31.12.2015

2015


It was the best of times, it was the worst of times.
- Charles Dickens - 

Vuosi 2015 oli monella tapaa juuri tuota kaikkea, samalla parasta ja huonointa aikaa. Vuoteen mahtui paljon ja sanottava on, että uudelleen en tätä vuotta tahtoisi elää läpi vaikka siinä niin paljon hyvää mukana olikin. Tapahtumia oli työelämässä kuin siviilissäkin vaikka kuinka paljon, ajoittain tuntui että aika ei riitä mihinkään ja ajankäytön hallintaa on varmasti tullut opeteltua vuoden aikana kaikkein eniten.

Mullistukset itsessään alkoivat jo marraskuun viimeinen päivä 2014 työelämän puolella kun edessä oli totaalinen hyppy tuntemattomaan ja hetken aikaa oltiin pallilla, jolle en todellakaan koe suurempaa hinkua. Aina aika ajoin on tehtävä päätöksiä ja tuolloin päätös oli toimia yrityksen parhaaksi uskomattomien ihmisten tuella, tehden toki samalla selväksi että tämä on väliaikainen työ. Päätöstä kunnioitettiin onneksi. Muutaman kuukausi tulikin sen jälkeen lähinnä seilattua, tuettua, autettua ja pohdiskeltua, kunnes maaliskuussa olin siinä onnellisessa asemassa, että organisaation sisältä sanottiin "Sut halutaan tekemään tätä, tuletko?". Tarjousta ei tarvinnut kovin kauaa miettiä, näin uudessa niin valtavan potentiaalin, mahdollisuuden kehittää itseäni ja samalla mahdollisuuden tutustua työhön ihan uudella tavalla. Saada aikaa muutoksen vanhassa tavassa. Sanon nykyisin, että osa lähimmistä työkavereistani on nörttejä ja käytän tätä sanaa täydellä rakkaudella. Vuodessa olen oppinut valtavasti uutta, opin koko ajan, koska työ haastaa koko ajan. Olkoon itsekehua, mitä tahansa, mutta kun tämän vuoden "The Good Example" valinnat julkaistiin ja oma nimi oli ensimmäisenä esimiesten ja asiantuntijoiden listassa Suomen organisaatiossa, niin tunsin oloni kyllä kovin nöyräksi. Tiesin kyllä, että esimies arvostaa, mutta kun se tunnustus tule läpi organisaation äänestyksen kautta, niin voi todeta tekevänsä jotain oikein.


Vaan uusi työ vaatii, kuten tiedätte, aina ne veronsa. Alkutalvi ja kevät olivat raskaita, tuntui että Juhannukseen saakka mentiin sen ehdoilla mihin töiltä aikaa jäi. Samalla kun heittäydyin oppimaan uutta täydellä innolla niin moni muu asia tuntui jäävän taka-alalle. Onneksi lähimmät ja rakkaimmat ihmiset tietävät, että se työ antoi myös valtavan määrän energiaa ja jaksamista liikkua eteenpäin. Päätin myös kevään aikana olla enemmän läsnä, joten kun näin rakkaita ihmisiä niin puhelin pysyi laukussa ja keskityin kuuntelemaan ja kohtamaan ihmisen edessäni.

Jos nyt työssä ei vielä, niin vuoden alussa aloitin myös Uusi minä-projektin itseni kanssa. Joulukuun puoleen väliin mennessä painoa on kadonnut 20kg, vaan eniten kehoa oli kyllä muokannut syksyllä aktiivisemmin aloitettu liikkuminen ja juuri salin muodossa. Elämäntapa remontti on kesken, mutta ainakin suunta on oikea ja olo tuntuu paljon paremmalta. Vuodessa saisi, aivan varmasti enemmänkin aikaan, mutta rehellisesti voin sanoa, että ensimmäistä kertaa koskaan on sellainen olo, että nämä kilot eivät muuten tule takaisin enää. Muutokset on siis tehty riittävän hitaasti jolloin ne ovat jääneet pysyviksi. Vuosi tosin loppui sairastamalla jouluviikosta uuteen vuoteen saakka todella sitkeää kröhää jolloin blogigin oli sairaslomalla kuten minäkin. Muutoin keho jaksoi hyvin, keväällä angiinan kanssa tuskailusta huolimatta.

Remontti siis jatkuu vielä, tiukemmalla otteella tammikuusta, sairastelut ovat vieneet pois salilta, jonka seurauksena tuntuu että voi pahoin kun ei pääse liikkumaan. Jonkin tyyppinen virstan pylväs sekin. Niin sekin, että marraskuussa raskaan työpäivän jälkeen lähdin ennemmin lenkille kun jäin sohvalle syömään suklaata. Ne ovat niitä pieniä muutoksia, niitä joihin oikeasti pyrin. Sanoin alusta saakka, paino voi olla samoissa lukemissa jos voin paremmin. Tiesin sen laskevan, mutta ensin tuli se hyvä olo, sitten vasta painon putoaminen.


Kaikkineen elämäntaparemontti vaati sekin aikaa, kun aikaa vie työ ja treenaaminen niin aikaa muille asioille jää vähemmän. Siksi huomasin lukevani koko ajan vähemmän ja vähemmän. En todellakaan lukenut toivomaani määrää kirjoja, luin 12 kirjaa vuoden aikana, mutta vähemmänkin se olisi voinut olla. Kirja kuukaudessa on kuitenkin määrä, jonka sain luettua. Ennemmin salille kuin kirja käteen, ajoittain tosin huomasin kaipaavani kirjoja myös.

Blogin puolella mentiin pitkälle asukuvilla kesään saakka. Kävin erinäisissä tapahtumissa, mutta huomasin jo toukokuussa mielenkiintoni ja jaksamiseni katoavan hiljalleen. Blogista ja päivittäin postausten julkaisesmisesta alkoi tulemaan pakko ja sitä en harrastukselta halunnut. Niinpä sitten, todella raskaan ja kaikkea muuta kuin energiaa antavan kesän jälkeen tein Savossa laiturin nokassa auringonluaskua katsellessani päätöksen siitä, mitkä ovat ne elämäni kolme tärkeintä asiaa. Blogi ei niihin päässyt, joten postaukset harvenivat viikossa neljään, jos siihenkään. Päätin, että tästä harrastuksesta en enää paineita ota, kaikkea ei ole pakko kuvata ja jätin paljon sellaista pois, josta olin aikaisemmin kirjoittanut. Kyllä käyn edelleen istumassa iltaa ja syömässä, ilman kameraa keskittyen siihen seuraani, en siihen miten päin saisin kivan valokuvan.

