30.11.2015

Evening Blue


"Kaikista ystävistä ajattelin, että osaisit arvostaa."
"Aina."

Lauantaina vietin "lyhyen lounaan" ystävän kanssa. Lounas jonka piti olla lyhyt, venähti liki kolmetuntiseksi ja aika lensi siivillä. Vaan mitäpä sitä valittamaan, kun italialainen ruoka ja viini on hyvää ja juttuakin tuntui riittävän. Mukana ollut maailman hurmaavin herrasmies yllätti hänkin nukkumalla liki koko lounaan ajan. Lounaan kunniaksi kaivoin oitkästä aikaa kaapista niin korot kuin hameenkin. En ole hetkeen muuta kuin farkkuja ja tennareita pitänyt, etenkin kun töissäkin mennään samassa kokonaisuudessa. Niinpä laittautuminen pitkästä aikaa tuntui mukavalta, etenkin kun seurana oli ihminen, joka takuulla osaisisitä pientä yritystä arvostaa.

Ylle eksyi tuttu burgundi hame ja päälle Aranin neule. Paksu ja lämmin villaneule lämmittää hyvin vielä marraskuussakin. Venähtäneen lounaan ongelma toki oli ulkona vallinnut valaistus. Neljältä alkoi olemaan jo sininen hetki menossa ja viimeinen hetki ottaa kuvat siis ulkona. Panasonic parka joutui tosissaan töihin, jotta valoa saatiin kuviin edes hitusen verran. Onnea on kyllä hyvä kamera, kesällä kuvaa mitä vaan, tämä alkaa olemaan sitä haasteellisinta kuvauskeliä, ellei satu ulos juuri sillä hetkellä kun on edes sinne päin valoisaa pilvien lomasta. Eiväthän nämä nyt mitenkään päin ole sellaisia kun ne voisivat olla suuremmalla määrässä valoa, mutta onpahan kuvat kuitenkin.

Marraskuuhun, huomenna alkavaan joulukuuhun sopii mainiosti myös tee. Itse olen teen juoja syksyllä ja talvella, kevään tullen se jossain vaiheessa jää, viimeistään kun yhdeksältä illalla on valoa. Mutta ystäväpiirissäni on eräs, joka juo teetä minun ja varmasti muutaman muunkin edestä. Novan Teeholistin maistelmat onkin upouusi blogi, jonka tämä teetä rakastava ystäväni perusti. Itse ajattelin ainakin vilkaista sieltä seuraava suositukset jahka kaapissa on edes vähän tilaa seuraaville teen maisteluille. Osaan nimittäin ostaa sitä teetä kyllä.

Tällaisia viikonloppukuulumisia täällä.
Upeaa uutta viikkoa ja marraskuun viimeistä!


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

29.11.2015

Photos from this week


Teen aikaa ihmisille, jotka tekevät aikaa minulle.

Tällä viikolla koitin, siis todellakin vain koitin, kantaa kameraa vähän ahkerammin mukana kuin yleensä. Tykkään itse valtavasti lukea postauksia siitä mitä ihmiset ovat tehneet päivän aikana, tai miten heidän viikkonsa on sujunut. Vaan se on kuulkaa lopulta kovin vaikean oloista muistaa ottaa niitä kuvia. Varsinkin kun haluaa ne ottaa kunnon kameralla eikä kännykällä. Kuvanlaadussa nyt kuitenkin on sitä eroa jonkin verran. Vaikka kyllä tuossa puhelimessa on sitä tehoa kamerassakin. Se on muuten uusi, OnePlus2 on ollut jokaisen sentin väärti jonka siitä maksoin. Puhdasta rakkautta sitä älylaitetta kohtaan saman tien. Mutta palataan niihin viikon aikana otettuihin kuviin:


Viikko alkoi kuviensa puolesta jo viime sunnuntaina, jolloin saimme ystäväpariskunnan luoksemme syömään. Ensimmäinen kuva onkin otettu ruuasta sillä siunaaman sekunnilla kun pöytään katettiin. Bataattiranskalaisia muutamalla perunalla höystettynä, pulledporkkia ja lisänä tomaatti-pinaatti-seesaminsiemen salaattia. Oikeastaan siis laiskan kokin valinta, ruuan valmistuksessahan ei mene kauaa, se kyllä kypsyy uunissa tovin jos toisenkin. Hyvää oli ja ilta vietettiin varsin leppoisissa tunnelmissa. Juttua riitti monta tuntia.



Sain vihdoin viimein viikolla aikaan myös parvekkeen talviteloilleen laiton ja samalla pienimuotoisen koristelun. En ole kovin ahkera parvekkeen kanssa ollut, mutta valot kaiteelle ja samalla jokunen lyhty tuovat kivaa tunnelmaa. Lyhdyissä tosin noita tuikkuja tulee poltettua lähinnä vain viikonloppuna, mutta muutoin valot ovat kyllä päällä iltaisin. Tuovat vähän lisävaloa, jota marraskuussa tuntuu kaipaavan enemmänkin. Kukapa meistä ei? Samoin sisällä hohtavat kynttilät. Olen kyllä todella huono kynttilöiden kanssa, en muista niitä polttaa kovin usein, mutta ainakin silloin tällöin kun tajuaa, että siinä elävässä valossa on siinäkin puolensa. Postauksen ensimmäinen kuva on se kynttilät minun tapaani, yksinkertaiset tuikut ja Sarpanevan alunen ovat juuri se tapa oka iskee minuun parhaiten. Yksinkertainen on kaunista.


Tätä se arki on kolme kertaa viikossa. Salille mennään töiden jälkeen tai ajoittain ennen töitä. Suhtaudun tähän vähän pakollisena menona. En minä töissäkään mieti haluanko mennä palaveriin, menen silti. Vähän sama salin kanssa, en välttämättä halua, mutta menen silti. Jos jäisin pahemmin miettimään, että haluanko mennä, niin tuskin sitä tulisi mentyä missään vaiheessa. Varsinkin tällä viikolla on tuntunut, että meneminen ja tekeminen on ollut pelkkää suossa tarpomista, motivaatio tuntuu kaikonneen jonnekin todella kauas. Eipä siinä, on sinne silti tullut mentyä eli rutiinista olen saanut kuitenkin pidettyä kiinni vaikka niin sanotusti kivaa se ei kyllä ole ollut.


Innostuin viikolla myös lakkaamaan kynsiä tiistaina. Samalla tulikin käytyä tuo koko valikoima läpi, niitä kuitenkin riitti enemmän kuin tarpeeksi. Osan sain heitettyä poiskin, kyllähän ne kuivuvat kun kaapissa ovat riittävän kauan käyttämättöminä.


Olen myös innostunut viimeisen parin viikon aikana syömään hedelmiä enemmänkin. Satsumia kuluu useampi. Granaattiomenaakin on tullut testattua ja persimoneja menee etenkin aamulla jugurtin kanssa. Ei mikään huono idea tämä innostuminen missään nimessä, ongelma vaan on se, että kulho tuppaa tyhjentymään uhkaavan nopealla tahdilla.

Siihen ne "ahkerasti kuvatut" kuvat sitten loppuivatkin vaan ei tänne arkeen mitään ihmeellistä kuulu. Viikkoon kuului myös hyvien ystävien tapaamista ja töitä. Sellainen perinteinen viikko kaikin puolin, mutta arki on tällä hetkellä hyvää, joten mikäs tässä ollessa. Tänään kaivetaan joulukoristeet esille ja laitetaan ensimmäisen adventin kunniaksi niitä esille. Ei meillä paljon koristella, mutta jonkin verran. Kuusi sitten lähempänä joulua vasta. Se onkin sellainen, josta en suostu luopumaan enää kun se viime vuonna takaisin otettiin meillä jouluperinteeseen. Mutta siihen on vielä useampi päivä aikaa. Joulukalenteri sen sijaan on hankittuna, Star Warsin lego-aiheinen, onneksi sitä aikuisellakin saa olla joulukalenteri.

Miten teillä on viikko mennyt?
Leppoisaa sunnuntaita ja hyvää ensimmäistä adventtia!


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

27.11.2015

New glasses

Kuva @ Tim Kiukas

Yhteistyössä Instrumentarium ja Indiedays.

En voi ajatella ilman lasejani.
- Vivienne Westwood - 

Jokunen viikko takaperin vietetettiin puolivuosittaista Indiedayssin blogipäivää, jonne tämäkin bloggaaja lähti ilahtuneena. Yksi omalle kohdalle parhaista pisteistä oli Instumentariumin piste, jossa pääsin testaamaan Heritagen Swarovski-pokia. Se on nimittäin niin, että olisi edessä silmälasien vaihto vuoden alkupuolella. Kolmisen vuotta on menty samoilla laseilla. Näen näillä kyllä edelleen, mutta fakta vaan on se, että eivät ne lasitkaan ikuisuuksia kestä, etenkin kun niitä joka päivä pitää päässään. Aika siis vaihtaa uusiin vaan millaisiin. Siinä sitä ongelmaa onkin kylläkseen. Monille silmälasit ovat asuste, itselleni se on yhden lasit ja sillä selvä. Syy on itseasiassa puhtaasti rahassa. Sen verran kallis on tuo vasemman linssin hionta, että se 500€ per lasit ei kannusta investoimaan useampiin laseihin. Niinpä niiden on sitten mentävä arkena ja juhlassa ja sovittava naamaan kerralla kunnolla.

Oman haasteensa tuokin sitten kasvojen muoto, korkeat poskipäät hankaloittavat hymyilyä jos lasit tulevat liian alas. Toisaalta taas lasit eivät saa nousta liian ylös, kulmien kuuluu näkyä. Vielä kun siihen päälle ihon sävy on vaalea, niin kovin vahvoja pokia ei voi edes harkita. Musta vaikkapa, niin kaunis kun olisikin värinä on monesti liian kova. Ei pidä sanoa ei koskaan, sillä ei sitä koskaan tiedä. Kaikkineen lasien hankinta ei siis ole mikään helppo homma ja esillä olleesta kokoelmastakin testasin useampia. Monissa juuri pokat olivat liian vahvat vaikka kauniita olikin useammat tarjolla. Se on vaan siinä, että jos oma olo on samantien sellainen, että näiden lasien kanssa täytyy meikata joka kerta, niin lasit ovat väärät.

Kuva @ Tim Kiukas

Vaan löytyi sieltä Instrumentariumin pisteeltä ne itsellekin sopivat. Kuvissa olevat ovat omaan makuuni sopivan keveät, samalla kuitenkin tuoden kasvoille ryhtiä. Pieni blingi sivussa ei missään nimessä ole huono homma omalla kohdallani, päin vastoin. Kaikkineen oli mahtava päästä kokeilemaan eri tyylejä, koska vaikka lasien metsästäminen on hankalaa kun ne on hankittava, niin kyllä uusien testaaminen on aina vaan niin hauskaa. Niin tälläkin kertaa. Alla on vielä kuvaa Heritagen Swarovski valikoimasta, olisihan siellä vaikka mitä ihanuuksia tarjolla eikö? Todella kauniita yksilöitä jokainen ja vielä sillä pienellä blingillä lisättynä.

