12.11.2014

39 askelta

Pentti Koivula, Jane Kääriäinen, Ilkka Forss ja Risto Kaskilahti
Kuva @ Tapio Vanhatalo

Päivä ilman naurua on hukkaan heittty päivä.

Mainitsin maanantaina, että tällä viikolla ja syksyllä ylipäätään on tupannut olemaan hitusen kiire. Kiire ei kuitenkaan ole huono asia siinä kohdassa kun tekee monta asiaa maanantaina, jotta tiistaina voi nauttia illalla kulttuurista ja hyvästä illasta. Kulttuurin tarjosi tällä kertaa Helsingin kaupunginteatteri näytelmällään 39 askelta. Syksyn härhdellin keskelle olin halunnut kulttuurin olevan komediaa jonka parissa unohtaa arki eikä 39 askelta ollut poikkeus sen suhteen, mitä syksyn näytelmiltä olin toivonut. Neljä näyttelijää ja kasapäin rooleja. Asetelma jossa elämäänsä kyllästynyt nuori mies Richard Hannay hakee elämäänsä sisältöä ja toimintaa tavaten teatterissa kohtalokkaan kaunottaren. Samainen nainen löytyy kuolleena Richardin asunnosta seuraavana aamuna.

Siinä on asetelmaa josta aloittaa huikea ajojahti, jota seuraa mielellään kaksi tuntia kevyt virne huulillaan. 39 askelta on todellinen lavastuksen ja puvustuksen taidonnäyte ja on ilo seurata, miten paljon ihmisen mielikuvitus tuottaa lisää kun jommalla kummalla annetaan pienikin vihje siihen suuntaan, millaisessa miljöössä milläkin hetkellä ollaan. Lavastus, puvustus ja näyttelijöiden ilmiömäinen kyky heittäytyä tekevät komediasta nautittavaa seurattavaa.

Meille sattui teatteriin samaan aikaan noin 14-vuotiaita ilmeisesti koko luokallinen ja naurukohtauksista päätellen tämä sopi myös teinin/esiteinin makuun. Toki siis aikuiseenkin makuun, mutta samalla tämä on näytelmä jota voi sen teinin viedä huoletta katsomaan. Itse kun olen teatterissa niin monta vuotta käynyt (ensimmäiset olivat Studio Pasilan tiloissa silloin toimineessa Teatteri pienessä Suomessa) niin ei aina osaa ajatella, mikä olisi minkäkin ikäiselle hyvä. Joten koska teissä lukijoissa on sen verran monta sopivan ikäisen vanhempaa niin miksi ei viedä lasta teatteriin. Minkä ikäisenä te olette olleet ensimmäisenä teatterissa?

Hyvää keskiviikkoa!

Helsingin kaupunginteatteri on blogin yhteistyökumppani.

Jane Kääriäinen ja Risto Kaskilahti
Kuva @ Tapio Vanhatalo

Finnish theater, in finnish only. Great Wednesday all!

Seuraa blogiani // Follow my blog on:

12 kommenttia:

  1. Ei kyllä tarkkaa muistikuvaa, mutta joskus ala-asteella ainakin muistan olleeni teatterissa ja koululuokan kanssa on myös oltu. :) voi kun pääsisi taas teatteriin, en ole vuosiin ollut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tampereellahan on varsin oivallinen ja kunnostautunut teatteri, sinne vaan kokeilemaan :) Taaperon kanssa lasten teatteriin ehkä?

      Poista
  2. Ihanaa, että koulutkin tutustuttavat lapset ja nuoret teatteriin tai muuten se pian olisi katoavaa kansanperinnettä.
    Itse varmaan tykkäisin olla teatterissa, siis näyttelemässä. Jossain harraste sellaisessa. TYön puolesta saa kerran vuodessa esiintyä kun pikkujouluihin keksitään huikeita esityksiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Minä ainakin olin aikanaan myös koulun kanssa teatterissa ja se oli kyllä hyvä ja hieno kokemus :) Minä aikanani näyttelin kaiken maailman harrastelijajutuissa ja näytelmäkerhossa, vaan viihdyn kyllä oivallisesti siellä katsomonkin puolella :)

      Poista
  3. Mä jo niin odotan perjantaita, kun pääsen pitkästä aikaa teatteriin! En edes muista koska viimeksi olisin teatterissa käynyt.. :/<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että pääset kuitenkin! Mitä olet menossa katsomaan? :)

      Poista
  4. Iikka oli suosikkini Lahessa ja Jane oli oppilaani, mukava tyttö :). Oikein hyvät näyttelijät tässä esityksessä :).

    VastaaPoista
  5. Pian päästävä kyllä teatteriin, piristää aina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Antaa ihanaa omaa aikaa arjen keskellä :)

      Poista
  6. Ripeät 39 askelta. Niin on sinullakin, kun arjen riennoissa teatteriinkin ehdit. Vaan siellä yleensä rentoutuu ja virkistyy. Hyvä näyttelijäkaarti tässä ja näytelmä mainio - niinkuin kerroit. Arjen juhlaa.
    Oma "teatterihistoriani" , isäni oli innokas teatterissakävijä, joten taisin olla 4-5 vuotias, kun olin ekaa kertaa teatterissa.
    Hyvää tulevaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ennemmin teen monta asiaa tehokkaammin ja nopeammin edeltävänä iltana tai seuraavana päivänä, mutta ehdottomasti en teattereista luovu. Ne ovat niin rentouttavia ja virkistäviä kokemuksia, että tekevät hyvää kyllä pääkopalle aina.

      Hyvää viikonloppua!

      Poista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!