29.7.2011

Marketin ihanuuksia

Kuten eilen lupasin, on tänään luvassa tarinaa ostoksista, jotka sain tehtyä siitä huolimatta, että en aikonut mitään ostaa (kävin muuten vielä kirjoittamisen jälkeen kaupoilla, ihan vaan piti mennä katselemaan ympärilleni ja hups sainkin aika kasan alennusmyyntitavaraa, mutta niistä ensiviikolla lisää). Paneudutaan nyt kuitenkin tuotteisiin, joista kaksi on vanhaa luotettua ja yksi sitten ihan uusi tuttavuus.


N7 on tuotemerkki johon tutustuin ensimmäisen kerran joskus viime vuosituhannen puolella kolutessani Briteissä Bootsien valikoimaa läpi. Rakastuin sarjan puhdistusaineisiin ja silloin niitä kannoinkin kotiin. Suomesta tuotetta ei silloin saanut. Jossain vaiheessa näitä samoja oli Sokoksen Emotioneissa ainakin myynnissä, siis reipas viisi vuotta sitten. Sitten ne katosivat sieltä. Voitte siis kuvitella millaiseen hymyyn kasvoni levisivät kun löysin tätä Prismasta, nätisti aseteltuna pöydälle vastasaapuneissa. Tarjolla oli myös rasvoja, mutta tämä puhdistusmaito on koko sarjan ehdoton suosikkini.


Omalle iholleni mitä parhain tuote, joka pesee hellävaraisesti puhtaaksi ilman sen suurempia jäämiä iholla. Usein omalle iholleni siis tuntuu jäävän sellainen kerros puhdistusmaidoista, mutta tämä on riittävän ohutta pestäkseen meikit pois ja jättääkseen jälkeensä kevyen tuoksun.



Itse pesen tuotteen pois vedellä, vaikka sen näemmä ohjeistuksen mukaan voisi vanulapullakin poistaa. Olen varmaan niin suomalainen, että tarvitsen juoksevaa vettä kasvojeni pesuun (ei muuten helpoin yhdistelmä ulkomailla). Tuotteen tuoksu on itselleni sopivan mieto ja myönnän, että sen verran on tyttöä minussa, että rakastan tuota hennon pinkkiä väriä myös.


Omasta mielestäni ehdottomasti kuitenkin parasta tässä koko pakkauksessa on pumppupullo. Annostelee kerralla sopivan määrän ja ehdottomasti kätevä, anakin omassa käytössäni. Toki tuo 200ml purkki maksoi 10€, että halvemmallakin saa puhdistusaineita, mutta itse ainakin suosittelen tätä todella paljon.

Toinen jota suosittelen (joskin aivan eri käyttöön) on vanha kunnon Vitalis.


IVANA Helsingin uudelleen suunnittelema purkki, tavara on vanhaa samaa tuttua huulirasvaa, joka pitää huuleni pehmeinä. Vaika purkkihan tämä on ottaa mukaan laukkuun kulkemaan ja siksi tätä huullille laittelenkin aina iltaisin.


Tuoksusta itselleni tulee mieleen aina isänäiti joka minut opetti jo ala-asteikäisenä Vitalista käyttämään. Sen koommin en ole yöhuulirasvastani luopunut. Vaikka monia muita tuotteita olen vuosien saatossa vaihdellut, niin tämä kotimainen on pysynyt kyllä rinnallani jo yli 20 vuotta. Taisi peräti olla ensimmäinen kauneudenhoitotuotteeni joka oli ihan ikioma. Silloin se oli se kelta-punainen purkki, nyt tämä.


Sama ihana vihreä ja todella riittoisa rasva, en luopuisi vaikka miten päin koetettaisiin.

Sen sijaan vartalovoide on itselläni tällä hetkellä hakusessa. Omistan siis ihan hyvän, mutta sen suuri miinus on avattava korkki. Kuten jo todettua, olen pumppupulloihminen.


Kokeiluun löytyi siis reippaat 5€ maksanut oliiviöljyä sisältävä rasva, tämäkin Prisman hyllystä. On myönnettävä, että minua oikeastaan viehätti enemmän purkin kaunis ulkonäkö kuin se, mitä se tuote oikeastaan sisältää.