Marraskuussa vastaan tulivat ne samat kesän raskaat asiat. Kävin henkisesti raskaimman kamppailun hetkeen itseni kanssa kyseenalaistamalla kaiken mahdollisen joka vastaani asetettiin. Löytämällä kuitenkin lopulta niin itseni kuin vastauksetkin. Olemalla itselleni rehellinen ja toimimalla, kuten koin itselleni olevan parhaaksi. Joskus on oltava itsekäs ja tämä oli asia, jossa oli oltava itsekäs. Vaakakupissa painoi onnellisuus ja hyvä olo vastaan monet muut asiat. Se tarkoitti lopulta luopumista hyvin vähästä sen kustannuksella että elää sovussa itsensä kanssa tyytyväisinä omiin valintoihinsa.


Matkustamisen kannalta vuosi 2015 oli puhdasta kultaa, vaikka reissut eivät kaikki menneet ihan onnistuneesti. Maalis-Huhtikuussa ja Elokuussa edessä oli Irlannin kiertoa ja Joulukuussa odotti vielä Lontoo. Välissä tehtiin työmatkaa Ruotsiin, mutta vaikka aamulenkki Helsingbotgin rannalla olikin kokemus, niin muuten tarkoitus oli puhdas työn tekeminen, kuten noilla reissuilla yleensä. Lomareissut katkoivat arkea ja antoivat jaksamista.

Vuoden aikana huomasin monesti myös kulutustottumusteni muuttuneen. Määrän tilalle on noussut laatu ja tuotteita ostetaan paljon harkitummin. Oli sitten kyse laukusta, vaatteesta, huivista tai mistä tahansa. Samalla asuistakin tuli enemmän saman värisiä kuin aikaisemmin, musta sininen ja valkoinen tuntuivat toistuvan kokonaisuuksissa aina vain uudelleen ja uudelleen. Olisiko se tyyli sittenkin hiljalleen löytymässä? Ainakin siitä on tullut paljon käytännöllisempaa ja funktionaalisempaa mitä pidemmälle vuotta sen kanssa on edetty. Tätäkö se aikuiseksi kasvaminen sitten on?


Vuotta 2015 leimaavat myös kokemukset. Kävin teatterissa useamman kerran, olin ensimmäistä kertaa kertaa vesijetin kyydissä, ammuin ensimmäisen kerran tuliaseella (useammalla itseasiassa), kävin Belfastissa ensimmäisen kerran, uskalsin kävellä riippusillan yli pienelle saarelle alla pelkkä Atlantti, näin revontulet ensimmäisen kerran, seisoin Skyroadilla atlantin aaltojen nousessa useampaan metriin ja monta muuta mahtavaa kokemusta. Niitä haluaisinkin jatkaa ensi vuonna. Mutta uutta vuotta pohditaan vielä uudemman kerran, jos ei jo sunnuntaina, niin jossain kohdassa ensi viikolla.

Ennen kaikkea kiitos teille ihanat lukijat jotka olette mukana vuoden pysyneet. Joko kokonaisuudessaan tai vain osan siitä.

Upeaa vuoden viimeistä ja mahtavaa vuoden vaihdetta!


21.12.2015

It was just like a Spring day


Sääennusteesta huolimatta, elä kuin olisi kevät.

Lause jonka tällainen ksän lapsi koittaa muistaa aina talvella. Sen energiamäärän minkä aurinko ja lämpö tuovat mukanaan. Sen korvaaminen talvella on ajoittain todella vaikeaa. Vaan entä kun se kevätpäivä sitten sattuukin joulukuulle? Lauantaina ainakin etelässä aurinko paistoi lämpimänä siniseltä taivaalta. Oma usko joulukuuhun oli koetuksella, kuvat pystyi oikeasti ottamaan lyhythihaisessa ohuessa neuleessa ilman takkia. Sattui nimittäin kohta, jossa ei sitten tuullut ollenkaan. Lämmittää se aurinko näemmä joulukuussakin. No, sunnuntaina olikin jo sitten kylmää vihmontaa taivana täydeltä.

Näin kevään ja kesän rakastajana, huomasin tuossa joululahjoja viime viikolla hakiessani, että ensimmäiset kevättä hehkuvaa malllistot olivat Stoccalle saapuneet. Silmiini osui niin kukkaa kuin raitaakin. Muutamalla tekijällä, ei todellakaan kaikilla, mutta tiedätte jo varmaan miten siinä kävi. tämä nainen kipitti sovituskoppiin ja aloitti jo nyt, siis ennen jouluaattoa, jo haaveilun keväästä. Yksi aurinkoinen päivä keskellä pimeintä aikaa riitti muistuttamaan, miten paljon se kevät antaa virtaa.

Jos nyt juhlisi sen joulun tässä ensin - kuitenkin. Sen jälkeen jokunen aleostos mahdollisesti ja luulisin, että tammikuussa enää mikään ei pidättele keväthaaveista. Joko teillä alkoi loma? Olenkohan ainoita jotka ovat sinne aatonaattoon saakka töissä? Ja muuten välipäivätkin aherretaan ihan normaalisti.

Hyvää jouluviikkoa!


Winter go home - You're drunk.

It's December. And it felt like Spring day on Saturday. Friday and Sunday were almost normal Winter days, but for some reason Winter decided to go to sleep on Saturday and gave room for Spring. I almost forgot what it means when day is so bright and actually warm as well. It was awesome. For that one day, for now, it's time to get to Christmas. Couple of days to go.

Lovely Monday all!

Neule/Knit: Primark // Farkut/Jeans: Primark // Kenfät/Shoes: Vagabond 


Seuraa blogiani // Follow my blog:

20.12.2015

Gym training


Jos sinulla on aikaa sosiaaliselle medialle, sinulla on aikaa liikunnalle.

Tämä on yksi niistä lauseista jotka minut sai lopulta syyskuussa liikkumaan. En tosin olisi osannut ajatellakaan, että se oma lajini olisi salilla käynti vaan niin se tuntuu kuitenkin olevan. Salilla ollaan toki kaventumassa, se näkyy työmekoissa, istuvat kummasti paljon kauniimmin tällä hetkellä. Se näkyy useammassa vaatteessa ja se näkyy myös siinä, että vaatteita on oikeasti pakko sovittaa. Minä joka rakastan verkkokauppoja joudun pääosin jättämään tilaukset sikseen koska en enää ole varma koosta. Ongelma se tämäkin, jollain tasolla ainakin. Vaan kaikkineen positiivinen ongelma.