Varsinainen valintakoitos on vielä edessä, mutta hyvä se on käydä testaamassa valmiiksi useampia, osaa suunnilleen hahmottaa, mitkä voisivat olla ne seuraavat "just mun lasit". Kenties nämä, kenties jotkut toiset. Eittämättä ne tänne blogiinkin tupsahtavat jossain vaiheessa, joka päivä niitä kuitenkin tulee päässä pidettyä.

Mitäs pidätte? Voisivatko nämä olla ne seuraavat lasit meikäläiselle?

Hyvää perjantaita!

Kuva @ Tim Kiukas

Seuraa blogiani // Follow my blog on:

25.11.2015

Ministeriä viedään

Esko Roine, Sari Siikander, Santeri Kinnunen, Asko Sarkola
Kuva @ Tapio Vanhatalo

"Kerro sitten, onko se hyvä."
"Tietenkin se on hyvä!"
"Mistä sä voit olla noin varma?"
"Sehän on HKT:n farssi."

Yllä oleva keskustelun alku käytiin meillä töiden kahvihuoneessa viime viikolla. Olin samana päivänä menossa katsomaan Helsingin kaupunginteatterin näytelmää Ministeriä viedään ja lounaalla muutama työkaveri pohti kannattaako lippuihin investoida. Itse en ajatellut sekuntiakaan voisiko näytelmä olla jotain muutakin kuin hyvä. HKT yhtenä Suomen suurimmista teattereista tuottaa useamman näytelmän vuodessa ja monet käyn niistä katsomassa. On kuitenkin kaksi lajityyppiä joissa teatteri mielestäni loistaa ohitse kaiken muun, musikaalit ja farssit. Teatterissa yleensä pidän enemmän komediasta kuin tragediasta ja etenkin farssit ovat suosikkejani. Etenkin syksyllä huomaan niitä kaipaavani, mikään ei piristä harmaata syksyä paremmin ja useamman päivän jaksan olla ilahtunut näistä.

Mutta silti farssi ei ole välttämättä hyvä, aina se ei naurata paria tuntia. Tämä teki niin vaan miksi? Latasin nimittäin ihan järjettömän odotukset tähän, tosin odotukset saivat niskoilleen ne, joiden tiesin nämä odotukset lunastavan. Töissä lounas jatkuikin seuraavilla lauseilla: Se on Neil Hardwickin ohjaama, siinä on Santeri Kinnunen, Esko Roine, Asko Sarkola ja Heidi Herala, miten se ei voisi olla hyvä? Niinpä, miten se ei voisi olla hyvä. Olihan siihen samaan näytelmään ladottu kaikki suosikkini ohjaajasta lähtien. Kinnunen on ollut suosikkini jo niin kauan, että en välitä laskea. Toisaalta, ylisanoja löytyisi tämän kohdalla vaikka kuinka. Ministeriä viedään on farssi jossa nauraa vedet silmissä reippaan pari tuntia ja josta hyvä mieli säilyy vähintään viikon verran. Se taas tarkoittaa ainakin minulle, että teatteri oli kaikin puolin erinomainen esitys. Yksi tämän esityksen parhaista puolista oli kyllä sen ajankohtaisuus, viittauksia sateli useampaan ministeriin samalla kun HKT onnistui vielä ottamaan itsesäkin mukaan lavalle.

Pakko sanoa, että kerrankin olen sanaton. Töissä seuraavana päivänä kysyttiin oliko hyvä. Vastaus oli yksinkertainen: On. Enempää sanoja ei ole oikein vieläkään, joskus se vaan riittää, että on hyvä.

Onko kukaan tätä ehtinyt näkemään?
Hyvää keskiviikkoa!

Heidi Herala, Esko Roine, Eero Saarinen, Eppu Salminen, Santeri Kinnunen, Asko Sarkola
Kuva @ Tapio Vanhatalo


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

23.11.2015

November?


Kun lumi putuaa, luonto kuuntelee.
- Antoinette van Kleef - 

Pitkin Suomea (ja Tanskaa!) on satanut lunta viikonlopun aikana. Enemmän tai vähemmän, räntänä tai lumena. Jostain omitusesta syystä tuntuu, että meidän suunnalle lunta suuntautui vain pari hassua hiutaletta. Tai sitten se suli pois ennen kuin ehdin sitä näkemään. Sinällään en ole mitenkään kovin sydämistynyt aiheesta, en ole järin talvea kannattava muutenkaan ja lumi on lähtökohtaisesti märkää ja ikävää. Valoahan se toisi, mutta sen mukana tulevat liukkaus, lisääntyvät autokolarit työmatkalla (Kehä1:n valitettava ominaisuus), palelu ja monta muutakin ikävämpää asiaa. Lyhyesti siis, en ole talvityyppiä, enkä sen paremmin edes hirveästi joulutyyppiä. Saan kyllä joulukoristeet esille, sen muutaman. Muutoin en pahemmin innostu, onneksi kaikkien ei ole tarve olla kädentaitoihmisiä tai rakastaa joulua. Parasta siinä juhlassa kun itselle on se hiljentyminen rakkaiden ihmisten kanssa.