Kauniit etiketit ovat heikkouksianni, joten tämän osuessa näköpiiriin en oikeastaan voinut muutakaan kuin sortua sen ostamaan.




Tuotteessa sanotaan olevan oliiviöljyä ja siltä se ainakin miedosti tuoksui. Jälleen siitä hyvä tuote, että en pidä kovin voimakastuoksuisista voiteista ja tämä ainakin vaikutti olevan oikein sopiva itselleni noin tuoksunsa puolesta. 


Koostumus oli kohtuu maitomaista ja levittyi nopeasti sekä imeytyi hyvin. Ei ikävää kalvoa ihon päällä vaan pehmeä jälkitunne. Ainakin parin kerran käytön jälkeen tämä vaikuttaa oikein sopivalta tuotteelta itselleni.

P.S. Dublinin reissu lähestyy, koetan kovasti saada matkavaatteita kasaan, katsotaan nyt, mihin kaikkiin väriyhdistelmiin vielä päädyn. Mahdollisimman vähän tietysti kun pitäisi tavaraa mukana kantaa. Tiistaina reissuun ja sieltä suoraan kauniiseen elokuiseen maaseutuelämään. Joten valitettavasti kirjoitukset tulevat ajoitettuina noin suunnilleen ensi tiistaista lähtien ja mökkeilyn aikana saattekin lukea sitten Dublinin päiväkirjaa.

28.7.2011

Minä-päivä

Aina välillä vietän päiviä, jolloin teen juuri niinkuin minua sattuu huvittamaan. Pääasiallisesti päivät kutistuvat iltapäiviin töiden jälkeen, mutta tänään oli mahdollisuus toteuttaa kokonainen päivä itseni kanssa. En ole aikoihin nauttinut omasta laadukkaasta seurastani, joten mikä olisi sen parempi hetki kuin nyt, viikonloppuna kun on täysi hulina päällä ja sosiaalisuuskiintiö on varmasti täynnä taas hetkeksi sen jälkeen.

Aamulla oli kuitenkin hoidettavana asioita keskustassa, joten asiat pois alta ja aloitin ikkunaostosten tekemisen. En siis todellakaan aikonut ostaa mitään koko päivänä, mutta lopputulos on arvattavissa:


Toisaalta en laske kotoisan Prisman ostoksia niinkään ostamiseksi vaan käyttötavarahyllyjen täydentämiseksi. Miksi ikkunaostoksia? Koska reissu Dubliniin on edessä tiistaista eteenpäin, niin miksi ihmeessä tuhlaisin matkarahojani Suomessa. Nämä nyt kuitenkin tarttuivat mukaani, mutta niistä enemmän huomenna.

Kiertelin siis Helsingin keskustaa muutaman tunnin nauttien kaupoista (ja todeten, että syksyn sesonki alkaa näkymään jo). Rakastan vaatteita ja rakastan jokaista sesonkia. Kyllästyn herkästi ja saan tarpeekseni meneillään olevan sesongin vaatteista. Syksy on aina kuitenkin ollut itselleni rakas ja tärkeä vuoden aika, uuden alku. Suomen vuodenajoista paras ehdottomasti on mielestäni Elokuun Siniset Illat. Kun on hämärää, mutta silti ulkona voi olla, koska on lämmin. Ihan aidosti myös: Koska voin pukea päällebi vaatteita, joista pidän ja joita ei tarvitse valita sen mukaan, että ne ovat viileitä. Eli tervetuloa paksummat sukkahousut ja farkut, pitkän ja ihanan kesän jälkeen teitä jo kaipaakin.

Mutta vasta syyskuussa. Itselleni elokuu on ollut jo pitkään kesäkuukausi ja niin se on nytkin. Aion edelleen nauttia lämmöstä ja kesäsesongin vaatteista. Vielä elokuun voi pitää valkoisia housujani. Omaan siis vakaan käsityksen siitä, että pois lukien morsiammet, koko valkoisia alaosia kuuluu pitää vain välillä toukokuu-elokuu. Mistä tämäkin käsitys on syntynyt? Varmaan puhdasta perintöä äidiltäni.

