11.9.2015

Billy Elliot

Amos Brotherus
Kuva @ Mirka Kleemola

Musikaalit eivät saa tarpeeksi arvostusta siitä, että ovat niin epätodellisen tuntuisia. On kuin olisit toisessa maailmassa.
- Ezra Koenig -


Olen varmaan "ihan vaan muutaman kerran" sanonut, että musikaalit ovat itselleni se kaikkein rakkain teatterin muoto, jonka tiedän. En ole tähän mennessä löytänyt mitään kokemuksellisesti vastaavaa teatterin parista kuin reipas parituntinen maailmassa joka vie mennessään, upottaa lauluun ja tarinaan. Tämä on pätenyt tähän saakka jokaiseen näkemääni musikaaliin. Niin vanhoihin suosikkeihin kuin uusiinkin tuttavuuksiin. Vaikka tarina ei ole ehkä se suosikkini (kuten tohtori Zivago), niin uppoan siihen silti mukaan. Jos taas tarina on rakas ja musikaali muutenkin tuttu (Maija Poppanen tai Viulunsoittaja katolla) niin tuntuu, että todella siirryn sinne toiseen maailmaan saakka. Se hyvä olo kantaa mukanaan useamman päivän sen jälkeenkin.

Kun Helsingin kaupunginteatteri ilmoitti tekevänsä Billy Elliotin olin riemuissani. Yksi suosikkielokuvistani musikaalina! Myönnän kyllä, että noin suunnilleen viimeiset kymmenen vuotta olen odottanut aina uusinta musikaalia kuin kuuta nousevaa. Tässä oli kuitenkin jotain samaa odotuksen henkeä kuin Maija Poppasessa ja Viulunsoittajassa. Koko tarina on omaan makuuni niin kaunis ja moniosainen. Kasvutarina, mutta ei pelkästään sen pojan joka tavoittelee unelmiaan vaan koko perheen. Ajankohtainen ja samalla ajaton, osuen joka kerta ihan yhtä oikeaan. Vuoden yleislakko, hallituksen leikkaukset, tasa-arvokeskustelu... Kuulostiko tutulta? Juuri tämän takia kyseessä on yksi suosikkini.

Koska HKT on rempassa niin suunnistin Äidin kanssa Lintsille ja Peacokkiin tätä seuraamaan. UIT:sta itselle tuttu näyttämö on tottakai pienempi kuin Suuri näyttämö, mutta Billy tuntui toimivan sillä kaikkineen kovin hyvin. Penkit muuten ovat kovempia, mutta ihan kaikkea ei voi saada. En ole koskaan, en yhdenkään HKT:n musikaalin kohdalla sanonut (ainakaan muistaakseni), että olisi liian vähän ihmisiä lavalla tai lavastus ei toimisi tai puvustus olisi kehnosti toteutettu tai muutenkaan puitteet eivät olisi kunnossa. Tälläkin kertaa ne olivat kaikki juuri sitä samaa laatua, jota olen tottunut odottamaan.

Unto Nuora, Kai Lähdesmäki, Mikko Vihma, Elias Girod, Kasperi Virta, Sami Paasila
Kuva @ Mirka Kleemola


Nuoret tähdet loistivat, etenkin Billyn parhaan ystävän näytellyt Luka Haikonen kirvoitti naurut joka ikinen kerta. Luontainen lahjakkuus, todellinen tuleva koomikko. Näin komedioiden rakastajalta se on aika paljon sanottu se. Muutoin näyttelijät olivat, saako niin sanoja edes, tasaisesti kannattelevia. Vaan se kai joukkokohtauksissa on niin upeaa, kun kukaan ei loista yli toisen, niin on se vaan jotain uskomatonta. Kerrankin on sanottava, että omaksi suosikikseni nousi Billyä aikuisena esittänyt Antti Keinänen. Puhdas liike, uskomaton kehonhallinta. Itse olin ainakin täysin sanaton. Olen sitä edelleen kahden päivän jälkeen.

Vaan täyttikö Billy odotukset vai ei? Osittain kyllä. Suurin ongelma musikaalin kanssa oli se, että elokuva todella on yksi kaikkien aikojen suosikkejani. Koskaan. Itken elokuvan lopussa ihan aina, joka kerta. Voisin katsoa ne elokuvan kolme viimeistä minuuttia aina vaan uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Musikaalista puuttuvat ne viimeiset minuutit. Se ei tarkoita, että se olisi ollut huono. Katse pysyi lavassa koko ajan ja tarina imi mukanaan. Mutta kun odotukset olivat niin taivaissa niin aavistuksen tyhjä olo siitä jäi, loppuhuipennus oli eri kuin mitä odotin, jos en olisi nähnyt elokuvaa niin tuskin olisin osannut odottaa mitään suurempaa. Loppu itsesään oli hyvin, sanon Elton Johnmainen, kukin tulkitkoon sen miten haluaa.

Hienoisesta pettymyksestä huolimatta Billy Elliot on taattua teatterin taikaa alusta loppuun saakka. Se on mukaansa tempaava tarina joka antaa uskoa haaveisiin, jokaisen oikeuteen omiin unelmiinsa. Billy Elliot muistutaa, miten unelmien saavuttamisen eteen on tehtävä töitä. Jos unelmiin uskoo ja niiden eteen tekee töitä, tulee unelmasta monesti tavoite ja sitä kautta totta. Ennen kaikkea Billy Elliot on juuri sitä mitä musikaalin kuuluukin olla: Vierailu toiseen maailmaan.

Onko teistä joku jo nähnyt tai menossa katsomaan?

Upeaa perjantaita!

Helsingin kaupunginteatteri on blogin yhteistyökumppani.

Lassi Hirvonen ja Antti Keinänen
Kuva @ Mirka Kleemola

Musicals don't get enough credit for being so surreal. It's like an alternative universe.
- Ezra Koenig -

I love musicals. I always have been loving them. For past ten years I've been waiting to see new one Helsinki city theater has to offer. This year it was Billy Elliot and I must say: Oh my. Once again the story took with it and gave a glipse of another world, another time. Some couple of hours of something totally different and so worth seeiong that I feel there is no words. I also found my self loving balet, just a bit. Seeing Antti Keinänen as adult Billy Elliot was something... well, I now understand what people see on ballet. Welcoming thing to see as well, I must see what goes on in there then. All and all, a great experience, one I wish everyone would have change to see.

Have you sene Billy Elliot? Movie or musical somewhere?
Lovely Friday!

Antti Keinänen
Kuva @ Mirka Kleemola


6 kommenttia:

  1. Olisi ihana vaikka lastenkin kanssa! Upeaa viikonloppua ihanuus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannatan tämän näkemistä! Upea kokonaisuus <3

      Hyvää viikonloppua!

      Poista
  2. Mä en ole ikinä käynyt Helsingissä katsomassa teatteria, mutta tämä olisi kyllä huikeaa nähdä! Billy Elliot on yksi kaikkien aikojen suosikkileffoistani nimittäin. :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti! Suosittelen! Niin mahtava kokonaisuus <3

      Poista
  3. Ystäväni kehui kovasti, laitan Billyn vakavaan harkintaan :).

    VastaaPoista
  4. Alkoi kiinnostaa tämä, kun katsoin telkkarista päätähtipoikien haastattelua. Epäilen kyllä että saisin aikaiseksi lähteä...

    VastaaPoista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!