30.9.2015

Tuesday evening walk


Luonnossa vietetty aika on parantavaa aikaa.

Joskus sitä aikaa tarvitaan viikolla myös. Silloin kultaakin kalliimpi on ystävä joka vie pariksi tunniksi Nuuksion kansallispuistoon vaan kävelemään ja ihmettelemään. Kun aivot ovat solmussa niin paras tapa aukaista ne ovat puhuminen, puhuminen ja puhuminen ja siihen päälle vielä kirkkaan kaunis syysilta luonnossa. Vaikka ei niissä ajatuksissa mitään solmua sitten lopulta ollutkaan, niin parin tunnin käpöttely (en hyvällä tahdollakaan sano urheiluun viittaavakaan kävely) teki kyllä hyvää. Ihmetellä, pällistellä, kuvata, puhua. Pari tuntia irti arjesta näin helposti. Ainut kysymys kotiin tullessa oli: Asun alle tunnin ajomatkan päässä tuolta, miksi en käy Nuuksiossa usein?

Rauhallista keskiviikkoa!








Seuraa blogiani // Follow my blog on:

28.9.2015

White coat


En suunnittele takkeja, suunnittelen joka sään tyylikkyyttä.
-  Daphne Gerritse - 

Jos joku vaatekappale on hyvä olla Suomessa kunnollinen niin se on takki. Tai talvikengät, mutta puhutaan tällä kertaa takeista. Olen jonkun aikaa jo havainnut, että kaapissani on puute. Ei varsinainen ongelma kuitenkaan, ilmankin tulisi toimeen. Parisen vuotta sitten sain päähäni idean valkoisesta parkasta. Valkoiset takit ovat hiljalleen vallanneet kaappiani muutenkin, sanoinkin työkavereille taannoin, että ottaisin kaikki takit valkoisena jos se olisi mahdollista. No, mahdollista se on, mutta kaikkia en uusi sen takia kyllä kun vanhat ovat varsin hyviä ja laadukkaita.

Heitettyäni kuitenkin kolme takkia keerrätykseen, koska ne olivat liian suuria, totesin, että voinen hankkia haaveilemani takin tilalle. Ongelma vaan valkoisen ns. välikausitakin kanssa on aina ollut sen hinta. Olen katsellut muutamaa todella kaunista vitivalkoista takkia, mutta kun hinta huitelee luokassa jossa maksaisin myös merkistä, enkä vain laadusta. Ostamatta on siis jäänyt, kunnes sitten viime viikolla olin erään ystäväni mukana shoppaamassa. Törmästin tähän kaikin puolin täydelliseen ja istuvaan takkiin -60% alennuksella jolloin hintaa jäi jokunen euro vajaa 100€, joka ei ollut enää ollenkaan paha hinta takista.


Tässä olisi kaikenlaisia teknisiä ominaisuuksia, jotka omaan korvaani tiivistyivät: Voi pestä koneessa, kestää vettä ja pitää tuulta. Rennompi takki nahkatakin ja trenssin vierelle. No oliko tälle oikeasti tarve? Ei varsinaisesti, mutta ratkaisuta tuli sekin takkiongelma ja kolme pois, yksi tilalle on aika hyvä suhde kuitenkin. Kuvaa sitä miten olen vaatteiden kanssa viime aikoina toiminut muutenkin. Vanhaa tuntuu lähtevän Kierrätyskeskukseen kassi jos toinenkin kuukaudessa. Se on näppärästi työmatkan varrella ja samalla kun koti pysyy puhtaana niin menevät kiertoon tavarat eivätkä suinkaan mene roskiin.

Eikä siinä ole enää vaatteita vaan kaikkea muutakin turhaa ja vähemmän turhaa on tullut heitettyä pois. Mikähän ihmeen vimma sitä aina näin syksyllä iskee kun haluaa kerralla kaikesta turhasta vaan pois kerralla. Selvästi aika tehdä tilaa villasukille, rauhallisille koti-illoille ja siihen päälle vielä mukaville kävelyillä raikkaassa ilmassa. On siis syksyssäkin puolensa, vaikka ei se suosikkini olekaan.

Hyvää maanantaita ja uutta viikkoa!



Seuraa blogiani // Follow my blog on:

26.9.2015

New JUNAROSE jeans


Uskon, että elämä on liian lyhyt kompromisseihin ja huonosti istuviin farkkuihin.

Puolisentoista vuotta sitten löysin JUNAROSEn farkut ja sillä tiellä olen edelleen. Kovin monia muita en ole sen jälkeen pitänyt, Evanssilta hankitut kyllä loppuun, mutta uudet on ostettu JUNAROSEn puolelta, niin nämäkin. Se etuisuus samassa merkissä tietenkin on, että uskallan tilata netistä. Tiedän sovittamatta, mikä on oikea koko ja oikea malli. Farkut ovat hankala vaatekappale, joten voitte arvata, että kun kerran on oikeat löytyneet niin niistä pidetään sitten kiinni. Kun kaikkien vaatteiden etsintä olisi niin helppoa kuin näiden.

Kokonaisuus muuten on enemmän ehkä rokimpaa kuin minulla yleensä olevat. Olen huomannut kaipaavani jotain särmää niin kauniisiin klassisiin kokonaisuuksiin ja mikä sitä paremmin toisi kuin nahka, tai keinonahka ainakin tässä tapauksessa. Bolero ja takki ovat tuoneet hyvää vaihtelua muuten niin kovin... samantyyppisiin kokonaisuuksiin. Värimaailma ei vieläkään ole kovin räväkkä, mutta sentään materiaaleissa on jotain vaihtelua.


Vaatteet ovatkin ainoat asiat, jossa sitä vaihtelua ei ole ollut ellei sitä itse toteuta. PT pitää huolen treenaamisesta vapaalla ja töissä on riittänyt vilskettä vaikka kuinka. Aikaa tuntuu uppoavan moneen vaan sellaisiin asioihin mihin niiden haluaa kuluvan. Blogin lisäksi on tullut tingittyä muutamastakin jutusta, mutta samalla annettu aikaa niille kaikkein tärkeimmille, joista oli jo aikaisemmin puhetta. Toki niiden lisäksi myös työlle, laskut on hyvä saada maksettua myös. Kaikkineen siis kaikki hyvin täällä, valmistautumassa illan tuplasynttäreihin kovaa vaihtia.

Mitä teille kuuluu?
Hyvää viikonlopun jatkoa!

Jakku/Blaser: JUNAROSE // Pusero/Blouse: Lauren Ralph Lauren // 
Farkut/Jeans: JUNAROSE // Kengät/Shoes: Deichmann // 
Huivi/Scarf: Tommy Hilfiger // Laukku/Bag: Longchamp


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

23.9.2015

Windy Day


Pessimisti valittaa tuulesta, optimisti odottaa sen kääntyvän, realisti kääntää purjeensa tuulen mukaan.

Viime perjantaina ainakin täällä etelässä alkoi tuuli nousemaan pitkin päivää ja saatiinkin kuin saatiinkin ihan kunnollinen syksyinen päivä. Peltikatto vaan paukkui, vähän jännitti kyllä että lähteekö se irti, vaan siinähän se paikallaan pysyi. Tukka ei kyllä meinannut pysyä paikallaan, mutta harvemmin se perjantaina muutenkaan tuulessa.Syksy sinällään ei ole suosikkiaikaani, ei ainakaan sieltä loppupäästä syksyä. Syyskuussa ja vielä lokakuussakin saadaan onneksi nauttia niistä kauniista ja kuulaista päivistä ja ihastella luonnon kauneutta ja väriloistoa siinä samalla.

Kokonaisuus sinällään on sitä tavallista minua, rento kokonaisuus rentoon perjantaipäivään töissä. Kokonaisuus jossa taitaa olla jokainen osa sellainen, että se on vaatekaappini perusta. Takki on palvellut parisen vuotta, hame vielä pidempään. Neuleen kanssa en edes laske... No, sellaista perusminua kokonaisuus. Ja nyt kun sitä alkaa katsomaan, niin aika pitkälle niistä kaupoista, joista mielellään perusvaatteita ostankin. Espritiin ja Mark's & Spenceriin voi hyvin monesti luottaa, itse ainakin, vaatteiden kanssa joissa ei ole tarve olla ns. mitään kivaa. Etenkin jälkimmäinen on paikka, josta haen mielelläni perusvaatteita. Tai en hae, tilaan verkosta suoraan kotiin. En sano, etteikö vaatteissa olisi jujuja, mutta johan maanantain postauksesta opittiin, että simppelyis ennen kaikkea. Yksi suosikki vielä mainittava, ei tosin kuvan kokonaisuuteen päässyt on Junarose, farkkuja en edes katso enää muualta.

