30.5.2016

Pitsin ja nahan liitto


Elämä on aina hieman parempaa kun kaappi on täynnä pitsiä.

En varsinaisesti ole pitsi ihminen, monesti se on minusta liian hempeän oloista. Kankaassa tapahtuu liikaa omaan makuuni. Silti aina aika ajoin käännän katseeni kauppojen pitsimekkojen puolelle, eikä tämä kevät nyt oikeastaan ollut mikään poikkeus. Tämä mekko sen sijaan oli. Illalla otetut kuvat eivät tee oikeutta sille kuten ne voisivat, mutta pitkä mekko istuu valtavan hyvin ja väsyneenkin mallin päällä se näyttää vielä kohtalaisen hyvältä. Eikä ole ollenkaan liian hempeä, ei ainakaan yhdistettynä nahkatakkiin. Yksistään se muuten on vähän, no ehkä kesämorsian olisi oikea sana, mutta nahan kanssa siitä tulee jo paljon parempi.

KappAhl pääsi yllättämään vaatteillaan, niin moni muukin kauppa viimeaikoina. Vero Modasta ja Vilasta on tullut tehtyä löytöjä, joita varmasti saadaan blogiin ajan kanssa. Halusin kuitenkin aloittaa tästä mekosta, joka keräsi kiitosta ja ihailua koko päivän ajan. Istuuvuus on varmastikin se "juttu" tämän mekon kanssa. Niin toki jokaisen vaatteen kanssa tulisi olla, tässä mekossa se osui kohdalleen ainakin.

Mitä mieltä olette valkoisen pitsin ja mustan nahan liitosta? Moderni klassikko? Uslataako niin edes sanoa.

Upeaa maanantaita!

Mekko/Dress: KappAhl 
Takki/Jacket: Mango
Kengät/Shoes: Deichmann


29.5.2016

"Ota nyt vaan sitä pullaa..."


"Eikö sun pitänyt olla laihiksella?"

Olen pyörittänyt tätä aihetta nyt hetken jo päässäni. Kaksi lausetta jotka kuulin kummatkin saman viikon sisällä ja jotka jäivä painamaan mieltäni kumpainenkin. Ensimmäisellä kerralla, otsikon lauseessa, kieltäydyin siitä lounana jälkeen tarjottavasta pullasta. Olin syönyt hyvän salaatin ja ihan rehellisesti en halunnut edes sitä pullaa syödä. Otin kyllä tarjottua kahvia, mutta mitä ilmeisimmin myös se laitoskeittiön tuottama tusinapulla olisi pitänyt syödä siinä samalla. Teki sitä mieli tai halusi sitä tai ei.

Toinen kohta olikin sittenparia päivää myöhemmin kun tartuinkin skumppalasiin ja kilistin sitä. Pienet myrkylliset sanat tekohymyn keskellä hätkäyttivät. En siis olisi saanut ottaa tarjottua puolikasta lasillista ja kilistää onnistuneelle tilanteelle vaan pitäytyä vedessä ja olla orjallisesti dietillä? Olen alusta saakka sanonut laajemmallekin kuin ihan niille läheisille, että haluan muuttaa omaa oloani ja aloittaa hissuksiin elämäntaparemonttia. HIljaa tässä on mentykin. Aivan varmasti olisin saanut enemmänkin kuin 28kg pudotettua puolessatoista vuodessa, mutta iho on tullut perässä ja muutokset alkavat olemaan pysyviä. Kiloja ei myöskään ole tullut takaisin. Lihakset ovat kasvaneet salilla käydessä myös, painavat enemmän kuin se höttö läski.

Ylivoimaisesti suurin osa tutuistani, kavereista ja ystävistäni on suhtautunut tähän myönteisesti. Ymmärtänyt mitä haen takaa. Löysin jopa onnekseni lääkärin, joka ymmärsi, että elämän mittaista muutosta ei tehdä parissa kuukaudessa ja joka otti laajan verenkuvan pariinkin kertaa varmistaen, että se oma olo on oikea ja oma fiilis sen kanssa, että tätä jatketaan on keholle myös oikeasti parhaaksi.

