Could I do it my self?

Mainitsinkin jo perjantaina, että tänään on vuorossa jälleen pohdintaa, tällä kertaa pureudun vielä enemmän omiin kulutustottumuksiin mitä tulee vaatteisiin, huiveihin, kenkiin tai laukkuihin. Kaikki tämä pohdinta ja ajatusmallin muuttamisyritys alkoi Lennun blogissa olleesta merkinnästä, jossa tuo mielestäni äärettömän rohkea nainen päätti ruveta ostolakkoon (merkintä täällä). Viime sunnuntaina (täällä) pohdinkin tätä eleganssin kautta, että ostanko liikaa ja istuvatko kaikki vaatteeni ja säästänkö turhaan vaatteita, joita en koskaan käytä. Sitten ihastutava Sari pohti blogissaan sitä, että tulisiko meidän muutenkin miettiä kulutustottumuksiamme ja vaatteidemme elinkaarta (merkintä täällä, huomatkaa myös ihana itsetehty uusi neule!).  No kaiken tämän päälle minä kahlasin uudelleen tällä viikolla läpi aikaisemminkin lukemani Nina Garcian kirjan The Litlle black book of style.

Aloitetaan kuitenkin tunnustuksella. Niin pyhästi kun minä itselleni lupasinkin, että en osta mitään turhaa niin ostinhan minä jo saman tien tiistaina. Ei mitään tarpeellista, mutta ah niin kaunista. Jokainen joka on joskus saanut sähköpostin joka alkaa "Aulassa nyt erikoishintainen myynti..." tietää, mitä se tarkoittaa, kun useampi toimistollinen naisihmisiä vaeltaa tuohon toimistorakennuksen aulaan ihastelemaan, mitä on tarjolla. Meillä oli tarjolla House of Elliotin (ei mainoslinkki) helmiä. Onko jollekin vielä epäselvää, että rakastan koruja? Niinpä minä menin ja ostin sitten itselleni uudet helmet. Ihanat sinisen ja valkoisen sekoitusta olevat makean veden helmet. Sorruin siis tarpeettomaan. En aio soimata itseäni tästä, ne ovat ihanat! Minulla on helminauha joka on minun näköiseni! Toinen sortuminen on kolme viikkoa sitten ostettu turkoosi nahkainen/"ponin"karvainen turkoosi clutch Asosilta. Se on tilattu ennen päätöstäni, joten lasketaanko sitä? Ei minusta, kuten ei vielä esittelemätöntä taivaan sinistä Espritin paitaakaan. Eihän?


Olen aikaisemminkin kertonut, että minulla ei ole käsityötaitoja juuri nimeksikään. Osaan ommella takaisin pudonneen napin. Osaan myös lyhentää housuja. Korjata mahdollisesti hajoneen sauman, mutta kun kyseessä on vetoketjun vaihto, niin olen aivan peukalo keskellä kämmentä. Sen kaiketi voisi tehdä käsin. En omista ompelukonetta siis. Onneksi minulla on hyvä ystävä joka osaa ommella ihan vaikka mitä!

Langanluoti blogin Nna kuuntelee aina kiltisti visioni (ja voin vakuuttaa, että niitä riittää!) ja kertoo sitten käsityöihmisen ja ompelijan ammattitaidolla, että onko se mahdollista vai ei. Ihan aina ei ole. Nna on yksi kaasoistani ja käsistään äärimmäisen taitava. Olen saanut muutamankin hameen vetoketjut vaihdettua ja käytännössä uuden mekonkin vanhan muokkauksen jäljiltä (tästä uutukaisesta lisää huomenna, minusta käytännössä uusi mekko ansaitsee oman postauksensa).

Toinen käsitään taitava on Äitini joka on aina kutonut ties mitä ihanuuksia. Äiti on tehnyt vaatteitakin joskus, nyttemmin puikot ja langat ovat voittaneet. Saan ihanuuksia ja nopeankin selittämisen jälkeen ymmärtää Äiti tasan mitä tyttärensä tarkoittaa. Saan tänään nimittäin toivotun liivin, semmoisen rennon puuvillaisen. Senkin esittelen vielä paremmin, sen idea jäi takaraivooni. Muistan nähneeni ihanan Mapsin blogissa kivan rennon liivin, kenties harmaana? Takaraivossa kolkuttanut idea piti kuitenkin pyytää saada toteutukseen, odottelen innolla lopputulosta.


Minä olen vasta "vanhemmiten" (siis viimeisen kahden vuoden aikana) oppinut arvostamaan kädentaitoja, niitä joita en itse koskaan oppinut tai jaksanut opetella. Vaatteen elinkaarta voi jatkaa itse muokkaamalla aika pitkälle. Siitä voi tehdä sellaisen kuin haluaa tai siitä voi tehdä jotain ihan uutta. Visioita minulla on vaikka kuinka paljon, suurin osa jää toteuttamatta koska en osaa. Tosin, en ole kokeillutkaan ja siihen tulee muutos. Voin kokeilla ainakin. En nyt sano, että alkaisin ompelemaan rokokoo pukua tai neulomaan villapaitaa. Voisin kuitenkin vähän toteuttaa ideoitani. Yhden jakkuni kyynerpää on hankautunut kankaasta, osaisinkohan itse lisätä siihen jonkun sopivan paikan?  Muokata jakkua hieman, saada sen käyttökelpoiseksi. Osaisinko jatkaa suosikkieni elinkaarta?

Viime sunnuntaina päätin panostaa laatuun ja ostaa vain jos se sopii just eikä melkein. Tänä sunnuntaina siihen tulee mausteena mukaan yritys muokata itse ajoittain vaatteita sekä Nina Garcian kerraan ihastuttava neuvo: Kun olet heittänyt kaapistasi pois 20 käyttämätöntä ja turhaa vaatetta/asustetta, saat hankkia uuden tilalle. Helmet, uusi Longchamp sekä uusi turkoosi ihanuus menköön siis tammikuussa kirpparilla myytyjen ja muuten tuolloin kierrätykseen vietyjen vaatteiden kiintiöstä. Minulla on lista jo valmiina, tuotteista joita haluan eikä vähäisimpänä niistä ole mielessä jo hyvän tovin kummitellut laivaston sininen trenssi. Se vaatii tavaroiden poistamista, aika olla julma vaatekaapilleni.

Minä nimittäin kuulun hamstraavaan ihmisryhmään. Kaikkea on ja paljon. Mitä ihmeettä teen liki kymmenillä sinisillä farkuilla? Tai viidellä valkoisella kauluspaidalla? Huomaan omistavani kovin samanlaisia vaatteita vaatekaapissani ja se jos mikä on huono asia. Ei samoja tarvitse kovin montaa olla. Tottakai on vaatekappaleita joita samanlaisia voi olla useampikin kaapissa, on hyväkin olla, mutta ei kai niitä nyt hirveitä määriä tarvita? Tiesittekö, että omistan kolme paria valkosia helmikorvakoruja. Sellaisia nappimallisia. Olisinko pärjännyt yhdellä?


Näistä lähdetään karsimaan, samanlaisista. En muuten aio luopua noista korvakoruista, korvakorujen hukkaamisprosenttini on mahtava! Sen sijaan minulla on jo visio siitä, mitä teen niille parittomille (jotka tietenkin olen säästänyt!). Sen aion toteuttaa ihan itse. Kuten voitte huomata, noita ideoita on nyt enemmän kuin ehkä olisi hyvä olla. Olen kuitenkin kirjoittanut ne kaikki ylös, tällä kertaa teen yhden kerrallaan, en aloita kaikkia samaan aikaan.

Monet sanovat, että kevät on luomisen aikaa. Minulle se ei liene kevään "syy". Minulle syy lienee totaalinen kyllästyminen tavaraan. Ihastuminen ajatukseen, että voisin tehdä jotain itsekin. Ehkä kaiken alku olivat ne kolme laatikkoa? Todistus siitä, että voisin sittenkin osata tehdä itse, edes tuommoisia pieniä juttuja.

Miten te suhtaudutte vaatteiden ja asusteiden muokkaukseen ja itse tekemiseen? Osaatteko toteuttaa, haluatteko toteuttaa? Ovatko vaatteet ja asusten nykyisin liian kertakäyttökamaa?

Näistä pohdinnoista tänä sunnuntaina oikein rentouttavaa sunnuntain jatkoa!

P.S. Tulppaanit eivät oikeastaan liity mitenkään tähän aiheeseen, minusta ne olivat vaan kerrassaan kuvattavan kauniit.


Here is a long pondering about me and how I use my money on clothes that I don't actually wear that much. Also a tought I found in lovely Nina Garcias book "The Little black book of Style". For every 20 unused (or illfitting) garment I toss a way I can get my self a real killer one. Something that fit's and maybe even something more expencive, but something I want and something that fits to my wardrobe. No not that much new things anymore than figuring out what to do with the old ones.

Have a great Sunday and hope you are all well!

Kommentit

  1. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Se antoi ajattelemisen aihetta tai oikeastaan vahvisti myös edelleen omia jo kehkeytymässä olevia ajatuksia. Minulla on ollut ajatus, että pitäisi käydä vaatekaappini läpi. Oma ongelmanihan on se, että siellä on vaatteita jotka ovat liian pieniä. Ne eivät mahdu päälleni. Lyhyitä beizereitä/jakkuja minullaon siellä käyttämättöminä (uusia) ehkäpä 6 kpl. Olen säilyttänyt niitä, koska olen ajatellut hmm 10 vuotta?? mahtuvani niihin vielä. Herää ajatus, että miksi säilyttää niitä siellä kaikkia. Pitäisi vaan laittaa kiertoon ja jättää niistä kuudesta vaikka se kaikkein kaunein odottamaan kutistumistani!

    Muutoin vaatteeni ovat melko lailla mustia. Monesti ongelmani on vaatekaapin avatessa se, että mikä täällä on mikin paita. Kaikki ovat yhtä mustaa möykkyä :D heh!

    Hyvää sunnuntaita teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tätä pyöritin päässäni aika kauan. Uskaltaisinko edes sanoa ääneen, että koetan karsia ostoksia. Se on muuten äärettömän hankalaa kaikesta huolimatta. Minulla oli kaappi puolillaan liian pieni vaatteita. Vaikka kirpaisikin viedä kasa kirpparille, niin pitkällisen ajatusprosessin kautta päädyin siihen, että minä en niihin mahdu ja on parempi, että vaate saa hyvän kodin kun se, että se roikkuu kaapissani käyttämättömänä. Järjellä ajatellen se oli helppoa, tunteilla kesti tulla perässä :)

      Ah mustaa mustalla, tuttu tunne! Nykyisin käytän rohkeammin värejä, jotenkin näen silti, että se musta palaa jossain vaiheessa vielä takaisin kaappiini :)

      Hyvää sunnuntaita sinne myös! Täällä lähdetään shoppaamaan kohta... tosin (toivoakseni!) vain nahan käsittelyaineita, joku kumma (=minä) on kadottanut kaikki asunnon kenkäplankit.

      Poista
  2. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Kirpaisi vähän kun kirjoitit vaatteiden muokkauksesta / käden taidoista. Korjailen toki joskus vaatteitani ja saatan muokatakin mutta en mitään isompaa. Ja minulla on kuitenkin taito tehdä vaate alusta loppuun ! Nuoruudessa kouluttauduin vaatetusalan artesaaniksi. Osaan myös kutoa kankaan ja maton. Neuloa käsin ja koneella. Ja suunnitella, kaavoittaa ja valmistaa vaatteen ... Nyt kun työskentelen toisella alalla ja lisäksi opiskelen ja on perhe, en ehdi tehdä mitään. Toisaalta myös aika vaikuttaa, nyt ei ole muodikasta tehdä itse ja suomalainen vaatetusteollisuus on kriisissä. Eihän Suomessa enään juurikaan ole alan työpaikkoja. Itse en juurikaan suosi suomalaista ja syynä tähän on se, että usein suomalaisten tuotteet ovat jotenkin makuuni liian erikoisia.
    Ostamistani olen yrittänyt vähentää ja panostaa laatuun- yksi hyvä tuote on parempi kuin 10 halpaa. Aina se ei onnistu ! Toisaalta minulla on myös paljon vanhoja vaatteita, joita käytän vuodesta toiseen- hyviä perus malleja.
    Kosmetiikan suhteen osaan olla kriittisempi- en osta turhia purkkeja. Ja korujakin käytän harvoin, joten ne mitä löytyy kaapistani, riittävät.

    Kaunis tuo ostamasi koru ja sopii sinulle varmasti hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelisin, että minulla oli lapsuudessani oikeasti useampikin itse tehty vaate. Ihan housuja, paitoja jne. puhumattakaan kaikista kevät- ja joulujuhlamekoista. Jos olen käsittänyt oikein, niin kankaisen hinta verrattuna valmiiseen vaatteeseen on kohonnut huimasti tuosta 20 vuoden takaa, enää ei välttämättä saa selvää säästöä tekemällä lapsen (tai omaansa) vaatetta itse. Olisiko se sen takia mennyt muodista pois se itse tekeminen?

      En minäkään suomalaista suosi, en esimerkiksi aidosti pidä Marimekon tai minkään muunkaan painokuosikankaista. Työt + opiskelu + perhe tekee elämästä varmasti kiireistä, minusta jo työt + opiskelu oli kiireinen yhdistelmä. Vaikka ehkä tahtoisin luoda vaatteen alusta saakka itse, niin jo pelkästään se, että saisin paikat siihen jakkuuni on saavutus tai että sain ostettua hajoneen vetoketjun tilalle uuden ja rakas ystäväni sen hameeseen vaihtoi. Päättelin, että minun on ainakin tehtävä näitä asioita yksi kerrallaan, kirjattava kaikki ideat ylös, sillä tahtoisin tehdä kaiken samaan aikaan, se ei vaan ole mahdollista. Yksi kerrallaan ja aloittaen niistä pienistä asioista.

      On tässä vielä oppimista, itsellä ainakin. Oikein hyvää sunnuntaita!

      Poista
  3. Itsekin heräsin muutaman vuoden sisään siihen, että itsetehty on aina astetta parempaa kuin tusinatuotanto. Jotenkin siitä tulee arvokkaampi ja usein juuri sellainen kuin haluaa. Varsinkin jos sen on tehnyt joku toinen, niin arvo on vielä suurempi. Itsetehtyä on myös helpompi lähteä korjaamaan, koska eihän sitä pois halua heittää.
    Tuohon samaan voisi laittaa myös kierrätyksen. Mielummin ostan kirpparilta tai kierrätyskeskuksesta Marimekon laukun, kuin että käyn ostamassa samanlaisen uutena kaupasta. Second hand tuotteet ei paina niin paljoa vaatekaapissa kuin uudet tuotteet. Nykyään heitän roskiin vain ne vaatteet jotka ovat oikeasti rikki. Muuten vien kirpparin/huuto.netin kautta vaatekierrätykseen. Ja hyvä neuvo tuo 20 pois ja yksi uusi tilalle. Voisi ottaa itselle tuon neuvon muutamaksi kuukaudeksi.
    Hyvä postaus muutenkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ystävä rakas, kyllä tätä kirpaisi itsekin kirjoittaa. Tiedät kyllä pystymiseni tason shoppauksen kanssa :D Kaikkein rakkaimpia vaatteitani taitavat olla ne Äidin tekemät neuleet, luottovaatteita.

      Olen vielä todella huono ostamaan kierrätettynä vaatteita tai laukkuja tai muutakaan. Myynti kyllä onnistuu (joten kuten) kirpparilla ja netissä, mutta vielä ostaminen on lapsen kengissä. Sitäkin pitäisi opetella, aarteita kun voi löytää. Osaan tehdä ne aarreostokset kyllä joka vuotisessa Dipolin tapahtumassa, mutta miksi en muualla?

      20 pois 1 tilalle sääntöä lievensin kyllä sen verran, tunnustan!, että jos joku hajoaa, niin uuden saa ostaa tilalle. Heittämättä suurta määrää tavaraa pois. Ikuinen haaveeni, toimiva vaatekaappi. Saa nähdä saavutanko sitä ikinä :D

      Poista
  4. Minäkin joskus mietin, että miksi ihmisen pitää ostaa NIIN paljon vaatteita ja silti ostan vaan aina kun näen jotain kaunista. Ehkä meillä jokaisella on ne omat hulluutensa ;)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan noita hullutuksia, näkisit meidän kirjahyllyt! Kirjat jätin ostolakon ulkopuolelle, niistä en osaa luopuakaan vaikka niitä paljon onkin. Kyllä minä vaatteita edelleen ostan, mutta koetan edes vähän harkita ostoksiani. Panostaa laatuun ennemmin kuin määrään, koska laadukkaaseen määrään ei lompakko veny :)

      Poista
  5. Häpeäkseni täytyy tunnustaa etten olen käsityöihmisä.En siis ompele,kudo ,muokkaa tms.
    No napit sentäs ompelen:)
    Olen iloinen jos oma ostolakkoni saa ihmiset pohtimaan kulutustaan.On kuitenkin jokaisen oma asia miten asiaan suhtautuu.
    Houkutuksia on joka puolella kuten tänään bongasin 2 kengät:) Voi ,että teki pahaa jättää kauppaan.Juurikin niitä ruskeita kenkiä on jo.Muutamat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään pahemmin, vähän muokkausta. En suin surminkaa ole siis pienentämässä vaatteitani vaan ehkä ompelemassa eri värisiä nappeja niihin. Se on minun muodistamistani, ei kokonaan muokkaus todellakaan :)

      Itse kieltäydyin lauantaina aika monesta houkutuksesta, yhteen vyöhön sorruin, niitähän on kaapissa muutama, mutta ihan kaikkea en voinut vastustaa ;) Lohduttauduin sillä, että yksi on parempi kuin kymmenen.

      Poista
  6. Ompelin lukiossa hyvin suuren osan vaattesita. Kaupoista ei mun mielestä saanut sellaisia kun halusin. (Kuuntelin Duran Durania ja Depeche Modea...selittänee asiaa?) Tein jopa villakangastakit itse... Samoin ompelin osan lasten vaatteista kun he olivat pieniä.
    Mutten ompele enää mitään. En edes verhojen alapäärmeitä. Silitän ne nauhalla sopiviksi. En vaan saa aikaiseksi...
    Neuloa/kutoa en osaa ollenkaan!
    Vaatteita haluan ostaa tarpeeseen, joskus sorrun ostamaan halusta. Ja kirpparille vien joka kevät siistit vaatteet joita en enää käytä.
    Söpöt helmet olet ostanut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirpparille koetan minäkin (nykyisin) viedä kaiken tarpeettoman. Ihastuin kerrasta sen verran, että seuraavakin kerta on tulossa. Jotenkin se tuntuu niin vaivanloiselta, itselle ainakin, aloittaa se tekeminen, oli se sitten mitä tahansa.

      Kiitos. Helmistä on tullut ihan suosikkikaulakoruni tällä hetkellä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!