Lauantaina siis lähdettiin aamupäivästä kauppaan varsin syksyisessä kokonaisuudessa. Valkoinen värina on se tapa taistella sitä marraskuun harmautta vastaan. Toisaalta valkoinen on muutaman viime vuoden aikana muutenkin ollut se väri, johon tukeudun entistä enemmän. Niin takeissa, kengissä kuin muutenkin. Valkoisen ohella se on se musta ja sininen. Kolmikko joka tuntuu olevan se kaikkein paras yhdistelmä viimeiset... no, monta kuukautta jo.

Sellaisissa marraskuutunnelmissa täällä mennään. Millainen marraskuu teillä on tähän menessä ollut?

Hyvää uutta viikkoa ja upeaa maanantaita!




Seuraa blogiani // Follow my blog on:

22.11.2015

My skincare favourites


Uskon vahvasti, että keskittymällä hyvään ihonhoitoon, et edes tarvitse niin paljon meikkiä.
- Demi Moore -

Viime sunnuntaina kirjoittelin arkimeikkien suosikeista, tänä sunnuntaina ajattelin jatkaa tätä suosikkilinjaa, mutta siirtyä ihonhoidon puolelle. Huomattavasti vähemmän tuotteita, vaan jos mahdollista niin vieläkin tärkeämpiä kuin ne meikit. Pohja kun on kunnossa ja iho voi hyvin, niin siihen on paljon helpompi lisätä meikkiä. Pakko sanoa, että näissä on kyllä tullut myös kokeiltua sitä sun tätä, mutta näissä alkaa hinnalla olemaan merkitystä. Meikeissä totesin olevani onnellinen, että markettihintainen kosmetiikka toimii naamallani moitteettomasti, voiteiden kanssa en ole yhtä onnellisessa asemassa.

Vaan ennen niihin voiteisiin menoa, vilkaistaan läpi putsarit. Käyn ostamassa suurimman osan putsareistani Lumenen tehtaan myymälästä, nämä lienevät vanhoja purkkeja kaikki, mutta sehän ei tuotetta itsessään haittaa. Vaikka silmämeikkini onkin vesiliukoista, niin käytän ennemmin tuota öljyä sisältävää poistoainetta. Lähtee ainakin hankaamatta. Sitten onkin Garnierin puhdistusvesi. En tiedä onko iho paremmassa kunnossa vai ei, kun tällä pyyhin ensin pois, sitten pesen puhdistusemulsiolla ja vielä otan kasvovedellä puhtaaksi, mutta siltä se ainakin tuntuu. Jossain ulkolaisessa blogissa hehkutetiin kaksoispuhistusta ja tämä jäi kyllä rutiiniksi. Ainakin on meinaan naama puhdas ja kaikki aineet poissa kun nukkumaan menee.

Voiteiden puolella hypätäänkin sitten sinne hintavamman puolelle. Clarinsin silmänympärysvoide kosteuttaa ja iho tuntuu sileämmältä.En kyllä suuremmin ole huomannut juonteiden ktoamista, mutta kosteutus tässä tuotteessa itselleni onkin se paras puoli. Philosophyn seerumia on menossa kaiketi neljäs pullo, ihanan kostettava tuote, jonka liki 50€ hinta kirpaisee kyllä joka kerta. Tulee toki käytettyäkin loppuun huolella. Biothermin voide toimii päivävoiteena, juuri opivan kevyt tälle kosteutta janoavalle iholleni. Sen sijaan Elisabeth Ardenin tuhdimpi voide palvelee hyvin yövoiteena. Todella kevyt aamulla, yöllä ihoa sitten saakin ravinteita kunnolla. Tuhtia tavaraa tuo Arden, mutta pieni määrä riittää, joten siinä mielessä mainio purkki.

Kaikkineen näillä on menty ja ihoni tuntuu voivan paremmin kuin aikoihin. Kevyempi meikki riittää ja monesti menee viikonloppuna ilmankin meikkiä kun pitää vain sen pohjan kunnossa. Toki edelleen käyn pari kertaa vuodessa kosmetologilla naaman putsauttamassa ja kosteuttamassa, mutta on kotihoidollakin merkitystä.

Mitkä ovat sinun ihonhoidon suosikkisi?

Hyvää sunnuntaita!


I'm a big believer in that if you focus on good skin care, you really won't need a lot of makeup.
- Demi Moore - 

Double cleansing and the one thing where I truly believe in pice matters: Lotions. I won't pay a lot on cleaners, not even for my makeup,. but for lotion, there I can spend a dime or two to get my skin what it deserves. The best. Mine is sensitive one and needs a lot of moist. Any of your favourites here?

Lovely Sunday all!


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

16.11.2015

Week with friends


Parhaita ystäviä ovat ne, jotka tekevät sinun ongelmistasi heidän ongelmiaan, jotta sinun ei tarvitse käydä niitä yksin läpi.

Meneen viikonlopun piti olla viikonloppu ilman sen suurempaa menoa. Lopulta menoa oli joka päivä liki aamusta iltaan ja hyvä niin. Marraskuun harmaus alkoi heittämään viittaa hartioille ja muutama asia, joiden kuvitteli olevan jo takana päin pomppasi uudelleen esille toissaviikonloppuna. Koko viikko on oikeastaan ollut ystävien täytteinen ja siitä olen heistä jokaiselle kiitollinen. Viikon aikana on sitä apua tarvittu enemmän kuin tarpeeksi vaan uskaltaisin väittää, että se pohja saavutettiin ja suuntahan on ylöspäin. Pohjalle ei voi jäädä rypemään vaikka se hetken ajan tuntuisikin hyvältä idealta.