Mitkä ovat teidän suosikkikauppanne? Minkä puoleen käännytte kun on tietyn tyyppinen vaate hakusessa?

Hyvää keskiviikkoa!


Takki/Coat: Mark's and Spencer // Huivi/Scarf: Mark's and Spencer //
Hame/Skirt: Mark's and Spencer // Neule/Knit: Esprit // Kengät/Shoes: Esprit //
Laukku/Bag: Longchamp


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

21.9.2015

New Lobby


Yksinkertaisuus on olennaisen pitämistä ja välttämättömän lisäämistä.

Pukeutumistyylini on aika yksinkertainen ja simppeli, siltikin siihen verrattuna sisustamiseni on vielä riisutumpaa. Jos jotkut asiat voi piilottaa ovien taakse tai laatikoihin, niin teen sen mielelläni. Näin ei ole aina ollut, uskoin aika pitkään, että haluan pitää vaikka kenkäni, laukkuni ja huivini esillä, vaan kun eteisen uudelleen sisustaminen tuli kysymykseen, niin totesin, että kyllä se minulle paras tapa vain on se, että kaikki on piilossa. Monelle valkoinen on tylsä ja tyyli, minulle se sopii. Sitä lähdin toteuttamaan myös eteisessämme. Kylppärirempan alta kokonaan pois kannettu eteinen alkoi hahmottumaan elokuussa päässäni, samalla kun muukin asunto alkoi saavan päässäni sisustuksen kanssa uutta uskoa. Makkaria muuteltiin jo elokuussa rempan keskellä, jotta edes yksi huone olisi ns siisti ja kun muun asunnon kaaosta halusi paeta niin ovi vaan kiinni.

Eteisessä oli ennen avohylly huiveille, kengille ja laukuille, nyt suurin osa piilotettiin lipastoon ja lipastoa vastapäätä olevaan korkeaan kappiin ja lisää tilaa saatiin vanhoilla kalusteilla takkien alle. Harvemmin teen sisustuspostauksia, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen, sen verran olen tästä uudesta tilasta ilahtunut (ja inspiroitunut muuta asuntoa samalla miettimään uusiksi).



Ensimmäinen ajatus oli saada tilaa riittävä määrä. Se hoitui vanhoilla lipastoilla, jotka olivat joskus olleet Kotinörtin Turussa asuessa yöpöytinä, sittemmin ne ovat olleet olohuoneessa ja ties missä. Totesin, että omistamme todellisuudessa vain muutaman pitkän takin, joten lipastot siirrettiin takkien alle. Sisältönä on niin talvivaatteita kuin vähemmänkin tyypillisiä tavaroita, nimittäin miehen muutamat kodinremppatavarat saivat uudet kodin noista laatikoista. Sama kait se on missä ne työkalut ovat eikä vastustusta pahemmin kuulunut, kun ne vihdoin saivat oman paikkansa.

Lipastojen päälle jäivät huivien laatikot, joilla en itseasiassa tee mitään, mutta siinähän ovat. Mikä siinä on, että niitä laatikoita ei muka saa heitettyä roskiin kun huivit on jo laittanut muualle? Valkoisessa Luhdan korissa puolestaan ovat kaikki kenkien hoitoon liittyvät tuotteet, nekin samalla kätevästi saatavilla. Takit mahtuvat roikkumaan kauniisti sen yläpuolelle, sateenvarjot saatiin nurkkaan ja se tämän hetken ainut pitkä takki saa mukavasti tilaa. Lipastojen vieressä on korkea kaappi joka pitää sisällään lisää takkeja (ne ns väärän sesongin takit) sekä kengät. Ulkoilutakit ja housut sen sijaan roikkuvat välioven koukuista. Eivät ehkä kauniita siinä, mutta ainakin helposti saatavilla ja se lienee tärkeintä.