Takaisin minä päivääni, johon sisältyi myös ruokailua:


Lounas aikaan nautittua possua perunamuusilla ja pippurikastikkeella. Chicos yllätti minut ruualla, joka oli oikeasti maistuvaa, vaikka makuuni pippuria oli liikaa. Tosin tilasin kyllä annoksen, jossa kerrottiin olevan pippurikastike, joten ei pidä valittaman.



 

Olin myös saanut postista tiistaina ilmoituksen siellä odottavasta paketista, joten kipaisin senkin hakemaan samalla. Paketissa on Evanssilta tilattuja housuja kahdet. Koska mustat housut on aika mahdoton saada kuvattua kivasti ilman, että ne ovat päälläni, joten joudutte tyytymään vain näihin kuviin. Kummatkin otin pitkällä lahkeella ja se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi.

Joku kysyy, miksi ihmeessä tilasin mustia suoria housuja keskelle heinäkuun hellettä? Äitini on joskus opettanut, että aina voi ostaa mustia housuja ja mustia avokkaita, samoin kuin huiveja. Otin ne lähinnä siksi, että olivat tarjouksessa ja tahdoin kokeilla, millaiset ovat käytössä. Sovitettaessa ainakin tuntuivat todella hyviltä jaloissa.





Todella ainut ongelma minä-päivän vietossa on se, että ei ole ketään ottamassa valokuvaa minusta, joten päivän asu jää  nyt ikävä kyllä kuvaamatta kokonaan. Toisaalta käytössä oli Monsoonin rukea luottomekkoni yllä olevilla asusteilla ja vaalealla laukulla, joten niin kauheasti ei mitään uutta olisi ollut tarjolla.

Huomenna siis kosmetiikkaa ja markettilöytöjen ihanuuksia.

27.7.2011

Rajaton määrä rahaa?

Jos käytössäni olisi rajaton budjetti erilaisia tuotteita, niin mitä oikeastaan ostaisin ensimmäisenä? Mitkä ovat ne tuotteet, jotka ovat omalla "pakko saada" listallani, olleet siellä jo pidemmän aikaa?

Ihan ensimmäisenä edessä olisi kenkäostokset.



Nämä Manolo Blahnikin yksinkertaisen tyylikkäät mustat avokkaat olisivat ensimmäisenä ostoslistallani. Näitä olen halunnut jo pidemmän aikaa ja en tiedä onko näitä enää edes saatavilla. Mikään ei tosin estä unelmoimasta näistä, oli niitä tarjolla tai ei. Itse olen aina pitänyt MaryJane mallisista kengistä muutenkin ja jotenkin nämä edusvat niitä ultimaattisimmillaan ainakin itselleni.


Seuraavaksi olisi vuorossa laukku ja Mulberryn Bayswaterin hankinta. Tämäkin mustana. On paljastettava, että olen ihan tosissani tässä harkinnut, jos säästäisin tähän laukkuun rahaa ja tilaisin sellaisen jossain vaiheessa talvea. Joudun kuitenkin kysymään itseltäni, onko se todella sen arvoinen. Toisaalta tässäkin usean vuoden unelmointi takana ja alan hiljalleen kääntymään siihen suuntaan, että se olisi rahan arvoinen. Mustana toki, sillä lopulta vaatevarastoni on aika pitkälle yksivärinen.


Ihan kaiken ei olisi pakko tokikaan olla mustaa, vaan Burberryn trenssi olisi ostoslistalla myös. Omistan toki nyt jo useamman trenssin, mutta ei mikään niistä ole tämän veroinen (eikä hintainen). Tämänkin kanssa säästöprojekti on harkinnassa, mutta ensimmäisenä se osuu kyllä laukkuun se säästäminen.

Nämä ovat ne, mistä minä haaveilen. Miten on teidän laitanne? Mikä olisi ensimmäinen ostoksenne?

