24.5.2015

Just to say I'm sorry


Älä koskaan pyydä anteeksi sitä, mitä tunnet. Se on kuin pyytäisit aitouttasi anteeksi.

Haluan olla rehellinen omista tuntemuksistani blogissani. Vaikka kirjoitankin kovin suppealta alalta, niin siellä on lukijoita, jotka ovat olleet mukana jo ihan alusta saakka. Olen saanut blogin kautta useamman mielettömän hyvän ystävän ja muutenkin tästä kirjoittamisesta on vuosien saatossa tullut rakas harrastus joka antaa niin paljon enemmän kuin se ottaa. Sen takia ja juuri siksi, haluan näin tämän sunnuntain kunniaksi pyytää anteeksi teiltä lukijoiltani, että olen laiminlyönyt viime aikoina blogiani ja koko blogimaailmaa. Tekstien taso on laskenut, koska ne on kirjoitettu kiireessä ja väsyneenä, sama koskee valokuvia, joiden taso säilynyt hyvänä pääosin vain jatkuvan valon takia.

Elämässäni blogin ulkopuolella on tapahtunut paljon muutoksia, joita on aika vaikea tänne avata, kuuluvat sen aihepiirin puoleen, josta en ole tänne pahemmin kirjoittanut. Tällä viikolla kerroin jo aikaisemmin, että minut pitävät vauhdissa haasteet. Suuremmat ja pienemmät. Alkuvuodesta saakka niitä on tippunut syliini aikamoinen kasa ja empimättä olen jokaiseen niistä tarttunut, varsinkin palkkatöiden puolella. Opettavaa ja antoisaa, mutta sanonta kuuluu rapatessa roiskuu ja niin nytkin. Kukaan ei ole virheetön ja tehdessäni virheitä huomaan stressitasoni nousevan. Perfektionismi ei suinkaan ole pelkästään hyvä asia vaan monesti se aiheuttaa juuri stressiä. Pohjimmiltani nautin haasteistani ja haluan oppia virheistäni, niin nytkin, mutta se on tarkoittanut myös väsymistä kun aivot käyvät ylikierroksilla. Tämä aiheuttaa myös sitä, että en muista asioita niin hyvin kuin tahtoisin. Luonnollistahan se on, kun annetaan saavillinen mutta mahtuisi vaan ämpärillinen, että osa menee ohi. Jota seuraa muuten se stressi kun tekee virheen... ja korjaa sen... ja... no, tiedätte kyllä.


On siis opittava hallitsemaan stressiä vielä paremmin. Oireet tunnistan nykyisin jo todella nopeasti, mutta hallinnassa on vielä puutteita. Tyypillistä minua kun on stressitilanteessa syödä mitä sattuu samalla kun yöunen tarve pitenee. Myös muutama muu oire on tullut koettua ja kuten arvata voitte, nämä eivät mitenkään kannusta siihen, että pitäisin itsestäni huolta samalla kun koetan selvitä eteenpäin eikä sekään ole hyvä asia. Niinpä olen koettanut samalla kun pitää jatkuvan oppimisen yllä, niin huolehtia myös itsestäni. Silloin blogille ei jää yhtä paljon aikaa vaikka tämä onkin yksi niistä asioista, jotka minut töistä tehokkaasti irrottavat. Kun joudun keskittymään siihen kaikkeen muuhun niin täysillä.

Joten mitä tehdä? Omalla kohdallani tekoni on tämä; vilpittömästi pahoitella kuosia johon olen blogin päästänyt ja todeta, että tästä virheestä on opittava. Lopulta tämä harrastus antaa niin paljon, että en tätä aio hylätä. Ruokavalio on saatu hiljalleen takaisin urilleen, kiitos keittiössä komennon ottaneen Kotinörtin joka ilmoitti, että osaa varsin hyvin pilkkoa rehut salaattia varten. Samoin kävelyille olen hiljalleen jaksanut uudelleen. Suunta on siis kaikin puolin oikea.

Silti halusin jakaa tämän kanssanne. Miksi? Koska en myöskään ole ehtinyt teidän ihaniin blogeihinne läheskään niin usein kun tahtoisin. Hyvä kun omalle jää aikaa. En ole ehtinyt tapahtumiin joihin olisin halunnut ehtiä joka sekin harmittaa. Ei stressaa vaan harmittaa.


Ennen kaikkea halusin kertoa teille missä mennään. Uutta opitaan ja tasapainoa haetaan. Väärin ei pidä käsittää, olen monelle sanonut, että vaikka painetta on niin opin joka päivä jotain uutta ja se on ihan mahtava fiilis. Antoisaa hommaa edessä vaikka kuinka ja kanssa.

