19.6.2017

Raskausajan pelastajat


Lapsi on tila sydämessäsi jonka et tiennyt olevan tyhjä.

Raskaus on edennyt täällä hiljalleen jo viimeiselle kolmanneksen alkupäiviin saakka ja tässä on tullut koettua jos jonkinmoista kremppaa. Vaan sehän ei tarkoita, etteikö niihin vaivoihin olisi useampaakin vippaskonstia jotka on opittu tavalla tai toisella. Pääosin apuna ovat olleet muiden blogit ja youtube jos mikä on auttanut kummasti. Ajattelin siis muutaman näistä vinkeistä jakaa, joka ensimmäinen liittyy ruokailuun:

Lisää kuitua ja vettä:

Söin aika vähähiilarista ruokaa ennen raskautta ja hiljalleen olen väkisin oppinut syömään kuitujalisää. Aavistus mysliä aamujugurtin sekaan jossa entuudestaan on jo vadelmaa. Samalla mukaan on päässyt hapankorppu pääosin aina juustolla ja kurkulla. Lounaalla säännön mukaisesti koitan saada syötyä myös riisiä tai perunaa ja sama toistuu uudelleen päivällisellä.

Tietysti jos syö muutenkin leipää/riisiä/pastaa/perunaa/vastaavaa niin samaa ongelmaa tuskin on, mutta näin kun en ole oikeasti sitä kamalasti syönyt niin kyllä tässä on saanut opiskella millä sitä saisi ruokavalioon mukaan. Pääsosin jotta ei olisi nälkä siis tämä kuidun lisääminen. Kaura on oma suosikkini jota lisätä, niin vatsa ei pääse turpoamaan pahasti.

Veden juonti on tärkeää muutenkin, mutta se on tuntunut vielä tärkeämmältä tällä hetkellä kun keho koittaa ylläpitää parhaansa mukaan myös lapsenkin nestetasapainoa ja vedessähän tuo lilluukin. Joten työpöydälle kannu ja kotona koko ajan vesimuki vieressä. Olen lopulta huono juomaan vettä vaikka kuinka koittaisin muuta väittää, niin kyllä täällä on mietitty jo kaikki kikat. Toimivin on pitää kotonakin vesikannua ja mukia vieressä.


Kuivuvan ihon pelastajat:

Minulla on olemassa herkkä iho ja jo ensimmäisellä kolmanneksella, ennen kuin raskaus edes näkyi mihinkään niin alkoi ihoni kuivumaan. Kokeilin erilaisia perusrasvoja, mutta mikään ei tuntunut auttavan kunnolla. Kunnes sitten hermostuksissani päätin kokeilla oliiviöljyä. Se olikin sitten siinä, aamusta ja illasta oliiviöljy iholle niin kutina on kadonnut. Jotain ihon kuivuudesta kertoo sekin, että öljy ei todellakaan jää ihon pinnalle vaan katoaa ihon sisälle hyvin nopeasti tällä hetkellä.

Toinen on suihkussa käytettävä vauvaöljy. Viimeisenä kaikkien pesujen ja vastaavien jälkeen vielä vauvaöljy ihoon niin saa sitäkin kautta kosteutta. Kumpikin näistä kokeiluista meni idealla: tuleepahan muutakinkäyttöä jos ei toimi itsellä. Näemmä toimii, eikä hinta ole mikään päätä huimaava.

Turvonneet jalat ja jatkuva kuumuus:

Ikävin vaiva on kehon turvotus johon auttaa se veden juonti ja riittävä kävely. Totuus on kuitenkin, että eivät nekään kaikkea pelasta. Hiljalleen jokainen mahdollinen keino on otettu käyttöön tämän helpottamiseksi. Pidän jalkoja koholla tai edes vaakatasossa niin usein kun voin. Koitan hieroa pohjeita säännöllisesti ja mies hieroo jalkoja liki joka ilta että neste saadaan liikkeelle.

Käyttöön on myös otettu niin tukisukkahousut kuin tukisukatkin. Toki kaupasta saatavat sellaiset, Prismasta ja Lindexiltä olen omiani hakenut ja ihan ovat toimineet. Muutamat lentokentältä ostetut ovat myös olleet käytössä. Sen suurempaa ihmettä en näihin ole löytänyt ja olo on kohtalaisen tukala aika ajoin, mutta tilaipäinenhän tämä tila on. Alimman kuvan piparminttusuihke on myös auttanut jonkin verran, se kulkeekin mukana ja tulee suihkittua pahempina hetkinä koipuun vaikka sukkien läpi.

Kasvava vatsa aiheuttaa myös jatkuvaa kuumuutta. Tuulettimat ovat olleet kovassa käytössä ja se onkin se paras mahdollinen tapa ainakin itselleni saada vähennetyä lämpöä. Toki myös se, että järjestäen kieltäydyn pitämästä etenkään huonolaatuisia tekokuituja on auttanut. Pellavahousut ovat pelastaneet tähän mennessä lämpimimmät päivät.


BellyBelt:

Tämä on oman raskauteni ja vaatekaappini totaalinen pelastaja. Saan pidettyä edelleen omia housujani pääosin vaikka ajoittain kaivankin ne ainoat äitiyshousut kaapistani. Bellybelt on tilattu Brittien Amazonista ja auttaa kyllä ihan valtavan paljon siihen ettei ole tarve investoida muihin housuihin.

Paitojen osalta ostin kolme toppia ja kaksi t-paitaa joilla on menty kohtalaisen hyvin. Ostin myös kolme semmoista tuubia, joilla jatkaa helmaa. Näiden yhdistelmällä ja ahkeralla pesemisellä kaikki muu onkin sitten melkein omasta vaatekaapista. Muutama mekko ovat mallia äitiys ja muutama puolestaan muuten toimivia, mutta kohtalaisen edullisella olen kuitenkin onnistunut selvämään. Ideana vaatteissa on ollut, että niitä voisi kaikkia pitää vielä raskauden jälkeenkin - pitkäänkin. Tosin tiedostan kyllä, että todennäköisesti kurotan samantien kun mahdollista kohti kolmea laatikkoa vaatekaapin ylähyllyllä jonne on säilötty vaatteet ennen raskautta.

Jakuissa taas käytössä ovat enää ne vyötärömalliset ja bolerot. Toimivat töissä riittävän hyvin. Pidemmät jakut alkavat näyttämään hiljalleen tyhmiltä omaan makuuni tämän pallon kanssa, joten parempi vaan mennä lyhyemmillä, ne kun tuntuvat sopivan vaikka vatsa kasvaakin.

Yöuni:

Ai mikä? Tunnun joko nukkuvan 10h putkeen tai en nuku ollenkaan. Raskaustyyny on auttanut selän kanssa, mutta tasaista unta se ei ole tuntunut takaavan. Saatan herätä 04:45 kuten tänä aamuna ja olla äärettömän priteä. Tai saatan nukkua kasiin saakka ja silti ylöspääseminen on vaikeaa. Siihen en ole löytänyt en sitten niin mitään keinoa. Ei voine kun vaan syyttää hormoneja. Jos jollain on tarjoilla kikka siihen miten yöuni olisi tasaista niin kuulisin mielelläni.

Sellaisia vinkkejä ja kokemuksia täällä.

Aurinkoista maanantaita ja upeaa juhannusviikkoa!


5.6.2017

Työvaatteet


Denim on elämäntapa.

Montakohan aamua nämäkin farkut ovt pelastaneet? Nämä ja samaa mallia ja väriä kaapissa olevat kahdet muut ja yhdet tummemman siniset. Olen noin kaksi vuotta takaperin ostanut ensimmäiset GAPin farkkuni ja sen jälkeen en olekaan muita päälleni pukenut kuin äärimmäisen pakon edessä. Nykyisin saan tilattua verkosta nämä suoraan, jokaiselta Irlannin reissulta on kotiin kannettu myös. Nämä tuntuvat istuvan kuin valettu pituudestaan lähtien loppuen istuvuuteen vyötäröllä ja lantiolla. Tällä hetkellä tosin sitä vyötärön istumista pitää avustaa hienoisesti Bellybeltin avulla, mutta ainakin toistaiseksi olen selvinnut ilman niitä kaappini ainuita mammafarkkuja. Nekin GAPin kyllä ja alesta ostettu keväällä. eiköhän niiden aika vielä tule niidenkin.

Farkut ovat itselleni se luottovaate jonka kanssa sitten voi kaivaa kaapista puseron ja jakun seuraksi ja lähteä ulos suuremmin mitään ajattelematta. Sama kokonaisuus noin käytännössä on päällä töissä koko ajan. Vaihdellen sitä alla olevaa paitaa ja jakkua tai kuten tässä kohdassa boleroa. Olen kokenut raskausmahan kanssa boleron toimivan töissä vähän paremmin kuin perinteisen jakun jota ei siis tarvitse edes haaveilla enää saavansa kiinni, tosin ei liene kovin tarkoituksenmukaistakaan näin toisen kolmanneksen puolenvälin jälkeen enää, että mahtuisi ainakaan samat farkut kiinni.

Ja sitten on se itselleni kokonaisuuden kruunu eli huivi. Mummini aikanaan opetti että naisella on aina oltava huivi kaulassa. Mummi toteutti tätä kuolemaansa saakka ja itse omaksuin jo alle parikymppisenä saman tavan. Huivikokoelman kerääminen on hiljentynyt viimeaikoina saatuani ne muutamat himoitsemani klassikkohuivit itselleni, mutta edelleen on vaikea kävellä huivien ohi mitään ostamatta. Joillain se on kengät, toisilla se on laukut. Itselläni se on ennen kaikkea huivit, mutta onhan noita kenkiä ja laukkujakin tullut haalittua aikamoinen kasa. Hiljalleen tosin olen karsimassa laukuista pois, keinonahkaisia ei ole vuosiin ollut kaapissa ja alkaa olla aika vähentää niitä nahkaisiakin pois - Paitsi Longhamppeja. Jokaisella olkoon se oma heikkoutensa muodissa ja minulla se on se yksi merkki laukkuineen. Todellinen rakkaus kestää vuosikausia, vanhin käytössä oleva on ostettu 1998, johan se on täysi-ikäinen sekin.

Millainen on teidän vakio työvaatetuksenne?

Upeaa uutta viikko ja ihania kesäkuisia päiviä!

Bolero: Vila // Paita. Uniqlo // Farkut: GAP // Huivi ja tossut: Tommy Hilfiger

3.6.2017

Vuoreton trenssi - Hyvän palvelun tarina


Asiakaspalvelu ei ole osasto, se on jokaisen työ.

Kävin tämän viikon maanantaina miehen kanssa kävelylä. Samalla kun kiskoin verkkareita ja pidempää neuletakkia ylleni voin sanalla sanoen huonosti. En ollut tyytyväinen mihinkään vaatteeseen kaapissani ja mikään ei oikeastaan tuntunut hyvältä. Vain farkut tuntuivat istuvan ja mikään ei vaan yksinkertaisesti tuntunut hyvältä yllä. Neuletakissa kuitenkin koin oloni jotakuinkin siedettäväksi ja niinpä suunnistimme kävelyn lopuksi ostoksille. Jos löytäisin saman tyyppisen toisenkin. Kävelin ostoskeskuksen liikeeseen ja lähdin kolme vaatteen kanssa puoli tuntia myöhemmin liikuttuneena hyvästä palvelusta ulos.

Mitä tapahtui? Kaksi myyjää vastasi toiveeseeni etsiä neuletakkia, en koskaan tosin saanut sellaista neutakkia kun halusin, mutta pehmeästi kumpikin myyjä ehdotti vaatetta toisensa jälkeen. Vaatetta jotka aidosti istuivat hartioilta ja rintakehästä hyvin. Vaateita joihin vatsa mahtuisi niin nyt kuin syksylläkin kuin lapsen synnyttyäkin. Ostin paidan jonka alle riittää pelkkä toppi sekä pidempi kangasta oleva vaate joka malliltaan on neuletakin tyyppinen. Nämä kumpikin alennustangosta. Toinen myyjistä ehdotti tätä trenssiä ja katsoin sitä epäillen, mutta sovitin. Enkä olekaan sitten muuta takkia pitänytkään. Vuoreton ja kevyt trenssi menee koko kesän ja syksyllä, uudelleen vielä sisätakkina talvella. Tämä istuu uskomattoman hyvin nyt, mutta eittämättä myös raskauden jälkeen. Normaali hintaisena toki hintavampi kuin alennuksessa olleet, mutta tiedättekö kun joku vaate saa hymyilemään joka päivä, niin se mielestäni on ostamisen väärti ehdottomasti.

Miten teidän takkinne tällä hetkellä? Vai tarvitaanko kesälle edes takkia?

Aurinkoista lauantaita ja onnea koulunsa päättäneille sekä heidän vanhemmilleen! Oikein hyviä juhlia tälle päivälle mikäli teillä seillaisia vietetään!

Takki: Vila // Huivi: Stockmann // Laukku: Longchamp //
Farkut: GAP // Kengät: Tommy Hilfiger

1.6.2017

Oikeus arvostella toisen ulkonäköä?


Saatat nähdä taistelun, mutta et luovuttamista.

Sain äsken edelliseen merkintääni kommentin, jossa todettiin että olen alkanut rupsahtaa vaikka muutama vuosi sitten olin semihehkeä kurveineni. Siis niine samoine kurveineni, läskeineni, joiden kanssa voin valtavan pahoin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kurvit joissa ei ollut lihasta ollenkaan ja joiden kanssa en voinut hyvin. Sitten aloitin elämän muutoksen jonka seurauksena läskiä tippui pois yli 30kg ja lihaksia tuli tilalle enemmän kuin riittävä määrä. Nyt sitten tammikuussa perheemme kohtasi ilouutisia ja saamme lapsen syksyllä niin kehoni on muutoksen myllerryksessä uudelleen vatsan kasvaessa etenkin tällä hetkellä varsin mahtavaa vauhtia. Tunnen olini väsyneeksi koska sekä verenpaine että hemoglobiini huitelevat todella alhaisissa lukemissa. Lukea, että olen alkanut rupsahtamaan ja samalla katson kuvia joiden ottohetkellä voin todella pahoin niin saa miettimään välillä, miten ihmeessä ihmiset jaksavat tulla jakamaan moisia kommentteja.

Minä luen blogeja siksi, että saan niistä iloa ja inspiraatiota. Jos on aihe joka ei kiinnosta tai jos sattuisin jostain syystä kokisin bloggaajan ulkonäön muuttuneen niin ei kävisi pienessä mielessäkään että jättäisin siitä kommentin. Etenkään muodossa "Tämäkin alkanut rupsahtamaan..." Ihan kun en itse lukisi kommentteja vaan kirjoittaisin tätä jotenkin ulkopuolisena? Tottakai luen ja vastaankin niihin.

Tämä ja sitä edeltänyt vielä arvoituksellisempi kommentti sai miettimään vielä enemmän sitä mikä tarve ihmisillä on internetin aikana arvostella toisten ulkonälöä? Kenen oloa se oikeasti helpottaa että saa haukkua jonkun itselleen tuntemattoman ihmisen lyttyyn? Kenelle tulee parempi mieli siitä, että saa solvata toista ihmistä?


Itse koen sen olevan niin, että on aikaa joko elämän positiivisiin tai negatiivisiin puoliin. En todellakaan jaksa käyttää energiaani siihen, että solvaisin muita tai kävisin jättämässä negatiivisa kommentteja toisten blogeihin. Tai että velloisin kateudessa tai muutenkaan jaksaisin antaa aikaani ja energiaani negatiiviseen olemiseen. Mutta ehkä jotkut sitten löytävät elämäänsä sisältöä siitä että käyvät haukkumassa bloggaajaa. Tietenkin, bloggaajaahan saa haukkua ja koska tämä on esillä niin oikein on siihen laittanut itsensä tyrkylle arvosteltavaksi eikö niin? Ei siis suinkaan siksi, että kokee voivansa jakaa omaa tyyliään jos joku siitä vaikka insiroituisi, samalla tavalla kun itsekin inspiroituu. Kenties jakaa blogiinsa ne kosmettiikkailonsa jota ainakaan allekirjoittaneen puoliso ei muuten jaksa kuunnella ollenkaan.

En oikeastaan käsitä mikä oikeus kenelläkään on arvostella toisen ulkonäköä? En ole koskaan käsittäyt. Toki, olen aina ollut ylipainoinen, lapsesta saakka oikeastaan. Enkä koskaan tule normaalipainoinen olemaan, pääosin koska en ole valmis tinkimään lihasmassastani. Minusta on lähinnä huvittavaa että joku tällä hetkellä kommentoi mitään ulkonäöstäni, tottakai painoa on tullut. Vatsassani kasvaa toinen ihminen. Tottakai olen ajoittain nuutuneen näköinen, se toinen ihminen vie energiaa minustakin.

Vaan oikeasti kaksi vuotta sitten vielä olisin lähinnä itkenyt, itkenyt sitä että olen ruma ja rypenyt yhdessä kommentissa päivä tolkulla. Miettinyt mikä minussa on vikana ja solvannut itseäni tavalla jota en koskaan sanoisi kenestäkään muusta. Olisin uskonut sen, mitä se yksi negatiivinen kommentti sanoo, huolimatta siitä mitä kukaan muu olisi sanonut. Olisin oikeasti ollut sitä mieltä, että olisin rupsahtanut, ruma ja kammottava. Uskon, että on olemassa useampi ihminen joka kokee tällä tavalla edelleen, huolimatta siitä miten upeita he ovat. Useampi ihminen joka vastaavan kommentin edessä jää miettimään vain tätä kommenttia ja unohtaa ne kaikki postiiviset. Heille haluan sanoa: Te olette upeita juuri tuollaisena kun olette. Pääosin moiset kommentit nousevat kateudesta, ne on syytä jättää omaan arvoonsa.

Ihmiset hyvät, koitetaan ennemmin antaa sitä positiivista palautetta kun negatiivista ja jos ei voida sanoa mitään positiivista niin ollaan hiljaa eikös? Onneksi tiedän että teissä lukijoissa on paljon fiksuja ja ihania ja upeita ihmisiä joille ei tulisi mieleenkään vastaavia kommentteja jättää.

Aurinkoista kesäkuuta kaikille!