P.S. Aloitin kesäloman tänään (no huomenna oikeastaan, olin tänään vielä töissä) joten siksi päivitykset tältä viikolta ovat olleet vajaita mm. asuja ajatellan. Koetan tässä lomani aikana reipastua ja tarjoilla enemmän katsottavaa kuin tähän mennessä, viimeinen puristus töissä vaati myös aikaa blogilta, mutta nyt sitä aikaa on taas.

Loma <3

26.7.2011

Syntymäpäivä - Eilisen juhlintaa

Minusta pyöreiden vuosien juhlinta ansaitsee lisää kirjoitusta ja toisaalta koska koko eilinen meni myös samalla teemalla, niin tulee sitten lisää tekstiä. Ensin on kuitenkin mainittava ne kauan odotetut kengät:



Ne saapuivat Tanskasta lauantaina ja päätyivät heti sunnuntaina jalkaa (ja jäivät maanantaina valitettavasti kotiin, sillä rakkula toisessa isovarpaassa niin vaati. Uusien kenkien kiroja, mutta ovat ne silti vaan niin kauniit. Pari päivää antaa parantua rauhassa ja sitten voi taas näillä koikkelehtia.

Eiliseltä ei ole asukuvaa, nämä laahaavat nyt vähän jäljessä, mutta sunnuntailta löytyy sitten kenkien kanssa ajateltua asua.



Olen nyt tuijotellut näitä asukuviani ja todennut, että kaikki vaatteeni ovat hyvin pitkälle samanlaisia ja samaa linjaa noudattavia. Olen toki maininnut tästä ennenkin, mutta tulee Dublinin reissu hyvään väliin, koska vaatekaapin uusiminen tekee ihan hyvää. En missään nimessä sano, etteikö noita vaatteita olisi postissakin vielä tulossa muutamia.. Hups.

Eilen töissä oli seuraavanlaisia ihanuuksia kun työkaverit muistivat iltapäivästä skumpalla ja ruusulla.



Kiitos kaunis näistä muistamisista.

Illalla vielä vietin aikaa ystävien seurassa nauttien hyvästä ruuasta ja muistellen hymyssä suin lauantaisia juhlia.



Nyt on vuodeksi juhlat ohi, saas nähdä mitä sitä ensi vuodelle keksii. Vähän olen kyllä jo uhkaillut, että ensi vuonna olen lomalla jossain kaukana ulkomailla. Siitä on kauan kun viimeksi juhlin muualla kuin kotimaassa, joten lienee senkin aika. Mutta siihen on vuosi aikaa, nyt on aika palata takaisin arkeen ja miettiä arkisempia asioita.

Tai sitten sitä, että loman alkuun kolme työpäivää <3

25.7.2011

Syntymäpäivä - Kiitos Rakkaat Ystäväni

Kuten luvattua, säästin lauantain juhlista kuvat ja kertomukset tälle päivälle. Vietin ikimuistoisen päivän lauantaina keskellä rakkaimpia ystäviäni yhden ystäväni ystävällisesti tarjotessa kotiaan tilaksi jossa saatoimme juhlia. Kaikessa juhlahumussa, en huomannut ollenkaan ottaa paikasta tai muusta teille kuvia (ja Hollywood Glamour teemalla olisi sitä kuvattavaa ollut kyllä). Tai ainakaan sellaisia kuvia, joissa ei hehkuisi onnellisia hymyjä vieraiden kasvoilla ja koska olen päättänyt, että ainakaan toistaiseksi kasvoja ei näissä kuvissa näy, on ainut josta edes on kuvia on asuni juhlapäivältä.



Hyvä ystäväni on ompelija toiselta koulutukseltaan ja hän teki minulle erikseen juhliani varten iltapuvun. Kiitos siitä, vaikka jouduinkin vaihtamaan loppuillasta toiseen mekkoon se ei missään nimessä johtunut siitä, etten olisi tätä rakastanut vaan yksinkertaisesti kuumasta ja kosteasta illasta. Tämä puku tulee ehdottomasti käyttöön myöhemminkin kun vaan sopiva tilaisuus löytyy.



