29.3.2015

How about the new me?


Sillä ei ole merkitystä miltä näytät, jos olet onnellinen itsesi kanssa.
- Adele -

Osa edes varmaankin muistaa projektini uusi minä josta kerroin tammikuussa. Olen tasaisesti saanut kyselyitä projektin etenemisessä, ensimmäiset jo viikon jälkeen. Päätin kuitenkin alusta saakka, että kerron pätkissä tästä, en suinkaan päivitä kerran kuussa, saati kerran viikossa. En koe blogini olevan sitä varten, mutta koska moni on kysynyt, niin halusin palata aiheeseen.

Ensinnäkin on todettava, että oma jaksamiseni romahti syistä, jotka myöskään eivät blogiin kuulu, tammikuun toisella viikolla. Kuukauden verran sai itseään keräillä, ajatuskin siitä, että miettisi mitä syö tai juo ei käynyt mielessäkään. Sen verran voin avata tilannetta, että kävin psykologilla saakka hakemassa ne keinot stressin hallintaan ja oman jaksamisen lisäämiseen. Ne saatuani oli ensin aika korjata henkinen olo sille tasolle missä sen kuuluu olla ja aloittaa alusta helmikuun puolessa välissä.


Tiedän, että moni toivoi menestystarinaa tai totaalista floppia. Valitettavasti kumpaakaan ei ole tällä hetkellä tarjoilla. Ensimmäinen puolitoista kuukautta meni kipuillessa isoja muutoksia muussa elämässä joiden perässä pää ei meinannut pysyä. Jokainen joka on joskus vedetty kahdessa kuukaudessa useamman organisaatiomuutoksen läpi ymmärtää epävarmuuden tunteen jonka siitä kantaa mukana kotiinsa. Ainut asia, josta koetin tuolloin pitää kiinni olivat aamupala ja välipala. Ensimmäinen unohtui, toisen sain suurimpana osia arkipäiviä syötyä.

Helmikuun puolessavälissä alkoi muualta tullut paine helpottamaan siinä määrin, että huomasin suuntaavaani itse kävelylle ja järkeistäväni syömistäni. Pitkän pohdinnan jälkeen myöhästytin aamupalan siihen, että syön sen töissä. Elovenan pussipuuroista tuli vastaus siihen, mistä saan nopeasti aamupalan ilman että se on syötävä kotona. Smoothien idea oli mahtava, mutta kun se aiheuttaa kakomisrefleksin syödä alle tunti heräämisestä, niin taivuin myöhästyttämään lounastani ja syömään samantien töissä kun sinne pääsen. En edelleenkään pidä aamupalasta eikä minulla vieläkään ole aamulla nälkä. Syön, koska suhtaudun siihen samalla tavalla kun johonkin palaveriin. Asia joka on tehtävä.


Välipaloiksi valikoitui niin ateriankorvikepatukka mukana kuin puurokin. Smoothie aika ajoin, mutta puuro on tuntunut olevan se minulle paras vaihtoehto. Kasvikset saan lounaalla ja päivällisellä. Pidänkö puurosta? En. Mutta se menee paremmin alas kuin moni muu ruoka. Ateriankorvike patukka ei varmasti ole paras vaihtoehto, mutta sen voi syödä myös autoa ajaessa ja kiireessä. Myönnän, että on tehtävä töitä ruokailujen kanssa vielä vaikka kuinka, jotta varaan syömiselle aikaa. Mutta en sentään enää unohda näitä.

Lounaissa olen pitänyt kiinni töiden tarjoamasta etuudesta. Tarkoitus oli alunperinkin syödä lounas työpaikkaruokalassa ja syömällä salaattia ja tarjolla olevaa proteiinia olen saanut varsin hyvät ateriat aikaan. Leivän jätän useinmiten pois, samoin mahdollisen lisäkkeen jos se ei ole kasvista. Pastat, riisit ja perunat unohtuvat. Koen saavani terveellisen monipuolisen lounaan. Mitä sitten jos ruuassa on kastike? En voi koko ikääni mennä vain punnituilla ruuilla. On opeteltava hallitsemaan syömisensä ja tämä on yksi tapa.

Kotona taas ruoka on ollut vaihdellen terveellistä ja vähemmän terveellistä. Herkut ovat jääneet paljon vähemmälle joka oli alunperinkin tarkoitus. Kotona on syöty aina illalla kunnon ruoka, se ei välttämättä ole kovin mielikuvituksellinen ja monesti ne tehdään valmiiksi kerran viikossa ja lämmitetään sitten mikrossa arkena, mutta ainakin se on itse tehty ja tiedän mitä syön.