Ennen kaikkea haen salilta kuitenkin jaksamista arkeen jota on tullutkin. Nukun selvästi paremmin ja syvemmät yöunet. Jaksan töiden jälkeen tehdä muutakin kun vaan möllöttää sohvalla ja tuskailla elämän menoa. Jaksan viikonloppuisinkin tehdä enemmän ja oikeastaan elämä ei ole ollenkaan niin harmaata kun se voisi tähän aikaan vuodesta tämän pimeyden keskellä olla. Selkää ei särje ja niskaperäiset migreenit ovat vähentyneet reilusti alle puoleen vuoden takaiseen verrattuna. Tämän lisäksi lihakset kehittävät talvella lämpöä, joo on sitä välillä viileä, mutta harvemmin enää tärisen niin paljon kylmästä kuin viime talvena (eikä kumpikaan nyt ole kovin hääppöinen talvi ollut). Plussia on niin paljon ja moni niin itsestään selvää, että niiden luetteleminen tuntuu joskus hassulta, vaan hyvä se on itseäänkin muistuttaa siitä, mitä on tapahtunut. Jotta myös ne vähän tahmaisemmat salipäivät tuntuvat paremmilta.

Vaan tiedättekö, kun ne ensimmäiset tulokset huomasin salitreenistä kropassa, niin tajusin haluavani enemmän ja enemmän. Hiljalleen onkin löytynyt jo puhtaita painotavoitteita salille, yksi niistä on rikottukin jo, prässin painotavoite maksimipainona meni kolmisen viikkoa sitten rikki ja se voittaja fiilis sen jälkeen oli kyllä uskomaton. Todellisuus kun on se, että sitä parikymppisen kroppaa on turha haaveilla enää takaisin. Liikkuvuttaa saa kyllä lisättyä, mutta ei se keho enää samalla tavalla palaudu kun silloin joskus.

Se, minkä voi saada takaisin, jossa voi mennä ylikin on voima. Ehdin siis käymään salilla ehkä pari viikkoa kun tajusin, että haluan sen entisen voimani takaisin ja ohjelmia muutettiinkin sen mukaisesti, että lähdettiin hakemaan voimaa. Toki rasvaakin palaa samalla, mutta lihas sitä pois sieltä työntää. Vaikka alunperin tarkoitus olikin vaan polttaa läskiä pois, niin samalla se unelma kehon kuva on muuttunut radikaalisti alkuperäisestä. Se ei ole enää pelkkää hoikkuutta vaan se on myös voimaa. En halua edes luopua enää lihaksistani, jos se tarkoittaa, että koko 42 on pienin mihin koskaan päädyn koska on hartiat ja hauikset ja siihen päälle vielä reisilihakset ja pohkeissakin lihasta niin sitten olkoon niin. Ajatuskin siitä, että olisin ns. pelkkää luuta ja nahkaa kauhistuttaa plus en kyllä näe omaa kehoani silloin enää kauniina. Haluan pitää lihakset suojaamassa kehoani, pelkkä "tikkulaihuus" ei ole mun juttu enkä sitä itselleni halua. Sen takia painoja sarjoissa on nostettu myös tasaisesti. Hitaasti mutta tasaisesti ja siinä missä keho on kokonaisuudessaan kaventunut ja tammikuusta painoa lähtenyt 20kg kaikkineen niin lihakset ovat hiljalleen alkaneet heräämään. Jälkimmäinen on lopulta itselleni se suurempi juttu.


Juuri sen painojen kohtalaisen nopean noston takia se kehonpaino putoaa paljon hitaammin, mutta se voitto tuleekin salilla, siitä kun lisää vähän enemmän painoa ja jaksaa nostaa sitä rautaa enemmän ja enemmän. Tottakai, yhteensä 20kg 11 kuukaudessa on paljon, etenkin kun sitä tuli kesällä takaisin ja syksyllä oli pidempi jakso kipeänä (jolloin ei tietenkään liikuta). Paino olisi voinut varmasti pudota nopeamminkin, mutta olisiko olo yhtä hyvä? Itse haluaisin sanoa, että minulla tuskin olisi. Jollakin muulla vastaavassa tilanteessa aivan varmasti olisi parempi olo, mutta minulla ei.

Oma hyvä olo kumpuaa siitä kun rikon sen oman edellisen sarjapainoni, tajuan, että hei, tämä 20kg ei tunnu enää missään, miten olisi vaikka 25kg? Ja taas tuntuu. Hyvä olo kumpuaa sieltä kun tajuan, että peruslihaskunto on noussut sellaista tahtia, että kolmen-neljän kuukauden salitreenin jälkeen saan vihdoin ne syvemmätkin lihakset heräämään kunnolla ja yhtäkkiä ne tiukempaakin tekevät liikkeet tuntuvat siellä missä kuuluukin ja kunnolla. Riemun tunne siitä kun tajuan, että tekniikka on edelleen hallussa ja osaan tehdä ja keho tekee juuri niinkuin haluan, koska lihakset alkavat toimimaan kunnolla.

Samalla olen löytänyt itsestäni todelliset lehmän hermot. Joita en kyllä omista minkään muun asian kanssa. Treenin muokkaaminen hiljalleen on kuitenkin se, jonka kanssa haluan mennä varovasti, kehoa kunnioittaen. Otetaan vaikka kyykkyjen tako, kyllä se kuulkaa aloitettiin ihan harjan varren kanssa, jotta saatiin keho tottumaan siihen että jotain on tuolla yläselän puolella painona. Sen jälkeen hitaasti, mutta varmasti siirryttiin pienempien (ja kevyempien) tankojen kautta siihen ns. oikeaan tankoon ja sen kanssa sitten lopulta painojen lisäämiseen. Tässä meni kaiketi kaksi kuukautta tässä totuttamisessa, mutta enpähän rikkonut itseäni ja kehokin muisti, että niin näin se toimi ja tämä oli se liike. Lihakset olisivat kyllä nostaneet saman tien enemmänkin kuin pelkän 100g harjan varren.

Jokaisessa lajissa on lajin mukaiset tavoitteet. Salilla käynti on aika helppo tavotteiden kanssa, se rauta painaa saman verran joka paikassa ja kyse on siitä, millä tavalla se nousee ja paljonko sitä nousee. Ehkä tyypillisesti siis oma tavoite on ennen kaikkea yhteistuloksessa (penkki+kyykky+mave) sekä tietysti noissa jokaisessa vielä erikseen. Niin varmasti monella salin kävijällä on. En näe omalla kohdallani mitään järkeä siinä, että tekisin pitkää sarjaa pienillä painoilla. Sen verran on kilpailuhenkeä itseäni vastaan, että sen numeron paljonko nousee on lisäännyttävä. Teen töitä numeroiden kanssa, ja vaikka se kuulostaa kliseeltä niin numerot eivät valehtele. Se 30kg on enemmän kuin 20kg ja sillä hyvä. Rauta painaa aina saman verran. Oman kehitykseni olen kirjannut ylös (en sentään tehnyt graaffia exelistä, sekin tulee vastaan joku päivä varmasti itseni tietäen) ja sen käyrän seuraaminen on kyllä antanut kaikkein eniten motivaatiota. Siinä missä paino ja sentit menevät alaspäin niin tämä käyrä saa mennä ylös ja sen kanssa vain taivas on rajana.