Puvun alta pilkistävät myös nämä ihanat keväällä HongKongista tilatut kengät jotka nimenomaan tätä juhlaa varten tilasin. Ei, ne eivät todellakaan ole aidot Manolot, mutta koska aitoihin ei ollut varaa, niin nämä saivat juhlia jalassani pyöreitä vuosiani.

Juhlistani tekivät muistorikkaat kaikki rakkaat ystävät, jotka tulivat paikalle ja koska minä oikeasti olen materialisti, niin tässä kollaasia lahjoista. Huomasin myös, miten hyvin ystäväni tuntevat minut antaessaan tasan oikeanlaisia lahjoja.


En juo punaviiniä vaan valkoista ja kevyitä viinejä, joten mitä sitten muutakaan kun tätä.



Tummanpunaiset ruusut ovat ehdoton heikkouteni, samoin valkoiset.


 

En koskaan kieltäydy kauniista ja minua kuvaavista korteista, lahjakorteista puhumattakaan.



En välttämättä käytä paljon keltakultakoruja, mutta tää ehdottomasti kuuluu koruihin, joita tulen tulevaisuudessa käyttämään.




Voin aidosti sanoa, että kun avasin tämän lahjan jonka kaikki olivat minulle hankkineet yhdessä eivät onnen kyyneleet olleet kovin kaukana kun katsoin kaikkien odottavia kasvoja, että pidänhän lahjastani. Sanoin silloin ja sanoin nytkin: Rakastan teitä kaikkia aivan valtavasti. Kiitos <3


Kotinörtti puolestaan tuntee minut myös, ahkerana kuvaajana haluan katsoa kuvia ystävistäni ja itselleni rakkaista paikoista ja koska valokuvakehyksiä on jo muutama niin ongelmaan löytyi ratkaisu tästä.

Kaikkineen juhlat olivat ihanat, tarjoilut jotka tehtiin myös puolestani kerrassaan loistavat ja kaikki paikalle tuleet ystävät tärkeitä. Olen edelleen hieman sanaton tästä kaikesta rakkaudesta. Etenkin kun tiedän edessä olevan vielä perheen lahjaksi maksama matka Dubliniin reippaan viikon päästä.

Koska kuitenkin haluatte uteliaat tietää, niin kyllä näille oli seuraavana aamuna tarvetta


Onnellinen kolmekymppinen kiittää, kumartaa ja palaa normaaliin elämäänsä.

24.7.2011

Kiireisen hiuspäivän pelastaja ja vähän muuta

Päätin säästää kuvat ja kertomuksen juhlista oikealle päivälle eli maanantaille, joten tässä jostain ihan muusta:

Tiedättehän te, ne hirvittävät aamut kun peilistä tuijottaa takaisin kuontalo joka ei ota taittuakseen ei sitten niin millään. Kun sitä koettaa taltuttaa edes jonkinlaiseen kampaukseen edes jollain tasolla. Kun mikään ei tunnu onnistuvan ja siihen päälle olet muutenkin jo myöhässä. Kun et kerkeä kuin pyörähtämään suihkussa, ajatuskin hiusten pesemisestä ja kuivaamisesta tuntuu kaukaiselta idealta. Oma ratkaisuni tähän on hiuspuuteri (tai kuivashamppoo, miten tätä tuotetta ikinä haluaakaan nimittää). Alunperin innostuin kokeilemaan tuotetta luettuani siitä yhdestä lempi blogistani Ostolakossa. Kyseisen blogin pitäjä kehui tuotetta maasta taivaisiin joten niin minäkin löysin itseni eräänä keväisenä päivänä Sokokselta etsimässä hänen kehumaansa tuotetta:

 

Tämä Four Reasonssin tuote on pelastanut monta aamua, jolloin mikään muu ei ole onnistunut niinkuin olisi tahtonut (kuten vaikka se ajoissa herääminen). Olen nimittäin loistava nukkumaan pikkasen pommiin, en niin että myöhästyisin oikeasti töistä vaan niin, että kiire tulee. Harvassa ovat omalla kohdalla ne aamut, jolloin on aikaa istua teekupin kanssa rauhassa.



Etenkin kesällä olen huomannut, että vaikka pesen hiukset illalla, niin tässä hiostavassa kuumuudessa ne ehtivät kuitenkin jo lässähtämään aamuun mennessä, joten hiuspuuteria tyveen suihkaisemalla saan tukkani (joka piikkisuorana ei ole kovin kuohkea olemassa) nousemaan edes vähän paikaltaan.


Koska on minunlaisiani tumpeloita, jotka eivät ennen blogista lukemistaan olleet edes kuulleet moisesta tuotteesta, on hyvä, että vielä purkissakin on ohjeet, miten tällaisen tuotteen kanssa tulisi toimia. Tiedättekö, minä luulin tietäväni kosmetiikasta jotain, mutta ymmärsin muutamaakin blogia luettuani, että olen pelkkä perus kuluttaja. Onneksi ovat puhtaat kosmetiikkablogit, joista minäkin saan seurailla, että mikä on nyt uutta ja mitä kannattaa kokeilla.


Tämän purkin suutin on minusta hyvä ja menossa on jo toinen purkkini samaa tuotetta sitten sen keväisen päivän. Tässä olen myös ehkä sitten vaikka vanha, mutta jaksaisi kokeilla montaa eri tuotetta, tämä riittää hyvin. Jos toki on myönnettävä, että puuteri myös vaalentaa hiuksiani (joka on ehkä sen tarkoitus?). Itseäni se ei blondina haittaa, mutta tummemmalle tukalle tämä ei välttämättä ole paras mahdollinen tuote. Tai en tiedä, ehkä se on tekniikasta kiinni.



Minusta purkin tekstit ovat hauskoja ja ainakin tätä tuotetta voin suositella Four Reasonssin tuotteista, muita en ole, myönnän kyllä, edes kokeillut. Omalle ohuelle, suomalaisen suoralle vaalealle tukalleni tämä tuote sopii todella hyvin ja sillä noin 10€ hinnalla tämä on ihan kokeilun arvoinen tuote, ei räjäyttänyt ainakaan omaa lompakkoni.

Ajattelin myös valottaa hieman mitä muuta hömppää kuin tähän mennessä esiteltyä elämääni kuuluu:


Rakastan erilaisia lehtiä ja niiden lukemista. Valikoimaan (vaikka ei tässä kuvaan päässytkään) kuuluvat niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin muotilehdet. Ehdottomasti oma suosikkini on Ellen kotimainen ja UK versio. Vogue ei ole koskaan vaikuttanut minun lehdeltäni, joten Elle on valikoitunut suurimmaksi suosikikseni. Ostan lehtiä sen mukaan, miltä sattuu tuntumaan, en välttämättä joka kuukausi, mutta kovin usein ainakin. Ehkä liiankin usein jos Kotinörtiltä kysyy. Nämä osaan kuitenkin kierrättää ja tämäkin kuva on otettu töissä, lehdistä jotka olen jo lukenut ja jotka toin kierrätykseen muille luettavaksi.


Taitan työmatkani bussilla ja olen opetellut lukemaan bussissa, sama maisema päivästä toiseen ei kuitenkaan ole kovin kiehtova. Laukussani kulkee siis erillinen "bussikirja" mukana. Tämä tarkoittaa pääasiallisesti pokkaria ja vieläpä yleensä jollain muulla kielellä kuin Suomella. Englantia luen sujuvasti, mutta ruotsiksi kirjan pitää olla tällaista "huttua" (kiitos kielenopettelun lainasta Hovikuvaajalleni joka toi tämän kirjan luettavaksi). Tottakai välillä myös kotimaisia tulee luettua ja mielelläni luen niitäkin, 30min suuntaansa bussimatkat ovat vaan hyviä hetkiä koettaa pitää kielitaitoa yllä.

Kotona odottavat sitten selvästi raskaammat luettavat klassikoista fantasian ja dekkareiden kautta uutuuksiin kovakantisina. Mutta bussilukemistoni pitää ehdottomasti olla huttua, jota ei tarvitse ajatella kovin syvällisesti, sillä minä ja aamut emme oikein ole vieläkään toimiva yhdistelmä.