Liikunnassa kolme kertaa viikossa vähintään kävelylle on ollut oma ohjenuorani. Se on aika vähän, tiedän, mutta ainakin se on alku ja siitä on tullut säännöllinen rytmi. En vieläkään ole mikään liikunnan ystävä, mutta menen silti. Huolimatta siitä huvittaako mennä vai ei.Enemmänkin voisin aivan varmasti liikkua, mutta tällä hetkellä tästä on tullut rutiinin omaista, joka itsessään on saavutus sekin. Ruuan kanssa on tehty suuremmat muutokset, liikunta tulkoon perässä. Kun sille on enemmän aikaa ja jaksamista. Huomaan etenkin näin maaliskuun lopussa tuijottavani enemmän ruokaa kuin liikuntaa. Syyt ovat töissä, ensimmäinen vuosineljännes on lopussa. Mutta onhan se kolmekin kertaa viikossa parempi kun ei mitään.

Suurin muuttunut asia on kuitenkin oma ajatusmaailma. Hiiteen tavoitteet sanon minä. Jos olen terve, niin koolla ei ole merkitystä. Tärkeämpää on se, että voin hyvin ja jaksan. Minulla on enemmän energiaa ja olen pirteämpi. työt eivät ime kaikkia mehuja vaan jaksa tehdä töiden jälkeen asioita. Unen laatu on myös parantunut, nukun sikeämmin kuin aikaisemmin. Ei minulla koskaan ole univaikeuksia ollut, mutta nykyisin nukahdan entistäkin nopeammin ja herään pirteämpänä. En pirteänä, siihen illanvirkkuna tuskin koskaan pystyn.


Kyllä, olen laihtunut siitä helmikuusta. Puolessatoista kuukaudessa, kuudessa viikossa, kiloja on lähtenyt yhdeksän. Tahti on sopivan hidas. Tässä on kuitenkin vietetty tyttöjen iltaa, oltu töiden kickofficssa ja muutenkin koetettu elää sitä ihan normaalia elämää. Enkä minä koe jääneeni kyllä yhtään mistään paitsi. Paino varmasti voisi pudota nopeammin, mutta tällä tahdilla jaksan uskoa, että motivaatio pysyy yllä ja pääkoppakin pysyy kaikessa mukana.

Selvennetään vielä, että en vähättele yhdeksän kilon katoamista, enkä kyllä ajatusmasilmankaan muutosta. Olen tehnyt paljon töitä ennen kaikkea oman pääni kanssa saadakseni hyvän olon itselleni. Olen kyllä myös ylpeä tämän ensimmäisen neljänneksen saavutuksesta. Kun projekti nytkähti liikkeelle niin paluuta ei enää ole.

Tällainen siis täällä tämä vuosineljännes katsaus. Ajatuksia?
Upeaa Sunnuntaita!



Seuraa blogiani // Follow my blog on:

42 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin terveelliseltä tuo ajatusmaailmasi, ja yhdeksän kiloa, liikuntarutiini ja syömisten järkeistäminen on aivan huikeita saavutuksia, älä yhtään aliarvioi niitä! Tsemppiä jatkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi en minä aliarvioi, terveellisyys on tavoite . Asetin itselleni vain koko rajat tammikuussa, pitää muistuttaa itseään että tärkeämpää on olla terve :) Kiitos Ninnu <3

      Poista
  2. 9 kiloa on mahtava suoritus.
    Oma alkuvuosi on mennyt jatkuvan sairastelun vuoksi aivan päin prinkkalaa. Nyt on niin turvonnut olo, että pakko alkaa tehdä oikeasti jotain. Kun liikunta on ollut poissa, niin on tullut sellainen hällä väliä -asenne itselle, että syömisetkin on sieltä tännepäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kipeily hankaloittaa kyllä mitä tahansa kuuria ja on kurjaa aloittaa joku ja sitten todeta ettei pysty koska on kipeä. Minä aloitin syömisellä, liikunta tulee perässä kun kiloja katoaa :)

      Poista
  3. 9 kiloa kuudessa viikossa on ihan mieletön tahti, kun 1kg/viikkokin on. Wau! Hienoa Satu ja kiva kun kerroit miten projekti etenee. Blogissani olisi sinulle haaste, kun reissultasi ehdit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Ensimmäisellä viikolla lähti nestettä aika tavalla ;) Vaan etenee tämä hitaasti ja terveesti. Ennen kaikkea jälkimmäinen :)

      Poista
  4. Satu, tuohan kuulostaa mahtavalta ja ennen kaikkea se, että teetpä niin tai näin, mutta sinulla itselläsi on hyvä olla. Kolme kertaa viikossa liikuntaa on tosi hyvä juttu. Älä yhtään aliarvioi sitä. Mitä jos et liikkuisi ollenkaan? Kovasti tsemppiä tästä eteenpäinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta. Siinä on kolme enemmän kuin jos en liikkuisi yhtään. Kiitos Tiina!

      Poista
  5. Aivan mahtavaa, tuo on mieletön suoritus <3

    VastaaPoista
  6. Tuohan on aivan huippusuoritus, minulta lähtenyt kuusi tammikuun alusta, kun sain diagnoosini ja olen siihen ihan tyytyväinen, koska projekti on ihan kesken, kuten Sinullakin. Tsemppiä ja toivottavasti elämä tasaantuu. Olen huono vedenjuoja ja sitä pitää skarpata. Aina ei jaksa liikkua, työt väsyttää osaltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vedenjuonti on kyllä hankalaa ja siihen pitää minun ainakin keskittyä että saan juotua riittävästi. Vaan hyvin on sinullakin lähtenyt. Upeaa!

      Poista
  7. Ihanasti kirjoitettu! Itseä arvostavasti ja järkevästi. Minulla on täysin samat tavoitteet kuin sinulla. Että oppisin syömään jokaisella aterialla terveellisesti ja järkevästi. Ja liikuntaa minun pitäisi lisätä. PitäISI. En pidä tuosta konditionaalista... Mutta (eikä pitäisi olla muttiakaan) en vain kerta kaikkiaan saa revittyä itselleni aikaa juuri tällä hetkellä. Muutama viikko olisi vielä rutistusta, mutta sitten pitäisi arjen rytmin tasoittua ja toivottavasti saan taas rutiinin liikkumiseenkin.

    Kiitos tästä postauksesta! Olet inspiroiva esimerkkini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se minulla ainakin vaatii keskittymistä paljon syödä oikein joka aterialla. Ei se aina onnistu, mutta aterioita on monta päivässä joilla harjoitella. Rutiinin tekeminen on yllättävän hankalaa, vieläkin pelkään sen vain katoavan jossain vaiheessa.

      Kiitos Tarja :)

      Poista
  8. Moikka Satu <3 Kuulostaa aika hurjilta saavutuksilta!! Ja kun vauhtiin pääsee, niin ymmärrettävästi projekti alkaa sujua aina vaan "helpommin". Onnea muutoksen tiellä ja hyvää matkaa sille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka BW! Näin se on, että vauhtiin pääsyn jälkeen on entistä helpompi vaan edetä. Kiitoksia. Kyllä täällä pusketaan eteenpäin :)

      Poista
  9. Upeaa Satu, 9 kiloa on todella paljon! :) Ja miten mahtava kuulla, että oot huomannut energian ja pirteyden lisääntyneen! Oot toiminut täysin oikein siinä, että etsit itsellesi sopivat käytännöt ja ruokailut. Mä uskon vahvasti siihen, ettei ole mitään yhtä oikeaa tapaa laihduttaa ja liikkua, vaan tärkeintä on se, että löytää sen oman toimivan tyylin. Muutokset kantaa pitkälle, kun ne tuntuu "omille" ja niitä on helppo noudattaa. Tärkeetä on myös huomioida oma hyvinvointi, se tulee kaiken edelle! <3 Ja niin kuin tyttöjenillassa puhuttiin, on erittäin tärkeää olla itselleen armollinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö kuinka monta kertaa oon kuullut mielessäni noin sun sanat kun on ollut kick offia ja muuta. Todennut että on turha soimata itseään kun kerran voi todeta että nauttii olostaan ja on parempi olla, niin saa herkutellakin joskus. Kiitos valtavasti kannustuksesta! Oot auttanut enemmän kun tiedät <3

      Poista
    2. Stella alkaa tulla kohta tunnetuksi tuosta legendaarisesta "ole itsellesi armollinen"-värssystä, joka on täyttä rautaa, ja niin totta. :) Hatunnoston arvoinen suoritus tuo 9 kg, Satu, minä taputan täällä sulle! :D <3 Siitä vaan urku auki ja kesää kohti, ja kah, kohta on puoli vuotta hommaa takana, pääkoppa reilassa ja lisää painoa pudonnut kuin varkain. HYVÄHYVÄHYVÄ! :)

      Poista
    3. Kiitos Taru! <3 Se on kuule pitkälle sun esimerkkiä noudattaen ne kilot lähteneet, joten iso kiitos esimerkistä, että se on mahdollista kun vaan tahtoo. Tahto kun löytyi niin uskalsi uskoa, että se on mahdollista :)

      Poista
    4. Vähän hiljaiseksi veti, ihana kuulla, että joku on saanut musta potkua perseelleen! ;) <3

      Poista
  10. Upea suoritus, 9 kg kuudessa viikossa on aikamoinen saavutus. Hienosti olet löytänyt itsellesi sopivan liikuntatahdin sekä saanut ruokailutottumukset paremmalle tasolle. Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Belladonna. Liikunta taisi olla vaikeampi pala, mutta hiljalleen sekin sieltä tulee vielä. Kiitos <3

      Poista
  11. Kuulostaa hyvältä tuo uusi "sinä". Hyvä olo ja virkeys ovat tärkeitä ja aika huima tuo laihtumisen tahti kyllä. Melkoisen stressaava talvi sinulla on takana, ei käy yhtään kateeksi. Ja kun tuohon ympätään vielä omat elämäntapamuutokset niin siinä on tapahtumaa kerrakseen. Hiljaa hyvä tulee, muutokset kestävät vain jos ne on omilla ehdoilla toteutettu, sen olen huomannut. Itselleen pitää sallia myös nautintoja ja muistaa olla armollinen.
    Minä jätin työpaikkaruuan kokonaan väliin ja syön nykyään kotiruokaa eväänä, se toi osan taannoisesta laihtumisesta, tosin perunaa en voi jättää ruokavaliosta pois (enkä kyllä edes halua, koska peruna on hyvää), sillä seurauksena on välittömät rytmihäiriöt kaliumin puutteen vuoksi. Muistathan korvata perunan sinäkin jollain kalium pitoisella. Tsemppiä ja ihanaa sunnuntaita sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se niin taitaa olla että elämän tapojen muutokseen on vaikea keskittyä jos ei ole kaikki muu kunnossa. Päähän ei kovin montaa projektia kerralla mahdu kuitenkaan. Omilla ehdoilla ja sellaisilla jotka tuntuvat itsestä hyviltä mennään.

      Eivät ne kokonaan ne hiilarit ole jääneet. Mutta lounailla etenkin pudotan pois. Päivällisellä jonkin verran jos siltä tuntuu. Aika päivä kerrallaan näiden kanssa on menty.

      Poista
  12. 9 kg tiputusta kuudessa viikossa ei ole mikään hidas tahti. Yritätkö tällä kommentilla saada itsellesi kehupisteitä ja hehkutusta vai mitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai kenties vaan ihan olla rehellinen että kun koko projekti alkoi jo tammikuussa ilman että ensimmäisiin viikkoihin jaksoin tehdä muuta kuin koettaa selvitä pääni kanssa niin mitään suuria tuloksia sille aikajanalle ei ole näkyvissä? Tai mahdollisesti saada Anonyymit kuten sinä miettimään sanojaan tarkemmin...

      Poista
  13. Ignore tuo anonyymi ... Hieno saavutus todella ja kuulostaa niin hyvältä tuo tapasi toimia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneaulikki! Taitaa se itsensä kuunteleminen olla paras tapa toimia :)

      Poista
  14. Vautsi Satu, yhdeksän kiloa on ihan loistava saavutus!

    VastaaPoista
  15. Onneksi olkoon - mahtava saavutus! Vaikuttaa myös siltä, että osaat kuunnella itseäsi ja suhtaudut projektiin järkevästi. Minäkään en ole aamupalaihmisiä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamupala on vaikea edelleen, mutta tulee se silti syotya, vaikka ei maistuisikaan :) Itsensa ja kehonsa kuunteleminen varmasti se vaikein pala on ollut. Kiitos

      Poista
  16. Hei! Hieno tulos tuo pudotuksesi on! Olet aika sissi kun huomioi tuon mitä kerroit alkuvuoden stressistä. Onhan usein sanottu että painon pudotus ei edes onnistu mikäli stressiä on liikaa, joten olet selättänyt sen samalla.
    Tsemppiä projektiin ja aurinkoista kevättä Sinulle ja Kotinörtille!
    t.Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Johanna. Kylla se vaan niin on, etta stressi imee kaikki mehut vaikka kuinka oliis tarkoitus jotain tehda tai jaksaa. Ei se ainakaan minulla onnistunut kun keskityin ennen kaikkea siihen omaan jaksamiseen.

      Kiitos Johanna! <3

      Poista
  17. Upeaa Satu // hieno suoritus tuo 9 kiloa !!!
    Hienosti kuuntelet itseäsi ja sehän usein unohtuu muutosta tehdessä :)

    Tsemmpiä jatkoon sinulle ihanuus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulanneli. Kylla se kuunteleminen helpottuu kun sen aloittaa ja koettaa vain jatkaa :)

      Poista
  18. Oikein hyvältä kuulostaa! Ennen kaikkea tämä rauhallinen ja pitkäjänteinen asenne, ei mikään parin viikon ihme-pikadieetti vaan uusi elämäntapa. Pääasia että olo tuntuu hyvältä, terveeltä ja energiseltä - kadonneet kilot ovat sitten kirsikka kakun päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parin viikon diettejä olen kokeillut niin monta kertaa että tiedän etteivät ne toimi vaikka mitä tekisi. Hyvä olo on kyllä paras saavutus <3

      Poista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!