin kuten kuvistä näkyy, bussia odotellessamme (johon saimmekin sitten pinkaista kovemmalla vauhdilla silti). Paidan kävin ostamassa flunssan keskellä YourFACEn kokoelmasta alennusmyynnillä ennen juhannusta. Pidän kyseisen ketjun vaatteista suuresti, joten siellä tulee etenkin alennusmyyntien aikana käytyä sitten enemmänkin.

Itse pidän noista vaatteista, vaikka ne varmaankin muutaman kilon tuovatkin lisää painoa. Etenkin kaulakoru on suuri suosikkini sen erilaisuuden takia.

29.6.2011

Uusia luomivärejä

Sorruin tässä jokunen tovi sitten ostamaan uusia luomivärejä. En ihan alvariinsa niitä ostele, joten nyt kun sitten ostin kerralla kokonaiset kaksi, niin ajattelin jakaa tämän ilon kanssanne. On tosin myönnettävä, että toinen niistä on ollut jo aikaisemmin käytössä, joten aloitetaan siis siitä.


L'Orealin sävy 316 Laetitia Casta Rose Platine on ollut arkimeikkikäytössäni nyt viimeisen puoli vuotta. Ostin edellisen tammikuussa ja on myönnettävä, että se ei ole vielä loppumassa pariin kuukauteen vaikka pohjat jo väreistä väkyvätkin. Kuitenkin tuli samalla investoitua tähän kun kerran jotain meikkejä halusin itselleni ostaa. Tosin on sanottava suoraan, että en ihastunut tähän uuteen rasiaan mitenkään suorilta.


Edellisessä mallissa olivat värit erillään toisistaan. Vaikka niistä tuo vasemmassa reunassa oleva vaalea korostusväri puuttuikin, niin ainakin näin suoraan kokeilematta sanon, että sitä vanhaa oli helpompi käyttää. Tosin niin kauan kun en ole kokeillut, niin on oikeastaan aika vaikea sanoa. Samalta valmistajalta on muitakin luomivärejä käytössä ja kyllä sitä niitä vanhoja kaipaa, jossa värit olivat "omissa lokeroissaan" sen sijaan, että olisivat samassa paletissa.


Ruskettuneelle (siis niin ruskea kun minusta nyt ikinä tulee) käsivarrelle vedetyt väriesimerkit eivät kovin paljon erotu, mutta näin vaalealle ihmisellä vaaleat sävytkin sopivat, etenkin kesällä, joten näillä mennään. Itse pidän, mutta toisaalta mikäs on olla pitämättä kun kerran on kauniin värisiä sävyjä ja nerokkaasti vielä tehtaalla keskenään soinnutettuja, niin ei omaa päätä tarvitse vaivata ajattelemalla, mikä sopisi yhteen ja mikä ei.

Toisena investointina olikin sitten ns. Väriä elämään paletti eli




Tässä Isadoran paletissa on ainakin värikkyyttä ja vaikka hieman olenkin arka tuon käytön kanssa, niin ainakin saa mielenkiintoisia ja erilaisia meikkejä loihdittua. Totuushan on se, että olen todella huono kokeilemaan mitään uusia värejä, joten laskettakoon tämä sellaiseksi kokeilukerraksi, kun aidosti koeta kokeilla jotain muuta kun aina vain sitä samaa vanhaa ja tylsää.


Ihan kohtuu hyvin vaikuttivat nämäkin pigmenttiä sisältävän, nyt onkin sitten mietinnässä, että minkä kaikkien vaatteiden kanssa nämä sopisivat ja minkä eivät. Tuohon pakkauksen omaan levittimeen en niin kovasti ihastunut, vaikutti todella hauraalta ja helposti hajoavalta, mutta noin muutoi kyllä hyvältä vaikutti. Täytynee jossain vaiheessa kertoilla enemmän siitä, miten nämä meikäläisen luomilla nämä värit pysyivät.

27.6.2011

Häähömpötys

Ystäväpariskunta on menossa naimisiin ja osallistun häihin juhlallisella tittelillä "sulhasen hermojen kasassa pitäjä". Tämä siis tarkoittaa, että koetan tehdä kaikkea muuta kuin luonnostaan organisoidusta morsiammesta edes vähän organisoitua, niin sulhasparka ei menetä järkeään seuraavan neljän kuukauden aikana. Mitä tämä sitten pitää sisällään ihan oikeasti? En tiedä vielä, odotan mielenkiinnolla. Siitä on kauan kun olen viimeksi ollut häissä edes vieraana, saati ollut tekemässä sellaisia. Niinpä minä astuin uuteen maailmaan selatessani yhtä jos toistakin hääsivua koettaessani kaivaa tietoja siitä, millaisia tapoja, leikkejä ja muita häihin liittyy. Tottahan olen katsonut TV:n tällä hetkellä sarjatulena tunkemia hääohjelmia, mutta se ei tarkoita, että olisin oikeasti perehtynyt sen suuremmin siihen, mitä häiden järjestäminen vaatii ja mitä se muutenkaan pitää sisällään.

Niinpä minä sitten perehdyin Juhannuksen aikana aiheeseen enemmänkin. Olen selannut erilaisia hääkakkuja ja -pukuja läpi ja muutenkin hämmästellyt sitä miljardibisnestä, joka tämän asian ympärillä pyörii. On kaikkea mahdollista pienistä suuriin juttuihin ja en yhtään ihmettele, että sulhasella on potentiaalinen päänhajoamisongelma. Lukemalla vain sivun tai kaksi niin on itsekin aivan pää pyörällä siitä, mitä kaikkia vaihtoehtoja on olemassa. Morsiankin sekoaa vähemmästäkin. Kaiketi siinä tulee sellainen hinku tehdä sitä ja tätä ja tuota. Helposti unohtanee sen, että jokaisten häiden kuuluisi olla sen hääparin näköiset, ei suoraan lehden sivuilta otetut mallihäät. Itse ainakin odotan tulevia lokakuun häitä innolla, toisaalta eihän minun niistä tarvitse stressata, eivät ole omat hääni.

On kuitenkin asia, josta osaan stressata hyvinkin näihin häihin liittyen, nimittäin oma vaatetukseni. Häiden Morsian valmistui ammattiinsa vuodenvaihteessa ja tammikuussa pidetyissä valmitujaisissa pidin ikuisuussuosikkipikkumustaani. Kotinörtin edellisissä syntympäiväjuhlissa tämän vuoden alussa oli puolestaan käytössäni toinen juhlamekkoni eli pikkumusta versiona violetti. Tummansinisenä omistan vielä oikein sopivan juhlamekon, mutta senkin olen jo saman ystäväpiirin juhlissa reipas kuukausi sitten pitänyt. Kysymys kuuluukin, voinko pukea jonkun vanhoista mekoista ylleni vai onko edessä uuden juhlamekon etsintä?

Tiedän vallan hyvin itsekin, että voisin pukea jonkun vanhoistanikin ilman mitään ongelmia tai vaikka budjettishoppausreissun tuloksena omistankin kaksi uutta mekkoa, en jotenkin koe, että niistäkään kumpikaan olisi oikea näihin häihin. Sininen on liian kesäinen ja musta on... no siis musta. En koe, että häissä voisin pitää mustaa vaikka kuinka asustaisin sen jollain kivalla värillä muuten.





Mekkoni ovat tämän mallisia, ainakin juhlaversiot. Lukuunottamatta sitä tummansinistä, jossa on aivan ihastuttavat hihat ja jota rakastan muutenkin yli kaiken. Pidetään se siis mielessä ja jos ei mitään muuta tule sinnikkäästä etsinnästä huolimatta vastaan, niin laitan sen sen ylleni. Noh, tämän mekon ongelma on siinä, että en ole kovin viehättynyt kasivarsiini, joten huivia tai boleroa saa tämän kanssa laittaa päälle. Huivi menisi häihin hyvin, bolerokin jos löytyy sopivanlainen.

Värinä tämä olisi ihanteellinen:



Paitsi että jo omistan tällaisen, sen Kotinörtin juhlissa päälläni olleen. Ei siinä, ettenkö voisi ostaa kahta samanlaista, mutta ainakin voisin kokeilla jotain muuta jossain vaiheessa. Toisaalta mallissa ei myöskään haltteri ole se, jota haluan käyttää. Minä saan aina erilaisista niskalenkeistä vaan itselleni aikaan pääkivun vaikka olisi kuinkalöysällä olisi se, joten siinä mielessä voi unohtaa tuon idean. Nätti se on kyllä. Tosin tässäkin törmää siihen "Miten sitten käsivarret" ongelmaan.

Tahtoisin siis polvimittaisen juhlamekon jossa on pienet tai isommat hihat. Mielellään niin, että ei tarvitse ostaa uutta kokonaan asusteita myöden vaan asusteet olisivat omasta takaa.


Tällainen olisi mm. ihan kiva malli vaikka hieman arkinen. Kankaasta se on toki kiinni tämäkin homma. Pitää katsella. Ongelmahan on siinäkin, että haluan yksivärisen ja jonkun kivan värisenä (kivoja värejä ovat sininen, musta ja liila). Ymmärrätte ongelmani? No hyvä.

Jatkan pääni rasittamista mekon suhteen ja elän toivossa, että rakas ihastukseni Awear pelastaa elokuussa tilanteen ja tarjoaa jälleen hätkähdyttävän kauniita ja hyvin istuvia mekkoja (sieltä se sininenkin on hankittu, samoin kesäisen ihanan pitkä maximekkoni). Siihen saakka pidän silmäni auki ja katselen mitä maailma tuo vastaan.

25.6.2011

Juhannuksen kunniaksi kesäasu

Viime viikon perjantaina oli kaunis keli ja tämän kelin kunniaksi otatin Hovikuvaajallani itsestäni myös valokuvia jälleen ihanaisen työpaikkamme ah niin ihanan ankeaa seinää vasten.


 
Hame on sama kun tänä viikonloppuna käyttämäni, mutta muutoin vaatteita vaihtamalla sain tyylistä edes vähän erilaisen. Paita tuo työasuun asiallisuutta, verrattuna edellisen asun paitaan, tässä on myös säädyllisempi kaula-aukko, joka sinällään on kuitenkin todella suuri plussa. Jalassa olevat kengät ovat ihan ykkössuosikkikenkäni kesäkengistä. Sopivalla 6cm korolla varustetut Espritin kengät ovat palvelleet ansiokkaasti viime keväästä lähtien ja tällä hetkellä on sellainen olo, että tulevat palvelemaan niin kauan kunnes niitä ei tarvitse enää korjauttaa. Näiden kenkien käytöstä kertonee myös se, että niistä on rusketusrajat jalkapöydissäni, joten olen ainakin koettanut pitää muitakin kenkiä tässä viime aikoina.

Hyvät kengät ovat kuitenkin aina sijoitus, siksi alkuviikon uutinen Palmrotin velkasaneerauksesta järkytti mieltäni. Ensimmäinen ajatus oli: "Mistä mä enää saan kunnon talvikenkiä?". Vaikka kuinka mielenkiinnolla tilannetta seuraankin, niin pienimuotoinen pelko on olemassa, että talvikenkiä on ostettava yhdet tai kahdet varastoon, jotta voin vielä useammankin Suomen talven selvitä kaatumatta, kastumatta ja palelematta. Lähin liikkeeni ainakin lopettaa, siitä innostuneena samalla kun ostimme äidin kanssa eilen mainitun takin, ostin myös syysavokkaat. Niin perinteiset matalat housujen kanssa pidettävät mustat Palmrotin kävelykengät kuin olla ja voi. Palataan niihin kuitenkin myöhemmin.

Nyt on aika nauttia kesästä ja lukuisista kesäkengistäni.

24.6.2011

Punainen

Kuten olen aikaisemmin todennut, minuun on iskenyt joku kummallinen punaisuuden vimma. Vuosikausia vannoin, että minä en laita päälleni mitään punaista. Koin oloni paloautoksi, niin varma olin siitä, että punaisen sävyt eivät sovi minulle ollenkaan. Jostain syystä aloin muutama vuosi sitten kuitenkin katselemaan erilaisia punaisia asusteita sillä silmällä. Ensimmäinen punainen ostokseni oli pääsiäisenä 2010 ostetut punaiset pikkikorkoiset avokkaat. Syytin hairahduksestani ulkomaita ja sitä, että Lissabonissa kaikilla oli sellaiset kengät... kunnes menin ja ostin kenkiin sopivan laukun.

Olin monta kuukautta tyytyväinen näihin ostoksiini, kunnes nyt tämän vuoden keväällä tapahtui jotain, jota en oikein osaa selittää itselleni. Ostin nimittäin ensin alennusmyynnistä punaisen käsilaukun. Sen jälkeen tulivat tasaisessa tahdissa myös alennuksesta ostettu huivi sekä Dublinista pääsiäisenä tuodut punaiset kengät.

