Quality or Quantity?

Laatu ei ole teko, se on tapa.
- Aristoteles - 

Blogin pitämisessä on paljon plussapuolia, joista olen useamman kerran kertonut. Yksi niistä plussapuolista, ei se tärkein, mutta yksi niistä, on ehdottomasti se, että tätä kautta on päässyt arvioimaan kulutustottumuksiaan ihan uudella tavalla. Blogin alusta saakka olen melko uskollisesti kirjannut ylös tänne kaikki aihepiiriin liittyvät ostokseni, pääosin puhun nyt siis vaatteista, kengistä, laukuista ja asusteista. Sanomattakin on selvää, että sen erään merkin laukut ovat likempänä jo keräilyharrastusta kun mitään muuta, mutta jokaisella meillä on paheemme tuppaan minä sanomaan.

Muistan varsin hyvin ajan, kun ostin lähinnä ostamisen vuoksi eikä siinä puhuttu millään tasolla laadukkaista vaatteista. Määrällisesti niitä kyllä oli todella paljon. Nämä kaudet vaikuttivat kulkevan sykleissä, ensimmäinen työpaikka (=omat rahat) aiheuttivat tämän efektin ja sama tapahtui ensimmäisen ns. päivätyön kohdalla, kun opiskelut olivat ohitse. Eli omalla kohdallani aina siinä vaiheessa, kun rahaa onkin jäänyt enemmän käteen kun mitä sitä on aikaisemmin ollut. Puhun tässä siis nyt käyttörahasta, siitä joka jää sen jälkeen kun siirrän säästöön ja maksan laskut ja siirrän ruokaa sekä vastaavia menoja varten rahat ruokakauppatilille. Puhun niistä ns. omista rahoistani.

Edelleen koen erinäisiä shoppailu-innostuksia, pääosin nämä tapahtuvat reissussa. Suomessa ollessani hyödynnän ennen kaikkea verkkokauppoja, kotisohvalla sunnuntaina aamupalan ohessa shoppaaminen on minulle sopiva ostosten tekemisen muoto. Reissussa sen sijaan tulee ostettua ja liiankin kanssa. Vaan toisaalta reissussakin minulla on kyllä budjetti. Käytän sen ehkä viimeistä senttiä myöden, mutta se on olemassa kyllä ja ylittänyt olen sen aikuisena kerran. Lontoossa häämatkalla ostosbudjettiin ei olisi mahtunut nahkatakki, mutta yhteisellä päätöksellä otimme loppurahat yhteiseltä tililtä. Olenko katunut? Sen ostoksen kohdalla en, viimeisenä päivänä ostettu takki on maksanut kahdessa vuodessa jo itsensä takaisin, tuote jossa todella ei ole laadusta tingitty.

Vaan missä vaiheessa tämä kelkka kääntyi siihen, että aloin kääntämään katseeni, jopa reissussa sinne laadun puolelle? Ei voi sanoa, ettenkö olisi aina arvostanut laatua, en vaan ole ehkä raaskinut siihen panostaa. Varmuus siitä, kestääkö tämä vai ei, on ollut ajoittain hakusessa, etenkin itselleni tuntemattoman merkin kautta. Minulla tämä kaikki alkoikin alennusmyynneistä. Kun sieltä uskalsin ostaa yhden hinnakkaamman neuleen jonka ostopäätöksessä -50% lapulla oli suuri vaikutus, niin hiljalleen aloin minäkin laadukkaampaa kaappiini hankkimaan. Se neule muuten, se on edelleen käytössä.

Vaan mikä sen laadun määrittelee? Minulle se ei ole merkki, paitsi nyt niiden yhden merkin laukkujen kanssa. Ensimmäisenä katson aina materiaalia. Täyttä luonnon kuitua ei ole tarve olla, joskus keinolla on paikkansa. Vaikka nyt tavallinen puuvillapusero, ripaus keinoa mukana niin se pitää muotonsa pitkässä juoksussa paljon paremmin. Ainakin oman kokemukseni mukaan. Sama homma on muutamissa työvaatteissa. En todella halua, että hame on heti rypyssä ja keinomateriaalit antavat siihen enemmän liikkumavaraa. Pyrin kuitenkin siihen, että niitä luonnonkuituja on mukana kaikissa materiaalivalinnoissani. Kuten nyt vaikka ylläolevan kuvan kokonaisuudessa, villaa ja vielä vähän lisää villaa. Kyllä se vaan puolustaa paikkansa tällaisella vilukissalla ihan aina.

Materiaalin jälkeen suuntaan katseeni saumoihin ja mahdolliseen sisävuoreen. Kumpikin niistä kertoo, onko tuote laadukas vai ei. Sauma ei saa lähteä venymään tai vanumaan ja varsinkin takkien sisävuoret tulee tihrustettua. Tiheä ommel saumassa ja laadukkaat materiaalit myös sisävuoressa kertovat, onko takki hintansa arvoinen vai ei. Sama pätee jakkujen kanssa, ei se vaate saa käsiin hajota.

Hinnallisesti olen valmis laatuun satsaamaan jos kyseessä on klassikko. Kyllä se niin vaan on, että se oman tyylinsä tunteminen on tärkeää sen kanssa, mihin uskaltaa rahansa sijoittaa ja mihin ei. Minulla on klassinen tyyli ja suurimmat panostukseni löytyvät laukkujen lisäksi huiveista ja takeista sekä jakuista. Hiljalleen olen alkanut myös etenkin työkelpoisiin mekkoihin sijoittamaan enemmän, käyttöökertoja kun tulee riittävä määrä, niin kertakirpaisu ei ole niin paha. Eikä pidä unohtaa kenkiä, etenkin talvikengissä kriteerit ovat tiukat, lähtien siitä että en palele ja pysyn pystyssä. Luottovaate on aina luottovaate ja sellaisia minä ainakin pyrin hankkimaan. Älkääkä käsittäkö väärin, monet edullisetkin vaatteet ovat osoittaneet olevansa ihan totaalisia helmiä, kaapissa on muutamakin useamman vuoden vanha H&M:n pusero jotka edelleen ovat saman näköisiä kuin ostettaessa.

Mitkä ovat teidän laatuvaatimuksenne pukeutumisen ja asusteiden puolella? Mitkä ovat ne kohdat, joihin te sijoitatte eniten?

Hyvää sunnuntaita!

Quality is not an act, it's a way.
- Aristoteles - 

It seems, that the older I get the more I out my money on one quality item instead of quantity. It started out with bags, went to scarfs and then from shoes to clothing. Especially coats are ones, that I look closely. And winter shoes, living in Finland means winters are tough and you need to have good quality gear here. But on spring, summer and autumn as well. I prefer getting one thing, not many. Making slowly my wardrobe. I haven't always been like that, but perhaps age comes with some kind of wisdom on this part. Where do you put your money, quality or quantity? And to what are the most important quality things for you?

Great Sunday!

Seuraa blogiani // Follow my blog on:

 Facebook , Twitter , Instragram, Pinterest , Bloglovin