Huivit sen sijaan siirtyivät ylempiin laatikkoihin, yhdessä pienempien laukkujen kanssa. Helposti saatavilla jokainen. Huiveista alemmassa ovat arkisemmat pienet laukut, pitkällä hihnalla olevat ja kahdessa alemmassa taas ovat erinäiset urheiluvaatteet. Kaikki juuri niin kuin ainakin tällä hetkellä haluan niiden olevan, siististi piilossa, mutta silti helposti saatavilla. Lipastoa vastapäätä, kahden oven välissä on kapea hyllykkö, jonka valkoinen ovi ja jokunen lisähyllykkö kätkevät taakseen suuren määrän kenkiäni. Tottakai osa on edelleen eteisessä, ne joita eniten käytetään. Vielä saa hetken tosin kaapista haetaan niitä avokkaita. Isomman kaapin sisällä, sielläkin takkien alla, on kenkähylly, jotta kengille, joita siis todella on useampi pari, saadaan säilytystilaa.

Kaikkineen siis eteinen on tällä hetkellä järjestyksessä, ainakin omaan makuuni ihan kohtalaisen hyvässä sellaisessa. Se, kauanko eteinen pysyy näin kauniin simppelinä onkin sitten vain ajan kysymys. Myönnytys Kotinörtille oli lipaston vieressä oleva pieni askeltikas, kauniin tummapuinen, jotta mies saa työreppunsa johonkin laskettua. Kuulemma aamulla kuudelta ei sitä ole aikaa etsiä ja voitte arvata haluanko minä sitä mihinkään sohvan nojalle...


Ihan ilman mitään ei meidän eteisessä pärjätty. Nostin lipaston päälle jokusen vuoden takaiselta reissulta ottamastani kuvasta tehty canvastaulu. En minäkään ihan pelkkää simppeliyttä halua. Vaikka haaveissa siintäisivät kyllä lasiset liukuovet vielä takkien eteen, mutta siihen ei nyt olla lähiaikoina lähtemässä. Lipaston päälle nostin vielä yhdet kengät, erityiset sellaiset. Sydän ei antanut periksi hääkenkiä laittaa ovien taakse, lipaston päällä siis muistot Irlannista ja hääpäivästä, nähtävillä heti kun tulee kotiin.

Muutama teistä on kysellyt kylppärirempan jälkeisiä kuvia, sellaisiakin varmasti on tulossa, jahka sinne löydetään väliaikaisratkaisun sijaan jotain pysyvämpää. Puoliksi kodinhoitohuoneena toimiva kylppäri saa hymyilemään, vaikka kaikki ei olekaan siellä vielä valmiina. Saanette siitä siis postauksen jossain vaiheessa vaan hiljaa hyvä tulee tämän minun sisustamiseni kanssa. Seuraavaksi justeerataan olkkarinpuolta ja tuota omaa nurkkaustani nyt kun ei ole enää tarve saada sieltä tilaa pyyhkeiden säilytykselle.

Miten te olette ratkaisseet eteisen säilystysongelmia?
Hyvää maanantaita ja upeaa uutta viikkoa!


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

18.9.2015

Burgundy skirt


Syksy - Antaa tulla vaan.

Aika pitkään olen mennyt samantyyppisillä kokonaisuuksilla joita ensimmäisen kerran taisi näkyä toukokuun alussa, ellei aikaisemminkin jo blogissa. Jostain syystä toissa päivänä kuitenkin aamulla jokin niksahti päässä ja totesin, että ehkä näin syyskuun puolessa välissä voi pukeutua jo syksyisemmin. Kaivoinkin siis kaapista jokseenkin liian vähälle käytölle jääneen burgundin hameen ja sen seuraksi mitäpä muutakaan kuin mustaa. Burgundi värinä ei muuten sovi minulle yhtään, ei sitten niin mitenkään päin, ainakaan kasvojen lähelle. Hameessa se kuitenkin näyttää toimivan, joten hame puolustikin paikkaansa vielä parin viikon takaisin inventaarion kohdalla kaapissani. Aika paljon sieltä muuten taas katosi sitä tavaraa, suoraan kierrätyskeskukseen.

Jakku, tai boleron nimellä tuo kaiketi oli, on heinäkuinen hankinta Junarosen verkkokaupan puolelta. Se oli, arvattavastikin aivan liian kuuma kesällä joten jäi odottamaan sitä syksyä ja nythän se sitten pääsikin käyttöön. Keinonahkaisena se ei todellakaan ole mikään vilpoisin mahdollinen ja vähän meinasi jo tulla kuuma sen kanssa, vaan ei sentään yhtä helle kuin kesällä. Kävi päällä juuri sen verran, että totesin hyväksi ja jätin kaappiin sen jälkeen.

Syksyisen asun turvin siis liikkeellä, ainakin värimaailmansa puolesta, avokkaissahan kuljen niin kauan kun se on mahdollista, kengissä taitaa se talvi tulla viimeisenä, ainakin omalla kohdallani.

Aurinkoista perjantaita!


Autumn - bring it on.

This week it was time to finally start autumn. With skirt bought last autumn, I was some what ready. Burgundy as colour I love, but near my face it looks awful. Best at skirts mostly, to me at least. Combined with ever so trusted black. Never fails. Faux leather blazer brings that something to outfit, to my yeys at least, bit of needed texture.

Lovely Friday all!

Jakku/Blazer: Junarose // Pusero/Blouse: H&M // Hame/Skirt: New Look //
Kengät/Shoes: Deichmann // Laukku/Bag: Longchamp


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

16.9.2015

White Blazer


Kun mietityttää, pukeudu jakkuun.

Jakut ovat kyllä minulle se kaikkein ominaisin vaate. Niitä tulee pidettyä suunnilleen viitenä päivä viikossa töissä, on muutama rennompi kuten tämä valkoinen ja muutama vähän jäykemmän oloinen. Hyvä niin useampi jakku tuo vaihtelua muuten tähän kovin sinivalkoiseen tyyliini. Toisaalta en tiedä helpompaa vaatetta kuin jakku. Menee kaiken kanssa ja tekee jokaisesta kokonaisuudesta juuri sellaisen, joka toimii varmasti töissä. 

Kokonaisuus vaan, siinä missä on suosikkini, osoittautui todella vaikeaksi kuvata. Upea aurinko heleän siniseltä taivaalta ja valkoinen jakku eivät ole sitten niin ollenkaan keskenään sopivat yhdistelmät valokuvien kanssa. Useammasta kuvasta sai heittää aika tavalla roskiin, vaan kokonaisuus oli sitäkin mukavampi eikä se aurinko noin muuten haitannut ollenkaan.

Samantyyppistä kokonaisuutta on pidetty nyt jo pari päivää yllä. Ruotsin työmatkalle nämä tämän tyyppiset kokonaisuudet ovat ihan parhaita. Parin päivän reissuun otetaan mukaan vain toinen pusero ja huivi niin kokonaisuus on melkein ainakin eri näköinen. Toisaalta juuri sellaisia nuo reissut, että kokonaisuuksia on oltava myös mukavia. Pitkät päivät tarkoittavat sitä, että vaatteissa on viihdyttävä ja samalla on oltava asiallisen näköinen. Luottokokonaisuus siis.

Hyvää keskiviikkoa!


Jakku/Blazer: Mark's & Spencer // Pusero/Blouse: Stockmann // 
Huivi/Scarf: Esprit //  Farkut/Jeans: Evans // Laukku/Bag: Longchamp


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

14.9.2015

Tweed Dress


Elämä on liian lyhyt tylsille mekoille.

Tilasin joskus viime vuoden puolella tämän jännittävän Tweedin tuntuista materiaalia olevan mekon. Silloin se oli kuitenkin auttamattomasti liian pieni. Mekko mahtui kivasti päälle toukokuun lopussa, mutta silloin tämä tuntui liian syksyiseltä vaihtoehdolta. Töihin tämän mekon ostin, siihen edelleen liian lyhyt, helma pitenee kyllä kun takamuksesta ja lantiosta lähtee painoa. Sitä ennen mekko pääsi kuitenkin ystävän tuparisynttäreille. Juhliin, joissa pukukoodi kuului "Onko kaapissasi vaate jota pidät liian vähän". Täysin käyttämätön mekko toimi tässä mielestäni hyvin. Juhlissa joiden pukukoodi on noin lavea olivat asutkin smokista lähtien mitä tahansa.

