31.3.2016

Connemara national park - Postcard from Ireland


Matkustaminen on valitsemani huume.

Taisin sunnuntaina luvata viikon verran näitä kortteja, mutta koska laiskuun iski, niin jää näin puolikkaaseen viikkoon. Toisaalta myös siksi, että Dublinista en oikein osannut ottaa kuvia. Palataan siis huomenna jo normaaliin järjestykseen ja siihen neljään postaukseen viikossa. Viimeisenä korttina kuitenkin vielä Connemaran luonnonpuisto. Haaveilin jo viime keväänä siihen  reippaaseen 500m kiipeämiseen. Nyt se olisi ollut mahdollista, mutta luonto pisti kampoihin. Tuolla tuulee suoraan Atlantilta ja kun tuuli oli siinä määrin tuima, että et meinannut pysyä paikallasi edes istualteen, saati että olisit kiivennyt yhtään ylemmäs, niin kyllä siinä luovutti itse kukin ja totesi, että luonto voittaa. Aika ylös päästiin, ei ihan huipulle.

Hyvää torstaita!





30.3.2016

Skyroad -Postcard from Ireland


Matkustaminen - Se jättää sinut ensin sanattomaksi ja tekee sinusta sitten tarinan kertoja.

Skyroad, Connemaran rannikkoa kiertävä jyrkkä tie mahtavine maisemineen vetää aina vain uudelleen puoleensa. Mereen laskeva Killaryn vuono yhdessä Atlantin kanssa avaa eteen maisema jota ei kyllästy katsomaan. Olettaen tietysti että pysyy pystyssä, ajoittain tuuli laittaa kyllä hanttiin kunnolla sen kanssa. Ja se vuono, 16km pitkä, 45m syvä... Paikalliset sanovat vuono, alkaa se omiinkin korviin vuonolta kuulostamaan vaikka ei Norjassa ollakaan.

Tällä kertaa Skyroad henmotteli matkustajaa urakalla. Seisoimme varmaan puoli tuntia tuulessa tuijottamassa vuono suulla leikkiviä valaita. Kuviin niitä ei saanut mutta oli siinä katsomista riittämiin.

Upeaa keskiviikkona!




29.3.2016

Somewhere in Connemara - Postcard from Ireland



Ota loma. Mene niin moneen paikkaan kuin pystyt. Voit aina tehdä rahaa, mutta et voi aina tehdä muistoja.

 Se on siinä pienen keijukaismökin vieressä. Ihan siinä kosken alapuolella. Pysähdy siihen ja katso ympärillesi. Siinä on Connemara sellaisena kun se on minulle. En pääse tuon paikan ohi pysähtymättä. Jokin tuossa samassa paikassa pysäyttää joka kerta. Mökki? Koski? Kevään korvalla koski, vaikkakin pieni, niin pauhasi kyllä täydellä voimalla vettä alemmas kohti järveä. Se on minulle Connemara, hetki karussa luonnossa, hetki paikallaan.

Hyvää tiistaista!


28.3.2016

Dun Aengus - Postcard from Ireland


Onnellisuus on suolavesi kasvoilla.

Inis Morilla, joka on suurin kolmesta Aranin saaresta on Dun Aengus. 3500 vuotta vanha barbaari aikainen linnoitus on joskus ollut pyöreä mutta eroosio on syönyt siitä mukanaan paloja. Paikka on silti uskomattoman kauniin näköinen ja vaikka Inish Morille pääsy vaatii koko päivän ja sinne päästäkseen tulee uhmata Atlanttia niin on se sen arvoinen.

Hyvää maanantaita ja uutta viikkoa!




27.3.2016

Kinvara - Postcard from Ireland


Ja sitten ymmärsin että seikkailut ovat tapa oppia.

Tämän viikon, alkaen näin sunnuntaina blogi päivittyy kerran päivässä, mutta erilaisen lyhyillä postauksilla. Joka päivä saatte postikortin Irlannista. Kuten kunnon postikortti konsanaan, nämäkin tulevat myöhässä siihen nähden kun paikassa oltiin ja tekstikin on lyhyttä muutamalla kuvalla varustettua. Tervetuloa kuitenkin reissuun mukaan, aloitetaan Kinvaran kylästä.

Dunguairen linna sijaitsee pienessä Kinvaran kylässä Irlannin länsirannikolla Galwayn lahden pohjukassa. Linnasta tekee omanlaisensa kokemuksen sen ympäri kiertävä polku. Paikoin huterankin oloinen polku tulee kiertää vastapäivään. Legendan mukaan kun sen kiertää vastapäivään löytää elämän mittaisen rakkauden. En tiedä uskonko moiseen, mutta voitte olla varmoja, että en jätä linnaa kiertämättä jos sille pysähdy ja joka kerta vastapäivään.

Hyvää sunnuntaita!



25.3.2016

Office outfit - Travel one


Elämä on liian lyhyt tylsille asuille.

Vaan mikä on tylsä vaate? Millainen asukokonaisuus on tylsä? Sellainen jossa on vain muutama väri ja joka on klassisen yksinkertainen? Luulen nimittäin vahvasti, että omalla kohdallani ajat, kun yllä oli jotain muutakin kuin vaatteita, jotka nuorempana luokittelisin tylsäksi ovat hiljalleen ohitse. Tämäkin kokonaisuus, jossa lähdin reissuun kohti Ruotsia, on kovin yksinkertaisen oloinen. Farkut ja tossut, kummissakin on hyvä matkustaa ja olo tuntuu hyvältä pidemmällä ja lyhyemmälläkin lennolla. Neule ja kaulaliina, jotka tuntuvat nekin olevan vakiovarusteita reissuja ajatellen. Siihen päälle vielä kevään kunniaksi trenssi.

Tylsää kuin mitä olisin sanonut vielä 10 vuotta sitten, mutta samalla se on kokonaisuus jossa viihdyn. Aika ajoin jaksan yllättää, jos en muita, niin ainakin itseni, kokonaisuudella jossa on jotain särmää, mutta kovin usein valinta on saman tyyppistä uudelleen ja uudelleen. Vaan voisi kai sanoa, että se on tyyli on löytynyt vaikka se ei kovin muodon mukainen ehkä olisikaan.

Toisaalta näihin perusklassisiin vaatteisiin on todella helppo myös yhdistää vaatteita jotka mahdollisesti ovat vähän erikoisempia. Sellaisia, joita ei välttämättä tule joka päivä pidettyä joilla näihin sitten tarvittaessa saa särmää. Alkaako siis se täydellinen vaatekaappi olemaan kasassa? Ei suinkaan, mutta ainakin suunta on hiljalleen oikea ja omaa makua miellyttävä.

Upeaa perjantaita sekä oikein hyvää Pääsiäistä!

Takki/Coat: Mark's and Spencer // Farkut/Jeans: H&M // Kengät/Shoes: Vagabond
Huivi/Scarf: Mulberry // Vetolaukku/Trolley: Esprit// Laukku/Bag: Longchamp


23.3.2016

Helsingborg


Meren ääni puhuu sielulle.

Olen puhunut tästä aikaisemminkin, lukuisia kertoja, mutta itselleni meri on todella tärkeä elementti. Sillä ei ole niin merkitystä, onko kaunis tyyni kesäpäivä, myrskyvävä syksy vai kentien jäiden alla hiljaa vellova talvi. Rakastan merta sen jokaisena vuoden aikana. Huomaan matkustavani myös meren mukaan, moni kysyy miksi Irlanti? Yksi vastauksista on länsirannikon karun kaunis luonto ja se raakana vellova Atlantti siinä vieressä. Olen seissyt rannalla niin myrskyssä kuin siinä äärettömän harvinaisessa tilanteessa jossa ei tuule ollenkaan. Otan meren sellaisena kun se on, minulle se on aina kaunis.

Vaan nämä kuvat eivät ole Irlannista vaan viime viikolta torstai ja perjantai aamulta Helsingborgista Skoonesta. Kahden päivän työreissulla majoituin onnekkseni hotellissa joka oli aivan rannan tuntumassa ja sain kumpanakin aamuna nauttia uskomattoman kauniista rannasta. Ei siihen itselleni auringonpaistetta tarvita, että voin aamulla lekille lähteä. Sinällään mielenkiintoista, että jaksoin pitkien päivien jälkeen edes herätä, mutta lienee se meri joka veti puoleensa.



Sinällään työmatkustamisen glamourista on turha puhua, ainakaan Ruotsin kohdalla. Etenkin kun takaisin kotiin tullessa vaihtolento Tukholmassa oli tunnin myöhässä. Siinä on perjantai iltana kyllä hermo jonkun verran kireällä kun tietää, että viikonloppu odottaa ja olet kentällä jumissa. Vaan selvittiin siitäkin, ostamalla kirjakaupasta mukaan kirja ja viettämällä aikaa kentällä kirjan ja yllättävän hyvän ja jopa terveellisen ruuan parissa. Eikä siellä kentällä mitään hätää ollut, paitsi ehkä lompakolla. Sitä kun on enemmän aikaa ostella rasvoja ja muuta.

Vaan kun tämä postaus tulee ulos, niin olen jo Irlannissa. Sieltäkin varmasti on tulossa postauksia, mutta koska näitä kuvia on koneella niin blogi laahaa pikkaisen myöhässä reissaamisen suhteen. Sen sijaan Twitter, Insta ja FB:kin saattavat päivittyä ajallaan. Selvästi blogihorrostaminen alkaa olemaan ohitse ja aikaa täkkein harrastukselle n taas riittämiin. Hyvä näin, jo tänne blogimaailmaan oli ikäväkin.

Aurinkoista keskiviikkoa!


The voice of the sea, speaks to the soul.

I can't even count the times, I've told here in blog how much I just love the sea and how important that is to me. When I have the changes to make a walk next to seaside I will most likely do so. As I did on my work travel to Helsingborg in southern Sweden. Work teips area usually full booked of everything, and since I got the change to have morning walk on that lovely beach I did so. Sounds healthy? Well that's just how much I love the sea. Do you have special relationship to sea? Or perhaps forrest or mountains?

Sunny Wednesday!



21.3.2016

White hoodie


Upean tyylin salaisuus on kokea olonsa mukavaksi vaatteissa joissa on.
- Ines De La Fressange - 

Viikonloppu tyyli eroaa nykyisin todella paljon siitä, mitä puen arkena päälleni. Hupparit tuntuvat jumittavan pysyvästi vaatekaapissani ja uusin niistä saapui viime viikolla. Aavistuksen suuri, tarkoituksella, ihanan pehmoinen ja tietenkin kokonaan valkoinen versio on Asoksen oman malliston huppari joka ei kyllä hinnalla ollut pilattu missään muodossa. Jos en väärin muista niin hinnaksi siunaantui 25€ ja laatukin tuntuu olevan varsin passeli.

Olen huomannut pukevani paljon rennommat vaatteet päälle viikonloppuna, vaikka ei se viikollakaan nyt mikään tiukka se pukukoodi ole. Voisin laittaa mekkoa ja ties mitä muuta, viihdyn farkuissa, puserossa ja jakussa parhaiten. Uusi jakkukin muuten saapui, siitä myöhemmin. Ehkä huppari-innostus on lähtenyt siitä, että se on vaate johon töissä ei kyllä voi pukeutua. Moneen muuhun kyllä, mutta hupparit ovat jo liiankin rentoja. Toinen valkoinen sopi kuitenkin oikein hyvin kaappiin Hilfigerin seuraksi ja eiköhän tämäkin ole ihan yhtä ahkerassa käytössä, sitä toista kun ei meinannut malttaa pestä kun arkisin tuli pidettyä iltaisin vain sitä. Ainakin käytettyä tulee.

Simppeli kokonaisuus, mutta mainio sellainen kyllä.
Oletteko te huppareiden ystäviä?

Hyvää maanantaita ja upeaa uutta viikkoa!


The secret of great style is to feel good in what you wear.
- Ines De La Fressange - 

Hoodies seem to be here to stay, at least when it comes to my personal style. Office style for me, is smar casual, so actually quite relaxed, but since I can't wear hoodies at the office I tend to wear them on my freetime even more. This new one came from Asos, on their own brand, last week. Simple white one was just what I wanted, nothing extra on it. How do feel on hoodies? Ever use them?

Great Monday and new week all!


Hupari/Hoodie: Asos // Farkut/Jeans: H&M // Kengät/Shoes: Old


Bloglovin'Blogit.fi, FacebookIndiedaysInstagram, Twitter

20.3.2016

Giorgi Armani Sí



Naisen hajuvesi kertoo hänestä enemmän kuin käsiala.
- Christian Dior - 

Olen käyttänyt hajuvesiä jo kauan. Yksi ensimmäisistä muistoistani tuoksuihin liittyen on edes menneen mummini käyttämä AnaisAnais tuoksu, jonka pelkkä ohikiitävä tuoksahduskin vie takaisin lapsuuteen. Yhtä voimakkaasti mieleeni tulee Äitini joka kerta kun jossain häivähtää likipitäen mikä tahansa Kenzon hajuvesi. Omalla kohdallani käytin todella pitkään Christian Diorin Miss Dioria, siis joskus 1990-luvulla. Sen jälkeen siirryin Jean Paul Gaultierin kesätuoksuihin, joita siis pidin ympärivuoden. Kokeilin kyllä välissä raskaampiakin tuoksuje, Lancomen Tresor oli 2000-luvun alun suosikkituoksuni, josta vaihdoin Lancomen La vie est belleen. Tämä tuoksu vaihdellen niiden Gaultierin kesätuoksujen kanssa ovat edelleen käytössä.

Kaksi kokonaista puteloa olen tällä hetkellä käyttänyt liki joka pivä Giorgi Armanin Sí tuoksua, ja nimen omaan sitä alkuperäistä. Tästä on tehty kaksikin eri versiota, joista kumpikaan ei ole oikeastaan mieleeni, vaan pysyn alkuperäisessä. Edullinenhan tämä ei ole, siis mitenkään päin. Tämän pullon toi ystäväni Ruotsista lentokentältä ja hinta taisi olla 55€ hujakoilla. Vaan toisaalta kestäähän se pullo sen vuoden verran melkein, CPU onkin sitten noni 15senttiä/päivä.

Kevyt tuoksu sopii tuoksuista herkästi migreenin saavana ja smalla se on juuri sopivan kesäinen. Kovin moni tuoksu on omaan makuuni aivan liian raskas ja jopa tunkkainen. Omaan makuuni tuoksun on oltava keveä ja ohikiitävän hetken ilmassa tuntuva, kunnes se katoaa. Kuvainnollisesti ajateltuna, puoli pulloa kerralla iholle kaadettuna ei kyllä kuulosta omalta jutultani. Tällaisen ihmisen kanssa kun sattuu samaan hissiin tai istumaan viereen julkisessa kulkuneuvossa, niin voin sanoa että pahimmillaan käännyn kotiin ja soitan töihin, että tulen jahka pahin kipu laskee pois.

Toisaalta en myöskään halua liian hedelmäistä tuoksua, vaan haluan oman tuoksuni, ainakin tällä hetkellä, heijastelevan kesää. Joskus luin, että hajuvettä tulisi vaihtaa kymmenen vuoden välein, itse vaihtelen ehkä sillä kolmen vuoden tahdilla näitä. Kovin valtavaa kokoelmaa tuoksuja ei siis ole vaan kun miellyn yhteen niin tuppaan sitten pitämään sitä yhtä ja samaa.

Millaisia tuoksujen käyttäjiä te olette?
Menettekö fiiliksen mukaan vai pysyttekö samassa vuosi tolkulla?

Aurinkoista sunnuntaita!


A woman's perfume tells more about her than her handwriting.
- Christian Dior - 

Perfumes are really personal things for me. Something that reminds me of people I meet and after years can scent bring back some certain memories. I can clearly remember AnaisAnais my Grandmother used when I was child and all the Kenzo scents my Mother has used. Filled with all the memories they bring along. For me, this is thried bottle of Geiorgio Armani Sí I'm using at the moment. It's light enough for me and allows me to remember those hot summer days it reminds me from, every day I wear it.

What is your favourite perfume? Do you have many or is it just one you use?
Lovely Sunday!


18.3.2016

Self made granola


Älä koskaan tee töitä ennen aamiaista. Jos joudut tekemään töitä ennen aamiaista, syö aamiainen ensin.
- Josh Billings -

Minä en kyllä rehellsiesti ole mikään aamupalaihminen, en oikeastaan koskaan ole ollut. Mutta tässä elämäntaparempan myötä olen löytänyt itsestäni hiljalleen sen puolen, joka osaa nauttiakin aamupalasta. Eihän siihen mennytkään kuin se liki 35 vuotta. Ei sillä, edelleen on aamuja kun todella otan sen aamupalan töihin, vaikka kuinka koittaisin niin joskus vaan nukkuminen voittaa. Sentään syön sen aamupalan. Yksi suosikeistani on syödä aamulla jugurttia ja marjoja, kovin paljon muuta en taida aamuisin syödäkään kuin edellä mainittuja. Marjoistakin lähinnä mustikoita ja vadelmia (ai minäkö valikoiva?). Näiden lisäksi erilaiset siemenet ovat päässeet monesti mukaan aamupalaan.

Viikonloppuna olen tupannut herkuttelemaan lisäämällä aamiaiseen mysliä, arkena pellavansiemenrouhe pitää kuiduista huolen, viikonloppuna saa aamupalassa olla jo makeuttakin mukana. Niinpä päätin taannoin kokeilla itse tehtyä mysliä ja on sanottava, että hakkaa kyllä kaupan myslit mennen tullen. Tein tämän kyllä useampaa eri ohjetta soveltamalla, mutta ainakin siitä tuli hyvää.


Perusaineina kuvan mukaisesti:

Kaurahiutaleet (itselle tavallisia, keliaakikolle käsittääkseni saatavila gluteenittomia)
Siirappi (vaahterasiirappi olisi parempi)
Hunaja (tällä voi korvata kokonaan siirapin)
Oliiviöljy (paitsi että kookosöljy olisi parempaa, en vaan tykkää mausta)
Erilaiset siemenet ja pähkinät (omina suosikkeina para ja cashewpähkinät sekä seesaminsiemenet)

Sulata kattilassa keskenään öljy, siirappi ja hunaja
Lisää Kaurahiutaleiden sekaan
Rouhi pähkinät ja sekoita joukkoon. Jätän itse pähkinät tahallaan suuremmiksi paloiksi, jotain sattumia pitää olla, eli rouhinta tapahtuu lähinnä veitsellä, ei mikserillä, joka sekin olisi saatavilla
Kaada vuokaan ja 175 asteisessa uunissa noin 15min

Mittoja ei valitettavasti ole tarjolla, koska kaikki menee mututuntumalla, nestettä noin 3-5rkl yhteensä ja hiutaleita sitten sen mukaan että imeytyy kunnolla. Pähkinää ja muuta tuleekin sitten kulloisenkin tarjonnan mukaan sekaan.

Harvinaisen mutu-tuntuma resepti, mutta todella toimivaa ja hyvää. Suurin ongelma on olla tarttumatta purkkiin myös viikolla.

Oletteko te kokeilleet myslin tekemistä itse? Millainen oli lopputulos?

Energistä perjantaita ja hyvää alkavaa viikonloppua!


16.3.2016

White Spring Coat


Mikään talvi ei kestä ikuisesti, mikään kevät ei jätä tulematta.

Valkoinen ja sininen ovat väreinä vetäneet puoleensa jo pidemmän aikaa. Olen miettinyt ja pohtinut koska niitä valkoisia housuja voisi alkaa pitämään,mutta turvallisinta lienee aloittaa kuitenkin takista. Vaikka lumet ovatkin jo suurimmaksi osaksi teiltä sulaneet niin kyllä minä vaan jotenkin innostuisin ne valkoisten farkkujen lahkeet vielä toistaiseksi rapaamaan. Annetaan siis niiden odottaa edes sinne ensi kuulle saakka. Eilen kuitenkin kaivoin iltapäivästä esille tämän viime syksynä ostetun valkoisen takin ja voi sitä riemua kun en jäätynyt pystyyn. En jäätynyt edes nilkat paljaana. Toki se, että liikkui autolla vaikutti asiaan. Yhtään pidempi matka lyhyemmissä farkuissa nilkat paljaana, niin aivan varmasti olisi jäänyt tuo vaatetus kotiin.