Mutta kun aivoissa on vaan tilaa tietty määrä ja vuorokaudessakin x määrä tunteja, niin sentään osasin tehdä käännöksen ajoissa ja todeta, että nyt stressaa. Siinäkin blogi auttoi, tajusin nimittäin kolme päivää myöhässä, että blogin Compeed arvonta päättyi ja koska ei käynyt kiertäminen, että olen auttamattoman myöhässä niin halusin myös kertoa miksi. En arvosta omaa toimintaani, mutta opin sen, että ensi kerralla kirjoitan tämänkin asian kalenteriin, niin muistan. 

Voitajiksi tässä myöhäisessä arvossanna selviytyivät:


Rakonestopuikko on loistava, varpaille tarkoitettu rakkolaastari samoin. Aion tutustua myös vaivasenluun suojaukseen. Mukana siis arvonnassa. Seuraan sinua Bloglovinin kautta ja tietysti oman blogin sivupalkista:)


Anonyymi
Rakkolaastareja sekä mediumina että pieninä, ne olis mun juttu. Ihania hameita sulla, etenkin tuo Frech Connectionin luomus :)
Yhdellää mukana.


Anonyymi
Jalkavoide kantapään halkeamille, rakkolaastari ja rakonestopuikko.
mariah-79@suomi24.fi


Laittaisitteko minulle yhteystietonne (nimen ja kotiosoitteen) sekä varmuudeksi uudelleen tuotteet, jotka haluatte osoitteeseen: xlelamaa@gmail.com.

Pahoittelut siis tämän postauksen myötä siitä, että olen unohtanut asioita, jotka itselleni lukijana olisivat tärkeitä. Virheestä on opittu jälleen kerran. Samoin se on opittu, että aina ei tarvitse olla täydellinen ja joka paikkaan ei pidä venyä. Tänään otan asiakseni kierrellä blogistaniassa oikein urakalla ja käydä kurkkimassa mitä kaikkea teille kaikille oikein kuuluu.

Upeaa sunnuntaita!


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

42 kommenttia:

  1. <3 Kiitos avoimesta tekstistäsi! Blogihan voi odottaa hetken tai postaat vähän harvemmin, niin aikaa jää paremmin. Aurinkoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelma taitaa olla se, että en osaa edes kuvitella tauon pitämistä täältä, tämä antaa kuitenkin niin paljon voimia ja juuri ne voimia antavat ja aivoja tuulettavat harrastukset ovat ne jotka pitävät jaksamisen kasassa :)

      Aurinkoista sunnuntaita!

      Poista
  2. Hellitä ihmeessä blogitahtia, ei kait sitä ole pakko joka päivä kirjoittaa :). Mindfulnesia suosittelen vahvasti. Kävin Ceeston kurssin reilu vuosi sitten ja heidän nettisivuillaan on kaksi ilmaista harjoitusta, joita voi kuunnella. Itelläni stressitaso nousee ensi viikolla, joten tänään yritän vain levätä. Kun vielä jaksais ensi viikon, niin sitten pääsee lomalla. Kolme koetta ja 80 paperia vielä edessä, 35 jo korjattu. Ota rennosti, jookos :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa on kyllä työsarkaa tuossa korjaamismäärässä, mutta niin lienee opettajilla aina keväällä sama rupeama edessä. Rennosti kyllä ja asioiden parissa jotka antavat voimia :)

      Poista
  3. Voi Satu, jaksamista arkeesi - blogimaailma kyllä odottaa ja hyväksyy vaikkei blogi joka päivä päivittyisikään! Ei ole mitään järkeä vetää itseään ihan piippuun, muuten rakkaasta harrastuksesta voi pahimmassa tapauksessa tulla kamalaa pakkopullaa. :/

    Ihanan rentoa sunnuntaita ja tsemppiä uusiin haasteisiin! ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi <3 Ei tämä pakkopullaa ole, onneksi. Mutta niin se on, että harrastuksn pitää olla kivaa ja tämä onneksi sitä on.

      Aurinkoista sunnuntaita!