Mekon materiaali on neulosta jossa menee eri värisiä lankoja. Kuten yksi ystäväni sanoi, sitä katsoessa tulee vähän samanlainen olo kuin kissalla, sitä tekee mieli rapsuttaa. Kieltämättä se on kyllä sen suuntainen. Väriltään mekko on vähän väärän vaalea omalle iholleni, joten huivi toi väriä kasvoille mekon vieressä sen kokonaan. 

Takkina on palvellut Irlannista tuotu Aranin neule. Ihana harmaata ja mustaa toistava neule on todella mieleeni ja tuntuu ainakin näillä keleillä toimivan todella hyvin takin sijaisena. Pehmoinen ja sopivan mittainen neule on tosin ollut mennä viikonloppuna liiankin lämmin, iltaisin tuli pidettyä jokunen hetki. Vaan en minä valita, lämpö kelpaa kyllä tänne oikein hyvin. Talvivaatteet saavat odottaa kaikessa rauhassa kaapissa. 

Hyvää maanantaita!



Neule/Knit: Aran Sweatermarket // Mekko/Dress: Pepperberry // 
Huivi/Scarf: Esprit // Kengät/Shoes: Deichmann // Laukku/Bag: Longchamp


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

11.9.2015

Billy Elliot

Amos Brotherus
Kuva @ Mirka Kleemola

Musikaalit eivät saa tarpeeksi arvostusta siitä, että ovat niin epätodellisen tuntuisia. On kuin olisit toisessa maailmassa.
- Ezra Koenig -


Olen varmaan "ihan vaan muutaman kerran" sanonut, että musikaalit ovat itselleni se kaikkein rakkain teatterin muoto, jonka tiedän. En ole tähän mennessä löytänyt mitään kokemuksellisesti vastaavaa teatterin parista kuin reipas parituntinen maailmassa joka vie mennessään, upottaa lauluun ja tarinaan. Tämä on pätenyt tähän saakka jokaiseen näkemääni musikaaliin. Niin vanhoihin suosikkeihin kuin uusiinkin tuttavuuksiin. Vaikka tarina ei ole ehkä se suosikkini (kuten tohtori Zivago), niin uppoan siihen silti mukaan. Jos taas tarina on rakas ja musikaali muutenkin tuttu (Maija Poppanen tai Viulunsoittaja katolla) niin tuntuu, että todella siirryn sinne toiseen maailmaan saakka. Se hyvä olo kantaa mukanaan useamman päivän sen jälkeenkin.

Kun Helsingin kaupunginteatteri ilmoitti tekevänsä Billy Elliotin olin riemuissani. Yksi suosikkielokuvistani musikaalina! Myönnän kyllä, että noin suunnilleen viimeiset kymmenen vuotta olen odottanut aina uusinta musikaalia kuin kuuta nousevaa. Tässä oli kuitenkin jotain samaa odotuksen henkeä kuin Maija Poppasessa ja Viulunsoittajassa. Koko tarina on omaan makuuni niin kaunis ja moniosainen. Kasvutarina, mutta ei pelkästään sen pojan joka tavoittelee unelmiaan vaan koko perheen. Ajankohtainen ja samalla ajaton, osuen joka kerta ihan yhtä oikeaan. Vuoden yleislakko, hallituksen leikkaukset, tasa-arvokeskustelu... Kuulostiko tutulta? Juuri tämän takia kyseessä on yksi suosikkini.

Koska HKT on rempassa niin suunnistin Äidin kanssa Lintsille ja Peacokkiin tätä seuraamaan. UIT:sta itselle tuttu näyttämö on tottakai pienempi kuin Suuri näyttämö, mutta Billy tuntui toimivan sillä kaikkineen kovin hyvin. Penkit muuten ovat kovempia, mutta ihan kaikkea ei voi saada. En ole koskaan, en yhdenkään HKT:n musikaalin kohdalla sanonut (ainakaan muistaakseni), että olisi liian vähän ihmisiä lavalla tai lavastus ei toimisi tai puvustus olisi kehnosti toteutettu tai muutenkaan puitteet eivät olisi kunnossa. Tälläkin kertaa ne olivat kaikki juuri sitä samaa laatua, jota olen tottunut odottamaan.

Unto Nuora, Kai Lähdesmäki, Mikko Vihma, Elias Girod, Kasperi Virta, Sami Paasila
Kuva @ Mirka Kleemola


Nuoret tähdet loistivat, etenkin Billyn parhaan ystävän näytellyt Luka Haikonen kirvoitti naurut joka ikinen kerta. Luontainen lahjakkuus, todellinen tuleva koomikko. Näin komedioiden rakastajalta se on aika paljon sanottu se. Muutoin näyttelijät olivat, saako niin sanoja edes, tasaisesti kannattelevia. Vaan se kai joukkokohtauksissa on niin upeaa, kun kukaan ei loista yli toisen, niin on se vaan jotain uskomatonta. Kerrankin on sanottava, että omaksi suosikikseni nousi Billyä aikuisena esittänyt Antti Keinänen. Puhdas liike, uskomaton kehonhallinta. Itse olin ainakin täysin sanaton. Olen sitä edelleen kahden päivän jälkeen.

Vaan täyttikö Billy odotukset vai ei? Osittain kyllä. Suurin ongelma musikaalin kanssa oli se, että elokuva todella on yksi kaikkien aikojen suosikkejani. Koskaan. Itken elokuvan lopussa ihan aina, joka kerta. Voisin katsoa ne elokuvan kolme viimeistä minuuttia aina vaan uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Musikaalista puuttuvat ne viimeiset minuutit. Se ei tarkoita, että se olisi ollut huono. Katse pysyi lavassa koko ajan ja tarina imi mukanaan. Mutta kun odotukset olivat niin taivaissa niin aavistuksen tyhjä olo siitä jäi, loppuhuipennus oli eri kuin mitä odotin, jos en olisi nähnyt elokuvaa niin tuskin olisin osannut odottaa mitään suurempaa. Loppu itsesään oli hyvin, sanon Elton Johnmainen, kukin tulkitkoon sen miten haluaa.

Hienoisesta pettymyksestä huolimatta Billy Elliot on taattua teatterin taikaa alusta loppuun saakka. Se on mukaansa tempaava tarina joka antaa uskoa haaveisiin, jokaisen oikeuteen omiin unelmiinsa. Billy Elliot muistutaa, miten unelmien saavuttamisen eteen on tehtävä töitä. Jos unelmiin uskoo ja niiden eteen tekee töitä, tulee unelmasta monesti tavoite ja sitä kautta totta. Ennen kaikkea Billy Elliot on juuri sitä mitä musikaalin kuuluukin olla: Vierailu toiseen maailmaan.

Onko teistä joku jo nähnyt tai menossa katsomaan?

Upeaa perjantaita!

Helsingin kaupunginteatteri on blogin yhteistyökumppani.

Lassi Hirvonen ja Antti Keinänen
Kuva @ Mirka Kleemola

Musicals don't get enough credit for being so surreal. It's like an alternative universe.
- Ezra Koenig -

I love musicals. I always have been loving them. For past ten years I've been waiting to see new one Helsinki city theater has to offer. This year it was Billy Elliot and I must say: Oh my. Once again the story took with it and gave a glipse of another world, another time. Some couple of hours of something totally different and so worth seeiong that I feel there is no words. I also found my self loving balet, just a bit. Seeing Antti Keinänen as adult Billy Elliot was something... well, I now understand what people see on ballet. Welcoming thing to see as well, I must see what goes on in there then. All and all, a great experience, one I wish everyone would have change to see.

Have you sene Billy Elliot? Movie or musical somewhere?
Lovely Friday!

Antti Keinänen
Kuva @ Mirka Kleemola


9.9.2015

Simple casual


Yksinkertaisuus on eleganssin päätekijä.
- Coco Chanel - 

Aina joskus on niitä päiviä, kun halua pukeutua vain mahdollisimman simppeliin kokonaisuuteen. Näitä päiviä tulee niin vapaalla kuin töissäkin, tässä sellainen joka sattui vapaalla. Elokuun puolella otetuissa kuvissa on rento loma tunnelma, lomalla ne on otettukin. Rennot housut ja pusero, mitä sitä oikeastaan kokonaisuudelta muuta edes kaipaisi. Tällaisena päivänä kun pukeutuminen tuntuu haasteelliselta muutenkin on hyvä vilkaista loman rentoja ja kivoja kokonaisuuksia. Jotain vastaavaa voineen kaivaa kaapista siis esille, enemmän asiallista ja enemmän töihin sopivaa. Myös ehkä lämpimämpää, takkiahan tuolla jo tarvitaan.