Senpä takia tuo lainauskin tuossa osuu todella kohdalleen. Sitä tuntee kyllä olevansa todella erityisessä asemassa kun ystävät osoittavat tukensa ja seisovat vierelläsi. Vaan vuoroin vieraissa, tuntuu olleen useammalle hyvin haasteellinen viikko jota saatiin viikonloppuna viimeistään korjattua monen osalta. Kun ne raskaat puheet oli puhuttu oli lauantaina aika kokoontua syömään tapaksia, sunnuntaita vietetiin puolestaan tortillojen merkeissä. Kyllä se vaan niin on, että ne ystävät ovat kuin toinen perhe. Kaksisuuntaista luottamista ja arvostusta, pääosin onneksi kevyissä aiheissa pysyen, joskus on sitten näitä suoviikkoja. Toivottavasti monta kevyempää vielä edessä.

Miten teillä meni viikonloppu?
Hyvää maanantaita marraskuun harmauteen!


Best friends are people who make your problms their problems, jus so you don't have to go through them alone.

It has been a week of friends. It seem, all the things there can go wrong happened last week. Not just for me, but to some of the closest friends as well. It was a tough week. But after hitting the bottom, the way is up with all of uss and on Saturday it was already time to have a tapas dinner and on Sunday it was tortilias. Food and friends, what else do you really need to have on your weekends?

How was your weekend?
Lovely Monday!





15.11.2015

Everyday Make-up favourites


Meikkiä ei koskaan tulisi käyttää itsensä piilottamiseen. Sitä tulisi käyttää luonnollisen kauneutesi korostamiseen.
- Kira Carl -

Tiedän tosin montakin ihmistä, itseni mukaan lukien, joka on joskus peittänyt sen luonnollisen kauneutensa meikin alle. En hyvällä tahdollakaan voi sanoa, että olisin teininä niillä mustat rajaukset ylä- ja ala-luomelle kokeiluillani korostanut mitään luonnollista kauneutta. Toisaalta hyvä että tuli kokeiltua tuolloin, en tiedä ottaisiko kukaan enää tosissaan sellaisen ylimeikkaamisen kanssa nykyisin. Onneksi teinille moinen on paljon sallitumpaa kun kolmekymppiselle ja kokeiltua tuli ns. oikeassa iässä.

Siitä saakka kun aloin salilla käymään, olen huomannut karsivani meikkivalikoimaani aika rajulla kädellä. Kotona on vielä vaikka kuinka paljon, mutta nämä ovat ne, jotka lähtevät mukaan salille ja joilla se arkimeikki taiotaan kasvoille huhkimisen jälkeen. Onneksi joskus tuli kokeiltua ja paljon, näillä se meikki syntyy reippaasti alle kymmenessä minuutissa. Onnekseni koko kosmettiika-arsenaali on myös inhimillisen hintaisilta merkeiltä. Olen kokeillut myös niitä kalliimpia, enkä sanoa etteikö esim. Chanelilla olisi huikeita tuotteita. Silti olen onnellinen siitä, että omalla naamalla kohtalaisen hyvin toimivat myös nämä edullisemmat merkit ja voin jättää ne hintavammat sinne luksuspuolelle, jonka hintoihin en ole valmis panostamaan.

Jos haluat tietää, miten meikkisuosikit ovat muuttuneet, vilkaise edellinen "My makeup favourites" postaus puolentoistavuoden takaa.

Pohjustuksissa luotan aina samaan neljän koplaan, neljäs tosin vain tarvittaessa. Lumenen Beauty base antaa etenkin aamusta sitä kaivattua heleyttä naamaan. Arctic Aquan BB-voide pomppasi keväällä suosikikseni ja tämä on toinen purkki samaa ainetta. BB-voiteen levitykseen myös operaatio viikonloppuisin jää, kuka jaksaa pakkelia vapaalla enemmän laittaa. Vaan arkena vielä Nude perfection glow foundation ja tarvittaessa L'Orealin peiteväri ovat mukana, kokonaisuus antaa huolitellumman ilmeen töihin. Samalla pyös pohjan joka kestää ilman korjailuja koko päivän. RealTechniquesin sudit ovat olleen suosikkejani siitä saakka kun ensimmäisen sain käsiini. Tässä kohdassa joku varmasti kysyy vielä puuterin perään. Koska kasasin meikkipussin sisällön lattialle, jäivät ne laukussa olevat, puuteri mukaan lukien pois kuvasta. No7:n kivipuutero löytyi Irlannin reissulta viimeksi ja siinä on sen jälkeen pysytty, omalle naamalleni juuri sopiva.


Kun se pohja on kunnossa, niin on helpompi hoitaa loppumeikkaus. No7:n poskipuna on sekin Irlannin ostos, vähän vanhemmalta reissulta ja tuntuu toimivan edelleen. Uskomattoman riittoisa versio. Aurinkopuuteri ja korostus samassa paketissa hankittu nekin Irlannista. Bourjois oli merkki, johon törmäsin Belfastissa, merkki jota ne harvat seuraavani vloggaajat olivat jo hehkuttaneet, joten niin siinä kävi, että testiin lähti. Eikä suinkaan mikään turhaostos. Sopivan vähäinen määrä pigmenttiä antaa mahdollisuuden tarkaan levitykseen ja saan juuri sen verran vähän tuotetta irti kuin haluan. Vaalealle iholle suunnattu paketti toimii hyvin suomalaisella kalpealla iholla. Tykkään.