Pyrin muuten myös olemaan ns helppo vieras. Ellen ole allerginen tarjottavale ruualle niin syön mielelläni. Oli se sitten salaattia tai voissa ja kermassa uitettua mitä ikinä. Otan tarjotun jälkiruuan, saatan ottaa entistä pienemmän annoksen, mutta en vieraana halua tehdä asioita emännälle tai isännälle hankalaksi. Sitäpaitsi mitään terveellisyyttä tuskin tuhoaa ystävien kanssa vietetty ilta jälkiruuan parissa. Meilläkin juhlittaessa tarjolla on kyllä laidasta laitaan kaikkea, toki salaatti tuntuu menevän kaupaksi kun se on esillä, mutta menee se kakkukin kyllä.


Puolen vuoden sisällä olen havainnut kaksi aivan uutta ilmiötä. Toinen on "Ota nyt sitä pullaa kun kerran oot laihtunutkin" ilmiö. Eikö se paino ole pudottunut juuri sen takia, että olen jättänyt ne pois. Omassa ruokavaliossani etenkin vehnä on joutunut todella syyniin. Pääosin sen takia, että se turvottaa minua ja väsyttää, ei yksinkertaisesti vaan sovi. Mutta myös siksi, että kalorit siitä saatuina ovat aika turhanpäiväisiä. Kun siis en ota pullaa kuten se toinen, niin sydämistytään ja loukkaannutaan. Joka on minusta omituista. En minä kritisoi sitä, että joku syö pullan tai syö mitä haluaa. Oli tämä ihminen sitten normaalipainoinnen tai ei, oli ihminen pudottanut painoa tai ei. Omalla tavallaan varmaan saan syyttää itseäni koska kerroin niin julkisesti aloittavani elämän muutoksen, se kai joidenkin päässä tekee asiasta sellaisen jota saa kritisoida koko ajan.

Anteeksi mitä? Oikeastiko joku ajattelee näin? Jos joku haluaa olla terve ja onnistuu kääntämään syömistään terveydelle parempaan suuntaan niin saat julkisesti parjata. Vaikka alusta saakka olen myös sanonut, että paino pudonnee hiljalleen jos putoaa, tärkeämpää on olla terve. Tottakai tiesin, että paino putoaa, mutta määrällä ei ole itselleni merkitystä, kun jaksan paremmin ja elämä on mielekkäämpää. Selvisin myös talvesta ilman lievän kaamosmaksennuksen lääkkeitä. Tiedättekö se merkitsee paljon enemmän kuin mikään painon pudotus. Itselleni talvi ilman lääkekuuria oli henkilökohtainen voitto johon tällä tähtäsinkin. En siihen, että tuputetaan pullaa koska "oothan sä nyt jo laihtunut"...

... Tai siihen, että sihahdetaan ne myrkylliset sanat korvaan kun ystävän onnelle skoolaan. Tietenkin. Senkin kuvittelin tehneeni alusta saakka selväksi todella monelle, että en aio lakata elämästä ja punnita jokaista suupalaani. Se ei ole minulle, jollekin muulle aivan varmasti, mutta minua varten se ei yksinkertaisesti ole. Edelleen tartun skumppalasiin, edelleen syön jopa pastaa (aika harvoin kyllä), ostankin karkkia... Ei se tarkoita, että jos pääosin vahdin syömistäni ettenkö voisi herkutellakin. Vai tarkoittaako? Tarkoittaako se, että kun viikolla syön lopulta kohtalaisen kurinalaisesti (vaikkakin ihan kotiruokaa), että en voi nauttia jälkirukaa tiistaina ja kohottaa sen yhden lasin lauantaina? Oikeastiko joka ikinen suupala pitäisi sitten punnita ja laskea? Olisin muuten pudottanut painoa paljon enemmän jos olisin näin toiminut... ja aika varmasti kokenut joutuvani luopumaan useammasta asiasta. Nythän sanon aina, että en ole luopunut mistään ja oikeasti todella tarkoitan sitä.

Onko kyse jostain perus kateudesta tässä kohdassa? Ensin koitetaan tuhota se painon pudotus ja jos sanon ei kiitos, niin sen jälkeen vahditaan joka ikinen suupala. Jos se vaikka sortuisi ja pääsisi siitä sanomaan. Mikä ihmeen logiikka tämän takana on? Koska minä en ymmärrä. Vai onko kyse vaan siitä, että huomauttajalla itsellään on huono olla ja jonnekin se pitää kääntää? Vaikka sitten siihen toisen ihmisen syömiseen. Jos kyse on siitä, niin en paljon voi kuin todeta: Voi huhhuh.

Olenko ainut jolla näitä kokemuksia on? Mistä nämä oikein kumpuavat?
Energistä sunnuntaita!


