12.4.2012

Historian havinaa: Paisley.

Minä: "...siinä on paisleykuvio helmassa ja miehustassa, muuten musta" 
Kotinörtti: "Mikä kuvio?"
Minä: "Paisley, nimetty sen Skotlantilaisen kaupungin mukaan"

Kotinörtti: "Kulta?"
Minä: "No?"
Kotinörtti: "Miksi sä et kirjota tota blogiin?"
Minä: "Mut eikö kaikki tiedä sen?"
Kotinörtti: "Ei välttämättä rakas".


Joten tässä sitä ollaan, kirjoittamassa teille muodin historiasta. Olen seurannut muotia vuosikausia ja lukenut mitä erinäisimpiä opuksia, seurannut kokoelmia ja googlannut tuloksia. Nykypäivänä on olemassa mainio Wikipedia, joka kertoo hyvin paljon asioita. Silti aina ajoittain innostus, Kotinörtin harmiksi, paasaamaan hänelle kun innostuneena löydän jonkun asian yhteyden muodin maailmasta. Joten hänen kehotuksestaan "paasaan" sitten teille.

Huomatkaa, että vaikka kirjoitan tekstiä kärjistetysti ja ironisesti, niin en missään nimessä väheksy muotia ja sen ympärillä olevaa teollisuutta. En tätäkään kuviointia vaikka se ei ihan suurin henkilökohtainen suosikkini olekaan.

Kaikki siis alkoi tästä:


Uudesta mekosta ja sen koristeista. Perehdytään nyt kuitenkin kuvion historiaan siis ensin, ennen kuin päästään edes tuonne nykyaikaan saakka sen kanssa. Oman muistini lisäksi, lähteenä toimii wikipedia sekä InStyle lehden UK versio toukokuulta.

Kun puhutaan paisleystä puhutaan tietystä tavasta kuvioida kangasta, ainakin minun ymmärrykseni mukaan. Alunperin Intiasta ja Persiasta (Iranista?) kotoisin oleva kuviointitapa muistuttaa halkaistua hedelmää tai vääntynyttä pisaraa, miten kukakin haluaa sen nähdä.

Merimiehet toivat kuvioinnin tuliaiskankaiden mukana jo 1600-luvulla Eurooppaan, modernin nimensä se sai kuitenkin vasta 1800-luvulla Skotlantilaisen Paisleyn kaupungin mukaa, kun kaupunki aloitti kuviolla varustettujen shaalien ja huivien "massatuotannon". Viktoriaanisessa Britanniassa kuvio oli hyvin suosittu:



Kuviota oli joko helmassa nousten korkealle helmaa ylös tai kuten tässä, koko mekko tehtynä samasta kuvoillisesta kankaasta. Viktoriaanisen ajan vaihtuessa vapautuneempaan, naisten saadessa löysentää korsettejaan katosivat myös massasuosiosta paisleykuvioinnit.

Vain jotta muoti voisi nostaa ne uudelleen esille 1950-luvulla:


Tulivat avoautot ja sitä kautta silkkihuivit jotka oli kuvioitu paisleykuviolla. Hiukset on tottakai saatava jotenkin sidottua, ettei sokerilla ja tulikuumilla raudoilla muotoiltu kampaus mene tuulessa pilalle.  Huivit toivat värikkyyttä sodan jälkeiseen Eurooppaan.


Hollywoodin naiset (kuten kuvassa Veronica Lake) toivat kuvioinnin silkkipuseroissaan maailman tietoisuuteen. Olen miettinyt jo tovin tämän kuvan kanssa, että kulmakarvatkin siis piti silloin rakentaa samalla tyylillä? Ei sillä, ihailen suunnattomasti noita ihania 50-luvun tähtiä ja näitä kauniita valokuvia joita heistä on saatu aikaan.

Kohtalokkaista naisista siirryttiin Woodstocciin ja kohdattiin Summer of love vuonna 1969:


Tervetuloa LSD:n luvatulle aikakaudelle, joissa kankaiden värit olivat ihanan kirkkaita ja heikkohermoista sattui silmiin. Aikakaudella jolloin samaa kuviota löysi niin paidoista, mekoista kuin saappaistakin. John Lennon antoi maalauttaa Rolls-Roycensa uudelleen tällä kuvioinnilla. Siirryttäessä 1970-luvulle tuli Paisleystä kaiken kansan tyyliä. Mick Jagger meni naimisiin Biancan kanssa paisley-kuvioidussa paidassa ja Yves Saint Laurent toi puolessa välissä vuosikymmentä kuvion cat walkille.

Siirryttäessä 1980-luvulle tulivat mukaan suuret olkatoppaukset ja 1950-luku uudessa muodossaan oli jälleen pinnalla. Niinpä paisleysta ei päästy mihinkään:


Näin David Bowie kappaleensa Blue Jean videolla. Päheä eikö? Minä taidan olla ihan hiljaa kasarimuodista noin kokonaisuudessaan, olen eräässä tilaisuudessa Äitini vanhat vaatteet aikakaudelta päälleni vetänyt ja voi huh sitä naurun määrää kun peiliin katsoi. Madonnan inspioimilla meikeillä tietenkin.

Sitten elettiin hyvä tovi hiljaiseloa, kuviosta tuli pelkkä "intialainen kuvio" ainakin omassa päässäni kunnes sitten:



Dolce&Gabbana toi saman kuvion, muutaman muun talon kanssa, näytöslavoille jälleen kerran. Kirkkaita väriä, tuttua kuviointia. Eikä siinä toki kauaa mennyt kun muuallakin samaa oli havaittavissa:


H&M teki monta vaatetta saman kuvion ympärille ja niin minäkin huomasin sortuvani kuvioon, joka ei ehkä ole se suosikkini, mutta ainakin voin hetken aikaa ajatella olevani muodikas. Oma ongelmani paisleyn kanssa on aina ollut sen värikkyys, selatessani tähän näitä kuvia ja jo mekon löytäessäni ymmärsin värikkään hippiajan vaikuttaneen omaan mielipiteeseeni niin suuresti, että en ollut edes vilkaissut aikaisemmin mahdollisesti toisiinsa sopivilla väreillä kuvioitua vaatetta.

4 kommenttia:

  1. Hyvä juttu paisleykuvioista, kiitos sinulle. Tutustuin itse paisleykuvioihin muistaakseni ihan 70-luvun alussa, minulla oli silloin ihana pitkä paisleykuvioinen huivi. Ruskeasävyinen, ei siis psykedeelisiä värejä enää ;-D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) En tiedä rantautuivatko psykedeeliset värit Suomeen saakka ihan niin vahvoina kuin mitä vaikkapa "rapakon" taakse. Itselläni tuo mekko on todella ensimmäinen kuviota sisältävä vaatekappale, kauan selvisin kokeilematta :) Ruskean sävyinen kuulostaa ihanan hillityltä verrattuna useaan googlettamaani kuvaan.

      Poista
  2. No en mäkää tienny näistä mitään! Mutta nyt tiedän, kiitos. (: Oon jotenki aina vihannu tota kuviota lähinnä varmaa noitten liian kirkkaiden värien takia, harvoin sitä on tullu nähtyä muuten. Nyt kuitenki ihastelen vaan viktoriaanista mekkoa. Samoin sun uus mekko on aivan ihanan sävynen. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi muru, kiitos :) Kyllä mä voin tätä loputonta intohimoani muodin historiaan jakaa enemmänkin ja uuden mekonkiin näät livenä heti kun säät vaan sallii :)

      Poista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!