Silmissä Bourjois pääsee myös loistamaan. Pohjustus Lumenelle ja loppu meikki onnistuukin sitten samalla paletilla arkeja. Ecotoolsin sudit ovat tehneet silmien meikkaamisesta ilon ja en edes välitä laskea kuinka mones Maybellinen Lash Sensational ripsiväri on menossa. Meikin viimeinen osa, se huulipuna on siellä laukun pohjalla sen puuterin kanssa. Niissä sitä valintaa sitten onkin, pelkästään arkena taitaa kulkea kolme tai neljä punaa mukana. Ei sitä koskaan tiedä millä tuulella sattuu olemaan. Niin ja aina se huulirasva... Pitäisiköhän näistä tuotteista tehdä oma postauksensa, sen verran tiheään tulee käytettyä.

Löytykö joukosta tuttuja tuotteita? Kenties jopa samoja suosikkeja?
Hyvää sunnuntaita!


Makeup should never be used to hide yourself. It should be used to enhance your natural beauty. 
- Kira Carl - 

I think we have all hiden our selves with makeup, at least I have and many I know have done so too. It's natural when your teenager, it give you coverage against hars world, that seem even wors when your teenager. Now days, I have been toning my makeup a lot, no more black lining every day, and I mean everyday. But since going to gym regulary, it means that I have been 
forced to take only some make up with me, I can't take all of it now can I? Meaning also, I have been learning my favourites for everyday makeup. Simple and easy, quite fast one to do as well. Any of your favourites on the photos?


Great Sunday all!


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

9.11.2015

Irish Rain


Olla Irlantilainen osa minua, vien sen mukanani joka paikkaan.
- Colin Farrel - 

Olen koittanut tätä selittää useamman kerran, mutta vaikka en Irlantilainen ole, edes osittain.  Vaan kun sen sielunsa jonnekin menettää, niin kyllä sitä paikkaa mukanaan kantaa sen jälkeen. Niin minäkin Irlantia. Seuraavaan reissuun on aikaa kuukausi tolkulla, vaan sieltä se eilen iski, kaipuu kotiin Irlantiin. Sateinen ja sumuinen keli ja kosteutta poissa pitävä keväällä hankittu Aranin neule olivat omiaan viemään ajatukset vihreän saaren puolelle.

Sateisen harmaa päivä ja sateisen harmaat kuvatkin siis. Marraskuu alkaa olemaan oikea aika kaivaa kaikki Irlannista ostetut neuleet, mutta myös Äidin tekemät neuleet esille. Paksua lämmintä villaa niin varmasti ei palele, minä kun olen tällainen vilukissa. Tossuista sen sijaan en luovu ennen kuin niillä lentää nenälleen eli säätä uhmaten marraskuussa valkoisissa tossuissa mennään.

Mustavalkoisista kuvista huolimatta, aurinkoista viikkoa!


Neule/Knit: Aran crafts // Farkut/Jeans: Junarose // Laukku/Bag: Longchamp //
Kengät/Shoes: Vagabond


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

6.11.2015

Great Weekend


Ystävät ovat perhe, jonka valitsemme itsellemme.

Viikonloppuna on aika jälleen suunnistaa pois Eteläisimmästä Suomesta kohti Savoa ja ystävien kanssa vietettävää viikonloppua. Se tarkoittaa myös sitä, että blogin puolella hiljenee maanantaihin saakka, sillä keskittyminen on jossain aivan muualla kuin kuvaamisessa tai kirjoittamisessa vaikka kivaa se on toki tämäkin. SoMessa sen sijaan joitain kuvia ja päivityksiä varmasti tulee laitettua, asukuviakin saa ehkäpä otettua. Lauantaina illalla on luvassa juhlavampi tilaisuus, punaisella iltapuvulla mennään. Tosin johan sitä tuli kriiseiltyä sen verran paljon viikko sitten, että ei enää ole tarvetta kokea samaa uudemman kerran. Pakkasinkin mekon mukaan todeten, että se on itseasiassa ihan valtavan kaunis. Muutoin se on aika pitkälle hupparit ja farkut viikonloppu tiedossa. Enkä yhtään valita, mies hoiti autonkin kuntoon niin että on mahdolliseen vähemmän kesäiseen keliin sopivat renkaatkin autossa.

Vähän jännitystä viikonlopun alkuun kuitenkin viime viikolla alkaneen arvonnan myötä, VikingLinen lahjakortin voittajaksi selviytyi Random.orgin arpomisen kautta:


Roppakaupalla onnea siis voittajalle. Laittele Tiia osoitteesi maililla, niin laitan lahjakortin postiin alkuviikosta.

Millaisia viikonloppusuunnitelmia teillä on luvassa?

Upeaa viikonloppua!

Seuraa blogiani // Follow my blog on:

4.11.2015

Lady in Red


Usko itseesi niin vahvasti, ettei maailma voi kuin uskoa sinuun myös.

