1.8.2013

Ropecon 2013 with Lumix.

Useampi teistä toivoi kertomusta ja merkintää siitä, millainen Ropecon oli ja mitä kaikkea tein, joten alla paljon kuvia ja kuvatekstin kera selitetty mitä kaikkea Ropecon vuonna 2013 oli nimen omaan minulle.

Unfortunately this will only appear in finnish.

 

Pidetään kuitenkin ensin pieni mainostauko ja kerron teille eräästä vallan suloisesta pienokaisesta nimittäin pokkarista jonka sain blogiyhteistyönä ystävältä T:ltä lainaan. T on töissä Focus Nordicilla ja kirotessani perjantaina, että unohdin ottaa pokkarin mukaan Ropeconiin, niin T pelasti päivän tuomalla lainaan Panasonic Lumix sarjan DMC-FS50 mallin lainaan toiveena kertoa rehellinen mielipiteeni blogissa kamerasta. Ensireaktio oli: Voi härtsy kun se on suloinen ja ennen kaikkea kompaktin kokoinen. Halusin mukaani nimen omaan pokkarin, tiesin että en järkkäriä mukana kanna ja vaikka kantaisinkin niin kuvia en ottaisi, joten kuten sanoin, tahdoin "räpsyräpsy" kameran. Sellaisen jolla ne tärkeimmät hetket tallentuisivat kuviksi vaikka kuvien laatu ei järkkäreiden tasolla olisikaan. Lumix täytti kevyenä ja pienenä kaikki vaatimukset, alla oleva kuva kertoo sen koosta. Vallan laukkuun sopiva.


No entäs muuten? Yllätyin aidosti siitä, että pokkarilla voi oikeasti ottaa kuvia siis sisälläkin. Ilman että ne on ihan kamalia. Kuvista tuli itsenikin yllättävän hyviä ja se, joka todella yllätti oli zoomi. Pienessä kamerassa on yllättävän hyvä kuva. Alla on kuva Dipolin auditorista jossa zoomi on venytetty äärimmilleen, mutta minä seisoinkin penkkirivien takana seinässä kiinni eli hyvin tällä saa kuvattua. Se, mikä kamerassa tuotti hankaluuksia oli sen paino, järkkäriin tottuneena pokkarihan ei paina mitään. Ja se kuvanlaatu? No ei se nyt järkkäriä voita, mutta ei se ole tarkoituskaan. Se on silti hyvä se laatu. Myös sisällä otetuissa kuvissa mielestäni varsin riittävä.


Jos en omistaisi pokkaria, en saattaisin hyvinkin valita tämän version. Tekniikka on kehittynyt huimasti siitä kun viimeksi pokkarilla kuvasin ja näillähän saa ihan hyvin muistoja tämmöinen tavallinen kuvaaja talteen! Se, minkä valitsisin (ja varmaan itselleni lunastakin) ehdottomasti on T:n mukana lainaama pokkaripussi. Lowepron Melbourne 10 oli ihan huippu ja tyttömäisesti vielä saatavissa jossain muussakin värissä kuin mustassa! Löytyi muuten mustasta laukusta samantien.

Alla siis pokkarilla otettuja kuvia ja kuvatekstissä lyhyesti kertomusta miksi juuri se kuva valikoitui mukaan.


Juhlaportin alta käytiin tänä vuonna. On tosin tunnustettava, että itse hain lippuni ns. Keltsun ovelta, työntekijät eivät tämän kaaren ali kulkeneet rannekkeitaan hakemaan, mutta haitanneeko tuo, monta kertaa muutoin sain siitä kulkea.


Oma työpisteeni on LAPR-tiski ja tässä tätä tiskin todellisuutta. Kasa maalarinteippiä ja vihreitä muovitaskuja pinkeillä posti it lapuilla varustettuna. Kahvia kuluu Ropeconin aikana, onneksi takahuoneessa on tarjolla riittävä määrä sitäkin.





Mitä muuta siellä on tarjolla? No vaikka mitä! On boffausta, miekkailunäytöksiä (opetusta miekkailuun myös), korttipeleja, pöytäpelejä, figuja, lautapelejä, tanssiaiset, pukunäytös, työpajoja, luentoja/puheohjelmaa ja sepän paja. Ainakin nämä tulivat näin nopealla mietinnällä päähäni. Valokuvaa ei kaikesta ole, mutta tässä muutamista. Tänä vuonna oli juhlavuoden kunniaksi tarjolla myös Ropecon museo, jossa muisteltiin menneitä:






Tässä omat suosikkini vuosien varrella pukukilpailun voittaneista. Muistan nuo ihastuttavat pienet hobitit ja suuren muinaisen puku tuskin unohtuu. Kiikkustuoli taas oli varattu jäärille, niille jotka ovat käyneet Ropeconissa jo viime vuosituhannella.




Kaubamajasta löytyi tänä vuonna myös tuttuja. Enhän minä noista ihanista koruista ohi päässyt ostamatta. Ylimmässä kuvassa olevista jääkaappimagneeteista kaksi hobittia koristavat nyt meidän jääkaapin ovea. Mikäli itse tehdyt kotu innostavat, käy vilkaisemassa Mörkulun Facebook sivuja. Tekevät myös suoraan toiveista ja tilauksesta töitä.




Tarjolla oli myös perjantaina Flash market. Nörttitytöjen (kannattaa tutustua sivustoon, ihan huippu blogi myös tarjolla!) siivittämä parin tunnin tapahtuma antoi itsellisille näpertelijille mahdollisuuden tienata rannekerahansa ja korujen materiaalinsa hinnat takaisin. Täältäkin löytyi ystävä, jonka pöydästä lähtivät uskomattoman määrän ihastelua niittäneet korvikset mukaan. Etenkin nuo karkkeja sisältävät pullot ovat olleet hitti. Eikö ole ihania! Uskoisin, että hän tekee tilauksesta myös, yhteystiedot saa minulta sähköpostilla.

Kaikkineen teen aika paljon töitä Ropeconin aikana, osallistuin tänä vuonna pukunäytökseen myös ja vietin mahdollisimman paljon aikaa ystävieni seurassa.





Perinteinen sunnuntai meno, kun aurinko helli Otaniemeä oli osallistua luennolle CSI vs. tosielämän riskotutkinta. Siellä istuttiin ystävän kanssa auditorion perällä kuuntelemassa melkein koko luento. Melkein siksi, että perinteisesti piti poistua ennen loppu sovittuihin hommiin.

Takana siis ihana viikonloppu ja hyvä Ropecon. Takana paljon ystäviä ja naurua. Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin kameran lainaa lukuunottamatta päätin ihan itse mainita juuri nämä asiat, jotka mainitsin. Sen paremmin Mörkulu tai Nörttitytöt eivät ole mitenkään sponssanneet tätä merkintää, Ropeconista puhumattakaan. Jos bloggaaminen on ihana harrastus, niin roolipelit ovat se vapaa-ajan intohimo ja sillä rakkaudella tämäkin merkintä on kirjoitettu.


Hei hei Dipoli! Ensi Ropeconiin!






14 kommenttia:

  1. Kuulostaa hauskalta harrastukselta ja kuvien perusteella ainakin paljon erilaisia juttuja oli viikonlopun aikana tarjolla. Kiva kun postasit tästä itselleni vieraasta aiheesta, näin sitä aina oppii jotain uutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara. Mukavaa, että tälläkin tekstillä on lukijoita. Itselleni niin tärkeä ja rakas harrastus jonka parissa olen viettänyt jo yli kymmenen vuotta :)

      Poista
  2. Kiitos tästä - kiva nähdä tapahtumasta muidenkin kuin oman pojan kuvia;) Kiva lukea, kuinka harrastus on jatkunut noinkin pitkään - itse olen meidän nuorilla näistä cosplay- ja roolipeli- ja animejutuista tykännyt - ovat joutuneet kovasti opettelemaan uusia taitoja - ja näyttää tuo vaikuttavan opiskelupaikkojen valintaankin.
    Kivaa viikonloppua sinulle ja sille ihkulillesi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta, unohdin jo ihan, että teillä jälkikasvu käy tuolla. Kyllä tämä harrastus on kantanut ja paljon oppinut. Opiskelupaikkaan se ei vaikuttanut, mutta alalta on tehty väitöskirjojakin syksyllä kaksi, että kyllä akateemisen uran saisi aikaan jos ei ihan ammattia :)

      Poista
  3. Kiitokset :) Monipuolisia juttuja teillä on näkynyt olleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ropecon on kyllä monipuolinen tapahtuma. Kävin ihan katsomassakin useaa juttua, mielenkiintoismpana ehkä kivi-sakset-paperiturnauksen finaali. Ihania otteluita ja täysillä mukaan eläytymistä :)

      Poista
  4. Oli kiva katsella kuviasi ja fiilistellä tuota vuoden parasta tapahtumaa. Oli jälleen aivan huippu Coni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se oli, ainakin erilainen. Sain kerrankin nukuttua :D

      Poista
  5. Mä en oo oikeen ikinä ymmärtänyt noita roolipelijuttuja, mutta oli tosi kiva lukea aiheesta (joskaan ei minua taida saada osallistumaan tulevaisuudessakaan, hih!). Näitä erilaisia postauksia vaan välillä lisää! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se kaikkien juttu olekaan, mutta joskus on kiva lukea muistakin aiheista kun pelkistä vaatteista :)

      Poista
  6. Olipas mielenkiintoinen postaus! Itseänikin kun kaikki fantasiamaailmaan liippavat jutut kiinnostavat, tosin roolipelejä en ole (vielä ainakaan) päässyt kokeilemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Caelia. Itse humahdin muutaman ystävän kautta ropejen maailmaan ja siellä on pysytty :)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos Nonna. Joskus jotain vähän erilaistakin :)

      Poista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!