      Poista
  4. Tiedän tuon tunteen kun joka paikkaan pitäisi revetä, aika eikä energia riitä. Itse pohdin reissun jälkeen, että mitä teen blogini kanssa. Rakastan kirjoittamista ja toisten blogien lukemista mutta saan siitäkin joskus stressiä jos arjessa on kiirettä eikä blogille oikein sillä viikolla löytyisi aikaa. Nyt reissussa en blogissa montakaan kertaa käynyt ja se oli ihanan vapauttavaa. Päätin että koitan kirjoittaa stressaamatta, ensin arki, sitten harrastus. Katsotaan miten käy.
    Tsemppiä sinne, koita välillä levätäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissuissa sitä pitääkin keskittyä reissuun. Itse kirjoitan blogia reissussa myös itselleni matkapäiväkirjana. Palaan aika ajoin niihin reissuihin täältä blogin kautta. Tsemppiä stressittömän arjen kanssa!

      Poista
  5. Upea kirjoitus jälleen Satu <3

    Hellitä tahtia rauhassa niin, että rakkaasta harrastukesta ei tulisi taakkaa. Ymmärrän nuo sinun fiilikset täysin, koska itse painiskelin samojen asioiden kanssa. Tammikuussa minulla oli niin isot asiat yksityiselämässä, että blogikin meinasi muuttua möröksi!! Silloin vain pitää viheltää peli vähäksi aikaa poikki ja hidastaa tahtia. Meillä molemmilla on aika tiivis tahti tämän blogin kanssa, että pakostakin jossain vaiheessa tulee nittä hetkiä, että miettii onko tässä mitään järkeä ja jos jää tekemättä postaus niin tuntuu, että on pettänyt lukijansa :)

    tsemppiä Satu // Aurinkoista viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saan blogista paljon voimia, jonka takia en ole hevillä tästä hillittämässä. Niin kuvaaminen kuin kirjoittaminenkin tyhjentävät aivoja tehokkaasti arkena päivän haasteista. Vähän järkeistetyllä aikataululla tästä selvitään kyllä ;) Mutta samalta tuntuu kyllä tuokin, jos jää tekemättä niin pettääkö lukijansa, järki sanoo muuta kuin se tunne :)

      Kiitos Tuulanneli ja aurinkoista sunnuntaita Vaasaan! <3

      Poista
  6. Hei ihanaa, olen voittanut, kiitos! Lähetän yhteystiedot.

    Blogiharrastus vie innostuneen niin mukanaan, ja muiden harrastusten tavoin siihen menee yllättävän paljon aikaa. Miksei voisi olla väliilä viikonkin postausvälejä, kyllä ihmiset muistavat ja tulevat taas lukemaan, kun aikaa on enemmän. Minusta anteeksipyytely on turhaa, mutta selitykset ovat aina paikallaan. Ja on kiva kuulla vähän enemmän muustakin elämästä:)

    Työ on hoidettava hyvin, ja omasta voinnista täytyy opetella itse pitämään huolta, kukaan muukaan sitä ei tee. Jokaisen on vielä löydettävä ne omat konstinsa, jotka sopivat juuri itselle stressinpurkuun. Nukkuminen, kevyt syöminen, luonnossa liikkuminen ja hengittäminen on jo paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea voittajalle! <3

      Kyllä ne keinot ovat löytymässä taas hiljalleen, se on semmoinen kertarysäys tuo stressi ollut tällä viikolla, että hetken oli lamaantunut olo ennen kuin taas totesi, että nyt hiljalleen ja asia kerrallaan. Onneksi on myös ihania työkavereita joiden kanssa asiaa pallotella, jotka todella tietävät missä mennään ja osaavat tukea myös oikealla tavalla :)

      Poista
  7. Tsemppiä ja jaksamista! <3 Aivan oikein olet priorisoinut, blogihan on kuitenkin vain harrastus. Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on, että jostain karsii ja oma jaksaminen ei ole se josta karsia. Kiitos tsempistä <3

      Poista
  8. Voi että miten ihana kirjoitus Satu <3! Ylläolevat neuvot on kaikki niin mahdottoman hyviä eli sinulla on myös ihan mahtavia lukijoita:)! Minäkin olen hellittänyt jo aikaa sitten ja kirjoitan siihen tahtiin kuin itselleni sopii. En edes yritä olla mikään ammattibloggaaja, jolle tiivis postaustahti on elinehto. Tähän(kin) harrastukseen kannattaa satsata juuri niin paljon (tai vähän), että intohimo säilyy. Muussa tapauksessa lopulta koko elämä kärsii.
    Leppoisaa sunnuntaita ja tsemppiä ensi viikkoon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos BW! <3 Se on tasapainoilua sen kanssa mikä tuntuu itselle hyvältä ja missä jaksaa parhaiten ja mistä saa eniten voimia. Kyllä se taas sieltä löytyy, kun vähän priorisoi. Takana tähän mennessä jo niin mahtava viikonloppu, että jaksaa taas porskuttaa :)

      Poista
  9. Ai sullako on jotain muutakin elämää kuin tämän blogin kirjoittaminen? Ei kyllä saisi olla. Häpeä! Jätä se työ ja se mies ja muu perhe ja ystävät ja terveydestä huolehtiminen - kyllä blogin kirjoittamisen ventovieraille ihmisille pitää olla tärkeintä elämässä!

    VastaaPoista
  10. Jahas, Blogger päätti hukata pidemmän vuodatukseni...
    Lyhykäisyydessään uudestaan: Tunne on niin tuttu, ei sitä tarvitse pyydellä anteeksi. Toki minulla on ollut ikävä, mutta olen olettanut että sinulla on muuta elämää etkä koko ajan ehdi tänne meitä viihdyttämään :)
    Kiltisti odottelemme seuraavaa postausta, kyllä se sieltä tulee kun ehdit!
    Lataa akkuja, nauti Kotinörtistä ja voimia arkeen.
    Täällä odottelen kun ehdit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on jotenkin ihana kuulla, että on ollut ikävä kirjoituksiani. Bloggaus ja vuorovaikutus lukijoiden kanssa antaa ihan valtavasti voimia, siksikin haluan tähän antaa itseäni koska se antaa myös valtavan paljon :)

      Poista
  11. Satu Ihanainen! Muistathan olla armollinen itsellesi. Täällä myös eräs, joka bloggailee siihen tahtiin, kun hyvältä tuntuu, välillä enemmän, välillä vähemmän. Kovasti paljon minultakin tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan minä, ainakin aika ajoin. Jotenkin se on helpompaa ruokavalion ja liikunnan kohdalla kun perfektionismi taas punkee tässä lävitse :)

      Poista
  12. Satu sut ihana kun olen löytänyt, en minnekään täältä katoa, ikinä. <3 Olet vielä aivan yhtä mahtava tyyppi niin luonnossa kuin blogissa, joten täällä ollaan.

    En ole kyllä lainkaan huomannut tason laskevan, olet aina tasokas. <3 Elämä vie välillä, se oikea elämä ja silloin blogia tehdään vasemmalla kädellä. Blogista ei kannata ottaa stressiä vaikka muusta elämästä välillä on pakko.

    Vaikka kyllähän minäkin omasta välillä stressaan. Jos en ehdi vastata kommentteihin nopeasti tai vierailla muiden blogeissa.

    Tiedän niin tuon tunteen, kun on stressiä suuhun tulee laitettua kaikenlaista, jotta saa nopeasti energiatason nostettua ja lenkitkin jää kun illalla ei jaksa. Hienoa että taas on tullut uutta otetta, sillä kyllä vaan se lenkkeily pitää pään niin hyvässä kuosissa.

    Kovasti halauksia täältä ihana yhveli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tiia, todella kauniisti sanottu. Vaan niinhän se on, että elämä vie joskus mukanaan ja nyt se on niin tehnyt. Vaan kyllä se tästä menee vauhdilla taas etenepäin blogikin kun saa aikaan kunnolla.

      Kiitos Tiia <3

      Poista
  13. Tasonlasku...? Enpä ole huomannut. ; ) Äläpä nyt ainakaan blogista ota mitään stressiä, kyllä me lukijat mukana pysytään! : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ehkä itsestä tuntuu siltä, kun ei ehdi kirjoittamaan kunnolla :)
      Kiitos Marjukka.

      Poista
  14. Voi sinua <3 Muista olla armollinen itsellesi. Minä en ainakaan ole tasonlaskua huomannut.
    Pidä huolta itsestäsi, äläkä nyt ainakaan lisää stressiä blogilla päällesi kasaa!! (ymmärrän kyllä sun stressimurheen - samaa täälläkin podetaan...ja sit vaan priorisoidaan jo priorisoituja)
    Aurinkoisia ja iloisia päiviä Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se menee, priorisointi menee uusiksi ja laitetaan vaina vaan tärkeemmät ylemmäs ja tehdään muut miten kuten.

      Aurinkoista viikkoa Annu ja kiitoksia sanoistasi <3

      Poista
  15. Voi Satu - minä en ole huomannut mitään tason laskua. Mutta jos itsestäsi tuolta tuntuu, niin luulenpa, että korjausliikkeesi on riittävä.
    Ja tuon stressin ymmärrän tällä hetkellä paremmin kuin hyvin - minun selviämiskeinoni on sitten ollut se postauksen tekemättä jättäminen, mutta kun en muutenkaan joka päivä postaa, niin tuskin sitä kovin moni on edes kaipaillut;)
    Tsemppiä kovasti - ja tärkeintä on pitää se oma pää kuosissa - ja olla armollinen itselleen - kaikkeen ei vain repeä ja aika ei riitä!
    Ja arvonnan suhteen - parempi myöhään kuin viikko liian aikaisessa - niinkuin eräs höperö Lady kerran tekaisi;)
    Aurinkoista helluntaita sekä sinulle että Kotinörtillesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lady! <3 Kyllä se pääkoppa kuosissa pysyy vielä, ainakin joten kuten jaksaisin uskoa, että niin tapahtuu.

      Arvonnoissa kyllä pitäisi laittaa päivämäärät kalenteriin, en minä ainakaan muista muuten :D

      Aurinkoista viikkoa Ladylle!

      Poista
  16. Satu, anna blogin olla sellaisina hetkinä olla kun muualla tarvitaan energiaa. Ihan totta, äläkä varsinkaan ota siitä huonoa omaatuntoa, ettei muiden blogeihin ehdi! Käytä se aika siihen kävelylenkkiin vaikka tuplana, jos energia ei tänne riitä. Tiedän että tämä on rakas harrastus, mutta sitä ei tarvitse pyytää anteeksi ettei sille ole aikaa. Tämä on kuitenkin sinun blogisi ja elämäsi sinun elämäsi. Pidä itsestäsi huolta, kaikki aivan hyvin täällä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eveliina. Joskus se blogi antaa enemmän kuin se kävely, tänne ei ole tarve pakottaa, lenkille taitaa olla ;)

      Vaan kiitos, pitäisi muistaa armollisuus kun sitä muille aina tuppaa sanomaan.

      Poista
  17. Voi sua hassua. Vaikka blogi onkin tärkeä osa elämää, niin kyllä siellä prioriteettilistan kärjessä on ihan ansaitusti monia ihan oikeasti paljon tärkeämpiä tosielämän juttuja.

    Tiedän niin ton tunteen, kun itseltään vaatii ja hyväksyy vain parasta. Hyvä ja huono asia yhtä aikaa.

    Ota nyt vaan rennosti Satu. Ei täältä kukaan mihinkään katoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on tehty, kuten Annu sanoi, priorisoitu jo niitä valmiiksi priorisoituja.

      Totta se, että perfektionismi on raskasta, vaikka se ei näkyisi kenellekään että tekee sinne päin, niin itse sen tietää kyllä :)

      Poista
  18. Hei ihana, kiva postaus. <3 Jaksamisen mukaan blogi, oma arki kaiken edelle.

    VastaaPoista
  19. Satunen, ei näitä tartte tänne blogiin selitellä, elämä on, ja sit vasta nää hömpät! ;) Muiscu ja halitsu, kyl se siitä taas. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru! Ei tarvitse, mutta joskus haluaa ;)

      Poista
  20. Älähän nyt ota stressiä ainakaan tästä blogista!! Näin jälkikäteen katsottuna olen itse tosi tyytyväinen siihen ratkaisuun, että blogini lopetin. Nyt minulle jää aikaa niille oikeasti itselle tärkeille asioille. Niin kivaa kuin tämä olikin, se vei paljon päivittäistä aikaa muulta itsestään huolehtimiselta ja perheeltä. On kiva käydä lueskelemassa blogeja silloin kun itsellä on aikaa, eikä ottaa siitä stressiä. Enkä nyt tarkotia, että sinun pitäisi lopettaa bloggaus, mutta hei, tämä on harrastus ja ammattilaiset tällä saralla on erikseen. Bloggaat silloin kun siltä tuntuu ja ehdit!
    Asiat tärkeysjärjsetykseen, terveys ja oma hyvinvointi, perhe, työ (ei välttämättä tässä järjestyksessä) ja sitten vasta muut jutut.
    Tsemppiä työhaasteisiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta, aikaa tämä vie, mutta antaa kyllä aika tavalla. Ammattilaiset tosiaan erikseen, minä en siihen edes pyri :)

      Poista
  21. Tuntuu, että tutustuin sinuun tämän postauksen kautta taas vähän enemmän. Kiitos avoimesta tekstistä. Tunnistan itsessäni tuon stressaajan ja perfektionistin. Sitä suuremmalla syyllä lähetän voimahalin ja toivon jaksua uuden ja hektisyyden äärellä. Muista myös levätä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että tätä luetaan edelleen :) Perfektionismissa on kyllä ehdottomasti hyvät ja huonot puolensa, stressissä se ei ole paras mahdollinen asia. Onneksi nyt on jo helpottanut huomattavasti. Kiitos Misorella <3

      Poista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!