Oli muuten kuulkaa niin uskonpuute viime perjantaina kun koitin valita asua Indiedayssin lauantaiseen iltajuhlaan että huh. Kaikki alkoi ideasta: Mullahan on noita juhlapukuja. Jonka jälkeen kaivoin useammankin kaapista ja ajattelin, että minäpä ota kaikista kuvan (Kotinörtti ottaa, riemukseen) ja sen jälkeen valitaan se paras.  Vaan siitä se kriisi sitten alkoikin. Pitkiä iltapukuja on neljä. Joo, luit oikein, neljä. Musta on aivan liian iso ja sinisestäkin voisi ottaa etenkin ylhäältä sisälle aika tavalla. Sen sijaan valkoinen oli jo edeltävänä viikonloppuna päällä (sekin aavistuksen liian suuri) ja kauhukseni tajusin, että tästä punaisestakin voisi ottaa hiljalleen sisälle ylhäältä (alhaalta se on tuollainen liehu muutenkin).

Okei, puetaan siis gaalaan punainen. Olkoon kuinka naamiaisteemainen juhla, kokonaisuutta voinee kutsua siis termillä "Kehoni on muokkaantunut ja haluan pukeutua mekkoon vielä kerran ennen kuin se on ihan väärän kokoinen". Vaan sitten sain sen idean ja tempaisin polvimittaisetkin pois kaapista. Siitä se kuulkaa se riemu ratkesi, sieltäkin lentää pukuja joko ompelijalle tai kierrätykseen. Lähempänä kuin koskaan on sekin, että mahtuisin kihlajaismekkooni uudelleen, kaikki muut nimittäin olivat jo sopivia... tai isoja. Ja minä kun kuvittelin omistavani niitä mekkoja, ettei tule sitä ongelmaa mitä pukea juhliin päälle.

Kävin keskustelua miespuolisen ystäväni kanssa lokakuun alussa puvuista. Ystäväni on pudottanut koon verran painoaan, tai oikeammin muokannut kehoaan, koska siitä on kyse. Mies, joka rakastaa pukeutua pukuihin, totesi, että kotona on enää kaksi istuvaa pukua. Kaksi istuvaa pukua on liian vähän. Ymmärsin ongelman jo tuolloin, todellinen tajuaminen tapahtui perjantaina iltapukuja kokeillessa, yksi pitkä ja yksi polvimittainen on liian vähän. Kriisejä ne nämäkin...

Punainen lopulta valikoitui, Kotinörtti otti kuvat. Mekosta on olemassa todella paljon paremmatkin kuvat otettuina Helsingin kattojen yllä. Ne toivoakseni jossain vaiheessa tulevat blogin puolelle, uskoisin että jaksatte samaa mekkoa katsella uudelleen vielä. Annetaan niiden kanssa kuitenkin kuvaajalle aikaa muun elämän keskellä. Siihen saakka siis kriisin jälkeen valittua punaista mekkoa voinee katsella sisäkuvissa.

Hyvää keskiviikkoa!


When in doubt, wear red.

Evening gala with red dress. What could go wrong with this outfit? Well, it's a bit too big one, but other than that, it is a truly pretty dress that I love to wear when ever I have a chance to do so. With black is my choise, being blond wearing red and black makes statement I think.

Lovely Wednesday!

Whole outfit could be labelled as: Old ones.
Dress I can't remember, from putletstore. Bag was present from Berlin, scarf from TieRack ages ago and earrings from Dublin in small store five years ago.


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

2.11.2015

Smart casual or casual smart?


Upean tyylin salaisuus on viihtyä vaatteissa jotka sinulla on yllä.
- Ines de la Fressange -

Voi valokuvaus ja päivän valo. Viimeisen viikon aikana on tullut tutkittua kameran asetuksia huolellisemmin kuin aikoihin ja onhan se muuten niin, että tuolla GM1:llä tehostettuna Tamronin 14-150mm saa muuten kuvattua ihan kivoja kuvia sisällä. Ei se nyt auringonvaloa voita se sisävalo ja mihin kamera pystyy, mutta oikeasti, mikä sitä auringonvaloa voittaisi. Edes pilviverhon läpi. Niinpä lauantaina otettiinkin ennemmin kuvia ulkona, etenkin kun oli kohtalaisen lämmin päivällä, niin tarkenikin. Keskiviikkona saattekin sitten ihastella jälleen niitä sisäkuvia, sen verran myöhään otettiin taas iltapukukuvia, että aurinko ehti jo laskemaan.

Mutta nämä, lauantaina Indiedayssin bloggersinspiration dayssä päivässä kun kävin pyörähtämässä, niin päälle valikoitui kokonaisuus joka oli jälleen, no todella minä. Aika pitkälle samanlainen kokonaisuus kun missä töissä mennään, itseasiassa täysin identtinen jos otatte nimilapun vaan pois. Jokunen viikko takaperin tukevalla -50% alella ostetut Vagabondin nahkatossut ovat juuttuneet jalkoihin kiinni, juuri nyt ei tunnu olevan tämän mukavampia kenkiä. Muutenhan tämä on niin sanotusti samaa vanhaa. Vanhassa vara parempi eikö?

Huomaan hankkineeni uuden tyylin. Tai lähinnä, laskeutuneeni koroilta tossuihin ja jumittuneeni tossuihin kokonaan. Mitä lie mukavuusvimmaa, mutta korot tulee laitettua aina vaan harvemmin ja harvemmin jalkaan, myös töihin. Niinä päivinä kun on oltava, tiedätte kyllä, asiallinen, niin kaivan pöydän alta mustat korot jotka muuten vaihtuvat takaisin tossuihin heti kun mahdollista. Helppoutta, mutta ei muuten satu. Ehkä alan siis keräämään tossuja, johan noita korkoja on tullut kerättyä aika määrä ja tuolla ne ovat kaapissa käyttämättöminä.

Aurinkoista maanantaita ja upeaa uutta viikkoa!



Secret of a great style is to feel good in what you wear.
- Ines de la Fressange -  

It seems that I have this same signature style. Nice shoes, blue jeans, bouse, blazer and a scarf. Over and over again, a bit of same old same old, but you know, I tend to love it. I used to wear a lot more heals, but I must say, I feel much beter on not wearing them, I think my feet agree on that. Well I do still wear heels every now and then, but for everyday use, not anymore. These white ones, were on good -50% sale on Vagabond, so I know I got comfy shoes on a good price. Hope they last, as they have always lasted. What is your favourite style?

Lovely Monday and great week!

Jakku/Blazer: H&M // Pusero/Blouse: H&M // Farkut/Jeans: JUNAROSE //
Kengät/Shoes: Vagabond // Laukku/Bag: Longchamp // Huivi/Scarf: Tommy Hilfiger


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

1.11.2015

Change in body?


Aloitin syyskuun alussa erilaisen ulkoilun ja urheilun kuin aikoihin. Kolmen viikon kröhä toi aika tavalla takapakkia, mutta viimeinen kuukausi on menty kunnon tahdilla ja hiljalleen sen alkaa huomaamaankin. Vaaka ei tosin tässä kohdassa ole se ystävä, mittanauha ja peili kylläkin. Paino ei ole liikkunut oikeastaan mihinkään suuntaan viimeisen kuuden viikon aikana. Tai onhan se, lähtenyt noin puoli kiloa viikko, mutta jotenkin sitä olisi toivonut, että se olisi lähtenyt vauhdikkaammin alas kun kerran aloitti kunnolla liikkumisen. Ei se niin mene, lihakset kyllä työntävät sitä rasvaa pois, mutta samalla ne kasvavat ja lopputuloksena paino pysyy samana. Mittanauha sanoo -9cm. Niin sanoo myös peili, omat silmät ja onneksi myös miehen ja parhaan ystävän silmät.

Mitä sitten teen? Ruokailu on edelleen samaa kohtuudessa puhumista. Viikolla tarkemmin kaloreiden tarkkailua ehdottomasti kuin viikonloppuna. Juhlassa syödään hyvällä omallatunnolla ja seuraavana päivänä sitten ehdottomasti kevyemmin. Kohtuudella siis ja kaikkea, ainut mihin oikeasti olen kiinnittänyt huomiota ovat kasvikset ja proteiini. Ensimmäisiä on tullut lisättyä entistäkin enemmän, puoli kiloa ei riitä, kilo alkaa olemaan oikea määrä. Päivässä siis. Proteiinia taas, luontaisesti kylläkin, ei jauheina, jotta lihakset eivät lähde. En halua painon lähtevän lihasten puolelta, sen tulee lähteä siitä ylimääräisestä.


Vaan mikä on tavoite, koska myönnettävä on, että tavoitteita alkaa olemaan. Ruuassa se on edelleen se sama, oppia syömään oikein ja kohtuudella. Liikunnan puolella niitä on alkanut tippumaan enemmänkin. Rasvaprosentin pudottaminen siedettävämpiin lukuihin vie enemmän aikaa. Unen laatu on parantunut jo ja selän jatkuva kipu on lähtenyt. Energiaa tuntuu olevan valtavat määrät, hyvä sekin, sille on tarvetta. Riittääkö se?

Ei, kyllä mukaan on tullut vähän salakavalasti tavoite, jota en ajatellut ottavani mukaan, mutta sieltä se vaan nosti päätään. Kehotyyppini on aina kehittänyt lihakset vauhdilla samalla kun rasvan vähentäminen on ollut työn ja tuskan takana. Edelleen haluan sen rasvan lähtevän, sen takia se rasvaprosentti tavoite on olemassa, mutta kyllä mukaan on tullut lihasten kehittäminen. Totuus on se, että siitä parikymppisen kropasta on turha haaveilla, se aika on kadonnut. Voiman voi kuitenkin saada takaisin, vaikka ei olisi yhtä notkea tai jaksaisi yhtä kauan, niin voiman takaisin saaminen alkaa olemaan tavoite. Minä joka sanoin, että ei tavoitteita vaan niin se menee kun oma silmäkin tajuaa, että senttejä on kadonnut niin sitä alkaa ahneeksi. Alkaa toivomaan enemmän ja tekemään töitä sen eteen. Järki onneksi käskee pitää edes kaksi lepopäivää viikossa ja salillakin viidestä vain kolme kertaa, loput palauttavaa lenkkiä pääosin kävellen.


Mitenkö aika sitten riittää? No ei se riitäkään, vaan karsittua tulee sitten kaikkialta muualta. Joskus se tarkoittaa, että ihan sitä viittä kertaa ei pääse, kaksi oli vähän liian vähän, kolme alkoi jo olemaan hyvä. Ennemmin karsin kävelystä kuin salista, salille onkin ne vakiopäivät sen takia. Blogista on tullut karsittua tämän tajua juuri, jotta on aikaa liikkumiselle. Aikaa omalle terveydelle. Toki sen takia tulee jätettyä jotain kavereiden juttujakin väliin, mutta aika harvoin kuitenkaan, etenkään mitään suurempia.

Sellaista ajatuksen virtaa, hiljalleen kohti tavoitteita, edelleen suurimpana olla terve ja jaksaa paremmin.

Upeaa sunnuntaita!