Kylppäri rempasta on tehtävä päivitys, alkaa olemaan siinä vaiheessa, että saimme suihkun käyttöön. Vielä on lattialämmitys kytkemättä päälle, mutta muutoin kylppäri on liki viiden viikon odottamisen jälkeen jälleen toiminnassa. Voin sanoa, että hymy on kyllä herkässä. Kaunis ja kovin eleetön siitä tuli, vähän kuin tämä kokonaisuuskin, ei mitään ylimääräistä.

Upeaa keskiviikkoa!



Pusero/Blouse: Lauren Ralph Lauren // Housut/Trousers: Seppälä // 
Kengät/Shoes: Deichmann // Laukku/Bag: Longchamp


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

7.9.2015

Monday outfit and thoughts


Onnellisuus on matka, ei määränpää.

Puhuinkin aikaisemmin siitä, että loman aikana oli ihana vaan jättää jakut ja korot kaappiin ja viipottaa paljon rennommissa vaatteissa. Kolme viikkoa matalissa kengissä jakuttomana, pakko myöntää, että kaipasin takaisin asiallisemman pukeutumisen ja arjen pariin. Kyllä se niin vaan taitaa olla, että siistimmin ja klassisemmin pukeutuminen taitaa olla enemmän se mun juttu. Vaikka toisaalta loma oli hyvä muistutus siitä, että sitä osaa muuntautua erilaisiin tilanteisiin pukeutumista ajatellen. Onneksi sinne töihinkin siis, vähän rennommalla mutta kuitenkin sillä asiallisella otteella.

Totesinkin perjantaina, että Irlannin reissulta ostettu Hilfigerin huivi on ollut ahkerassa käytössä töihin paluun kohdalla. Väreissä kun on palattu niihin samoihin tuttuihin ja turvallisiin siniseen, mustaan ja valkoiseen. Kesäksi ostettu Longchampin laukku on vielä käytössä, menee syksynkin puolelle ainakin omaan makuuni vielä. Laukku on osoittautunut olevan niin sanotusti aivan täydellisen kokoinen ja mietinnässä on sama mustana ja ennen kaikkea nahkaisena. Peruslaukku siis jälleen, juuri tuon kokoista mustaa pitkällä hihnalla ei olekaan. Loppuukohan tämä laukkukuume koskaan?

Vaan laukku saa odottaa, tällä viikolla pitäisi vihdoin valmistua kylppärirempan jonka aloittamisesta tiedettiin jo maaliskuussa. Maaliskuusta saakka on siis seissyt sisustaminen kun ei ole ollut varmuutta miten kylppärin kalusteet lopulta asettuvat, vapautuuko muualta säilytystilaa samalla ja sen jälkeen vielä saanko sittenkin toivomallani tavalla sisustetun eteisen. Eli siis paljon on tehty suunnitelmia, askel kerrallaan mennään, joten laukkuihin ei välttämättä jää hirvittävää summaa, vaan hyvää kannattaa odottaa kyllä.

Aurinkoista ja hyvää maanantaita!


Happiness is a journey, not a destination.

Earlier I mentioned, that I was wearing only flats and no blazers on my three weeks of holiday. I must addmit, it was great getting back to office, wearing a bit more smarter outfit. Quite casual anyway I think, but much more smarten that what my holiday look was. I've been loving the new scarf from Tommy Hilfiger I got from Ireland, and it's back to usual colours of black, blue and white. Becomming my signature ones I think. Let's see what autumn brings. 

Lovely Monday all!



Jakku/Blazer: H&M // Pusero/Blouse: Stockmann // Housut/Trousets: Your's //
Kengät/Shoes: Deischmann // Laukku/Bag: Longhcamp //
Huivi/Scarf: Tommy Hilfiger


Seuraa blogiani // Follow my blog on: