14.5.2017

Äitienpäivä


Äiti ymmärtää lasta ennen kuin tämä itsekään tietää mitä tarvitsee.

Tänään on äitienpäivä, päivä joka tänä vuonna on hyvin erilainen itselleni. Tämä on, toivottavasti, viimeinen kerta kun olen itse "vain" lapsi. Kun ostin äidilleni kortin jossa luki "Hyvää äitienpäivää äidille" sen sijaan, että siinä lukisi "Hyvää äitienpäivää äidille ja mummille". Viimeinen äitienpäivä kun aamiainen ei tule sänkyyn kannettuna ja kun en vain teeskentele nukkuvaa samalla kun pelkään keittiön hajoavan sen sileän tien.

Minulle äiti on ollut aina valtavan tärkeä ihminen. Tottakai me tappelimme kun olin teini, kun on kaksi naista jotka menevät ylös alas temperamentilla niin ei siinä räjähdykseltä säästy. Siitäkin huolimata tiesin aina, että äitiin voi luottaa. Äidin kanssa käytiin lenkillä kun olin lapsi, minä poljin pyörällä ja äiti juoksi. Jätin pyörän käännöspaikan mäen päälle ja juoksin vastaan ja juoksin mukana loppumatkan käännökseen kunnes taas poljin kotiin vieressä.

Äidin kanssa käytiin ja käydään edelleen teatterissa, kulttuuria katsomassa. Muistan ne lukuisat reissut ihan lapsuudesta viimeisimpään saakka ja seuraava onkin onneksi jo kesäkuussa edessä. Äidin sylissä istuttiin lapsena kun tahkottiin lukihäiriön läpi ja koitettiin opetella lukemaan. Sen jälkeen luettua tulikin ahkerasti ja tutuksi tuli lause "Ihan sama mitä lukee, kunhan lukee". Useampi kirja tuli kirjakerhojen kautta äidiltä vinguttua ja hyvin usein saatuakin.


Äiti antoi oman rakkautensa reissaamiseen eteenpäin ja matkailu antaa valtavasti elämyksiä edelleen. Kerta toisensa jälkeen se antaa uudelleen ja uudelleen mahdollisuuden nähdä kaikkea uutta ja kokea. Äiti kun on aina panostanut kokemukseen enemmän kun vaikka isoon omakotitaloon ja siitäkin olen kiitollinen, kokemukset tuovat muistoja valtavan paljon mukanaan.

Äiti on myös se, joka on kantanut niiden kaikkein pahimpien läpi. Äiti oli se, jolle saattoi itkeä kaikki maailman huolet. Ja jolle edelleen saatan soittaa oli ongelma isompi tai pienempi. Pienemmät ongelmat lienevät tasolla "Mitä multaa mun pitää ostaa mun limoviikunoille" kun joskus heinäkuussa mieleen tulee mullat vaihtaa. Tai kuten viimeisimpänä, koska minä en osaa ommella: "Voitko äiti paikata mun farkut ettei tartte näin raskaana ostaa uusia kun nämä menee nämä vanhat isot vielä". Mitäkö äiti vastasi? "Voin paikata". Pienemmät ja isommat asiat, kaikki niin tärkeitä.

Äiti on antanut myös minulle sen tärkeimmän, tajuamisen siitä, että minä voin olla äiti joka matkustaa, käy teatterissa ja tekee kohtalaisen urankin vielä töissä. Koska sitä äiti ennen kaikkea tällä hetkellä on: Esikuva tyttärelleen siitä, millainen äiti itse toivoisin omalle lapselleni olevani. Esikuva joka varmaan tulee syksyllä saamaan useammankin soiton kun paniikissa koitan äitiyttä opetella itse.

Kiitos Äiti, hyvää äitienpäivää vielä näin oikeanakin äitienpäivänä sinne mökille hesarin äärelle!

Hyvää äitienpäivää!



2 kommenttia:

  1. Ihana postaus, äidit <3 Lapsi on sinulle jo tullut todeksi, joten sydämellistä äitienpäivää <3

    VastaaPoista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!