31.8.2015

Wind of change


Suurin lahja, jonka voit antaa itsellesi, on hetki omaa aikaa.

Blogissa on ollut reippaan viikon hiljaista, neljä vuotta tätä blogia kirjoittaneena pidin ensimmäisen ilmoittamattoman tauon ja on sanottava, että sen aikana tuli ajateltua yhtä jos toistakin blogin tiimoilta. Onko tämä kirjoitustahti se, mitä haluan? Antaako harrastuksena kirjoittaminen enää samalla tavalla? Onhan se edelleen vain harrastus, vaikka viekin huomattavan paljon aikaa. Kevään ja kesän aikana on tapahtunut paljon erilaisia asioita, jotka ovat vieneet enemmän aikaa kuin olisin koskaan osannut odottaa. Valitettavasti samalla myös niin paljon enemmän energiaa kuin olisin osannut odottaa. Loma ei mennyt kaikilta osin valitettavasti niin latautuessa kuin olisin toivonut sen menevän, joten oli karsittava pois kaikki pakollinen. Yksi niistä oli blogimaailma, kokonaisuudessaan. Jokunen instan kuva, muutama twiitti ja kaiketi yksi FB päivitys tuli tehtyä. 

Omalla tavallaan rentouttavaa, omalla tavallaan kaipasin takaisin blogiin. Mutta nyt vähän eri tavalla kuin aikaisemmin. Luettuani, mikä ikinä naistenlehti ikinä oli, juttua kiireen hallinnasta aloin miettimään. Jutussa sanottiin, että tulisi valita kolme asiaa, jotka ovat elämässä tärkeimpiä ja niillä tulisi täyttää ensin kalenteri, sitten vasta muilla asioilla. Töistä tulisi lähteä kun työaika on täynnä ja töiden ja vapaan välillä on oltava tasapaino. Vapaata ei saa täyttää sitäkään liikaa. Totuuden nimissä on sanottava, että sen paremmin työt kuin blogikaan ei siihen kärkikolmikkoon pääse.

Notta ollaanko sitä sitten Pohjois-Savon eteläosassa vai Etelä-Savon pohjoisosassa... Ei niistä savolaisista selevää saanunna.

Kerrankin tästä maailman kilteimmästä koirasta sai rotunsa mukaisen kuvaan eikä sellaista maailman suloisin rotikka - kuvaa

Ei:n sanominen on noussut tärkeäksi osaksi kevään ja kesän aikana, mutta samalla se hetkessä eläminen. En halua olla kamera kaulassa kun voin vain olla ja nauttia ystävien kanssa olemisesta. Mallina viikonlopun reissu Pohjois-Savon maisemiin. Kuvat on otettu suhteellisen lyhyen ajan sisällä kuvan kauniista paikasta. Jokunen enemmän päätyi FB:n puolelle kavereille jakoon eikä siinä mitään, kavereiden kasvokuvia ei blogin puolelle tule. Vesijetin kyydissä olo on muuten ihan mielettömän siistiä! Se ampaisee kyllä niin kovaa liikkeelle että oksat pois. Olisin saanut ajaa itsekin, mutta oli pelon voittamista jo mennä kyytiin, pelko kerrallaan ja sain saaren ympäri ajelutuksen vauhdilla joka sai silmät vetistämään ja samalla naurun kasvoille pitkäksi aikaa vielä laiturille kapuamisen jälkeen. Kokemuksia, kokemuksia ja vielä kerran kokemuksia, niitä tässä on tultu haettua kerran jos toisenkin.

Erilainen, pysähdyttävän upea kokemus olivat perjantaina taivaalla räiskyivät upeat revontulet. Eikä mieleenkään tullut kaivaa kameraa esille, pysäyttävä luonnon show tallentui muistiin. Ja sitä kautta, siinä laiturilla seistessä nousi myös tajuaminen, tämä on se, joka rentouttaa. Seistä kahden ystävän kanssa laiturilla, jossa satuimme olemaan kun luonnon uskomaton kauneus räiskyi, loppujen ystävien seistessä kukin siellä missä oli sattunut rannalla olemaan. Se oli se kolmas asia, perheen ja terveyden jälkeen, ystävät. Ei työt, ei blogi.



Hiljalleen kypsyi myös päätös siitä, että blogin kirjoittaminen jatkuu kyllä, mutta vain (?) neljä kertaa viikossa. Säännöllisesti toki edelleen, mutta harvemmin. Maanantai, keskiviikko, perjantai ja sunnuntai ovat tästä eteenpäin ne päivät, kun postausta kannattaa odottaa. Toki edelleen aamuisin kuten tähänkin saakka. Toivoisin ehtiväni panostamaan niin kuviin kuin tekstiinkin enemmän. Asukuvissa se toki vaatii Kotinörtin jaksamista myös, mutta ainakin näissä muissa kuvissa voi sitten ihan rauhassa kuvata, kuten näissäkin.

En siis ole hylkäämässä blogimaailmaa, vaikka tauko tekikin hyvää. Asiat vain menevät elämässä joskus eri suuntiin ja tätä kautta tutuiksi tulleet ihanat ihmiset tuskin ovat mihinkään kadonneet vaan ovat siellä edelleen. Ihanuudet jotka tietävät, että elämä ensin, blogi sitten.

Mutta koska poissa on oltu reissun ja tauon takia noin kuukausi niin mitä Sinulle kuuluu? Miten kesä meni? Miten syksy on alkanut?

Upeaa maanantaita ja ihanaa uutta viikkoa!


Aurinko laski laiturin oikealla puolella, vasemmalla puolella saakka riitti valoa
 

Seuraa blogiani // Follow my blog on:

20.8.2015

Cliffs of Moher


Lopulta, kadumme vain niitä mahdollisuuksia, joihin emme tarttuneet.

Cliffs of Moher, se paikka Irlannissa, jossa voisin käydä aina vain uudelleen ja uudelleen.  Kotinörtti sanoo, että olen addiktoitunut paikkaan, joka varmasti pitää ihan paikkansa. Rakastan merta ja jylhän kolkkoa maisemaa, jonka tämä paikka tarjoaa. Tai kuten Kotinörtti asian tiivisti: Sun vaan välillä pitää maistaa suolavesi avomereltä tuulevana tyrskeenä. Niin pitääkin. Josta syystä Atlantti on se, jonka koen "omaksi" merekseni. Olin täysin valmistautunut siihen, että tälläkin kertaa meri antaa parastaan vaan olin väärässä. Auriko siivilöityi hopeisena meren pintaan kun Altantti oli liki aalloton. Meren pinta väreili enemmänkin merivirtojen kuin varsinaisen tuulen takia. Pääsimme tämän uskomattoman kokemuksen kokemaan niin maalta kuin mereltäkin. Vasta alhaalta vedestä katsottuna sitä oikeasti käsitin, miten suuret cliffsit oikeasti ovat. Yhden kerran elämässä mahdollisuus? Aivan varmasti, sen verran sanaton olen parin päivän jälkeenkin tätä kuvailemaan, että annan ennemmin kuvien puhua puolestaan. Jos nekään osaavat kaikkea kertoa.

Hyvää tostaita!


 Edessä kaksi Aranin saarista ja taaimmaisena Connemaran niemimaa.

 Pieni vene, jonne meni sellainen 40 henkeä matkustajia heittämällä ja pieni kiven murikka...

 ... sama kivenmurikka muihin kallioihin verrattuna, kallion päällä kolmikerroksinen vartiotorni...

 ... ja lopult vielä sama ylhäältä kuvattuna.


19.8.2015

Dark Hegges and Dunluce castle


Matkustaminen. Se jättää sinut ensin sanattomaksi, sen jälkeen se tekee sinusta tarinankertojan.

Muutama kohde, näkemisen arvoinen sellainen sattui Pohjois-Irlannin puolelle. Dark Hedges on Stuarttien perheen 1700-luvulla istuttama puiden rivistö, jonka tuolloin oli tarkoitus tehdä vaikutus vieraisiin, kun he lähestyivät Gracehill housea. Kartanoa ei enää ole, Stuartien perhekin on poissa, mutta puut ovat jääneet ollen yksi valokuvatuimmista kohteista Pohjois-Irlannissa. Vaan eivät pelkästään jylhyytensä takia, ehei. Samainen tie, vähän synkkyyttä tietokoneella lisättynä on HBO:n TV-sarja Game of Thronesin King's Road.