Eri asia sitten vatsa- ja selkälihakset, niitä tehdään joka treenin lopussa ja paljon, mutta se johtuu terveyssyistä, notkoselän kanssa ne ovat tarpeelliset noin terveenä pysymisen kannalta. Siitä ei ns. neuvotella oman kehoni kanssa. Ainoat sarjat jotka teen oikeasti pitkinä, parhaillaan vaan paikallaan olevana lihasrasituksena, toisinaan liikkeinä (koitan vaihdella, jotta tulee varmasti tehtyä). Voisihan sitä painoa lisätä näihinkin, mutta tämän näen enemmän sellaisena: Kun vatsalihakset polttaa tekemisestä eikä jaksa enää kertaakaan nostaa jalkoja ylös on aika venytellä.


Kaikkineen siis salilla käynti on se oma juttuni. En muista koska olisin ollut mistään urheilulajista näin innoissani. Ehkä silloin 20 vuotta sitten kun aloitin karaten. Lajin mukana toki tulevat lajin mukaiset tavoitteet ja siksi se sali sopii minulle, kilpailen aina itseäni vastaan, en koskaan ketään muuta. Oman tuloksen parantaminen on tavoite ja sitä kohti sitten itseään kehitetään. Alkuun kehitys on nopeaa, niin se on jokaisessa lajissa, mutta kyllä se siitä vielä hidastuu. Nyt tiedän aivan varmasti lihasmuistin toimivan sen verran hyvin 20-15 vuoden takaa liikkeiden kanssa, että tekniikka ei ole pielessä. Tämän tarkisti kuntosalin oma PT hyvin monen liikkeen kanssa. Nyt vaan lisäämään ja tekemään.

Mihin on siis päädytty siitä kun elämän tapaa aloitin remointoimaan?

Syöminen on muuttunut todella paljon, mutta en koe joutuneeni luopumaan mistään. Teen vain tietoisia valintoja. 80/20 sopii minulle (80% terveellisiä ruokia, 20% saa herkutella ja syödä vähän epäterveellisemmin). Käytännössä en kieltäydy jälkiruuasta jos se tarjotaan, en nirsoile juhlissa. Syön vain vähemmän ja kohtuudella ja pyrin pitämään herkkuejn syömisen kurissa. Kotiruualla täällä on menty, risottoon laitetaan edelleen ruokakermaa jne. Silti en voi sanoa, etteikö tässä olisi tehty töitä. Oikotietä ei ole.

Jos palaan tähän tammikuun alun tekstiin, niin vuoden 2015 piti olla voi paremmin tänä vuonna. Niin se on ollutkin. Keho on voinut todella paljon paremmin, mieli on voinut paremmin. Sali on tulut jäädäkseen, samoin uudet tottumukset syödä. Oma laji on vihdoin löytynyt ja tavoitteet lajin mukana muuttuneet.

Mikä on sinun urheilulajisi?

Aurinkoista sunnuntaita!

18.12.2015

Blue Moment outfit


Muodin rakastaminen ei ole rikos.
- Liz Jordan - 

Olen monta kertaa sanonut, että rakastan muotia. Voisin lukea siitä tietoa vaikka kuinka ja kanssa, uudet kokoelmat tulee aina katsottua ja seurattuakin mikä on muotia milläkin hetkellä. Vaan kuten jo keskiviikkona todettua, niin oma tyylisi on taipumassa yksinkertaisemman ja laadukkaamman puolelle. Tai kuten ystäväni tästä asusta taannoin totesi: klassisen elegantimmaksi. Se olikin paras kohteliasuus hetkeen. Auringon painuessa jo alas olimme matkalla ystävien luokse lautapelaamaan eräänä sunnuntaina. Voisi pukeutua sunnuntaina rennomminkin, mutta juuri sinä sunnuntaina kun nämä kuvat otettiin halusin pukeutua aavistuksen nätimmin. Aavistuksen verran enemmän nähdä vaivaa illanistujaisten eteen. Siksi tämä olikin mielestäni varsin paikallaan oleva kokonaisuus. Ja miksi sitä ei näkisi vaivaa ystäviensä eteen, tämä kun ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta (edellisestä kerrasta juttua täällä).

Kuvissa oleva hame on löydös omasta vaatekaapista. En ole sitä pariin vuoteen pitänyt, painon noustua hame nousi ikävän ylös. vieläkään se ei ihan laskeudu kuten tahtoisin sen laskeutuvan, mutta se sentään ei näytä ihan kamalalta enää. Varsin sopiva siis jälleen otettavaksi käyttöön. Olen ihan tyytyväinen, että jokusen vaatekappaleen olen säilönyt vaatekaappiin "Jos vaikka" - tilanteen varalle. Nyt se tilanne näkyy olevan vaate kerrallaan tulevan vastaan. Onko teillä vaatekaapissa odottamassa niitä "Jos vielä joskus" vaatteita?

Hyvää perjantaita ja upeaa uutta viikonloppua!



Loving fashion isn't crime. 
- Liz Jordan - 

And I do, I can read on fashion for hours. But when it comes to my own outfits, I have my own style and part that style is simplicity and colours blue and white. This outfit photo was taken on one Sunday afternoon, on that blue moment on our way to see friends fro the evening. Nothing fancy, but simple and nice outfit. A bit of going for the extra mile on Sunday for dear friends. Skirt is age old one, after loosing some wight I can wear this one again, a good thing I think. Itäs nice to find outfit from you own closet. What do you think on this one?

Lovely Friday and great weekend!

Neule/Knit: Tommy Hilfiger // Hame/Skirt: Esprit // Huivi/Scarf: Esprit //
Laukku/Bag: Longchamp // Kengät/Shoes: Tommy Hilfiger

Seuraa blogiani // Follow my blog:

16.12.2015

Navy outfit


Omista vähemmän, tee enemmän.

Nykyisin tunnun painottavan enemmän tuota tekemistä kuin omistamista. Valitsen ennemmin illan teatterissa, hyvän ruuan parissa illallisella ystävien kanssa, museokäynnin kuin tavaran. Tottakai ihastun edelleen säännöllisesti johonkin tavaraan. Nykyisin kuitenkin laatu voittaa. Samassa mekossa voi mennä töissä asusteita muuttamalla parikin päivää ja kun se mekko tulee saman näköisenä pesukoneesta aina ulos, niin sehän on kuin olisi koko ajan uusi mekko. Sama homma kaiken kanssa, laukkujen, takkien huivien, kenkien. Kaiken kanssa. Lienenkö siis vanhentunut ja viisastunut? Paitsi sen Primarkin pyjamamäärän kanssa. Paheensa jokaikselle suotakoon. Onhan toki laukku, huivi ja kenkävarastoni kohtalaisen merkittävän kokoinen, etenkin jos katsoo Longchampin laukkuja. On siis mistä valita, korujakin on valtavat määrät. Mikä siinä sitten hankkiessa siihen rinnalle tumman sinistä, valkoista, harmaata ja mustaa perusvaatetta. Joskus hinkuan kyllä erilaisempia vaateita, sitten pidän niitä aikani kunnes kyllästyn. Ne ostan kyllä pääosin edullisemmista kaupoista.

Onko tämä nyt sitten sitä vanhenemista ja viisastumista? Mahdollisesti, mutta ainakin tuntuu, että saan itselleni paljon enemmän. Tosin sitähän blogin postausten määrän vähentäminenkin oli, aikaa jää muullekin. Yksi niistä toki se salilla käynti, jaksaa kaikkea muutakin tehdä kun käy siellä. Pakko sanoa, että myös viikon loma marras-joulukuulle oli suunniteltu. Muuten tulee pitkä pätkä ilman vapaita putkeen ja kokemuksesta osasin jo sanoa, että kolme viikkoa kesällä riittää kun jakaa joulukuulle viikon ja loput maaliskuussa pääsiäisen kylkeen kiinni.

Mutta se lomailu ei ollut idea vaan parin kuvan verran perus reissukokonaisuutta: puuvillaneuletta, farkkuja, tennareita huivia, olan yli laukkua ja tällä kertaa tietenkin myös takkia. Itselleni sopiva kokonaisuus kaupunkilomalle. Millainen on sinun kaupunkiloma"uniformusi"?

Hyvää keskiviikkoa!

Neule/Knit: Tommy Hilfiger // Farkut/Jeans: Junarose // 
Takki/Coat: Mark&Spencer // Huivi/Scarf: Mulberry // 
Laukku/Bag: Longchamp // Kengät/Shoes: Vagabond


Have less, do more.

When it comes to travelling outfits, I seem to have the same outfit every time. Jeans and cotton knit. With scarf, trainers and this time also with coat. With cross body bag as well. Simple, but easy to use. But then again, now days it seems that I truly have less and do more. Buying quality clothing means saving on long run and those savings go to do more-part. Since I do, I travel more, I go to theater, museums, go out for dinners and so on. You can't have both, at least on normal salary such as I have. And choosing doing and experience means more to me. Taking these outfit photos in London was more experience. Nice shots on a lovely day with almost all navy outfit. Outfit that's truly me.

Lovely Wednesday all!

Seuraa blogiani // Follow my blog:

14.12.2015

London shopping


Miehet menevät shoppaamaan sen mitä halauvat, naiset meevät shoppailemaan keksiäkseen mitä haluavat.

Kuten eilisesssä postauksessa totesinkin, niin vietimme viime viikon tiistain Lontoossa shoppaillen. Yhdessä päivässä ehtii ostamaan vaikka mitä ja ilmeisesti ilman Longchamppia en pääse mistää kaupungista pois. En tälläkään kertaa. Sain puolitoista vuotta sitten vanhemmiltani Wienistä tuliaisiksi Longchampin vyön ja kahden vuoden jälkeen se on edelleen erinomaisessa kunnossa. Nämä voidaan lyhentää itselle sopivan mittaisiksi, joten kilojen katoaminen ei ole ongelma ja vyöt ovat todella hyvää laatua. Hintavia, voi sitä ne kyllä ovat, mutta kun sitä yhtä on pidetty liki joka päivä puolitoista vuotta ja se on edelleen saman näköinen, niin uskaltauduin investoinnit tekemään. Ei tartte muuten miettiä, onko vöitä.





No sitten se Primark ja syy miksi ostosten teko aloitettiin tiistaina jo aamulla yhdeksältä. Hommahan meni niin, että ensin kumpikin Oxford Streetin Primark ja takaisin hotelliin. Jossa huilattiin hetki ja vasta sitten lähdettiin uudelleen liikkeelle. Siinä vaan on vissi ero, meneekö tuohon kauppaan ennen vai jälkeen puolen päivän. Viikonloppuna en menisi ollenkaan. Se kun on edullinen ja sen huomaa kyllä ihmismäärästä mitä pidemmälle päivä kuluu. Aikainen lintu nappaa madon metodilla siis heräsimme ajoissa, söimme ja rynnistimme tekemään täsmäiskut kahteen Lontoon suurimpaan Primarkkiin. En ole kyll suurimmasta varma, mutta nuo ovat valtavan kokoisia. Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin huristimme metrolla kohti hotellia neljän kassin kanssa.

Ensimmäisenä haettiin treenivaatteita. Eivät nämä ehkä ole laadultaan parhaat joita on olemassa, mutta kun samanlaatuinen maksaa Suomessa 20€ ja tuolla 5-7£ niin lieni selvää, mistä haettiin uusia vaatteita niin salille kuin lenkillekin. Lyhythihainen musta salille, fleese ja pitkähihainen sinne alle lenkille ja vielä tuo violettiin taittava salille tai lenkille. Eipähän tartte pestä treeni vaatteita paria kertaa viikossa kuten nyt. Ne muuten kestävät sen pesun todella hyvin, että siinä mielessä laatu on kohdallaan.

Kolme paitaa osastolta "Out of office" ja jokainen Potter-teemainen. Köh. Kotipaitoja ajattelin, kunnes kokeilin tuota sinistä vaakunallista jakun ja farkkujen kanssa ja itseasiassa pidin siitä lookista. Tekstipaitakin voisi sopia. Todellakin vapaa-ajan vaatteita, mutta ei mikään huono idea. Asukuvia todennäköisesti tulossa vielä siitä lookista.

Vain yhdet pyjamahousut, joka on vähän kun ottaa huomioon vaikka viime Irlannin reissun pyjamamäärän. Ei pitänyt ostaa yhtään, mutta nämä olivat niin pehmeät etten voinut jäättää niitä sinne. Yksi musta t-paita ja valkoinen huitulapaita. Tietysti. Ja keittiöpyyhesetti, niitäkin alkaa olemaan kasa. Sitten on tuo pörröisen pehmeä lämmin torkkupeitto. Jota vaan en voinut laskea käsistäni. Joka ei ehkä sovi sisustukseen, mutta se on ihanan lämmin kyllä.

Kotinörtille ostettiinkin sitten kolmet farkut ja kasa treenivaatteita hänellekin. Lopulta siis hyvin tehokas ostosisku. Molemmille muuten ostettiin myös sukkia tuolta, näemmä eivät kuviin päässeet, mutta siis mustia ja valkosia nilkkasukkia. Ei kovin mielenkiintoisia siis. Samoin ostin itselleni yhdet farkut, mutta ne menivät saman tien pesuun. Farkut maksavat sen 10-14£ ja kestävät yhtä hyvin kuin hintavammatkin. Jotain säästöä siis, kotinörtti ei ole kaiketi neljään vuoteen käyttänyt muita farkkuja enää ja kehuu joka kerta niiden kestävyyttä.


Seuraava kohde, pienen huilaamisen jälkeen oli itseasiassa Mark's&Spencer. Sen ostoksiin kuului erinäinen määrä alusvaatteita, joita en vaatekappaleiden luonteesta johtuen kuvannut. Olen hakenut etenkin liivini M&S:ltä jo vuosia, Suomessa valikoima ei ole valitettavasti samaa luokkaa kuin tuolla, joten joka kerta oli kaupunki Lontoo tai Dublin niin sinne suunnataan uusimaan varastoa mikäli se on tarpeen. Jälleen oli, toinen säästökohde ostosten kohdalla siis. Kaikki ei ole Lontoossa Helsingin hinnoissa ja hyvä niin.

GAP on yksi perusvaatteideni suosikki. Olen tilannut verkosta vatteita kotiin ja etenkin t-paidat ovat suosikkejani. Kestävät hyvänä pesusta toiseen. Mukaan lähti myös puuvillainen valkoinen palmikkoneule. GAP:ltä on monesti tullut haettua noita ihan perusvaatteita, tuntuu että joka reissulla löydän sieltä jotain, eikä siis tämäkään kerta ollut mikään poikkeus.


Siinä missä Primarkista kannettiin kasis kaupalla tavaraa pois, niin Boots osoittautui yllättävän vähälle. Kosmetiikkaa olen yleensä tuonut enemmän, nyt huomasin hakevani ennen kaikkea varaston täydennystä. Yksi parhaista primereista joita olen koskaan kokeillut on saatavilla Bootsilta, vanhaa oli vielä, mutta seuraavasta reisusta ei ole tietoa niin varastoon. Kesällä kokeilin No7:n puutereita ja tässä lopputulos, sekä kivipuuteri että irtopuuteri ovat sitten samalta merkintä. Tässäkin kohdassa on todettava, että kesällä ostettuja riittää vielä, mutta varastoon. Nämähän säilyvät avaamattomina vaikka kuinka ja kauan. Sama homma vaselinen Aloe Veran kanssa. Kuvasta puuttuu Selfridgen MACiltä haettu uusi nudehuulipuna, jota varten ostin rajauskynänkin. Ne heräteostokset olivat sitten RealTechniquesin sudit. Rakastan näitä suteja ja meikin teko on niin vaivatonta näiden kanssa. Melkein kaikki sutini ovatkin tältä merkiltä, tuotuna reissuista mutta myös tilattuna netistä. En voi sanoa, että olisin oikeasti tarvitsemalla tarvinnut uusia, menevät siis osioon: Nämä halusin.



Teetä. Joka kerta tunnun kantavan teetä. Olin kummalla saarella tahansa. Teen lisäksi Sainburysilta löytyi joulusuklaat valmiiksi myös. Niin ja joulupäivänä meille tulevat ystävät pääsevät myös testaamaan niitä Brittien joulupöydästä löytyä crackereitä. Pakkohan ne oli ostaa mukaan. Toinen joka oli liki pakko olivat Nandosin kastikkeet. Kävimme syömässä kahdesti tuolla ja olisin voinut joka päivä sitä kanaa syödä. Tosin minä en oikein chiliä kestä, joten Sitruuna&Yrtit olivat oma valinta kastikkeeksi. Kotinörtille vielä vakosipulia, oma suuni ei sitä enää kestänyt. Extrahot meni syntymäpäivälahjaksi tärkeälle ystävälle. Emme ole ainoita Nandosin rakastajia ystäväpiirissämme.


Harrodsilla suurin osa shoppailusta oli ennen kaikkea mielikuvitusselaista. Luottorajathan olisi saanut paukkumaan mennen tullen, joten kortit laukussa päätettiin selvitä käteisellä. Ei muuten tullut mitään hinkua ostaa mitään suurempaa. Charbonnel&Walkerin tryffelit sen sijaan hain kyllä, valkoinen rasia oli herkutteluun ennen joulua, kaksi rasiallista sen sijaan odottavat sinne jouluun saakka. Eli siis kyllä, haimme oikeasti joulusuklaat Lontoosta saakka. Ei olisi ehkä tullut ostettua mutta olin kaukaa viisas ja buukkasin kaksi matkalaukkua takaisin, mennessä oli vain yksi. Pienempi menee isomman sisälle, jonka jälkeen kotoa tulleet tavarat kun mahtuivat pienempään, niin isompihan jäi vain ostoksille. Ei sekään täynnä ollut, mutta kerrankin sai oikeasti ostaa näitä joita harvemmin saan tuotua mukanani tilan puutteen takia.

Harrodin joulupuoli taas oli karvas pettymys. Selvästi se joulun alla nostaa hintansa pilviin verrattuna samaan osastoon heinäkuussa. 32£ joulupallosta on makuuni aivan liian kallis hinta, oli se miten kaunis pallo tahansa. Tämän vuoden suosipalloa emme edes löytäneet enää. Olikohan joulu liian lähellä, vai turisteille (?) suunnatummat edulliset piilotettu jonnekin, mutta omasta mielestäni jouluosasto on parempi kyllä kesällä. Yksi koriste kuitenkin lähti mukaan, kun tämän kullatun (kyllä, kullatun...) tammenterhon näin niin ehdin sanoman Kotinörtille sanat "Thorin Oakenshield" kun koriste oli jo käsissäni. Enkä sitä sen koommin laskenut alas kuin kassalle. Tolkien-fani on Tolkien fani Harrodsillakin. Painavahan se on kuin mikä, enkä tiedä kestääkö kuusi sen painoa, mutta kokeillaan. Jouluosasto ehkä oli pettymys, mutta muuten tavaratalo lunasti kyllä kaikki odotukset kuten aina ennenkin, suurin osa osastoista on nähtävyys itsessään ja kiersimme siellä kyllä hyvän tosin vaikka ostokset pieneen jäivätkin. Onneksi siellä saa kiertää rauhassa.


WB:n studiolla maanantaina tuli tehtyä tietenkin ostoksia. Toimme häämatkalta noita kermakaljatuoppeja kaksi, yksi katosi jonnekin muutossa. Nyt siis kolme lisää. Sisällä olevaa kermakaljaa en juomaan pystynyt, mutta tuopit ovat ehkä parhaita vesimukeja joita olen kohdannut. Ne voittavat mennen tullen kotona olevat lasit. Joten mies totesikin, että nyt ostat useamman, ettei tartte koko ajan tiskata yhtä ja samaa. No minähän ostin kun käskettiin ja nyt noita omaan makuuni täydellisesti muotoiltuja ja hyvin käteen istuvia tuoppeja on siis neljä. Mukaan lähti myös suklaasammakko ja kaksi kirjaa. Kumpikin kirja on Suomeksi hyllyssä, nyt englanniksikin. Kuten kaikki muutkin Potterkirjat kahdella kielellä. Muutama pieni muistivihko lähti myös mukaan, kulutan niitä aika tavalla muutenkin, miksi ei siis suosikki tupani mukaisia.


Olen joskus aikaisemminkin sanonut, että joka reissulta tuon vähintään yhden jääkaappimagneetin. Nyt tuli studioilta yksi ja Lontoosta muuten yksi. Minä joka muuten pidän minimalistista, niin lätkin näitä kyllä jääkaappiini vaikka millä mitalla. Noh, heikkoutensa kaiketi kullakin.

Mukaan lähti myös British Museumista kaulakoru. Tarkkasilmäinen voisi havaita tämän olevan samassa paikassa tehty kun aikanaan tässä postauksessa Irlannista tuodut korut. Voitte arvata mikä määrä hihkumista lähti allekirjoittaneesta kun tajusin nämä matkamuistomyymälässä museossa. Siinä ei paljon auttanut järki vaan tämän nähdessäni olin sitä jo kassalle kiikuttamassa ennen kuin Kotinörtti tajusi edes mitä olin menossa maksamaan. Tuli vain rauhallisena vaimonsa perässä ja totesi, että ainakin menee kokonsa puolesta käsimatkatavaroihin.

Sitten on vielä ne kirjat. Kuten aina, kirjakaupan ohi ei kävellä ostamatta. Muutama irja lähti näiden lisäksi lahjaksi. Tietenkään en kuvannut niitä, lahjan saaja kun taitaa ainakin kuvat selata läpi. Kotinortille lähti tuplaten tämä määrä kirjoja. Mikähän ihme siinä on, että kirjapaun ohi ei tunnu pääsevän missään kaupungissa ilman ostoksia.

Vaan tässä nämä, matkalaukullinen ostoksia, kaikki mieleisiä sellaisia. Tänään palataankin takaisin arkeen ja töihin ennen joulunpyhien tuomaa levähdystä.

Hyvää maanantaita ja upeaa uutta viikkoa!


Men go shopping on what they want, women go shopping to find out what they want.

Long story short: All the shopping I did in London. Loads of Primark I must admit, but since we donät have it in Finland it seem that there is "need" for 6 month worth of stuff I need to get. Some jewelry, some books, some clothes from GAP, a bit of this and that. And the belts from Longchamp. All together a nice shopping amount, most of them made in one day. Some presents as well, not photos taken as you can imagine, most of people getting those read my blog, so you just need to wait for Christmas. But I'm happy with these, at least for a while.

Lovely Monday and great new week!


Seuraa blogiani // Follow my blog:

13.12.2015

Christmas London


Pidän Lontoosta, koska se saa sinut tuntemaan itsesi vapaaksi.

Sitä Lontoo minulle ennen kaikkea on, New York on itselleni liian suuri, Lontoo siinä rajoissa. Vaikka se henkinen koti onkin Irlannissa länsi-rannikon karussa maisemassa, niin Lontoo on kyllä yksi suosikki kaupungeistani ikinä. Kärkikolmikko olisi kyllä Dublin, Helsinki ja Lontoo. Tällä kertaa Lontooseen kesti budjetti kolme kokonaista päivää, yksi illallinen ja yksi päivälliseen saakka kestänyt päivä. Kun ottaa Kensingtoni alueelta hotellin, korttelin ja kahden päässä Mainlinen ja Circlelinen metroasemilta, niin tietää kyllä maksavansa hotellista sen jälkeen. Mutta ei kaduta, hiljainen hotelli jossa sai nukkua. Kaksi korttelia Kensingotin puistoon, todella kortteli ja kaksi metrolle joilla huristi ihan joka paikkaan. Aamupalakin oli muuten hyvä, siis ollakseen Lontoolaishotelli. Missään nimessä en vertaisi sitä pohjoismaisiin hotelleihin, mutta riittävän kattava aamupala kyllä. Jokainen Lontoossa joskus käynyt varmasti ymmärtää kun sanon: Lontoossa se hotellin valinta on ihan oma projektinsa.

Lontoo oli myös ennen kaikkea lepäämistä ja aivojen nollausta varten. se oli lepoa kiireisen, mutta samalla todella antoisan syksyn jälkeen. Syksyn johon mahtui myös yksi pahempikin, no sanotaan kriisi. Syksyn jonka halusin myös huonoilta osin karistaa mielestäni. Unohdin puolessa välissä mikä päivä on menossa joka on aina hyvä merkki. Kameraakaan en kantanut koko aikaa mukana. Tiedän, että moni odotti todella kattavaa reissupostausta, mutta minä lomailin. Lomailin kaikesta ja nautin itselleni rakkaasta kaupungista. Kamera oli mukana maanantaina WB:n studioilla. Kyllä, Tylypahka oli nähtävä uudelleen. Ja kuvia on enemmän kuin ehkä olisi tarpeen, toivottavasti edes joku Potter fani löytyy joka jaksaa kahlata nämä läpi. Muuta Lontoota kyllä näiden jälkeen.

 Menossa Tylypahkaan // Entering Hogwarts

Joulu suuressa salissa // Christmas at great hall 

Rohkelikkojen oleskeluhuone // Gryffindon comon room 

Liemiluokka // Potion class 

Lomenin viimeinen lepopaikka // Last resting place of Riddle

Kohti oikeaa laituria // On to correct platform 

Junalla Tylypahkaan // Train to Hogwarts 

Kermakaljaa kaksin käsin // Butterbeer with two hands 

Tylypahka // Hogwarts 


Moni on kysynyt onko se studiokierroksen noin 70£ todella sen hintansa väärti. Kannattaako siitä maksaa. Joka kerta vastaan saman: Kannattaa. Siellä menee koko päivä. Okei, ruuat kannattaa ottaa mukaan, peruskallistahan siellä on syödä. Mutta aikaa saa kulumaan vaikka kuinka, omalla kohdallani tuo jättimäinen Tylypahkan pienoismalli liikuttaa kyyneliin saakka. Kunnes Kotinörtti viisaanaa totesi: "Sä olet kasvanut aikuiseksi noiden kirjojen kanssa". Niinhän se on. Teinistä aikuiseksi kulkivat Potterit mukana, siksi niihin onkin niin hyvä edelleen palata aika ajoin. Tai Rowlingin sanoin: Tylypahka on aina siellä toivottamassa tervetulleeksi kotiin.

Vaan se siitä fanityttöhetkestä. Lontoossa on niin paljon muutakin. Oxford streetin valoja kuvattiin vielä WB:n keirroksen jälkeen:

Ilta Oxford Streetillä // Evening at Oxford street

Uskomattoman kaunis paikka joka ikinen ilta, etenkin tuollaisena kirkkaampana iltana. Tiistai menikin sitten tuolla ja muutamalla viereisellä kadulla. Päätettiin, että shoppaillaan kerralla kunnolla ja loppu aika vietetään museoissa ja muuta Lontoota ihastellen. Tiistailta ei siis kuvia ole, kipeät jalat kyllä muistavat aamulla yhdeksältä, illalla seitsemältä lopetetun kierroksen. Välissä kyllä syötiin ja kahviteltiin ja vietiin tavaroitakin perille. Ajoissahan se on aloitettava Primarkin takia, mutta siitä kaaoksesta ja ja ostoksista enemmän huomisessa postauksessa.

Keskiviikko valkeni uskomattoman kauniina ja kirpakan syksyisen tuntuisena päivänä. Ohjelmassa oli suunnata kävellen Kensingtonin puiston läpi Victoria Albert Museolle ja sen kenkänäyttelyyn. Sen jälkeen kierretiin Harrodsin kautta ostamassa joulukoristeita sekä vielä iltakävelyä joen varessa.

Kuningatar Victoria ja Kensingtonin palatsi // Queen Victoria and Kensington palace 

Viimeisiä syksyn lehtiä // Last leaves of autumn 

 
Joulukuu Kensingtonin puistossa // December at Kensington park 

 Yksityiskohtia Kensingtonin alueelta // Details on Kensington area

Lisää yksitiskohtia samalta alueelta // More details on same area 

Victoria Albert Museum: Christian Dior New look 

Harrodsilta ei kuvia ole. Ensin kenkiä erikoisnäyttelyssä (ei muuten ole hintansa väärti ainakaan omasta mielestäni) ja sen jälkeen niitä kenkiä (ja laukkuja!) Harrodsilla niin olipahan kyllä hemmoteltu olo sen jälkeen. Huomattakoon, että mitään en ostanut, mutta koin olevani silti täynnä kauneutta sen jälkeen. Harrodlsilla tosiaan käytiin myös (todella) myöhäisellä lounaalla. Ei varmaan tarvitse sanoa, että se paikka on todella hintava, mutta vaikka kaksi pitsaa ja kokista maksoi 60£ niin joskus se luksus hetki ravintolassa jossa kaikki pelaa ja ruoka on taivaallisen hyvää on hintansa väärti. Ja senhän takia lomalla ollaan, itseään hemmotellakseen.

Aurinko alkoi laskemaan jo viideltä joten iltakävely Thamesin rannalla tarkoitti kuvaamista pimeällä. Ei mikään huono sekään kyllä. Kolmen vartin kävelyn aikana ehtii näkemään itselleni ainakin tärkeimmät, eli BigBenin ja StPaulin niistä ns. Lontoon pakollisista. StPaulista tosin ei oikein saa kuvaa kunnolla pimeällä, mutta silmällä se näkyi kyllä. Korkean paikan kammoiselle tuollaisen rippuvamman mallisen sillan ylittäminen oli sekin kova paikka.

Torstaina ennen lähtöä kohteena oli British Museum ja siellä ollut Kelttien historia näyttely. 16£ tuntui kovalta hinnalta, etenkin kun kenkänäyttelyyn oli pettynyt, mutta tämä oli kyllä joka sentin väärti. Jos siis kelttien historia kiinnostaa, kuten se meitä kahta kiinnostaa. Sen verran mageita esineitä suuresta puisesta harpusta lähtien oli esille saatu lainaan. Kuvata ei saanut (päänäyttelyä saa kyllä, mutta erikoisnäyttelyjä ei). Tavaraa oli lainassa ainakin useamasta museosta Tanskasta, Norjasta, Saksasta, Irlannista, Skotlannista, Walesista ja muutamasta eri Lontoonkin museosta. Sekä se, jonka eteen itse ainakin jäin, yksinkertaisen kaunis koru jonka Kuningatar Victoria oli saanut Albertilta. Lainassa yksityiskokoelmasta jonka omistaja mainittiin kauniilla tekstillä korun vieressä: HM Queen Elisabeth II. Ei ihme, ettei saanut kuvata.

Lentokentälle suunnattiin vielä Egyptin, Assyrian, Kreikan ja tietenkin Rosetan kiven kautta. Kentällä vielä viimeisen kerran Nando's. Voi ne kastikkeet, kotiin lähti kolme pulloa ja lahjaksi tuotiin myös yksi. Miten voikin kana maistua niin hyvältä.

Kaikkineen takana siis todella antoisa reissu jolta jäi paljon hyviä muistoja ja Lontoo pysyy top3:ssa kaupunkien suhteen. Ehdottomasti uudelleen, ei aivan heti mutta parin vuoden, ehkä viiden vuoden päästä. Erässä elokuvassa sanotaan: True love last's for lifetime. Omalla kohdallani Lontoo on sitä ollut vuodesta 1995. 20 vuotta rakkautta ja edelleen se on sitä.

Upeaa sunnuntaita!

Vasemmalla Hercule Poirotin koti // On the left home of Hercule Poirot

I like London because it makes you feel free.

From 6th December to 10th December we spent on London with my husband. Arriving a bit late, just on time for great dinner on Sunday, we spent our Monday on WB studios, loving every second of it, as you can see on photos. I still managed to get photo of Oxford Street on evening time. Tuesday was full of shopping, as we decided, it's best to spend one to shopping and save other days to something else. Wednesday was walking on Kensington park to Victoria Albert Museum, to see shoe exhibition and rest of museum as well.  Then it was off to Harrods, for me to see all the bags and shoes, luxury. More luxury was eating really late lunch there, expensive as you can imagine, but worth every penny as well.

We also did evening walk next to river on Wednesday. Thursday it was time to go home, before that we spent some time on history of Celts (special exhibition), also going through Egypt, Assyria and Greek. In other words: British Museum was chose for those 4 hours we had time after breakfast and packing, before heading to airport and Nando's in there to have late lunch / early dinner before heading to home. 

All and all, a great trip to London. Made me fall in love for London again. Then again, true love lasts for lifetime. I first visited London with my parents 1995 and have been loving the city ever since.

Lovely Sunday all!

Yksi lukuisista Lontoon silloista // One of the several bridges of London 

BigBen

Postaukset kuvat käsittelemättöminä suoraan kameralta // Photos of post with out filter from camera:

Seuraa blogiani // Follow my blog: