3.10.2014

Vanja-eno.

Santteri Kinnunen ja Esko Salminen
Kuva @ Tapio Vanhatalo

Näyttelijän ei koskaan pidä pelätä itsensä naurun alaiseksi saattamista.
- Harvey Cocks - 

Komedianäyttelijän roolista on ymmärtääkseni kovin vaikea päästä irti. Olen myös kuullut sanottavan, että komedia on vaikein teatterin laji. En tiedä onko kumpikaan noista totta, mutta näin omakohtaisesti väittäisin kummankin olevan totta. Näyttelijä leimaantuu komediarooleihinsa ja vaikka ihmisen nauramaan saaminen on hankalaa niin osaako se muka tehdä muuta kuin olla hauska? Niinpä.

Kun blogini yhteistyökumppani Helsingin kaupunginteatteri kertoi tuovansa lavalle Vanja-enon olin lievästi sanoen innoissani. Anton Tsehov sanoi sen olevan komedia, slaavilaisella tavallaan sitä onkin. Vaan yleisempi luonnedinta lienee sen olevan hukkaan heitetyn elämän klassikko. Tavoittamattomia unelmia, joutilaisuutta, rakkaudeen kaipuuta ja uhrautumista. Teemoja, jotka ovat minusta kaikki hyvin slaavilaisia. Toteuttamaan näytelmään HKT toi useamman ulkomaalaisvahvistuksen. Ohjaaja on unkarilainen Tamás Asche, samoin unkarilaisia ovat lavastaja Zsolt Khell ja pukusuunnittelija Györgui Szakács. Kukin heistä on tehnyt merkittävän kansainvälisen uran, etenkin Tsehovin parissa.

Lisätään tähän päälle vielä nimirooliin Santeri Kinnunen, yksi ikuinen suosikkini suomalaisita lavanäyttelijöistä. Näyttelijä, joka on yksi niistä harvoista, joiden takia varaan liput liki näytelmään kuin näytelmään. Näyttelijän ja hänen suorituksensa takia, en välttämättä näytelmän itsensä. Vaan osaisiko tämä omissakin silmissäni komedian mestariksi mieltämäni mies eläytyä Vanja-enoon. Mukana sopassa oli myös Kiviä Taskussa - näytelmän suosikkini Martti Suosalo.

On siinä paineita kerrakseen, edellisen kerran taisin asettaa samat paineet Vielä ehtii -  näytelmälle. Miten kävi Vanja-enon, lunastiko se kaikki odotuksensa?

Voi kyllä. Ensimmäinen ajatus oli: tällaista teatterin kuuluu olla. Lavastus oli kohdallaan, samoin puvustus. Ei mitään liikaa, eikä mitään liian vähän. Ohjaaja puolestaan olikin sitten saanut jokaisesta näyttelijästä irti kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Huomasin jossain vaiheessa, että en ehdi seuraamaan jokaista haluamaani näyttelijää joka kohtauksessa vaikka kuinka koettaisin. Vanja-enossa jokaisella näyttelijällä on roolinsa ja paikkansa, vaan kyllä se suosikkini oli Santeri Kinnunen. Lienen puolueellinen, vaan minkäs teet. Fani mikä fani. Suosalon suoritusta on kehuttava myös, miehen taidot pääsevät minusta enemmän oikeuksiinsa lavalla kuin elokuvissa, niin tälläkin kertaa.

Jos kokemus pitäisi summata lyhyesti, niin loppuvat minulta ainakin sanat kesken. Kun teatterissa on kaikki kohdallaan, pienintä yksityiskohtaa myöden, tuppaavat minulle niin käymään. Näytelmä oli yksinkertaisesti juuri kaikkea sitä, mitä minä haluan teatterilta. Näytelmässä oli kaikki just eikä melkein.

Oletteko te nähneet Vanja-enoa? Tätä versiota tai jotain aikaisempaa? Millainen teille on hyvä teatteri?

Hyvää perjantaita!

Helsingin kaupunginteatteri on blogin yhteistyökumppani.

Martti Suosalo ja Santeri Kinnunen
Kuva @ Tapio Vanhatalo

Seuraa blogiani // Follow my blog on:

8 kommenttia:

  1. Minä kävin sattumalta juuri eilen katsomassa kansalaisteatterin version Vanja -Enon. Monella tapaa hieno kappale. Parhaimmillaan minusta teatteri on silloin kun se itkettää ja naurattaa. Silloin se on onnistunut koskettamaan tunteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin jossain vaiheessa ptäisikö sitä nähdä molemmat, nyt sanon, että en uskalla, sen verran vaikuttunut olin tästä versiosta :)

      Poista
  2. Olemme menossa muutaman viikon päästä katsomaan kaupunginteatterin Vanja-enoa ja täytyy sanoa, että odotukset ovat suuret juuri Santeri Kinnusen, Esko Salmisen ja Martti Suosalon takia. Olen lukenut aikoinani kyseisen näytelmän kirjana ja en sitä kyllä ihan komediaksi sanoisi minäkään, mutta katsotaan mitä mieltä olen näytelmän jälkeen :)

    Tuosta komedianäyttelijän roolista sen verran, että Santerilla on ilmiömäinen kyky esittää sekä komediallisia, että draamarooleja ja odotan innolla hänen tulossa olevaa rooliaan näytelmässä Einsteinin rikos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ainakaan pettynyt odotuksieni kanssa. Sanattomaksi menin, mutta se ei suinkaan ole huono asia. Tuo oli minusta komedia niin, että huomasin hymähteleväni aika usein. Ei siis mikään farssin tapainen, jossa nauraisi vedet silmissä, mutta pinetä tilannekomiikkaa ja näyttelijäiden eleet ja ilmeet toivat komiikan lavalle.

      Einsteinin rikosta odotetaan täälläkin, miehelleni Einstein on suuri idoli (jos näin voi aikuisen kohdalla sanoa) ja minä tietysti odotan näytelmää esiintyjiensä takia ;)

      Poista
  3. Varmasti oli kiva esitys! Itsellä tulee niin harvoin lähdettyä teatteriin...Liian harvoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli todella hieno :) Tunnistan tuon, siksi varaan lippuja enemmän kerralla, niin tulee mentyä.

      Poista
  4. Vanja-eni ei ole tuttu, mutta haluaisin sen nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttava näytelmä, hyvä teksti ja tässä versiossa ainakin kaikki kohdallaan :)

      Poista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!