Helmet ja niiden hoito.

Olen itse vasta viimeisen vuoden - puolentoista aikana innostunut itse helmistä. Siihen mennessä ajattelin, ettö helmeet kuuluvat isoäitien käyttöön ja en jotenkin osannut niitä itselläni käyttää. Hiljalleen kuitenkin, aloittaen nappi-mallisista korvakoruista aloitin niiden käytön. Omistan sekä muovisia keinoversioita että niitä aitojakin (joskin epäilen kyllä niiden tydellisen muodon takia niiden olevn viljeltyjä). Jälkimmäisiä yhden nauhan ja kahden korvakoruparin verran. Siinä missä muitakin koruja, niin myös helmiä tulisi hoitaa, joten alla muutama ohje sen suhteen, miten niiden kanssa tulisi toimia.

Puhutaan kuitenkin ensin siitä, mikä on helmi ja miten se syntyy. Helmi itsessään on on helmisimpukoiden (tai eräisen suurikokoisten kotiloiden) synnyttämä helmiäispallo. Helmi syntyy, kun elion kuoren ja vaipan väliin joutuu vieras hiukkanen, yleensä hiekanjyvä. Tämä hiukkanen häiritsee eliön toimintaan ja helpottaakseen omaa oloaan, se alkaa kapseloida hiekanjyvää (joko aragoniitilla, kalsiitilla tai sarveisaineella). Pitkän kapseloinnin tuloksena syntyy sitten helmi.

Helmi voi olla joko pallon muotoinen tai epäsäännöllisen muotoinen irtohelmi, jos se on saanut "kasvaa" irrallaan kuoresta. Helmi voi olla myös puolipallon muotoinen kuorikko- eli blisterihelmi, joka on kasvanut kuoreen kiinni. Tietyt makeanveden silmpikat tuottavat tuottavat myös epäsäännöllisen mallisia barokkihelmiä. Luonnossa helmen kehittyminen herneen kokoiseksi voi viedä noin 50 vuotta, irrallisen helmen syntyminen luonnossa on harvinainen tapahtuma.

 Kuoreen kiinnittynyt helmi.

Helmen pinnalla vaihtelevat mineraali- ja sarveisainekerrokset aiheuttavat valon taittumista eri tavoin helmen kerroksissa, tämä ilmiö synnyttää helmelle sen silkkisen kiillon. Aina kerrokset eivät kasva päällekkäin, limittäin kasvaneet kerrokset aiheuttavat helmen pinnalle sateenkaarenvärisen hohteen. Luonnossa helmien väri vaihtelee valkoisesta kermanvalkoiseen ja vaaleanpunaiseen. Tavataan myös hopeanvärisiä ja lähes mustia helmiä.

Musta helmi eli Tahitin helmi on helmilaji, joita syntyy Ranskan Polyneisia saarisyhman laguunien vesissä. Aikanaan mustat helmet olivat polynesialaisille oiva kauppaväline mikäli mielivät eurooppalaisia tuotteita. Saarten asukkaat itse arvostivat enemmän helmiä tuottavan simpukan kuoria kuin niiden sisällä kasvaneita helmiä. Nykyisin myös itse helmen arvostus on kasvanut ja niistä on tullut Polynesian saarisyhmän suurin vientituote ja pääelinkeino turismin ohella. Mustista helmista 98% viljellään Tuomotun saariryhmän viljelmillä, mutta muillakin saarilla on viljelyä. Valtio kontrolloi tarkasti mustien helmien viljelyä, myyntiä ja vientiä.

Luonnon helmiä eri värisinä.

1900-luvun alkuun saakka helmet saatiin vain helmenkalastajien hakiessa merien ja jokien pohjasta simpukoita, jotka kaikki tarkistettiin yksitellen. Japanilainen Kokichi Mikimoto hekhitti ensimmäisenä helmienviljetekniikan ja patentoi sen vuonna 1896. Tekniikassa helmisimpukan sisään asetetaan toisen simpukan kuoren helmiäisesti muotoiltu kiilotettu pieni pallo, jonka ympärille simpukka alkaa kasvattamaan mineraalikerrosta. Tällä tavalla helmien kehittyminen vie vain kolmesta kuuteen vuoteen ja mikäli simpukka selviää helmen poistosta hengissä, istutetaan siihen seuraava helmen alkio.

Japanissa alunperin viljellyt helmet, ns. Akoyan helmet, viljellään pienikokoisissa simpukoissa ja ne ylittävät harvoin halkaisijaltaa kymmentä millimetriä. Viimeisten vuosikymmenien aikana helmiä on alettu viljelemään myös eteläisen Tyynenmeren ja Intian valtameren suurikokoisissa simpukoissa. Näissä simpukoissa helmet saavuttavat jopa 14 millimetrin halkaisijan koon ja ovat väriltään hopeanhohtoisia. 

Lajitelma mustia helmiä.

Miten helmiä sitten tulisi hoitaa? Olen kaivanut pitkin nettiä useitakin eri hoito-ohjeita ja tässäkun olen aloitellut helmien käyttö "uraani".

Koska helmi on pehmeää ainetta, ei helmiä tulisi koskaan säilyttää samassa rasiassa muiden korujen kanssa, jotta helmet eivät naarmuunnu. Pehmeä kangaspala, mielellään silkkinen sellainen, on hyvä suoja helmille. Itse säilytän helmeni rasiassa. Korvikset ovat omissa pusseissaan nauhan rasiassa. Eivät tosin silkkipusseissa, mutta kankaisissa kuitenkin.

Helmiä tulisi varjella mahdollisuuksien mukaan kemikaalisilta aineilta. Samoin perus kosmeettiset aineet saattavat vahingoittaa helmeä. Jos helmet joutuvat kosketuksiin kosteusvoiteen kanssa, tulisi ne pyyhkiä kankaalla mahdollisimman puhtaaksi. Myös deodorantista, hiuslakasta ja hajuvedestä voi olla helmelle haittaa muuttaen niiden väriä sameammaksi. Itse ainakin koetan muistaa toimia niin, että laitan korut aina ihan viimeisenä vasta, ei ole mitenkään helppo homma muuten ainakaan itselleni laittaa ensin hajuvesi ja sitten vasta korut.

Yksinkertainen helminauha.

Helmet eivät myöskään pidä kuumuudesta tai toistuvasta hikoilusta. Ota helmisormus pois kädestäsi tiskatessa ja riisu helmet pois saunassa sekä urheillessa. Missään nimessä en helmiä ottaisi aurinkorannalle koruiksi, sinne välttävät vähemmän kalliitkin korut. Saunan kuumuus saattaa myös hiljalleen löysyttää helmen irti korvakorun tai sormuksen kannasta.

Helmiä tulisi huolellisesti puhdistuttaa ja nauhan solmuja uusia kerran tai kaksi vuodessa, käytöstä riippuen. Itse en käytä helmiäni joka päivä, joten en ole kokenut tätä tarpeelliseksi. Helmet voi pestä itse hyvin miedolla saippualiuoksella (jonka jälkeen ne on kuivattava pehmeällä kankaalla huolellisesti) tai kultasepän liikkeet myyvät erityistä helmien puhdistusainetta. Kallein vaihtoehto, mutta itseni suosima, on vielä helmeni puhdistettavaksi kultasepälle, en halua vahingoittaa rakasta konfirmaatiolahjaani.

Helminauha ja korvakorut.

Hiljalleen olen siis minäkin taipumassa näiden kauniiden korujen käyttäjäksi. Mikä on teidän suhtautumisenne helmiin? Ovatko ne juhlakoruja vai arkikoruja? Vierastatteko koko helmien käyttöä vai käyttäsittekö niitä mielin määrin?

Aurinkoista Keskiviikon jatkoa kaikille!

This is about pearls and taking care of them. I do own couple of real pearls and some plastic ones. I have only started to use them in the last couple of years, so I'm still new with the useing part. I've had them half of my life (the real ones that is). Some explaining about pearls ans some instruction about how to take care of them.

Kommentit

  1. tykkään helmistä korviksina ja riipuksina paljon ihan arkikoruina. Olen vaan niin huono käyttämään koruja, että useinmiten ovat laatikossa.

    Isoista feikkihelmistä tykkään nauhana myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut itse käyttäväni samoja koruja päivästä toiseen, vain juhliin saan aikaan vaihdettua koruja. Pitäisi varmaan tsempata tämän asian kanssa enemmänkin.

      Poista
  2. Kyllä tykkään helmistä, aitoja tosin en omista, eli Iberon jutskilla tai vastaavilla mennään. Omistan eri pituisia, eri kokoisia ja eri värisiä helminauhoja, korviksia, rannekoruja ja jonkun sormuksenkin. Mun mielestä helmi on yksinkertaisen kaunis, sopii arkeen ja juhlaan. Valkoisen vaihtoehtona esim. hailakan roosa helmi on tosi kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ainakin arkena käytän feikkejä kanssa, aitoja kovin harvoin. Lähinnä siksi, että pelkään vallan hysteerisesti niiden katoamista jonnekin, rakas lahja kun ovat. Omat suosikkini ovat valkoiset ja joskus Äidiltäni lainaamani mustat.

      Poista
  3. Minusta helmet ovat kauniit ja käytän niitä juhlapuvun kanssa silloin tällöin. Anopillani on mustavalkovalokuva isosta raakkuhelmestä, jonka joku on löytänyt joesta aika päiviä sitten. Helmi näyttää kuvassa todella kauniilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voin vain kuvitella, että helmi on kuvassa, etenkin mustavalkoisessa todella kaunis. Juhlissa minäkin noita aitoja versioita, muoviset kelpaavat arkeen vallan hyvin.

      Poista
  4. Toisinaa tulee ranteessa pidettyä, mutta aitoja en kyllä omista. Tykkään, tekee niin naisellisen olon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin helmistä tulee naisellinen olo, olivat ne sitten aidot tai eivät. Ranteeseen tahtoisin kyllä juhlaan aidon version.

      Poista
  5. Minulla on helmikorvakorut oikeastaan koko ajan käytössä. En oikein tunne oloani kotoisaksi muissa korviksissa - helmet tuntuvat jotenkin vain "omilta". Rannekoruani käytän myös silloin tällöin juhlissa, mutta kaulassa helmet tuntuvat vielä vähän oudoilta.

    Mutta olen siis henkeen ja vereen helmityttö. Voit vaan arvata harmitukseni, kun yksi helmikorvakoru tahtoi palata Ahdin valtakuntaan eräänä kesäiltana siskon lasten kanssa järvessä polskiessa... Yleensä otan siis helmet AINA suihkussa ja saunassa pois, mutta sillä kohtalokkaalla kerralla ne jäivät korviin. :'(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaulassa en minäkään osaa oikein vielä helmiä käyttää, korvissa kyllä. Ranteessaki, mutta ne ovat sitten feikkejä, aidon tahtoisin kyllä, mutta ehkä aikanaan.

      Voin vain kuvitella mikä on ollut tunnetila kun Ahti on ottanut omansa takaisin :(

      Poista
  6. Kiitos Dahlia mukavasta ja hyödyllisestä informaatiopaketista :).

    Minulla on kaksi helminauhariipusta/kaulakorua, yksi rannekoru ja kolmet korvakorut- kahdet napit ja yhdet roikkuvat. Tykkään todellakin helmikoruista, ne on jotenkin niin naisellisia ja elegantteja :). Korvissa saatan käyttää asun mukaan kerran viikossa helmiä, muut korut juhlakäytössä ja harvemmin.

    Aurinkoista ja mukavaa torstaita :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä ihan kiva kirjoitella, timanteista ehkä seuraavaa, se on vaan sen verran laajempi aihe, että pitää miettiä, miten pitkälti kirjoittaa vai jakaako aihetta osiin.

      Sinullahan on paljon ihanan kuuloisia helmiä <3

      Aurinkoista torstaita myös sinne!

      Poista
  7. Mä olen eläissäni koristautunut vain kerran oikeilla helmillä. Lainasin äidin helmikaulanauhaa ja korvakoruja omissa yo-juhlissani. Toivottavasti saan ne lainaan ensi kerran omiin häihini. Haluisin itsellenikin aidot helmet vielä joskus elämäni aikana. Mulla on kyllä omatekemiä helmikoruja aika paljon, niissä siis helmet on sellaisia epämääräisen muotoisia mutta ihan sympaattisia mielestäni. Mutta vähemmän niitä tulee käytettyä, mullakin on vakkarikorut, jotka on käytössä oikeestaan aina paitsi tallilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut, että moni jumahtaa niihin vakkarikoruihin arkisin ja pitää sitten niitä samoja. Minä myös. Ehkä pieni vaihtelu voisi tehdä terää, jos edes korviksiaan vaihtelisi :D

      Jotenkin uskon, että äitisi lainaa mielellään korunsa häihisi, pitäähän morsiamella olla jotain lainattuakin yllään.

      Itse tehdyt korut ovat minusta aina kauniita, olivat helmet sitten aidot tai eivät, niin ehdottomasti ne ovat kauniita.

      Poista
  8. Olen ostanut monet aidot helminauhat kirpputoreilta. Aidon helmenhän tunnistaa hankaamalla kahta helmeä varovasti yhteen, jos tuntuu karkeata helmien välillä, on aidot. Tuntuu että nykyajan ihmiset ei monetkaan osaa arvostaa mummon tavaroita vaan viedään ilmaiseksi kirpputoreille. Ostettaessa uutena aidon helminauhan, maksaa satasia. Kannattaa kiertää kirppareita ja tehdä löytöjä parilla, kolmella eurolla. Itse tykkään myös helminauhasta jossa keskellä nauhaa kultainen tai hopeinen riipus.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!