Takki ei silti välttämättä olisi. Sen verran tuulen pitävältä tuo tuntui, että kunnolla alla vaatteita puettuna niin johan sillä tarkenee. Ainakin lyhyemmät matkat. Siitä jännä maa tämä Suomi, että päivällä katselin kollegan ottamaa kuvaa Leviltä, jossa saa lasketella ihan täyttä häkää edelleen ja etelässä kaivetaan jo varovasti trenssejä ja tossuja kaapin pohjalta. Se pitää todeta kyllä, että sen verran jäässä on maa vielä, että kovin pitkää matkaa ei noissakaan tossuissa taiteta. Sen verran hätäinen kuitenkin olen joka kevät, että melkein etuajassa nämä vaatteet esille tuppaan kaivamaan. Niissä sitten mennäänkin pitkälle syksyyn saakka. Villakaulaliinasta toki en ole luopunut vielä, joku roti sentään.

Onko teillä jotain selviä kevätvatteita, joiden päälle pukemista oikein odotatte?
Hyvää keskiviikkoa!


No winter lasts forever, no spring skips it's turn.

White and blue for me are the true spring colours. And since snow seems to faid away, at least here in southern Finland. It't not that war yet, especially in the morning time, but I still took the white spring coat at use. Perfect one for leisuretime this one, trench coat being the one I use at the office. The good old trusted blue one. Have you started to use your spring clothes already?

Lovely Wednesday!

Takki/Coat: Park Lane // Huppari/Hoodie: Tommy Hilfiger // Farkut/ Jeans: H&M //
Kengät/Shoes: Vagabond // Huivi/Scarf: GANT // Laukku/Bag: Longchamp


14.3.2016

Office outfit


Maaliskuun tuulet ja huhtikuun sateet tuovat esiin toukokuun kukat.

Tiedättekö, maaliskuu on kyllä aivan ihanaa aikaa. Kevät hiipii, ainakin näin etelässä, hiljalleen tänne suuntaan ja pukeutumisessa saa vähän jo hellittää, vaikka niihin avokkaisiin ei vielä voi kyllä vaihtaa niin vähän voi edes keventää. Teinkin tässä aikaisemmin jo vaatekaapin tyhjennyksen, mutta yksi oleellinen osa sitä jäi tekemättä ja se osa oli eteisen raivaus. Paksuimmat ja pisimmät takit nostin jo kaappiin, tilalle tulivat ne lyhyemmät villakankaiset takit. Ihan vielä en trenssiä kaivanut esille, vaikka niidenkin aika toivottavasti tulee jo pian. Kengistä kuvassa olevat paksuimmat talvikengät siirtyivät kaappiin, johan sitä on yksiä kenkiä tullutkin jo pidettyä viikko tolkulla, näitä ja yksiä toisia. Tilalle nousivat vähän ohuemmat nilkkurit, joita alkaakin olemaan jo aikamoinen kokoelma. Muutamat täysin käyttämättömätkin joukossa, joten suorastaan uusia kenkiä on tarjolla. Vanhoissakin on valinnan varaa. Ihana välikausi kun saa koko ajan kaivaa kaapista uutta.

Se, mistä luovun viimeisenä ja mitkä ensimmäisenä kaivankin esille ovat sitten tässäkin kokonaisuudessa oleva villahuivi. Jotenkin niistä en meinaa sitten raaskia luopua, en sitten niin millään vaikka suotavaa sekin on sitten jossain vaiheessa kun konkreettisesti ovat liian kuumia. Siihen saakka niillä mennään. Farkuista taidan luopua vasta helteellä, joten niitä riittää jarkossakin kuvissa. Aika simppelin samahan tuo kokonaisuus on viikosta toiseen. Pääosin valkoinen pusero, harmaa tai musta jakku ja farkut. Sellainen työunivormu, jossa viihdyn hyvin ja joka on kuitenkin ns. aina asiallinen.

Joko teillä on siirrytty keväisempiin tai keveämpiin vaatteisiin?
Hyvää maanantaita ja upeaa uutta viikkoa!


March winds and April shovers bring forth the May flowers.

I love March, to me it is a spring month, even if we still have snow in Finland and its actually quite possible, that we have snow coming down. I can wear just a bit lighter clothes, shoes and coat already. Not quite trench yet, but shorter coats at least. Seeing the nature come to live. Me being a summer person, this is such a good time, long winter starts to be behind and soft summer is soon here. 

Lovely Monday and great new week!

Jakku/Blazer: Esprit // Pusero/Blouse: Esprit // Farkut/Jeans: H&M //
Huivi/Scarf: Mulberry // Laukku/Bag: Longchamp // Kengät/Shoes: Old


Seuraa blogiani // Follow my blog:

13.3.2016

One week to go...


Irlannissa omituiset tarinat alkavat ja onnelliset loput ovat mahdollisia.
- Charles Haughey - 

Arvatkaa kenen tekisi mieli kuljua "VIIKKO ENÄÄ!"? Joo, arvasitte oikein. Viikko töitä ja tämän vuosiloman viimeinen lomapätkä, tai lyhyemmin talviloma alkaa. Viikon päästä tiistaina aamutuimaan lentokentälle ja Oslon kautta vie tie vihreälle saarelle. Joo, tiedän, jälleen kerran, mutta kun paikkaa alkaa kutsumaan kodikseen niin kyllä sitä kotona vaan on hyvä käydä useammin.

Suunnitelma sinällään ei poikkea määrättömän paljon edellisen vuoden maaliskuun reissusta, lentokentältä suunta on kohti länttä ja Galwayta. Tiivistetysti sen kai voisi sanoa niin, että menemme katsomaan merta ja kallioita. Mereltä kalliota, kalliota kalliolta, mereltä merta ja kalliolta merta. Luonnon armottomuutta ja samalla uskomatonta kauneutta, joitain paikkoja vaan voi katsoa uudelleen ja uudelleen.



Reissu on kuitenkin siitä merkittävä, että tällä kertaa puolet ajasta ollaan myös Dublinissa. Yleensä olemme lännen puolella pidempään, mutta tämän pääsiäisen juhlia ei kumpikaan meistä halua jättää väliin. Anteeksi mitä juhlia? Pääsiäiskapinan (tai Easter rising) 100-vuotisjuhlia ei kumpikaan meistä halua jättää väliin ja niinpä pääsiäislauantaina saavummekin sitten juuri parahiksi pääkaupunkiin tätä juhlistamaan. Irlannissa juuri pääsiäiskapinan muistopäivä (joka vaihtelee vuosittain pääsiäisen ajankohdan mukaan) on verrattavissa Suomen itsenäisyyspäivään. Juhlallisuuksia on vaikka kuinka, mutta odotus sille, että juhlinta on peri-Irlantilaista unohtamatta siis viskiä ja Guinnesia on aika korkealla.

Viimeinen viikko töissä ennen lomaa tuntuu aina siltä kaikkein pahimmalta, niin varmasti tälläkin kertaa, mutta samalla se menee yhdessä hujauksessa. Viikonloppuna on tässä suunniteltu reissaamista lännen puolella enemmänkin, Dublinissa heittäydymme vain juhlahumuun, shoppaamista tietenkin unohtamatta. Se päivä ei kyllä ole ihan lähitulevaisuudessa tapahtumassa, kun minä jättäisin Dublinin shoppausmahdollisuudet käyttämättä.



Näissä karun kauniissa maisemissa tulevaa lomaa suunnitellen on siis täällä vietetty aikaa.

Miten viikonloppu on siellä sujunut tähän saakka? Joko virpojia on käynyt ovella?

Leppoisaa sunnuntaita!


Seuraa blogiani // Follow my blog: