10.5.2015

Mother


Äiti ei ole henkilö johon nojataan vaan henkilö, joka tekee nojaamisesta tarpeetonta.
- Dorothy Canfield Fisher -

Olen ottanut tavakseni käydä Espoossa Ruukin rannassa kävelyllä sunnuntaisin. Enkä ole ainut Espoolainen jolla on sinne näppärän helppo matka kotoa ja jota meri vetää puoleensa. Samalla näkee konkreettisesti viikko viikolta kuinka luonto herää eloon ja suuntaa kohti kesää vihreän lisääntyessä koko ajan. Muutamalla viime kerralla olen sattunut sinne samaan aikaan erään äidin ja tyttären kanssa. Heitä katsellessani palaan aina omaa lapsuuteni. Äiti on lenkillä yhdessä tyttärensä kanssa, noin seitsemän vuotias tyttö pyöräilee reippaasti juoksevan äidin vieressä ja kaksikko tuo elävästi mieleen ajan kun olin itse tytön ikäinen. Me nimittäin teimme ihan samaa. Kannustin Äitiä pyörän selästä ja aivan varmasti puhuin kuin papupata koko lenkin ajan. 

Toinen arkinen, mutta yhtä tärkeä hetki muistoissani lapsuudestani ja Äidistäni ovat aamut kun minä kaikkea muuta kuin aamuihmisenä istuin hetken Äidin sylissä ennen aamupalan syömistä. Joka ikinen aamu, vuosien ajan. Sama syli jossa istuin kun ajoittain itkienkin koetin lukihäiriöni kanssa hahmottaa aapisen kirjaimia. Turvallinen syli, jonne sai aina mennä. Sama syli, jossa viimeisen kerran taisin istua sen saman pöydän äärellä lakkiaisaamunani. Arkinen ja kaunis muisto, samalla tieto, että sama syli on edelleen siinä, kulkemassa rinnallani.


Urheilun puolelta muistan edelleen kirkkaasti sen, miten Äiti istui katsomossa  kannustamassa. Oli se urheilulaji mikä milloinkin, niin Äiti piti kyllä huolen siitä, että oli paikalla katsomassa kaikkea muuta kuin kilpailuhenkisen tyttärensä suoriutumista. Myöhemmin urheilu jäi, mutta kaikki ne näytelmät, jotka Äiti vaan pääsi seuraamaan niin siellä hän oli katsomossa. Yhtä ylpeänä olin sitten viides kuusi vasemmalta vai näytelmän pääosassa. Urheillessa treeneihin vietiin ja haettiin aina kun oli sille tarve ja näytelmiä harjoiteltiin kotona ja luettiin uudelleen ja uudelleen vuorosanoja läpi jotta ne muistaisin. Näytelmissä vain koulun tilat rajoittivat, jos yleisöä pääsi ulkopuolelta, niin minä saatoin luottaa siihen, että siellä Äiti olisi.

Juuri Äiti oli se, joka kannusti ujon ja aran tyttärensä eteenpäin, oli se sitten asia mikä tahansa. Äiti on se, joka myöhemmin ymmärsi tyttärensä erikoisempiakin harrastuksia ja tuki niissä parhaansa mukaan. Nähden ehkä sen intohimon ja tunteenpalon joka näihin liittyi. Äiti, joka antaa valtavan arvostuksen kokemuksille, kulttuuri ja matkustaminen olivat ne ja ovat edelleen ne asiat, joita kannan varmasti ikäni mukanani. Ja lukeminen. Sen olen kyllä Äidiltäni perinyt, sillä lukea voi ja kannattaa aina. Aivan sama mitä lukee ja jos aikanaan vihjaisinkin, että voisin lukea ennemmin tämän tyyppistä kirjallisuutta kuin tätä jota hyllyssä on tarjolla, niin kummasti alkoi ilmaantumaan toivomiani kirjoja. Ei ole kerta eikä ensimmäinen kun istuimme keittiön pöydän ääressä Äidin kanssa selaamassa kirjakerhon lehteä, miettien mitä kaikkea tilattaisiin.


Vaan kannustaminen ja tukeminen ei ole loppunut lapsuuteen tai nuoruuteen. Äidin ansiosta seison nyt omilla jaloillani ja siivet kantavat. Ovat kantaneet paljon pidemmälle kuin olisin koskaan ajatellut. Olen osannut ja olen uskaltanut. Silti edelleen tiedän, oli se asia sitten miten suuri tahansa, niin Äidillä pääasiallisesti on kyllä vastaus olemassa ja jos ei ole, niin se selvitetään yhdessä. Lähtien kehityskeskusteluihin valmistautumisesta jonka lopputulos on prepauksen ansioista toivottu, päätyen siihen koska kukkamulta pitäisi vaihtaa ja onko sillä nyt oikeasti edes merkitystä koska ne kukat punkee uusiin ruukkuihin.

Viimeksi eilen totesin Kotinörtille, että jos minulta kysytään sitä idolia ja esikuvaa, niin kyllä se vaan on oma Äiti. Minulle esimerkki siitä, miten päästä eteenpäin ja miten paljon se vaatii töitä on omassa Äidissä. Vain töitä tekemällä voi voittaa ja voittaa nimen omaan itsensä.

Kiitos elämäni tärkeimmälle naiselle, että autoit kasvattamaan ne siivet, jotka tänä päivänä kantavat pitkälle ja vahvoina!

Hyvää äitienpäivää Äiti!


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

8 kommenttia:

  1. Voi miten kauniisti kirjoitit äidistäsi <3
    Meillä on tänään vietetty hieman erilaista äitienpäivää, kun nuoriso on Japanissa - mutta niin sen pitääkin mennä, että he toteuttava omia unielmiaan;)

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Äidistä on niin helppo kirjoittaa kauniisti <3

      Poista
  3. Ihan tuli kylmät väreet ja liikutuksen tunne tätä lukiessa, niin kauniisti kirjoitettu. Äidit ovat kyllä parhainta maailmassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidit ovat kyllä parasta mitä on olemassa <3

      Poista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!