25.5.2016

Sinistä vapaalle


Ystävät tekevät hyvistä hetkistä vielä parempia ja vaikeammista helpommin kestettäviä.

Olen viimeaikoina saanut nauttia useampaan otteeseen upeiden ystävieni seurasta enemmänkin. Nähnyt useampaa ja tämä viikko ei ole siitä mikään poikkeus. Instasta saattoikin vilkaista jo viime lauantain mustanpuhuvaa kokonaisuutta, jossa kyse oli siis juhlasta, ei suinkaan ikävämmästä tilaisuudesta vaikka vaatetus olikin kokonaan musta. Samoja ihania ihmisiä on tullut nähtyä ihan eiliseen iltaan saakka, jolloin "tulen hetkeksi kokikselle" vaihtui "oot kuitenkin autolla, tässä puolikas lasi skumppaa" iltaan. Ei sillä, että alkoholi olisi se paras tapa juhlia, mutta välittämisen määrä kun ylipitkän työpäivän jälkeen istahdat alas ja ensimmäisenä saat lasit nenäsi eteen sai kyllä hymyilemään. Eikä edes voi sanoa, että kyseessä olisi kamalan paljon vaikeampi tilanne tällä hetkellä, jokainen tietää mitä työpäivien venyminen tarkoittaa kodin siisteydelle ja muulle elämälle. Se toinen venyy sitten sinunkin edestäsi. Onneksi tilanne on ohi menevää, samaan kahden viikon pätkään vaan tuppasi sattumaan paljon ja kaikkea.

Kesä ei tunnu antavan periksi tahdin hidastamiselle alkuunkaan, joka sinällään ei haittaa. Tänään ja huomenna on vuorossa ystävien näkemistä (tänään mm. valitaan silmälaseja). Viikonloppuna vaihdetaan maisemaa päivän verran toiseen kaupunkiin. Kaikkineen siis kiire, mutta hyvällä tavalla kiire. Omakin aika on ehditty huomioimaan, unohtamatta sitä parisuhdeaikaa. Mitenhän sitä oikein ehtii tätä kaikkea? Huomaa kyllä, että elän aurinkoenergialla.

Se mihin on jäänyt vähemmän aikaa on blogi ja sen lisäksi vaatteiden valinta. Aika samoilla mennään koko ajan. Toisaalta haitanneeko tuo ollenkaan kun on mukavat kokonaisuudet. Farkuissa vaihdettiin kokoa pienempään pari viikkoa sitten jotta ovat istuvat kunnolla. Alkaa olemaan muutenkin vaatteiden uusinta edessä jälleen. Hiljalleen elämän muutoksen kanssa siis edeten. Tahti on viime vuodesta hidastunut, suunta on edelleen kyllä sama, mutta oli odotettavissa että paino ei enää hulahda samalla tavalla alas kuin alkuvaiheessa. Eikä se puolikas skumppalasi silloin tällöin kyllä painon putoamiseen auta. Ilta ystävien kanssa siihen henkiseen jaksamiseen kyllä, ja se edellä mennään edelleen.

Mitä teille kuuluu?
Aurinkoista keskiviikkoa!


Takki/Jacket: Mango
Pusero/Blouse: Tommy Hilfiger
Farkut/Jeans: H&M
Kengät/Shoes: Tommy Hilfiger
Laukku/Bag: Longchamp
Huivi/Scarf: Stockmann

18.5.2016

Sinistä toimistoon


Onnellisuus on kauneuden salaisuus. Ei ole kauneutta ilman onnellisuutta.
- Christian Dior - 

Sinistä sinisellä ja samalla yhtä hymyä. Sitä on ollut omat päiväni viime aikoina. Hymyn syyt ovat monissa pienissä asioissa. Pitkään harkittu sohva saapui kotiin, ulkona on upea keli ja valoa pitkään, töissä moni asia on loksahtanut kohdalleen... Näitä on paljon, moni sellainen pieni kivi, joka on hiertänyt on nyt saatu kengästä pois niin kyllä siinä väkisinkin hymyilyttää ja se aivan tavallinen, mutta samalla niin mahtava arki rullaa taas omalla painollaan hyvin eteenpäin.