Toinen paikka, jonka tosiaan vain kuvasimme kauempaa, emme edes ajatelleet sisälle menoa oli Dunlucen linna. Aikanaan valtavan kokoinen linna on paikassa, jossa paikalliset sanovat aina olleen linna tai jonkinlainen linnoitus ennen sitä. Eikä oikeastaan ihme, karttaa katsomalla selviää, että linna tököttää saarella jota hallitsemalla hallitsee Ulsteria ja hallitsemälla Ulsteria hallitsee Pohjoista-Irlantia. Ensimmäinen raportoitu linna on rakennettu 1200-luvulla vanhan tilalle (tietoa vanhasta ei valitettavasti ole). Linna oli 1500-luvusta lähtien MacDonnell perheen kotina aina 1690 saakka jolloin he valitsivat väärän puolen sodassa ja perhe karkoitettiin takaisin Skotlantiin. Sen jälkeen linnaa ei ole asutettu vaan kuten niin monia muitenkin Irlannin ja Brittien linnoja sitä on käytetyt lähinnä rakennusmateriaalina.

Linnan yksi osa uupuu kokonaan. Ei siksi, etteikö se olisi ollut siinä, vaan koska maa sen alta petti ja se romahti myrskyn mukana mereen. Ei siis mikään paras paikka ehkä rakentaa linna noin maaperän kannalta, mutta ehdottomasti startegisesti hyvä paikka.

Nämä olivatkin kaksi viimeistä kohdetta pohjoisessa, sen jälkeen oli aika siirtyä etelämmäs, Irlannin puolelle. Dublinin kautta lähteen, tuttuihin länsirannikon maisemiin. Toivottavasti ette ole kyllästyneet niihin vielä, sillä kuvattavaa riitti sieltäkin.

Hyvää keskiviikkoa!


Travel. It leaves you speechless, then turns you into a storyteller.

That is what it does to me at least. Last things to see on the coast of Northern we saw both Dark hedges and Dunluce castle. You might think why Dark Hedges looks so familiar? On the HBO TV show Game of Thrones it's called King's Road. Explains the tourists as well. Dunluce castle was huge one on it's own time, ruled by one family fot good amount of years before being sent back to Scotland and left Castle behind. After these, it's time for Dublin and then to west coast. Scenery you have seen before, but I still love it anyway. Hope you are not tired of it either.

Lovely Wednesday!




18.8.2015

Giants' causeway


Matkustaminen on ainut asia, jonka voit ostaa, joka tekee sinut rikkaammaksi.

Pohjois-Irlannissa on yksi ns. pakollinen kohde, jos mielii luonnon kauneuta ihastella. Giant's causeway on noin tunnin ajomatkan päässä Belfastista. Lähellä Skotlannin rannikkoa tämäkin paikka, itseasiassa hyvin lähellä siltaa, josta eilen oli puhe. Paikka on synnyttänyt aikanaan kansantarun siitä, miten jättiläiset kävivät taistelua täällä. Irlantilainen jättiläinen Fionn ja tämän Skotlantilainen vihollinen Angus (tai Benandonner lähteestä riippuen tämä nimi). Angus ärsyttää vastarannalta Fionia,  joka ei kuitenkaan pääse tämän luokse rakentamatta kivipaasista siltaa Irlannin ja Skotlannin välille. Rakennettuaan sillän Fionn lähtee ns. soitellen sotaan haastamaan Angusta vain huomatakseen, että tämä on valtavan kokoinen, jonka seurauksena Fionn pakenee takaisin Irlannin puolelle.

Angus on kuitenkin huomannut Fionnin ja lähtee tämän perään. Fionnin vaimo on kuitekin naamioinut tämän vauvaksi, jolloin Angus tekee päätöksensä, jos vauva on noin valtava täytyy isän olla todella suuri. Paetessaan takaisin Skotlantiin tuhoaa Angus Fionnin rakentaman sillan ja jäljelle jää vain pieni pätkä Giant's causewayta.

Tai vaihtoehtoisesti uskomme tieteen maailman kertomuksen siitä, miten ensin laava rakensi pylväät, sen jälkeen jääkausi rikkoi niitä ja lopulta meri on hionut niitä hiljalleen sellaiseksi kuin se tänä päivänä on. Kaikkineen paikka on kuitenkin mahtavan näköinen ja sen muuten huomaa myös turistien määrästä. Useampi tunti vierähtäisi jos kiertäisi kaikki paikat ja mukaan saatava audio-opas on ihan mahtava lisä kokemukseen. Kaikkineen lauantaia juuri ennen koulujen alkuja oli vähän huono päivä, siellä oli "muutama" muukin paikalla, mutta ei se onneksi estänyt nauttimasta maisemasta. Jännittävän erilainen paikka ainakin.

Aurinkoista tiistaita!


Travel is the ony thing you buy that makes you rich.

Tour around coast of Northern Ireland continued to Giant's causeway. On a pretty day it was a thing to see and experience. Definately! Story behind the stones, being lava is actually quite boring compared to one that hs giants on it. Have you ever been in Giant's causeway?

Lovely Tuesday!









17.8.2015

Carrick-a-Rede robe bridge


Tee jotain joka päivä, joka pelottaa sinua.
- Eleanor Roosevelt -

Minulla on jonkin asteinen korkean paikan kammo. Etenkin jos kyse on paikasta joka saattaa ortua alta. Linnavuorelle kiipeäminen ei ole niin paha ongelma kuin jollekin ihmisen tekemälle huteralle rakenteelle. Päivän mittainen retki pitkin pohjoisrannikkoa sisälsi kuitekin ensimmäisen pysähdyksenään Carrick-a-Reden köysisillan. Kotinörtin ilme oli aika maksun arvoinen, kun ilmoitin rauhallisesti, että kokoeilen ainakin, pystynkö kävelemään sillan yli.

Meille sattui, onneksi, uskomattoman kaunis ja aurinkoinen päivä joka tarkoitti edes vähän vähemmän tuulta. Aurinkoisena päivänä saattoi nähdä, kuten me näimme, suoraan Skotlantiin saakka, välimatkakaan ei ole hirveästi, alle 20 mailia joten sinällään kovin kauas ei siristelty, keli vain yleensä ei ole tällainen. Ensin siis talsimaan upeaa rannikkoa pitkin sillalle ja niin se vaan meni, että yli päästiin ja edes takas. Uteliaisuus voitti pelon ja itsensä voittamisen tunne oli mahtava. Etenkin kun silta on tietenkin kahteen kertaan käveltävä, ei sieltä takaisin pääse ellei kävele siltaa pitkin.

Ihan mahtava paikka ja upea tunne ylittää itsensä tällä tavalla. Olisitko lähtenyt yli?

Aurinkoista maanantaita!

Vastarannalla kaukaisuudessa, kiitos kirkkaan sään, voi nähdä Skotlannin rannikon.

Do one thing everyday that scares you.
- Eleanor Roosevelt - 

I'm terrified of the hingst. But let's face it, sometimes you need to climp high to see things you want to see, to experience more. That's what I did on Carrick-a-Rede robe bridge. Terrifien n crossing the sea on that bridge? Yes, but enjoyed every moment of it anyway. Won my self. Would you have corred it?

Great Monday and new week all!

 Kuva ei tee oikeutta sille, miten jyrkkä pudotus oikeasti oli.




 Tämän yli mentiin, kahdesti. Olisitko lähtenyt mukaan?


16.8.2015

Belfast


Älä kuuntele mitä muut sanovat, mene katsomaan itse.

Belfastista on sanottu monia asioita ja se on pidemmän aikaa ollut kaupunki, jonka ehdottomasti halusin nähdä. Ei niinkään siksi, mitä se on nyt vaan mitä se on joskus ollut. Se on ollut maailman suurin pellavan tuottaja, kasvava teollisuuden kaupunki, Brittiläisen imperiumin oikea helmi siltä osalta. Se on kaupunki, joka rakensi vuosikausia Titanicia ja sen sisarlaivoja. Se on kaupunki, joka oli 30 vuotta sotaalueena. Kaupunki, jonka haavat eivät ole vieläkään parantuneet.

Se on käymisen arvoinen, pitkän viikonlopun kokoinen kaupunki lähinnä. Tekemistä ei välttämättä ole viikoksi, ellei ota reissuja kaupungin ulkopuolelle. Meillä reissu alkoi Titanic experience puolelta ja on sanottava, että alun Belfastin historiaa kuvaava näyttely toimi itselleni paremmin kuin Titanicista kertova. Rakentamisprosessista kertova puoli oli paljon kattavampi kuin itse laivasta kertova. Ehkä olisin kaivannut enemmän kuvia, edes piirrustusten pohjalta tehtyjä itse laivasta sisältä. Toisaalta en ole koskaan ollut mikään erityinen Titanic-fani, joten osittain senkin takia valui hukkaan se näyttely.

Sen jälkeen kaupunkiajelu veikin aikaa. Hiljaiseksi veti nähdä kaikki paikat, joita sota oli koskettanut ja miten se näkyy kaupungissa edelleen. Miten 20 vuotta rauhaa ei ole edes arpeuttanut haavaa, joka on edelleen olemassa. Osa kaupungista on rakennettu uudelleen ja osa on vasta ehditty siivoamaan autopommien jäljiltä. Europa-hotellia ehdittiin pommittaa 33 kertaa 30 vuoden aikana ja se on sentään ihan keskustassa. Ihmisten puheista kuulee edelleen, miten lähellä historia on edelleen, miten haavat ovat hätinä alkaneet parantumaan.

Vaan onhan Belfastin parasta antia ovat kyllä välittömät ja aurinkoiset ihmiset. Jokainen on kiinostunut mistä tulet ja mitä pidät kaupungista ja miten olet viihtynyt. Se on kuin mikä tahansa Brittien keskikokoinen kaupnki höystettynä aito-Irlantilaisella välittömyydellä. Jännittävä sekoitus ja käymisen arvoinen paikka.

Oletteko te käyneet Belfastissa? Mitä piditte?
Kivaa sunnuntaita!








15.8.2015

What not to pack?


Saan ideoita välttämättömyyksistä kun pakkaan matkalaukkuani.
- Diane von Furstenberg - 

Pakkaaminen on kyllä varsinainen taitolaji, kuten jo alkuviikolla totesinkin. Niin monet kerrat olen pakannut niin paljon turhaa tavaraa mukaani, että ihan pahaa tekee. Vana kun se karsiminen on tuntunut niin vaikealta. Jossain vaiheessa kuitenkin aloitin senkin homman, alla listaa omista kikoistani, joilla koetan välttää turhan tavaran pakkausta.

1. Viime hetken ostokset
Jos ne eivät liity matka-apteekin täydentämiseen tai tuliaisiin, niin koetan välttää viime hetken ostoksia, jotka on pakko saada reissuun mukaan. Ne tulee kuitenkin otettua mukaan ja siinä samalla siis kannettua turhaa tavaraa myös mukana. Etenkin jos tavarat ovat sellaisia, että niitä saa kohdemaastakin, niin ihan turha.

2. Täysikokoiset pullot kosmetiikkaa ja hiustenkuivaaja
Ne nimittäin painavat ja kokorajoituksen takia kuitenkin laitettava ruumaan. Ihan turhaan. Ostin aikaa sitten jo 100ml putelit joihin sitten tyhjennän putsareita. Tulevat käytettyä kotona loppuun ja sillä kympin setillä joka itselläni on hankittuna on menty monet matkat. Olen myös lakannut ottamasta shamppoota mukaan, hotelleissa pääosin nimittäin on shamppoot, hoitoaineen kyllä, mutta tukka lähtee puhtaaksi kyllä hotellin versioillakin. Samoin hiustenkuivaaja on aivan turha kapistus. Ja kynsilakka ja poistoaine? Unohtakaa. geelilakkaus kynsiin tai lakat pois. Lomalla pitää lakkoja tarvitse stressata ja laukkuun levinnyt puhdistusaine on aika ikävä.


3. Korut
Rakastan koruja ja niiden vaihtelua, reissuun pakkaan silti vain muutaman mukaan ja ehdottomasti käsimatkaan. Tämä ei niinkään ole tilansäästöä varten vaan se harmistus, mikä syntyisi, jos matkalaukku katoaa ja korut ovat siellä tai ne varastetaan tai mitä tahansa... Ei kiitos. Pääosin otan mukaan ne peruskorut jotka ovat ylläni ja niiden lisäksi yhden (rihkama) setin, jossa on korvikset ja kaulakoru. Eri asia varmaankin, jos menisin juhlistamaan esim. häitä ulkomaille, silloin tulisi pakattua korut mukaan, mutta en turhaan kyllä ota.

4. Opaskirjat - ei ainakaan enempää kuin yhtä
Opaskirjat ovat kyllä hyvä asia ja monesti antavat paljon infoakin. Itse pääosin tosin lataan suoraan pdf:nä puhelimeen nykyisin, mutta aikaa ennen älyluureja saatoin kantaa useammankin mukanani. Miksi? Yhdelläkin olisi selvinnyt vaikka tulikin useampaa luettua ennen reissuja.

5. Kirjat muutenkin
Ainakin ne kovakantiset saa unohtaa kotiin. Periaatteessa kaikki, minä vaan olen niin kovin vanhanaikainen, että kyllä se yksi pokkari mukaan lähtee. Meillä se pyritään tekemään niin että otetaan kirjat, jotka kumpikin voi lukea mukaan. Eikä olisi kerta tai kaksi, kun ne on myös jätetty lähtiessä hotelliin. Jos voit lukea kännykältä, niin lue siltä. Vähemmän tavaraa se on sekin. 


6. Liika elektroniikka
Jos nopeasti lasken, niin meillä lähtee puhelit latureineen, yksi tabletti laturinsa kanssa sekä kamera ja laturi. Ellen pitäisi valokuvaamisesta niin paljon niin tekisin saman kuin mieskin ja jättäisin kameran kotiin. Läppäriä on aika turha kantaa, tai jos kannat, älä ota tablettia sen lisäksi jne. Itse saisin esim. blogin hoidettua reissusta pelkällä puhelimella hädän tullen ja konetta en todella kanna mukana ellei sille ole äärimmäinen tarve. Sama koskee kaiken näköisiä hiustenkihartimia ja ties mitä muuta, en kanna niitä mukana, tosin on kotonakaan käytä koko aikaa, joten vähän jäävi sanomaan ehkä. Joskus otin kihartimenkin mukaan, metodilla "ihan vaan varuksi".

7. Pakkaa vaatteita, jotka toimivat eri kokonaisuuksissa  
Tämä on ollut joskus aika vaikea paikka, joskin kun on vaatekaappiaan muutenkin koittanut saada järkevämmäksi, niin hiljalleen tämäkin alkaa olemaan hanskassa. Turha pakata mukaan vaatetta, joka toimii vain tietyn kokonaisuuden kanssa. Ennemmin sitten vähän "tylsempiä" vaatteissa (omalla kohdallani aika paljon muuten tummansinistä ja valkoista) jotka eivät ehkä ole ne kaikkein räiskyvimmät kokonaisuudet, mutta ainakin sopivat keskenään yhteen.


8. Tai mitään muutakaan jota ilman voit hyvin elää reissun ajan
Onko oikeasti tarve viisille kengille ja kolmelle takille? Selviäisikö vähemmällä? Farkut joka päivälle? Tarvitaanko sitä ruisleipää Suomesta saakka? Tai kahvia? Ilotulitteita muuten ei edes saa tuoda... Aika moni asia menee järjellä kun ajattelee. Jätä auton avaimet kotiin ellet aja kentälle. Työavaimia tuskin tarvitsee tai niitä extrakortteja siellä lompakossa. Järjen kanssa pääsee aika pitkälle.

Mitkä ovat sinun pakkausvinkkisi? Miten saat mukaasi vain sen, mille on oikeasti tarve?

Hyvää ja aurinkoista lauantaita!

Kuvat maaliskuun Irlannin reissulta Galwaynlahdelta ja Connemarasta.

Seuraa blogiani // Follow my blog on: