11.8.2012

Jewelry.

Ajoitettu postaus.
Koska olen niissä häissä. Irlannista lisää jälleen huomenna.

Hyvä tovi sitten sekä Lennu että BusinessWoman kertoivat omissa blogeissaan heille rakkaista koruista ja näiden korujen tarinan. Minä halusin jakaa kanssanne myös korun tarinan, mutta en vaan yksinkertaisesti osannut valita, mistä tahtoisin teille kertoa, joten kerron useammasta korusta. Jos olet lukenut merkintäni korujeni määrästä niin tiedät, miksi valinta oli vaikea, lähes mahdoton.


2000-luvun puolessa välissä olin viettämättä rakkaan ystäväni kanssa pitkää viikonloppua viikolla (siis ti-pe) reissu Puolan kauniissa pääkaupungissa Varsovassa. Rakastuin vanhassa kaupungissa joka paikasta vastaani tuleviin meripihkaisiin koruihin, joten sorruin minäkin. Kannan kädessäni joka päivä tuolta ystävältäni saamaani sormusta joka on samaisesta maasta, mutta päätin esitellä tämän korun. Etsimme tätä noin puoli päivää pitkin vanhan kaupungin pieniä putiikkeja. Halusin juuri sen täydellisen. Korvakorut olin löytänyt jo. Löysin kaulakorunkin lopulta.  Vähälle käytölle jäänyt, mutta sitäkin tärkeämmissä paikoissa käytetty. Jos ei muuta, niin muistan aina sen iltapäivän kun ryntäsimme ulos kaupasta keskellä vanhaa kaupunkia kuullessamme järkyttävän jylyn kaupungin kiviseinissä. Puolan ilmavoimien ylilento se oli, kuulosti kyllä kolmannen maailman sodan alkamiselta niillä pienillä ja kapeilla kujilla.


Aavistuksen kauemmaksi, mutta samalle vuosikymmenelle. Joulumarkkinat Berliinissä joulukuun alussa. Hehkuviiniä, paahdettuja manteleita ja rivi tolkulla ostettavaa joulutuliaista. Siinä missä ostoksiini tarttuivat myös hengästyttävän ohutta sinistä maalattua lasia olevat kynttilälyhdyt niin tarttui myös tämä hopeinen 2cm korkea kaulakoru. Usean vuoden kannoin tätä kaulassani melkein päivittäin. Edelleen tämä muistuttaa siitä hehkuviinin ja paahdettujen manteleiden tuoksusta.


Kalevalakorun Meri-sarja on miellyttänyt silmääni jo vuosia. Sain nämä korut lahjaksi ystäviltäni kaksi syntymäpäivää sitten.  Ne ovat "juhlakoruni", sellaiset jotka voin aina laittaa päälleni kun on tarve juhlavammalle pukeutumiselle. Yhdessä tai erikseen. Rakkaat korut, jotka eivät anna sen paahtavan kuuman heinäkuisen päivän koskaan unohtua. Ehkä ne vielä joskus periytyvät mahdollisille lapsilleni.


En oikein osaa käyttää helminauhoja. En tiedä olenko niihin vain liian nuori vielä, mutta korvakoruja kyllä. Sain tämän isän äidiltä konfirmaatiolahjaksi, vain korvakorujen koukut on sittemmin vaihdettu. Niin paljon kun tahtoisin osata tätä käyttääkin, niin en vaan meinaa osata. Ehkä joskus. Korvakoruja pidän kyllä säännöllisesti nyt kun koukut ovat sellaiset, etten koko ajan pelkää kadottavani niitä.

Millaisia tarinoita teidän koruillanne on?

I wanted to tell you a couple of stories about my jewelry. First one is a piece I bought from Varsaw some 7 (or so) years ago. Lovely couple of days in town with a dear friend. We search the perfect neglase for a while, I think he remembers the search as well. Next one is from Berlind, a something I found just before christmas.

The blue and silver set is something I got as a birthday present from my friens a couple of years ago. My "better" jewelry, I don't have to think about jewelry to weddings and other occations, I have them already and I will always remmember my friends from them as well. Last ones are pearls from my grandmother, had them as my confirmation present. I think I'm still to young to wear the neglace, but the earrings I love.

What are the stories behind your jewelry? Hope you are all well!

4 kommenttia:

  1. Olipa kauniita koruja ja kivoja tarinoita, näin sieluni silmin teidät Varsovassa ja Berliinissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Suosikkejani vuodesta toiseen. Viimeksi lauantain häissä pidin tuon Meri-sarjan korvakoruja.

      Poista
  2. Meripihkakaulakoru on aivan ihana. Minua viehättää meripihkassa kaikki se vanha mitä sen vangiksi on jäänyt...Kauniita toki muutkin tarinoiden korut ja ihania tarinoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdessä vaiheessa käytin jatkuvasti meripihkaa, joten ymmärrän viehätyksen. Se on kaunista.

      Poista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!