Millainen on Dahlia?

Olen kauan sanonut aina satunnaisille kyselijöille, että ei, en ala kirjoittamaan blogia, en missään nimessä. Muutaman kerran olen kuullut, että voisin olla siinä hyvä ja on sanottu, että minun tulisi tällaista kirjoittaa. Joka kerta olen vastannut, että en osaa tai ei ole aikaa. Olen kerran kokeillutkin kirjoittaa, mutta se ei vaan jotenkin luonnistunut, vaikka koetinkin. Ehkä aihe on väärä, ehkä kiinnostus ei vaan sillä hetkellä riittänyt.

Tänään kuitenkin sitten töissä oli ilmeisin tylsä päivä ja tekemistä vähän ja kun jälleen kerran aiheesta mainittiin, niin totesin, että ainakin voisin koettaa. Voisin koettaa siitäkin huolimatta, että en lukihäiriöni kanssa välttämättä kirjoita aina oikein saati tiedä mitään yhdyssanavirheistä. En välttämättä jaksa päivittää joka päivä, mutta silti sanottiin, että hyvin voit kirjoittaa.

Seuraavaksi äkisin, että en voi kirjoittaa, koska en kuitenkaan halua kasvojani julkisuuteen ja pitäisi kirjoittaa elämästään tarkemmin. Sitten aloin ajattelemaan, että oikeastaan tarvitse, ei tarvitse kirjoittaa vakavista aiheista ja ei tarvise kuvata kasvoja. Päivän asusta voi ottaa kuvia välillä, välillä voi kertoa jostain muusta. Ehkä minä sittenkin onnistun tämän kanssa.

Samaan hengenvetoon on todettava, että minä olen ollut koko ikäni laihduttaja. Se loppui eilen, kohti uutta elämää ilman diettiä, ainakin kesän ajan, katsotaan sorrunko taas syksyllä tarkkailemaan syömistäni. Reilusti XL-kokoista elämää pääsette siis seuraamaan mikäli niin haluatte, sen iloja ja kriisejä (yleensä aamuinen "mitä puen tänään päälleni?"). Seuraamaan elämää jossa:

Elämän pienemmistä ja suuremmista helmistä nautitaan täydestä sydämestä. Elämää, jonka eläjän mottona on:

"Onnellinen joka päivä, ei välttämättä joka päivää, mutta ainakin osan päivästä".

Elämää jonka keskipisteenä niin kovin usein on muoti

Oli se sitten kaunista tai vähemmän kaunista, itselle istuvaa tai kaikkea muuta kuin istuvaa. Elämää jossa muodilla ja sen oikuilla on suuri vaikutus (tähän kohtaan sanon valmiiksi kaikille huumorintajuttomille, että se ei todella ole elämäni keskipiste vaikka tästä blogista sellaisen vaikutelman saakin).



Ei pidä unohtaa kahta muutakaan rakkautta:

Kenkiä, joita naisen vaatekaapissa ei koskaan voi olla liikaa, vaikka toinen puoliskoni (tästä eteenpäin Kotinörtti) niin väittääkin, sekä

Kosmetiikkaa, kosmetiikkaa ja vähän vielä lisää kosmetiikkaa.

Elämään kuuluu myös ystäviä ja leivoksia, lyhyitä pyrähdyksiä kahville ja pitkiä illallsiai sekä naurusta kuplivia tyttöjen iltoja. Ajoittainen drinkkikään ei ole mikään ihmetyksen aihe

Elämään kuuluu sitkeästi myös monta haavetta pitkistä ulkomaanmatkoista

Lyhyitä pyrähdyksiä Eurooppaan, ehkä joskus pidempääkin matkustamista. Toimistyöläisen palkoilla ei yksityiskoneella matkusteta, mutta ehkä sekin on vielä joskus mahdollista, lottovoittosta haaveillessa.

Kaikkineen kevyttä ja kuplivaa elämää ilman suuria huolia ja murheita.

Elämää, jota eletään Marilyn Monroen sanoin:


I'm selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best.