Asuissa ei paljon ole sinisestä ja valkoisesta mihinkään poikettu. Mustalla höystettynä tämä yhdistelmä tämä toki, ajoittain jopa harmaata ollut mukana. Kaikkea muuta kuin värien kyllästämää siis. Mutta omaan makuun mukavaa ja sellaista jossa aivan varmasti viihtyy kerta toisensa jälkeen. Jakut ja farkut ovat töissä pääosin aina, edelleen. Tosin ensi viikolla on ainakin yksi "niitä päiviä" tulossa, kun ei auta muu kuin kaivaa se pikkumusta kaapista, toivoa ettei se ole ihan liian suuri ja kiskoa korot jalkaan samalla. Sellaisia on välillä, ihan kivaa vaihtelua ja onneksi reilusti etukäteen tiedossa.

Upeaa keskiviikon jatkoa!


 Jakku/Blazer: Esprit
Pusero/Blouse: Lauren Ralph Lauren
Farkut/Jeans: H&M
Kengät/Shoes: Deichmann
Huivi/Scarf: Stockmann
Laukku/Bag: Longchamp


16.5.2016

And then there was a leatherjacket


"Aina voi ostaa nahkatakin..."
"Mut mä tartten kesävaatteita..."
"Tulee niitä kesäiltoja kun tarttee nahkatakkia!"

Että miten meni noin niinkun omasta mielestä se kesämekkojen ja paitojen ostoreissu viime viikolla? Juurikin ylläolevan keskustelun tyyppisesti jonka lopputuloksena reissusta jäi käteen ihanan pehmeän nahkainen takki. Kaapissa ei ole yhtään sen enempää kesämekkoja kuin kesäpuseroitakaan, mutta takki on kyllä ollut yllä joka ikinen päivä sen oston jälkeen. Yksi ystävä kysyi jo, onko seuraava ostos sitten pyörä, mutta sellaisen hankinta tuskin on edessä nyt tai ihan lähitulevaisuudessakaan. Takki on riittävän lähellä jo ainakin allekirjoittaneelle.

Samaan kuvaan pääsivät myös H&M:n uudet farkut. Boyfriend malli ei ehkä ole kaikkien paras mahdollinen, mutta nuo ovat niin mahtavan mukavat päällä, että nousivat heti viikonlopun suosikkifarkuiksi. Noita valmiiksi rikkinäisiä ei oikein töihin voi laittaa, mutta vapaalla ne sitten ovat senkin edestä jalassa. Viime kesän kesälaukkyukin tuntuu jumittuneen käteen ja olalle, perus vaatteilla siis mennään. Kuten tähänkin saakka on menty.

Aurnkoista uutta viikkoa ja upeaa maanantaita!


Takki/Jacket: Mango
Pusero/Blouse: Tommy HIlfiger
Farkut/Jeans: H&M
Kengät/Shoes: Primark
Huivi/Scarf: Tommy Hilfiger
Laukku/Bag: Longcham

15.5.2016

Outfit next to sea


Sydämeni lepää meren rannalla.

Meren ei tarvitse olla kovin suuri, jotta nauttisin sen hiljaisesta liikkeestä ja suolan tuoksusta. Onneksi lähellä on useampikin ranta, joista tämä Westedin ja Karhusaaren välinen tuli käveltyä jonkin matkaa perjantaina. Ja mikäs siinä kävellessä, purjeveneiden (kisa tai harjoittelu) yhdellä reunalla, leppoisa tuuli kasvoilla, kanadahanhet pään yläpuolella, ne Westendin hulppeat talot vastarannalla ja paras ystävä seurana. Bonuksena vielä vasta postista saapuneet farkut jalassa. Siinä nimittäin kävi niin, että farkut menevät taas allekirjoittaneelta vaihtoon. Joulukuussa tilattujen tilalle täytyi hankkia uusia, ajattelin että kokoa pienempi olisi hyvä tavoite joihin mahtua vaan niin se sitten meni, että ne solahtivat jalkaan varsin mallikkaasti ja ovat tällä hetkellä just eikä melkein. No laiskuuksissani en jaksa palauttaa vaikka se ehkä fiksua olisikin. Toisaalta myös malliston pienin koko sanoi kokotaulukko, joten uusien etsintä on näiden jälkeen edessä. Loppukesästä sitten GAP:ilta viimeistään kannetaan farkkuja enemmän kuin yhdet.

Sama ongelma on alkanut olemaan puseroiden kanssa, hiljalleen pois useampi, viimeksi eilen lensi kierrätykseen sellaisia, joista ns. menin ohitse jossain kohdassa. Täytynee pitää vaatekaapin sisältöä riittävän pienenä, jotta ei unohta omistavansa jotain mallia tai kokoa, ei se kiva ole suoraan kierrätykseenkään antaa. Sen verran laiska olen tässäkin, että kirpparille vieminen ei nyt ole se ratkaisu ihan oman ajanhallinnan kannalta. Kesävaatteita kaappi alkaisi oikeasti kaipaamaan, tiedättekö sellaisia hellejuttuja? Jos siis sellainen kesä sattuisi tulemaan, mutta siitä itseasiassa ihan hauskaa tarinaa luvassa huomenna, joten säästetään se kesävaate juttu huomiselle hymyilyttämään.

Näistä rauhallisista meritunnelmista rentoa sunnuntaita kaikille!


My heart sleeps by the sea.

As it does on these pictures. For me, there is nothing more calming, but the sea. Calm sound of it, smell of salty water. And yes, like in here, the casual outfit that invites you to walk next to it. Had a great day that one, with the company of my best friend. What more can you ask really?

Relaxing Sunday everyone!

Huivi/Scarf: Stockmann
Huppari / Hoodie: Tomy Hilfiger
Farkut/Jeans: H&M
Kengät/Shoes: Vagabond
Laukku/Bag: Longchamp


Kuvat / Photos: Teemu Salminen

11.5.2016

Seaside outfit


Lämmin hiekka ja heikko tuulenvire vievät takaisin lapsuuden päiviin.
- Michelle Held - 

Eilen helli aurinko sen verran hyvin, että yllättäen vapautuneena iltana päätimme suunnata katselemaan keväistä merenrantaa. Tosin työvaatteissa, joten ihan hirveän kauas kaislikkoon ei päässyt. Sen verran kuitenkin, että kuvat sai otettua. Samaisen kevätpäivän kunniaksi kun tuli kaivettua jo viime kevään suosikkimekkoa esille. Vielä huivi kaulassa, ilmankin olisi tarjennut, pitkästä aikaan sen sijaan tuli etsittyä esiin asua piristänyt vyö, joka olikin parisen vuotta kaapissa käyttämättömänä. Onneksi en sentään luopunut siitä.

Balleriinat tuntuvat juurtuneen jalkoihin kiinni siitä saakka kun ne kaapista sai kaivettua, samoin kesäkassi alkaa olemaan sama. Mahtuu evässalaattikin kevyesti mukaan tällä hetkellä. Mekkojakni hiljalleen jälleen. Mekkojen kanssa tosin on perustavanlaatuinen ongelma, että tämä taitaa olla värinsä puolesta se kesäisin. Tummansiniset, harmaat ja mustat työmekot ovat lopulta aika tylsiä kesällä, jotain pirteämpää pitäisi löytää. Vaan kun minä tunnun olevan aika kranttu niiden kanssa. Ei saisi olla kuviota, ainakaan kovin paljon tai ainakaan mitään muuta kuin raitoja. Ehkä palloja. Toisaalta taas hyvä olisi olla hihat, jotta voi toimistossa olla ilman jakkua. Ja vielä kun olisi polvimittainen ja oikean mallinenkin. Haasteellinen ongelma, mutta metsästys jatkuu kyllä, siihen saakka mennään näillä vähemmän kesäisillä väreillä kesämekkojen kanssa.

Hyvää keskiviikkoa!

Mekko/Dress: Esprit
Vyö/Belt: Old
Kengät/Shoes: Tommy Hilfiger
Laukku/Bag: Longchamp
Huivi/Scarf: Stockmann

9.5.2016

Sunday casual and bikeride.


Neljä pyörää liikuttaa kehoa, kaksi pyörää liikuttaa sielua.

Siinä on jotain aivan erityistä, kun ensimmäisen kerran keväällä korviin kantautuu se pyörän ääni. Sen äänen kasvoille nostamassa hymyssä on jotain aivan erityistä, se hymy kertoo kesän alkaneen. Muutama muukin ääni ja tuoksu kertovat kesän alkaneen, mutta pyörät ovat ehkä se vahvin tunne kesästä. Kesästä ja samalla jostain sanoin kuvailemattomasta vapaudesta. Lieneekö sitten Hollywoodin elokuvien aivopesun tuotos moinen vapauteen yhdistäminen, Top Gun on edelleen yksi suosikkielokuvistani, eikä vähiten pyörien (ja hävittäjien!) takia.

Toisaalta samalla jossain takaraivossa itselläni on pelko, siitä että pyörä kaatuu. Monestakin syystä se auto tuntuu turvallisemmalta. Vuosikausiin en pyörän kyytiin noussutkaan, laskin itseasiassa eilen illala, kahteentoista vuoteen. Kunnes eilen lyhyeksi ajaksi, keskustan toiselta laidalta toiselle. Sinne autolle. En voi kieltää, etteikö pyörän kyytiin istuminen olisi saanut aikaan hetkellistä "Apua en pysty" oloa, mutta niin se on, että itsensä on välillä ylitettävä ja tällä kertaa se ylittäminen oli kahden pyörän kyytiin istuminen. Mikäkö olo oli kyydissä? Vauhdin (joka ei kyllä keskustan alueella kovin suuri ollut) rakastajana se nauru kupli vatsan pohjasta saakka. Uudelleen! Ehdottomasti! Liki vuoden takainen päätös pitää edelleen. Yksittäiset hetket ja elämästä nauttiminen ovat edelleen tärkeitä.

Asukokonaisuus itsessään, sunnuntai casual. Takki lähti mukaan vain koska "saatan vaikka palella". No, en palellut, mutta sopihan se toki pyörän kyytiin. Päin vastoin kuin mikään muu kokonaisuudessa. Vaan rento sunnuntai kokonaisuus. H&M:n nämä farkut tuntuvat olevan suosikkini vapaalla päivästä toiseen, valitettetavasti vaan alkavat olemaan liiankin löysät. Positiivinen ongelma ratkaistiin lähinnä tilaamalla eilen illalla uudet, vähän erilaiset, mutta mallina sama. Pusero taas sekin lensi kierrätykseen. Balleriinojakin on saanut ulkoiluttaa ja edessä olisi tällä viikolla eteisen kenkien järjestäminen, jos nostaisi nilkkurit kaappiin odottamaan ja nauttisi näistä kengistä.

Kaikkineen siis mahtava viikonloppu takana. Paljon kaikkea, sitä kesää parhaimmillaan.
Miten teillä meni viikonloppu?

Aurinkoista maanantaita ja upeaa uutta viikkoa!


Four wheels move the body, two wheels move the soul.

There is that something, when you first hear the sound of bike after long winter. That smile that comes to your face, no matter where you are. When you know that summer has started. That is the smile on these photos, but it was after having a short ride to car with bike. You just can't beat the smile can you? Casual Sunday, short bikeride, what else do you need on summer Sunday?

Lovely Monday and beautiful new week!

Pusero/Blouse: Esprit
Takki/Coat: Forever21
Farkut/Jeans: H&M
Kengät/Shoes: Tommy Hilfiger
Laukku/Bag: Longchamp

6.5.2016

It was back to 1920's


Muodin voi ostaa, tyyli täytyy omistaa.

Teemajuhlissa on aina se oma haasteensa, aikakauteen sopivien vaatteiden etsintä vie aikaa joskus tustakattuvankin kauan, joskus taas pääsee ns helpolla. Omalla kohdalla 1920-luvun teemalla olevat vappuaaton juhlat tuottivat jonkin aikaa päänvaivaa, enhän minä omista sellaisia mekkoja joita silloin pidettiin. Kunnes silmäni osuivat Chanelista talona kertovan kirjan takakanteen ja kuvaan Cocosta mustassa paidassa, valkoisessa jakussa ja mustissa housuissa. Ne ne vaatteet minulla kyllä on olemassa, joten ei kun kaivamaan vaatekaappia. Helmiäkin olisi ollut enemmän, mutta sen verran painavilta tuntuivat niskassa, että jätin enempää laittamatta. Mangon käsilaukku sen sijaan toimi kohtalaisen hyvin tikatun laukun korvikkeena. Vielä hiukset niskaan, vähän koristetta nutturan tapaiseen ja kaiken kruununa punaista huulipunaa vielä.

Nopeasti kuvatusta asusta on tasan yksi valokuva, mutta joskus voi mennä vähemmälläkin määrällä kuvia eikös?

Aurinkoista perjantaita ja mahtavaa uutta viikkoa!

Bloglovin'Blogit.fi, FacebookIndiedaysInstagram, Twitter

4.5.2016

1st of May


Pelkkä kesän tuoksukin saa rakastumaan.

Vappu oli ainakin täällä etelässä uskomattoman kauni ja lämmin päivä. Juhlakansaa hemmoteltiin urakalla, joten hattu päähän ja piknikille oli täälläkin varsin selvä suunnitelma. Vapun kunniaksi esiin kaivettiin, sen YO-lakin lisäksi tietysti, myös viime kesän kesäkassi. Longchampin ihanuus pääsee varmasti ahkeraan käyttöön tänäkin vuonna, sen verran hyvä se on laukkuna. Muutoin kevääseen kuuluu se turkoosi ja vakoinen, yhdistettynä farkkuihin, mihinkäs muuhunkaan. Kaikkineen siis mitä parhain kokonaisuus vappupiknikille, joka korvasi kyllä sinä päivänä niin lounaan kuin päivällisenkin, olisi varmasti korvannut seuraavan päivänkin ruuat.

Tuo paita on muuten on löytö kirpparilta. Jossain vaiheessa hamstrasin useamman niitä H&M:ltä ja sen jälkeen lopettivat mallin valmistuksen. Sen jälkeen näitä onkin kannettu yksi jos useampikin kotiin aina kun oikeaa kokoa on löytynyt. Nämä tuntuvat myös kestävän pesua uudelleen ja uudelleen, joskus edullisemmat merkit pääsevät yllättämään, kurjaa vain että mallin valmistus lopetettiin.

Vaan kaikkineen vappu viikonloppu oli mahtava viikonloppu, josta lisää vielä perjantaina asukuvien muodossa, kovin erilaisten sellaisten, mutta siihen saakka mennään näillä lakin täytteisillä kuvilla.

Aurinkoista keskiviikkoa!

Jakku/Blazer: New Look
Paita/Blouse: H&M
Farkut/Jeans: H&M 
Kengät/Shoes: Deichmann
Laukku/Bag: Longchamp 




2.5.2016

In my gym bag


Se sattuu nyt, jonain päivänä se on lämmittelysi.

Olipas viime ja edellinen viikko kiireen (ja flunssan) täyttämiä, kun ei blogin puolelle kerennyt juuri ollenkaan. Hektisyys onneksi rauhoittui viime viikkoon ja nyt on taas aikaa tälle kirjoittelullekin. Aloitetaan viikko sporttisesti tutkimalla mitä kaikkea sinne salille oikein lähtee mukaan. Olen aina tykännyt kaikenlaisista "Mitä laukussani on" postauksista ja totesin, että en voi olla ainut joka näitä postauksia mielellään seuraa. Salikassi kulkee nykyisin mukana kahdesta kolmeen kertaan viikossa, joten alkaa olemaan kassille ja sen sisällölle vaatimuksiakin hiljalleen.

Aloitetaankin tuosta kassista. Sain Bignerin kassin Äidiltä toivottuna joululahjana. Salille menen joko töiden jälkeen tai ajoittain myös niitä ennen. En ole mikään aamutreenin rakastaja, mutta jos päivässä ei muuten tunnu olevan sille liikkumiselle aikaa, niin irrotan sen ajan sitten vaikka aamusta. Sen takia kassissa monesti kulkeekin mukana myös pyyhe, pesuvälineet ja koko sen päivän vaatetus. Kokoa siis kuuluukin olla siinä vaiheessa kun pahimmillaan ne suorat housut ja jakku on saatava sinne mukaan suorina. Kassissa onkin erillinen pohjaosio, jonne nämä saa suorina. Tosin on se tietysti töiden jälkeenkin hyvä saada se pari päivää käytetty jakku suorana kotiin saakka eikä vaan rytätä sitä laukun pohjalle.

Varmasti laukku toimisi myös viikonloppulaukkuja, joskus toiminutkin, mutta tärkeämpää itselleni on, että tavarat ovat samassa paikassa ja helposti löydettävissä. En treenin jälkeen halua keskittyä siihen, että viikkaamalla viikkaan ja ängen tavarat takaisin kassiin vaan tämä olalle ja auton takapenkille on monesti se miten toimin. Jos autoa ei olisi, luulen että kassikin olisi pienempi.


Vaatteiden puolesta mukana kulkee verkkarit ja hihaton huppari. Treenipäivästä riippuen huppari on päällä koko ajan tai osan aikaa. Salilla on hyvä ilmastointi ja niska on sen huomannut. Kylmäkramppia ehkäisemään tämä on. Verkkarit taas kiskaisen salihousujen päälle siinä vaiheessa kun lähden kotiin jos töiden jälkeen salille menen. Koska käyn suihkussa vasta kotona, ajatuskin farkkujen tai muiden työvaatteiden päälle pukemisesta ei houkuta.