Viime viikolla se kuitenkin tapahtui, olin äidin kanssa kaupassa kun Halosen puolen hinnan päivillä näin sen, mitä ilmeisesti olin tiedostamattani tahtonnut jo kauan:


Menin ja ostin kirkuvan punaisen trenssin tietämättä oikeastaan edes itse, mikä takissa niin suuresti viehätti (-50% alennuksen lisäksi siis). Kiitos sateisen viikonlopun laitoin takin heti päälleni perjantaina ja vaikka on myönnettävä, että takki piti vettä Turun kaatosateessa, niin avokkaat sen sijaan kastuivat ja sen takia olin kipeäkin.

En ihan ole varma vielä, mihin tämä äärettömän oloinen rakkauteni punaiseen mahtaa minut johtaa, mutta ainakin tällä hetkellä takin myötä on sellainen olo, että en tarvitse mitään uutta punaista hetkeen. Ihan kuin se olisi täyttänyt koko punaisen vaatteen tarpeeni. Kuvan muuten kiltisti otti Kotinörtti.

Tarkkasilmäiset ehkä kiinnittivät huomiota jalassani oleviin sukkahousuihin kuvassa. Kyllä, ne ovat juuri nämä kehutut Englannista tilatut mallit, jotka koin myös voivani kaupunkivierailuni kunniaksi vetää jalkaani.


Lauantain kunniaksi ovat saumat jo aavistuksen vinossa, mutta ah niin ihanat ne kyllä jalassa ovat. Hivelevät säärtä kuin paraskin silkki. Näitä täytynee tilata lisää. Ellen sitten odota kiltisti ensin Dublinin reissua ja katso sieltä jos löytyisi yhtä hyviä. En osaa sanoa, pitää katsoa. Näitä ainakin rakastan ihan täydestä sydämestäni.

Joskus elämä on täydellistä, ihan vaan koska jalassa sattuu olemaan täydelliset sukkahousut.

23.6.2011

Uusia kynsilakkoja

Elikkä tämä viikko on, kuten edellisestä merkinnästä selvisi mennyt todella tiiviisti peiton alla. Sairaanhoitaja totesi maanantaina, että ei ole töihin kuumeessa menemistä ja lääkäri totesi tänään, että jos nyt vielä lepäät, että et mene muita tartuttamaan kun kerran on lämpöä edelleen. Kaikkineen kuumeessa ei ole mikään hyvä idea kirjoittaa, kokeilin kyllä, mutta teksti oli niin kammottavaa, että jätin julkaisematta. Hyvä näin. Nyt kun lämpö on tiessään särkylääkkeen avulla ja uudelleen tekstit luettuani, niin on parempi todellakin, että jäivät julkaisematta.

Tämän viikon olen kuitenkin nauttinut uusista kynsilakoista jotka tuli ostettua jo viime viikolla, mutta joista loogisesti en ole mitään vielä kirjoittanut. Tämän viikon (ja todella tarkoitan siis melkein koko viikkoa, lakat on laitettu viime perjantaina ja tänään totesin, että pakko ne on ottaa pois) kynnet ovat olleet seuraavanlaiset:


Tämä kuva on napsaistu eilen illalla, joten kulumia havaittavissa jo tässä vaiheessa. Päätin nimittäin vihdoin siis inestoida. Luettuani useammasta blogista, että O.P.I.n lakat ovat parhaita mahdollisia päätin kokeilla. Ei sillä, että olisin mitenkään fiksusti ostanut jonkun neutraalin sävyn, ostin halkeilevan päälilakan:


Ohjeistuksen mukaan se tulee levittää kokonaan kuivuneelle kynnelle ja niin tämän lakkaukseni kanssa myös toimin. Ihastuneena katselin kuinka lakka teki juuri kuten purkissa oli luvattu ja loi hauskan halkeilleen pinnan värillisen lakkani päälle. Tähän päälle sudin vielä saman valmistajan päälilakkaa niin hämmästyksekseni tulos todella kesti kuusi päivää. Ehkä se päälilakka näistä kahdesta oli se fiksumpi ostos...

Alla oleva punainen lakka on Lumenen Natural Code numero 6 Stand Out.


En tiedä ovatko kyseiset lakat mitenkään laadullisesti parhaita mahdollisia (tähän joku enemmän lakkoja käyttävä osaa varmasti vastata), mutta ainakin ne ovat edullisia ja niillä saa kahdella kerroksella kivan peittävän lopputuloksen. Olen kynsieni kanssa kovin kausi-ihminen. Välillä kynnet ovat kuukauden tai kaksi lakkaamatta, sitten taas innostun ja hankin pari uutta lakkaa tai katselen vanhaa varastoani todeten, että voisi taas kokeilla, josko olisi joku kiva väri.

Siksi Nautral Codet ovat mieleeni, purkit ovat edullisia ja värivalikoima on suuri. Purkit eivät myöskään ole mitään valtavan suuria, jolloin haihatteleva pääni joutuisi ahdistumaan siitä, että lakka ei ole kulunut ollenkaan. Kertaakaan en ole elämässäni onnistunut käyttämään kuin alus- tai päälyslakka purkin loppuun, sen verran harvoin kuitenkin lakkaan, että ennemmin ovat lentäneet tuotteet roskiin kuivuneina kuin käytettyinä.

Päätin kuitenkin, että koska kynteni ovat taas venähtäneet, niin voisin ihan oikeasti kokeilla, josko saisin jotain jopa lakkauksilla aikaan. Ei minusta mitään kynsitaiteilijaa ole tulossa, mutta tällä hetkellä kynsissä on kuivumassa sini-vihreä lakka, vielä toinen kerros ja sitten hopeista päälle. Jos siis edes jotain mielenkiintoista saisin lakoilla aikaan. Edes nyt tämän heinäkuun, kohta se innostus kuitenkin hiipuu.

Ai niin, muistatteko kun tilasin postimyynnistä uuden mekon? No, nyt se on täällä, hain aamusta kauppareissulla ihanan taivaansinisen mekkoni, jonka juhannuksen kunniaksi päätin kiskaista päälleni, oli sitten keli mikä tahansa. Tästä on aivan varmasti tulossa kuvia vielä viikonlopun jälkeen.

Juhannuksen ajaksi olen naputellut muutaman tekstin teille valmiiksi ja jos vaan osasin käyttää oikein noita ohjeistuksia ja julkaisuasetuksia oikein. Totesin, että koska olen laiminlyönyt merkintöjen syntymistä, niin voin ainakin kirjoittaa niitä muutaman kappaleen valmiiksi. Oma juhannukseni tulee sujumaan rauhaisasti ja ainakin toivon, että mahdollisimman vähäsateisesti, jotta en taas kastuisi ja kipeytyisi.

Hyvää Juhannusta <3

20.6.2011

Flunssa

Sen siitä saa kun kastelee jalkansa viikonloppuna. Mikäli aivot ovat tallella huomenna ja kuume laskenut eilisestä ja tämän päiväisestä niin lisää tekstiä tulossa.

17.6.2011

Neliapilahumala

Jokaisella on varmasti omat lempikaupunkinsa joihin matkustaa. Kaupunki joka on tehnyt vaikutuksen, maa jonne voi palata uudelleen ja uudelleen. Vuosikausia omalla kohdallani nämä olivat Rooma ja Lontoo. Roomassa en ole käynyt kuin kerran, Lontoossa sitten senkin edestä. Kuvittelin olevani jo niin vanha, että mikään kaupunki saati maa ei valloittaisi sydäntäni enää uudelleen yhtä pahasti kuin edellämainitut jotka veivät sydämeni jo teininä.

Olin väärässä...


Neliapila humalaksi sitä sanovat paikalliset. Irlantiin joko rakastuu tai siitä löytää useita ärsyttäviä puolia. Pääsiäisenä viikko riitti tekemään sen, että elokuussa on loman kohteena sama kaupunki (liput ja hotelli tarkoitus varata tänään). Miksi sitten juuri Dublin?

Itselleni se on sopivan kokoinen kaupunki. Se ei ole liian iso kuten Iso Omena oli. Ihmiset ovat, anteeksi rakas Lontooni, huomattavasti ystävällisempiä kuin Lontoossa. Ihmiset myös puhuvat ymmärrettävää kieltä (tosin siihen aksenttiin tottumiseen menee hetki). Siellä on sopivassa määrin historiaa ja ostosmahdollisuuksia. Siellä on ymmärretty XL kokoisen naisen tarve hyvännäköisille vaatteille.



En ole koskaan ollut suuremmin mikään rantakohde ihminen, vaan pidän kaupungeista, ihan niissä käyskelntelystä, kulttuurin katselemisesta ja myönnän shoppauksesta myös. Nautin kauniista asioista ja ihastun helpostikin pieniin yksityiskohtiin. Ja vaikka en oluesta oikeasti edes pidä, niin myönnän samantien, että opin juomaan viikossa pehmeää puuroa, jota kutsutaan myös nimellä Guines


She does not travel well

On valitettava totuus. Mikä tahansa baari Irlannissa tai Briteissä myy noin sata kertaa parempaa Guinesia kuin paraskaan oluthuone Suomessa tai muualla manner-Euroopassa. Mitä sille sitten tapahtuu? Paha sanoa. Viskiä en oppinut juomaan, ehkä senkin aika tulee vielä.

Rakastin myös kulttuuria, jossa ihmiset oikeasti laulavat pubissa. Tanssivatkin. Eikä edes puhuta sen maan aamupalasta, sillä selviäisi vaikka armeijallinen ihmisiä viikon verran mitä meille lastattiin lautasille.

Miksi sitten taas Irlanti: Yksi päivä länsiranikolla riitti, annan kuvien puhua puolestaan miksi:



Jylhä kauneus mielyttää silmääni ja juuri tänään en osaa ajatella mitään muuta kuin takaisin pääsyä elokuussa. Vaikka vaan viideksi päiväksi niin silti.


Hyvää viikonloppua <3

16.6.2011

Alkuviikon asuja - Lempifarkkujen monta elämää

Ostin nopeasti suosikkifarkuiksi ampaisseet housut Dublinista pääsiäisenä. Ne istuvat niin lantiolta kuin vyötäröltäkin ja ovat kaikin puolin täydelliset omalla vartalolleni. Pitkään mietin korkeampivyötäröisten housujen kanssa, mutta on se myönnettävä, että housut jotka kadottavat jenkkakahvat helpottavat vaan pukeutumista suunnattomasti. Ainut mikä harmittaa on se, että en ostanut housuja useampia kerralla. Tosin katselin eilen, että kyseinen liika omistaa myös verkkokaupan ja aina voi tietenkin tilata vaatteita... Verkkokaupat ovat selvästi vaarallisia ja ne pitäisi allekirjoittaneelta kieltää kokonaan.

Alkuviikosta pilvet peittivät taivaan ja suunnitelma kesäisemmästä mekkoasusta lensi taivaan tuuliin todettuani, että en minä siinä tarkene. Niinpä kaivoin kaapista helteen takia sinne joutuneet farkut esille ja totesin, että näiden kanssahan voi yhdistellä vaikka mitä kaapista löytyvää.

Maanantaina seuraalla tavalla:



Joku hämmentävä rakkauteni punaiseen innoiti tätä asua. Vielä ovat punaiset asusteen puolella ja en jotenkin näe itseäni koko punaiseen pukeutuneena, mutta näillä mentiin. Sateenvarjo on tosin sattumalta punainen, ensimmäinen joka tuli kotoa vastaan (jaa tuota ei varmaan saisi sanoa ääneen). Vaakaraidat ovat aina epäilyttäneet, mutta tässä yhdistelmässä pidän niistä, ehkä vielä joskus hankin toisenkin raidallisen paidan tämän kuvassa olevan lisäksi. Ehkä.

Tiistaina seuraavasti:



Oli aika kaivaa kaapista kirpparilta viime vuonna ostettu takki. Takkinahan se on ihan täydellinen noin +15 keliin, jolloin ei sada, sellainen keli vaan on harvemmin Suomessa olemassa. Silti se oli pakko saada päälle, siitäkin huolimatta, että sadetta luvattiin. Onnistuin selviämään kohtalaisen kuivana kuitenkin kotiin saakka. Samoin käyttöön pääsi yksi ehdottomista suosikkilaukuistani. Olen muutenkin viehättynyt ruskeaan viimeisen kolmen vuoden aikana, niin on noita laukkujakin sen värisenä tullut muutamia hankittua. Voisi harkita varmaankin jostain niistä luopuvansa.

Keskiviikkona edustus oli seuraavanlaisessa asussa:



Keskiviikkona mentiin tylsästi jo luottovaatteilla. Työpäivän lopuksi otetussa kuvassa ei kauluspaita ole kovin edukseen, mutta noin muutoin kyllä juuri niillä vaatteilla, joissa tuntee olonsa hyväksi niin edettiin. Vyöhön rakastuin kun sen toissaviikonloppuna isältäni sain. Isä on sen itselleen hakenut 1970-luvun alussa Italiasta ja kyseli varovasti onko itselläni sille jotain käyttöä. Totesin suoraan, että tottakai on. Eihän sitä voinut mihinkään kirpparille viedä kun on edelleen uuden näköinen. Luottovaatteet ovat kyllä siitä hyvä asia, että ei tarvitse miettiä ja voi tuntea olonsa kotoisaksi ihan koko päivän niissä.

Näissä vaatteissa siis mentiin alkuviikosta, nyt jo lämpimämmän kelin kunniaksi hame päällä, joskin sukkahousujen kanssa mennään vielä. Katsotaan josko taas kohta lämpiäisi.

Valokuvista pitää kiittää työkaveriani, joka innostui heti Hovikuvaaja-tittelistään ja lupasi kiltisi työpaikan (ei niin hehkeää) kiviseinää vasten asujani kuvailla tarpeen vaatiessa.

15.6.2011

Uudet sukkahousut

Olen sukkahousuihminen, olen ollut sellainen jo kauan. Tämä johtuu pitkälle siitä, että pidän hameista ja mekoista ja jotta näitä voisi pitää muutenkin kuin kesähelteellä, niin sukkahousut pitävät kummasti lämpimänä. Legginssit eivät taas kuulu vaatevarastooni kuin siinä ominaisuudessa, johon ne mielestäni kuuluvat, eli pitkiksi kalsareiksi. Tiedän useamman ihmisen, jotka osaavat pidää legginssejä tyylikkäästi (kuten Hovikuvaajani, työkaverini joka ottaa kuvat viikolla päivän asuista), mutta liian usein näen esimerkkejä, jolloin ne vaan eivät ole millään tasolla toimiva ratkaisu. Älkäämme kuitenkaan keskittykö tähän aiheeseen, josta voisin kirjoittaa tekstiä vaikka millä mitalla vaan uuteen tuotteeseen, jonka posti toi.

Suomessa sukkahousut ovat kalliita. Tästä asiasta saa olla eri mieltä, mutta vierailtuani pääsiäisenä Dublinissa muistin taas, miksi kannoin joskus Briteistä sukkahousuja enemmänkin Suomeen. Hinnat ovat kolmanneksen tai neljänneksen luokkaa Suomen hinnoista ja laatu on samaa. Mallina mainittakoon kylmemmällä kelillä pitämäni paksummat (50den) sukkahousut, joista kaksi paria hyvälaatuisi maksoi Dublinissa 5€, mitä ne ovat Suomessa? Yhdet jokatapauksessa enemmän kuin nuo kahdet yhteensä.

Olen pidemmän aikaa myös halunnut itselleni 50-luku henkiset saumasukkahousut mustina. Suomesta olen löytänyt kyllä sukkia (lähtien hinnasta 15€ ja ylöspäin) mutta en sukkahousuja joissa olisi saumat takana. Minä olen hankala ja halusin tuotteen nimen omaan sukkahousuina. Löysin erään blogin kautta kuitenkin verkkokauppaan, jota kautta löytyi toinen ja siellä törmäsin sitten etsimääni.



What Katie Did on verkkokauppa joka omien sanojensa mukaan on erikoistunut vintage tyylisiin 40- ja 50-lukulaisiin alusvaatteisiin, joten onko sitten ihme, että juuri siltä löydän etsimäni. Tässä kohdassa huomautan painokkaasti, että vaikka sukkahousut sieltä olivat edullisemmat kuin Suomesta saatavat, niin kauppa ei missään nimessä ole halpa. Muut tuotteet maksavat hunajaa ja vielä vähän enemmän. Joskin ovat ymmärrykseni mukaan hyvälaatuisia myös.

 
Kuva: http://www.whatkatiedid.com


Oma tilaukseni sisälsi tällaisia ihanuuksia kahdet ja postikulujen kanssa hinnaksi tuli noin 25€. Sinällään se ei ole halpaa, mutta katson sen olevan edullisempaa kuitenkin kuin Suomessa. Etenkin kun en saanut Suomesta sellaisia, mitä olisin ihan oikeasti tahtonut. Ohuitahan nuo ovat kun mitkä (15den) ja aivan varmasti rikon ainakin toiset nopeasti, mutta en vaan voinut olla tilaamatta näitä. Olen maininnut, että shoppailu on paheeni?

Tilasin nämä torstaina töiden jälkeen ja iloinen oli yllätys kun tulivat jo eilen. Sivuilla sanotaan toimitusajan olevan 3-7 päivää, mutta jotenkin ajattelin, että kun on viikonloppu välissä, niin eiväthän ne sieltä vielä tule mitenkään nopeasti...


Tylsän turkoosista muovisesta paketista (joka oli saatu tungettua postiluukusta kokonsa takia) paljastui mitä suloisin silkkipaperikääre paketti (pahoittelut kuvien laadusta, kamera ei tehnyt eilen yhteistyötä illalla). Olen aina ollut aavistuksen heikkona kauniisti paketoituihin paketteihin, tämä oli siis mitä kaunein yllätys.


Kuten eräs ystäväni asian ilmaisi "Sait joululahjan keskellä kesää". Siltä se ainakin tuntui. vaikka olin maksanut tästä joululahjasta, niin silti tuntui kun olisin aidosti saanut lahjan sen sijaan, että olisin saanut niinkään tilaamani tuotteen.


Paketti sisälsi kaksi kaunista pakettia, joissa oli sukkahousut sisällä. Valitettavasti en illalla alkanut niitä kuvaamaan, joten mahdollisia kuvia saatte odottaa ensiviikkoon saakka näillä näkymin, mutta tällä hetkellä ainakin olen kovin ihastuksissani edelleen saamastani "lahjasta". Myönnän kyllä, että ajattelin tilata vielä mustat verkkoversiot saumalla ja sen jälkeen katsella, että mistä muualta mahtaisi saada oikean kokoisia sukkahousuja (ihan tavallisia versioita) koska ne vaan on halvempia tilata siltä, kuin ostaa Suomesta. Minäkö käyttäisin verkkokauppoja väärin? En suinkaan, mutta käytännössä kaivan kauppoja, joista voin kohtuu hinnalle tilata itselleni piristystä. Nyt odotan postista ilmoitusta uudesta mekostani, jos saisin senkin tällä viikolla. Ei nyt varsinaisesti yhdistettynä näihin sukkahousuihin, mutta uusi mekko on aina uusi mekko. Siitäkin siis tulossa vielä kuvia, kunhan vaan saisin sen ensin, jos posti vaikka tänään olisi jo tuonut saapumisilmoituksen...

Tänään vielä vellon kuitenkin ihanassa ajatuksessa lahjastani.

14.6.2011

Kuninkaallisia ja leivoksia

Olen ollut hyvin pienestä saakka viehättynyt Euroopan monarkien historiaan. Kaikesta tästä "syytän" isän äitiäni, joka korruptoi nuoren mieleni ala-asteen ensimmäisinä vuosina näyttämällä nämä elokuvat:


Itävalta-Unkarin keisarinnasta Elisabethista kertovat elokuvat saivat nuoren tytön mielen rakastumaan kaikkeen siihen pukuloistoon, mutta samalla myös rakkauden historiaa ja siinä vaikuttaneita naisia kohtaan. Nainen suorastaan kalasti itselleen miehen avioliittoon, joka ainakin elokuvien perusteella oli siis kaikin puolin täydellinen. Totuus olkoon sitten jotain ihan muuta. Omasin suuria vaikeuksia aikanaan Wienissä katsoessani "oikeasta" Sissitä tehtyjä maalauksia, niin vahva oli mielikuvani Romy Schneiderista ja elokuvan Sissistä.

Ehkä liiankin nuorena aloin ahmimaan niin romaaneja kuin vähän myöhemmin todellisestakin historiasta kertovia kirjoja ja niin ala-asteikäisen minän peruslukemistoon kuuluivat niin Sissi, Katariina Suuri, Elisabeth I kuin tämäkin nainen:


Marie Antoinette joka alunperin oli Itävalta-Unkarista herätti mielenkiintoni Sissin jälkeen. Tähän saattaa myös vaikuttaa näin jälkikäteen ajatellen se, että olihan tuohon aikaan naisilla kauniita vaatteita ja jos miettii 8-vuotiaan tyttölapsen kiinnostusta, niin minä ainakin ihastuin koko aikakauteen pelkän ulkonäkönsä perusteella. Olisinko todella halunnut elää tuolloin tarkasti säädellyn protokollan alaisena, toimia synnytyskoneena ja kuolla giljotiinin armoilla? En, mutta ainakin kaikki naisten puvut olivat kauniita (vaikka hiertymiä kantajilleen aiheuttivatkin). Mielikuvitukseni (joka muutenkin on vilkkaimmasta päästä) pääsi valloilleen lukiessani aikalaiskuvauksia tanssiaisista ja Ranskan hovin tapahtumista.

Marie Antoinetista on myös elokuva (useampikin toki kuin vain yksi, mutta uusimmasta tässä puhe), jota taannoin katsoessani ihastuin etenkin tähän kuvaan:


Hemmottelua ja leivoksia, siitä minäkin olisin valmis tekemään päivät pitkät. Tai ainakin yhden pitkän viikonlopun. Itse elokuvasta en voi sanoa perustaneeni kovin paljon, mutta jotain vaikutuksia sillä oli.

S’ils n’ont pas de pain, qu’ils mangent de la brioche! 

(Ranskaa osaavat lukijani varmaankin kertovat, tarkoittaako tuo mitään sinnepäin kun on tarkoitus)


 ”Jos heillä ei ole leipää, niin syökööt leivoksia.” on perättömästi laitettu Marie Antoinetin sanomaksi, mutta silti en voinut olla kokeilematta pitkään päässäni muhinutta ajatelmaa cupcake tapaisesta leivoksesta, jota tulin taannoin kokeilleeksi. Elokuvan tuomat värit ja niiden mukanaan tuomat ideat herkullisista suussa sulavista leivonaisista saivat veden kielellä jo pelkän ajatuksen kanssa.

Minusta koko idea noista leivoksista (joilla ilmeisesti ei ole edes fiksua suomennosta?) ovat aina olleet herkullisia, olen vain valitettavan harvassa paikassa niihin törmännyt. Minä kun en ole mikään leivontaihminen, mutta eräänä päivänä kävi sitten hinku näihin leivoksiin liian suureksi, joten seuraavia reseptejä noudattaen tein oman versioni.

Vadelmasuklaa muffineja suklaa kuorrutuksella:
(Muffiniohje täällä ja kuorrutteen ohje täällä)

150 g margariinia
2 dl sokeria
2 munaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
5 rkl kaakaojauhetta
1 rkl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa
100 g rouhittua tummaa suklaata
2-3 dl vadelmia

Aseta uuni 175-asteeseen. Vatkaa margariini ja sokeri kuohkeaksi. Lisää munat. Sekoita kuivat ainekset kulhossa. Lisää kuivat ainekset munaseokseen ja sen jälkeen myös maito. Sekoita sen jälkeen suklaa ja vadelmat joukkoon. Jaa vuokiin ja paista muffineita 25-30 minuuttia. 

4dl tomusokeria
2/3dl kaakaojauhetta
75g pehmeää voita
2rkl maitoa
pinnalle hopeakuulia/strösseleitä

Sekoita tomusokeri ja kaakao kulhossa. Lisää pehmeä voi ja maito. Sekoita kunnes seos on tasainen ja ilmava. Pursota kuorrutus muffineille ja koristele.


Valitettavasti en tuolloin vielä tiennyt, että alkaisin tätä kirjoittamaan, mutta lupaan tehdä näitä vielä joskus uudelleenkin ja ottaa valokuvat omista tuotoksista. Jos vaikka juhannukseksi tekisi näitä uudelleen, veikkaan niiden katoavan kohtuullisen nopeasti parempiin suihin. Toisaalta miksi ei vaikka jo tänään tai huomenna mikäli sää jatkuu samanlaisena ankeana, menisivät nämä varmasti töissäkin kaupaksi (jos niitä tänne tuotavaksi saakka jäisi).

Katsellaan, näin kuitenkin tänä harmaana ja viileänä tiistaina, jolloin pienikin pala suklaata tuntuisi taivaalta <3

13.6.2011

Kesäinen ongelma ja siihen ratkaisu

Kärsin etenkin kesäisin jokseenkin nolosta ja samalla myös raivostuttavasta ongelmasta, nimittäin jalkojen hikoilusta. Samalla kun siis jalkani tuoksahtavat epämielyttävästi hiottuaan päivän (nahka)kengissä, niin pelkään pilaavani kengät. Joku voisi sanoa, että pidä sukkia kengissä, mutta pelkästään viime viikonlopun helteet varmasti todistivat sen, että ei tule tapahtumaan ainakaan omalla kohdallani ihan samantien. Vaikka kuinka rakastankin erilaisten (mustien) sukkahousujen ja nilkkasukkien käyttöä, niin +30 helle ei kuulosta imartelevalta keliltä. Toisaalta sama ongelma se on silloinkin, hiostuvat entisestään.

Talvellahan tämä ongelma ratkaistaan sillä, että on erikseen töissä työkengät, jotta jalat eivät hikoile sisällä talvikengissä, mutta entäs kesällä? Vaikka toimistossa saavatkin koivet inhimillisessä lämpötilassa oleilla ilman suurempaa hikoilua, niin ihan kaikkialla ei kuitenkaan paljain jaloin halua kulkea. Enkä muutenkaan ole mikään paljain jaloin kulkevaa ihmistyyppiä. Paitsi ehkä kesäisenä iltana baarista kotiin kun on keekoillut koroilla koko illan.


Oma ratkaisuni on tässä. Varmasti samaa jalkapuuteria saa useammaltakin eri merkiltä, mutta omani on kokeiluluontoisena Oriflamelta. Olin alkuun aavistuksen skeptinen tuotteen kanssa, mutta kuultuani muutamaltakin taholta vakuuttelua siitä, että tämä oikeasti toimii, niin päätin kokeilla. Kotinörtin hyvän ystävän vaimo on ainut tuntemani näiden tuotteiden myyjä, joten sitä kautta sitten tämän tuotteen tilasin itselleni. Pyörittelin purkkia kuukauden verran kotona kunnes sitten vihdoin päädyin tätä kokeilemaan viime viikolla.

Myönnän heti alkuun, että en todella tiedä, miten tätä ihan oikeasti pitäisi käyttää, mutta tupsuttelin sitä kenkiini "koko matkalta"ja vielä jalkaterän päälle sille matkalle, mitä "kenkää riittää". Edelleen ulos lähtiessäni olin asian kanssa skeptinen mutta tallusteltuani koko päivän samoissa kengissä olin positiivisesti yllättynyt, että tuote oikeasti toimi. Jalat tuntuivat pitkin päivää kuivemmilta kuin yleensä ja illalla yllätys oli positiivinen, sillä hikoilu oli huomattavasti pienempää kuin tähän saakka ja jalatkin tuoksuivat... no eivät oikeastaan miltään. Tämä tuote pääsi siis vakituiseen käyttöön. Kilttinä kenkien huoltajana pyyhin kengät vielä sisältä käytön jälkeen.

Olen muutenkin aina ollut todella huono hoitamaan jalkojani, joka ei todellakaan ole mikään hyvä asia. Tahtosin sanoa, että hoidan jalkojani samalla hartaudella kuin naamaani, mutta näin ei todellakaan voi sanoa. Siksi olenkin yllättänyt itseni tässä postiviisesti myös rasvaamalla satunnaisen säännöllisesti ainakin muutaman kerran viikossa myös noissa kengissä hikoavia koipiani. Oma tuotteeni tarkoitukseen on:


Ainakin omalla kohdallani tämä on toiminut vallan mainiosti. Ainakin omiin jalkoihini hyvin yön aikana imeytynyt tökötti, tosin pidän jaloissa myös sukkia, joten miksipä ei imeytyisi. Näin lämpimällä tietysti sekin vähän niin ja näin, mutta ainakin vaikutan potkivan sukat yön aikana jaloistani pois jos tulee liian kuuma. Ei pidä sanoa, että jokapäivä tekisin tätä operaatiota, mutta ainakin koetan päätyä tekemään sitä. Ehkä joskus opin vielä hoitamaan muunkin kehoni kuin kasvoni ja käteni säännöllisesti. Mahdollisesti, jotenkin olen vähän skeptinen kuitenkin asian kanssa.

Laiskuus, mikä ihana tekosyy.

12.6.2011

Helteinen viikonloppu

Näemmä idea siitä, että saisin kirjoitettua lauantaina mitään on totaalisen pystyyn kuollut. Toisaalta en sitä tämän lauantain jälkeen ollenkaan ihmettele. Perjantai sujui pitkälle yöhön sen verran kosteissa merkeissä, että meillä oli Kotinörtin kanssa suuria vaikeuksia päästä sängystä ylös, saati sitten liikkua mihinkään lauantaina. Yllättäen valmiiksi ostetut pakastepitsat pelastivat päivän hyvinkin pitkälle kuten myös HBO:n laatusarjat.

Jossain vaiheessa oli kuitenkin turvaduttava myös ulos lähtöön ja Kotinörtille iskettyäni kameran, niin saimme hienoisen kuvaamisoperaation jälkeen asustakin kuvan ("Ai siis sä et halunnu sun päätä kuvaan").



Mekko on samaisesta länsirannikon takaisesti putiikista, josta torstaina ostamani mustakin, kesämekko joka ei nyt välttämättä ole se kaikkein imartelevin, mutta ainakin väristään huolimatta on viileä. Kengät sen sijaan raahasin Dublinista viikonloppuna ja laukku on heräteostos tammikuussa Aleksi 13:sta. En ihan tiedä, missä vaiheessa aloin ihastumaan ajatukseen punaisista asusteista, mutta noin vuosi sitten ostin ensimmäiset punaiset kenkäni varmaankin ikinä ja siitä saakka niitä on tullut tasaisin väliajoin kuolattua ja välistä hankittuakin. Minä, joka aina sanoin, että en punasta päälleni pue. Noh, ehkä se vielä koettaa siis sekin päivä kun rakastun ysärityylisiin kukkamekkoihin ja keltaiseen värinä (tai sitten ei...).

Tänään oli vuorossa Seurasaari, jonne saatuani jalkani kauniisti punottamaan eilen totesin joutuvani laittamaan housut jalkaan, ei mikään mieltä ylentävä havainto kun on valmiiksi kuuma, onneksi kaapista sitten löytyvät nämä vanhat luottohousut:





Ja kun sanon vanhat, tarkoitan vanhat. Nimittäin istuessani takaisin autoon kuului sisäreidestä iloinen kräks-ääni ja totesin housujen hajonneen toisesta sisäsaumasta. Toisaalta johan ne uskollisesti palvelivatkin sen neljä kesää ennen hajoamistaan. En ole muuten koskaan ollut mitenkään ihastunut valkoisiin housuihin, joskus olen saanut pääni, että niitä ei voi pitää jalassa kuin touko-elokuun välisenä aikana. Muutenkin olen hyvin tietoinen itsestäni aina koko valkoisessa ala-osassa. Silti jäin miettimään, että pitänee ostaa uudet, kyllä ne niin monta kertaa kesässä ovat pelastaneet vaatekriisiltä.

Seurasaaressa kun oltiin, niin tuli otettua valokuvia myös Suomen kesäisestä ympäristöstä noin muuten:




Henkilökohtaisesti merivesi on liian kylmää vielä, mutta se ei näyttänyt kaikille olevan ongelma vaan siellä ne pulikoivat.







Tällaisiakin oli, oikein suloisia. Ei sillä, että olisin mikään suuri eläinihminen, mutta ainakin niitä oli hauska kuvata. Aika monta kuvaa sai ottaa, että edes yksi onnistui.

Vielä piti suunnistaa äsken hakemaan jostain ruokaa (siis mikä helluntai, unohdin koko päivän, joten ulkoruokinnalla mentiin sitten tämä päivä). Koska selvästikin päivällä jalassa olleita housuja ei ilmeisistä syistä voinut enää laittaa jalkaan (tai mitä siitä jos puoli reittä tursuaa ulos :P) niin kokeiluun pääsi ajatelma huomisista työvaatteista:


Luulen tosin, että tästä pitänee vaihtaa eilisiin punasiin kenkiin ja laukkuun, tuon kokoisella laukulla kun en töissä pärjää ollenkaan, ei sinne mahtunut kun välttämättömät siihen, että selvisi lähimpään auki olevaan ruokapaikkaan.

Noh, nyt edessä vielä rauhallista sunnuntain viettoa todennäköisesti suihkussa lioten jos vaikka hetken aikaa ei olisi hiki. Tosin, ei pidä valittaa, itse olen näitä, jotka vihaavat kylmyyttä yli kaiken niin nautitaan tästä lämmöstä.

Hyvää sunnuntaita.

10.6.2011

Budjetilla ihanuuksia

Aina välillä on ihmisen tehtävä shoppausta pienemmälläkin budjetilla, kun mitä tahtoisi. Jos totta puhutaan, niin minä joudun tekemään niin kovin usein, sillä totuus on se, että ne kengät ja laukut joita haluaisin omistavat hintalapussaan yhden tai kaksikin nollaa enemmän kuin mitä olen valmis maksamaan. Niiden ikuisten unelmien kohdalla vastaus on "ehkä joskus vielä". Ei budjettini koskaan mistään suurimmasta päästä ole ollut, mutta lapsena opittu "köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa" on syöpynyt jonnekin takaraivooni ja koska pukeutumistyylini on kuitenkin klassisemman puolella, niin kaapissa on muutamakin suosikkivaate jotka ovat olleet ahkerassa käytössä jo jokusen vuoden. Edelleen ollen yhtä hyvässä kunnossa kuin ostettaessakin.

Budjettishoppailu vaan ei valitettavasti omalla kohdallani tarkoita, että olisi käytettävissä kahden nollan summia vaan tarkoituksena on selvitävä yhden nollan summalla. Olen maksanut niin kengistä kuin laukustakin kolminumeroisia summia iloisesti tietäen, että ne kestävät. Eilen kuitenkin oli tarkoitus selvitä kaksi numeroisella summalla ja on sanottava, että olen itse todella yllättyny siihen, mitä löysin. En ole koskaan ollut mitenkään suuremmin ihastunut länsinaapurista tulevan vaateliikkeen vaatteisiin, suurimpana syynä se, että vuosikausiin en löytänyt sieltä mitään, mihin lantioni olisi mahtunut. Tästä seurasi väistämättä reaktio, että en kyseisessä liikkeessä käynyt pitkään aikaan oikeastaan mitään katsomassakaan. Miksi mennä liikeeseen, jossa ei mahdu vaatteisiin?

Eilen kuitenkin jonkun intuition johdattamana suuntasimme ystäväni kanssa kyseiseen liikeeseen ja yllätykseni oli suuri, kun törmäsin seuraavaan vaatekappaleeseen:



(Kuva täältä: http://www.hm.com/fi/)

Skeptisenä otin tangolla roikkuvista mustista versioista käteeni toiseksi suurimman koon ajatelen, miksi ihmeessä sovitan tätä, kun en siihen kuitenkaan mahdu, kuten en ole aikaisemminkaan mahtunut. Yllätykseni oli todella suuri kun vedin päälleni mekon, joka istui ja oli oikean kokoinen. Ilmeisesti koko taulukot ovat siis muuttuneet vuosien varrella ja minäkin mahdun jälleen normaali malliston kokoihin. Epäilen vahvasti, että lantioni ei edelleenkään mahdu housumallisiin alaosiin, mutta ainakin voin siis mekkoja ja yläosia käydä katselemassa. Tämäkin mekko on mitä ihaninta kangasta ja vaikka tässä puettuna rantahenkisesti, niin koroilla ja huivilla tästä tekee juhlavankin mekon.

Ja kyllä, kuten varmaan arvasitte, niin tilasin myös saman mekon kuvassa olevana sinisenä kun niitä verkkokaupassa vielä näkyi olevan. Mekkoja, mekkoja ja vähän lisää mekkoja. Huomaa taas, että on kesä kun pukeudun mekkoihin ja hameisiin housujen sijaan. Toisaalta seuraavaksi pitää varmaan aloittaa niiden housujenkin metsästys, vaikka muutamat hyvin toimivat kaapissa ovatkin. Katsellaan. Mekot ovat muutenkin ehkä maailman helpoin vaate joka on olemassa, niissä pääasiallisesti aina näyttää hyvältä ja asustevaihdoksilla saa aikaan hyvinkin erilaisia kokonaisuuksia. Minäkö laiska? No tottakai olen, myönnän sen ihan avoimesti. Pääasiallisesti suosin pukeutumisessani muutenkin yksinkertaisia asioita ja helppoja ratkaisuja. Haluan kuitenkin näyttää siltä, että olen katsonut aamulla peliin enemmänkin kuin nopean vilkaisun verran, joten aamu-unisena ihmisenä tämä vaatii suunnittelua jo edellisenä iltana. Sitten ollaankin ongelmissa jos ei ole juuri se suunnittelemani vaate pestynä...

Tänään töissä odotti iloinen yllätys:




Aamupullat (kollega on jäämässä kesälomalle, saimme sen kunniaksi pullat, ihana ihminen <3 ). Hedonistina rakastan hobittien ajatusmaailmaa toisesta aamiaisesta ja tänään sain sen toteuttaa kun katsoin tämän olevan se toinen. Voisiko perjantai ja samalla viikonloppukaan oikeastaan paremmin edes alkaa kun istumalla rauhaisasti työkavereiden kanssa aamiaisella nauttien tuoreesta kahvista ja vielä lämpimistä korvapuusteista?

Voisi, nimittäin samainen kultainen kollega oli tuonut myös kirsikoita, joita oli hyvä napostella samalla.





Aurinkoista viikonloppua kaikille <3