Perusvaatetus onkin sitten hankittu aika pitkälle Primarkista Dublinista. Polven yli tulvat trikoot ja paita urheiluliivien kanssa samasta paikasta. Halpisketju on onnistunut yllättämään urheiluvaatteidensa laadulla ja koska missään nimessä ei voi sanoa, että olisin tekstiiliurheilija, niin niissä on pysytty. Hengittävät ja tekevät työnsä kuten kuuluukin. Kengissä taas Niken versiot ovat olleet omaan jalkaani parhaat, tuliaisina saksata tuleet pirteät tossut ovat toimineet salilla hyvin ja vaikka muissa vaatteissa edullisin meneekin, niin kengissä lestin pitää olla just eikä melkein, omall kohdallani tarkoittaen sitten aavistuksen hintavampia kenkiä.

Laukussa itsessään on kiinni myös Nite Izen* lenksukka, johon treenin ajaksi kiinnitan aina sormukset. Kellohan löytyy kyllä salikassin tai käsilaukun pohjalta, mutta sormukset ovat sen verran pieniä, että vaikka tietäisi niiden olevan laukussa, niin orastavan "apua en löydä" paniikin välttää kyllä sillä, että ne ovat lenksussa ennemmin kiinni. Toinen vastaava lenksukka on salin sisään/ulospääsy lätkässä, joka siirtyy avaimista kassiin kiinni treenin ajaksi? Miksi? Oletteko koskaan nälkäisenä, treenin jälkeen hikisen uupuneena ja siihen päälle kiireessä koittaneet kaivaa avaimia laukusta, jotta pääsette salilta ulos? No siksi juuri.  Noita lenksukoita saa, tai sormuksen pelastajia kuten hiljalleen itse olen niitä kutsunut, saa ainakin Kärkkäiseltä ja varsin sopuisaan hintaan.


Vaan mitä muuta sinne salille lähtee mukaan kuin vaatteet? Ensinnäkin pienempi pyyhe, hikoilun jälkeen laitteet on kuitenkin kohteliasta pyyhkäistä ja siihen tämä Luhta on omiaan. Mikä tahansa pyyhe varmaankin toimisi, tämä oli ensimmäinen joka kaupassa sattui käteen. Toinen välttämätön on oma lukko, tavarat haluan kuitenkin lukkojen taakse. Koska hävitän kroonsiesti pampuloita on avaimenperässä niitä yksi kiinni. Sen lisäksi, että niitä on harjassa muutama. Harja kulkee kassissa aina, jos sattuu olemaan se päivä kun hiukset ovat töissä auki, niin salilla ne on saatava jo niskasta kiinni.

Silmälaseille mukana kulkee oma kotelo, en tarvitse laseja treenaamisen, näen ilmankin niitä riittävästi. Sellaisenaan ei kuitenkaan tulisi mieleenkään laseja heittää laukun pohjalle, joten kotelolla on perusteltu paikka kassissa. Ja jälleen kerran erikseen salikassiin, muuten se kotelo jää kotiin kun aamulla kuuden aikaan lähtee salille, niin siinä ei paljon tempaista kuin laukku mukaan, kotelo unohtuu liiankin helposti.

Kuulun myös niihin ihmisiin, jotka treenaavat kuulokkeet korvissa koko ajan. Musiikki tulee puhelimesta ja kuulokkeet kulkevat kassissa aina mukana. Aikani tapeltuani niiden kanssa (ihan vaan pari kertaa olivat sotkussa) kaivoin Lowepron vanhan pokkarikameran pussukan* esille ja totesin, että niiden on hyvä olla siellä. Jos sormukset eivät roiku kassin lenksussa, niin saatan ne pussukkaankin laittaa. Erona vaan on se, että lenksun muistan ottaa irti, pussukka jää monesti laukkuun ja siinä sitten ihmetellään, että olikohan mulla sormuksiakin ja missä ne on. Idea itselläni on monesti siinä, että kaikki nämä pienet tavarat: lukko avaimineen ja kuulokkeet pussukoineen menevät silmälasikotelon sisälle ja kokonaisuus vaan kassiin. Ja vesipullo, ei varmaan sovi unohtaa sitä vesipulloa.

Kuulostaa muuten hurjalta määrältä tavaraa mukana, mutta näemmä jokaisella on paikkansa ja tarpeensa. Ainakin omissa silmissäni.

Aurinkoista uutta viikkoa ja hyvää maanantaita!

* Tuote saatu blogin kautta



It hurts now, but one day it'll be your new warm up.

Going to gym two to three times a week means that I have some what high needs on what's in my gym bag. And bag it self off course. So here is mine, quite a lot of things, but actually needed ones most of it. What's in yours.

Lovely Monday and great new week