Suurin lahja, jonka voit antaa itsellesi, on hetki omaa aikaa.
Blogissa on ollut reippaan viikon hiljaista, neljä vuotta tätä blogia kirjoittaneena pidin ensimmäisen ilmoittamattoman tauon ja on sanottava, että sen aikana tuli ajateltua yhtä jos toistakin blogin tiimoilta. Onko tämä kirjoitustahti se, mitä haluan? Antaako harrastuksena kirjoittaminen enää samalla tavalla? Onhan se edelleen vain harrastus, vaikka viekin huomattavan paljon aikaa. Kevään ja kesän aikana on tapahtunut paljon erilaisia asioita, jotka ovat vieneet enemmän aikaa kuin olisin koskaan osannut odottaa. Valitettavasti samalla myös niin paljon enemmän energiaa kuin olisin osannut odottaa. Loma ei mennyt kaikilta osin valitettavasti niin latautuessa kuin olisin toivonut sen menevän, joten oli karsittava pois kaikki pakollinen. Yksi niistä oli blogimaailma, kokonaisuudessaan. Jokunen instan kuva, muutama twiitti ja kaiketi yksi FB päivitys tuli tehtyä.
Omalla tavallaan rentouttavaa, omalla tavallaan kaipasin takaisin blogiin. Mutta nyt vähän eri tavalla kuin aikaisemmin. Luettuani, mikä ikinä naistenlehti ikinä oli, juttua kiireen hallinnasta aloin miettimään. Jutussa sanottiin, että tulisi valita kolme asiaa, jotka ovat elämässä tärkeimpiä ja niillä tulisi täyttää ensin kalenteri, sitten vasta muilla asioilla. Töistä tulisi lähteä kun työaika on täynnä ja töiden ja vapaan välillä on oltava tasapaino. Vapaata ei saa täyttää sitäkään liikaa. Totuuden nimissä on sanottava, että sen paremmin työt kuin blogikaan ei siihen kärkikolmikkoon pääse.
Notta ollaanko sitä sitten Pohjois-Savon eteläosassa vai Etelä-Savon pohjoisosassa... Ei niistä savolaisista selevää saanunna.
Kerrankin tästä maailman kilteimmästä koirasta sai rotunsa mukaisen kuvaan eikä sellaista maailman suloisin rotikka - kuvaa
Ei:n sanominen on noussut tärkeäksi osaksi kevään ja kesän aikana, mutta samalla se hetkessä eläminen. En halua olla kamera kaulassa kun voin vain olla ja nauttia ystävien kanssa olemisesta. Mallina viikonlopun reissu Pohjois-Savon maisemiin. Kuvat on otettu suhteellisen lyhyen ajan sisällä kuvan kauniista paikasta. Jokunen enemmän päätyi FB:n puolelle kavereille jakoon eikä siinä mitään, kavereiden kasvokuvia ei blogin puolelle tule. Vesijetin kyydissä olo on muuten ihan mielettömän siistiä! Se ampaisee kyllä niin kovaa liikkeelle että oksat pois. Olisin saanut ajaa itsekin, mutta oli pelon voittamista jo mennä kyytiin, pelko kerrallaan ja sain saaren ympäri ajelutuksen vauhdilla joka sai silmät vetistämään ja samalla naurun kasvoille pitkäksi aikaa vielä laiturille kapuamisen jälkeen. Kokemuksia, kokemuksia ja vielä kerran kokemuksia, niitä tässä on tultu haettua kerran jos toisenkin.
Erilainen, pysähdyttävän upea kokemus olivat perjantaina taivaalla räiskyivät upeat revontulet. Eikä mieleenkään tullut kaivaa kameraa esille, pysäyttävä luonnon show tallentui muistiin. Ja sitä kautta, siinä laiturilla seistessä nousi myös tajuaminen, tämä on se, joka rentouttaa. Seistä kahden ystävän kanssa laiturilla, jossa satuimme olemaan kun luonnon uskomaton kauneus räiskyi, loppujen ystävien seistessä kukin siellä missä oli sattunut rannalla olemaan. Se oli se kolmas asia, perheen ja terveyden jälkeen, ystävät. Ei työt, ei blogi.
Hiljalleen kypsyi myös päätös siitä, että blogin kirjoittaminen jatkuu kyllä, mutta vain (?) neljä kertaa viikossa. Säännöllisesti toki edelleen, mutta harvemmin. Maanantai, keskiviikko, perjantai ja sunnuntai ovat tästä eteenpäin ne päivät, kun postausta kannattaa odottaa. Toki edelleen aamuisin kuten tähänkin saakka. Toivoisin ehtiväni panostamaan niin kuviin kuin tekstiinkin enemmän. Asukuvissa se toki vaatii Kotinörtin jaksamista myös, mutta ainakin näissä muissa kuvissa voi sitten ihan rauhassa kuvata, kuten näissäkin.
En siis ole hylkäämässä blogimaailmaa, vaikka tauko tekikin hyvää. Asiat vain menevät elämässä joskus eri suuntiin ja tätä kautta tutuiksi tulleet ihanat ihmiset tuskin ovat mihinkään kadonneet vaan ovat siellä edelleen. Ihanuudet jotka tietävät, että elämä ensin, blogi sitten.
Mutta koska poissa on oltu reissun ja tauon takia noin kuukausi niin mitä Sinulle kuuluu? Miten kesä meni? Miten syksy on alkanut?
Upeaa maanantaita ja ihanaa uutta viikkoa!
Aurinko laski laiturin oikealla puolella, vasemmalla puolella saakka riitti valoa
Seuraa blogiani // Follow my blog on:
Neljä viikossahan on tosi hyvin! Mut kiva että olet löytänyt elämäsi tärkeät asiat ja saanut mieleesi järjestystä :) <3
VastaaPoistaNiinhän se on, että moni muu asia on tärkeämpi kuin blogi, vaan ei sitä rakasta harrastustaan kokonaan halua kuitenkaan hylätä :)
PoistaNeljä viikossa on paljon! Teen blogia fiilispohjalta, joskus ideoita ja postattavaa tulee kuin liukuhihnalta, joskus on kuivempia kausia, mutta se ei haittaa. Kuvaaminenkin on inspiraatiohommaa, joskus huvittaa, joskus muut asiat ovat tärkeämpiä. Kun asioihin löytää itselleen sopivan tasapainon, on helppo hengittää.
VastaaPoistaNäin sitä ajattelin itsekin, että fiilipohjalta, mutta tykkään itse säännöllisyydestä. Tasapaino, kuten sanoit, on se tärkein asia, pitää olla aikaa myös itselle ja muulle tekemiselle.
PoistaMinustakin neljä viikossa on ahkeruutta :) toki käyn lukemassa vaikka joka päivä , mutta harvemminkin riittää . Ehtii paremmin kommentoimaankin , sillä jos on joka päivä uusi teksti , kommenttia ei "riitä" kaikkiin .
VastaaPoistaHyvää viikon alkua !
Tuo on ihan totta! Aina ei riitä kommenttia jokaiseen postaukseen, toisaalta ei meinaa riittää tekstiäkään. Hyvää viikon alkua!
PoistaEihän tämä mitään pakkopullaa saa olla. Itse kirjoitan useamman kerran viikossa, joskus mielenhäiriössä parikin kertaa päivässä, mutta useastikin vain kerran viikossa.
VastaaPoistaKauniita kuvia olet ottanut :)
Nautitaan syksyn ruskasta ilman kiirettä!
No ihan totta! Ehdottomasti ei pakkopullaa!
PoistaTuolla on muuten todella helppo kuvata, upeat maisemat kun on!
Hyvää viikkoa!
Munkin mielestä neljästi viikossa on hyvä tahti, jos postaa joka päivä niin ei kuitenkaan kaikkia ehdi lukenaan. Tsemppiä töihinpaluuseen Satu! :)
VastaaPoistaSekin on totta, joskus harmittaa kun jää postauksia lukematta kun niitä tulee tiheään tahtiin vaikka toki koetan aina lukea.
PoistaKiitos Katja, toisena päivänä tuntuu taas siltä, että oliko sitä lomalla ollenkaan ;)
Neljä postausta viikossa on tällaiselle fiilispohjaiselle päivittelijällekin jo paljon, että ahkera jaksat kyllä edelleen blogisi kanssa olla! Mutta hienoa, että myönsit itsellesi ettei blogi ole elämässä se tärkein asia ja pystyt nauttimaan niistä paljon tärkeimmistä asioista enemmän sen jäädessä vähän vähemmälle huomiolle. :) ♥
VastaaPoistaTäällä olisi vielä viikko kesälomaa jäljellä, joten rentoilu jatkuu. Tsemppiä syksyn alkuun!
ps. nyt soi sitten Scorpionsin Wind of Change päässä loopilla. Ei siinä, hyvä biisi. :D
Onhan se kyllä, vaan näemmä jäi sunnuntai postaamatta. Toisaalta joskus sattuu, että muu elämä menee edelle. Ei blogi koskaan ole tärkeimpiä asioita ollut vaikka upea tapa rentoutua kyllä omalla kohdallani :)
PoistaHienoa Satu. Varmasti hyvä ratkaisu. Olin viime viikon lomalla ja väsytin itseäni varmasti enemmän kuin töissä ollessani. Mietin samaa, että pitäisköhän hiljentää. Nyt kun tuntuu, että mä vaan kiihdytän tahtia. Tuo on varmasti hyvä päätös. Jaksuja.
VastaaPoistaKyllä se on, monet muut asiat menevät edelle ja hiljentäminen tekee hyvää. Kiihdyttämiselle ei oikein ole varaa vaikka haluaisikin eri paikkoihin revetä. Kiitos Maiju <3
PoistaTämän vuoden syksyssä on jotakin taikaa - liekö planeetat sellaisissa asemissa, että muutoksen tuulet tuntuvat puhaltavat yhdessä jos toisessa suunnassa.
VastaaPoistaMuutos on kyllä pohjimmiltaan aina enempi hyvään päin kallellaa.
Paljon energiaa sinulle tulevaan syksyyn <3
Uusia postauksia odotellessa :)
Muutos on pääosin hyvä asia, vaikka matka sinne olisikin ajoittain haasteellinen. Syksyllä tapahtuu yleensä aika paljon muutoksia, suuntaan jos toiseen ja totesin, että nyt on aika keskittyä muihin asioihin, antaa niille enemmän aikaa, jotka meinasivat välissä unohtua :)
PoistaTosi moni tuntuu nyt pohtivan blogitaukojaan ja syitä niille. Itse en ole sen kummemmin pohtinut. Elänyt vaan sitä oikeaa elämää blogien ulkopuolella sen kummemmin miettimättä :). Maailma kun pyörii ihan mainiosti ilman meikäläisen horinoitakin. Etenkin kun ilmestyvät noin kerran kuussa muutenkin :)
VastaaPoistaMutta siis asiaan. Kuulostaa todellakin ihanalta toi sun tärkeysjärjestys ja lomakuvat on kerrassaan kauniita. Olen iloinen sun ajatuksista <3
Onhan se näinkin, että maailma ei suinkaan kaadu jos blogin jättää tauolle. Sitä lähinnä selkeyttää itselleen asioita, minä ainakin, kun tänne höpisen noita selityksiäni. Ja ihana kuulla, että ajatuksista saa joku iloa <3
PoistaHyvä päätös, tuo elämiseen panostaminen. ;) Neljä kertaa kuulostaa hyvältä, oon itse miettinyt ihan samaa, että sellainen viisi vois olla kiva, että olis kaksi blogivapaata päivää viikkoon. Tai sit vaan fiiliksen mukaan, mullakin blogi päivittyi hitaanlaisesti kesän, ja tuntui kivalta vaan olla, miettimättä sitä suuremmin. Välillä tauko tekee hyvää! :)
VastaaPoistaEikö, joskus sitä tekee itse kuten muille opettaa ;) Mietin kanssa viittä, mutta totesin, että mennään ennemmin neljällä. Tauko teki hyvää ja nyt jaksaa palata tännekin. Toisaalta en jaksa ressata jos tuntuu, että ei joku päivä irtoa niin sitten ei irtoa :)
PoistaNeljä kertaakin viikossa on jo paljon - toki vähemmän kuin se seitsemän;)
VastaaPoistaItse kun koko ajan olen hiljentänyt tahtia - ensin ekopaastoilun myötä ja sitten sen jälkeen, kun päätin, että kesällä nautin kesästä, ymmärrän ihan hirmuisen hyvin uuden tahtisi <3 Niinkuin monesti olen sanonut: elämä on muualla kuin täällä blogistaniassa - vaikka täällä hauskaa onkin. Niin kauan kuin ei ole pakkoa.
Ja tärkeysjärjestys tuntuu olevan justiinsa kohdillaan - ja loma tehneen hyvää; ainakin upeissa maisemissa olet sitä viettänyt.
Kivaa viikkoa sinulle ja Kotinörtillesi <3
Onhan se, mutta varsin hyvä määrä. Elämä on muualla, näin se on, joskus tulee muistuttaa siitä itseään ennen kaikkea. Loma oli kyllä ihan mahtava ja sai ajattelemaan monia asioita uudelleen, yksi niistä tämä blogin päivitys :)
PoistaOlen aina ihmetellyt (ja ihaillut) ihmisiä, jotka jaksavat postata päivittäin - ja kuten moni muukin on jo kommentoinut, minusta neljä kertaa viikossakin on jo tosi paljon! Itse kirjoittelen blogia silloin kun ehdin ja silloin kun on jotain sanottavaa. Elämässä on tarpeeksi stressinaiheita ilman että tekee muuten mukavasta harrastuksestakin sellaisen. :)
VastaaPoistaTäällä syksy on alkanut mukavissa merkeissä; uusia ja mielenkiintoisia haasteita on tulossa, mutta toisaalta myös kiirettä ja stressiä. Onneksi niitä tässä iässä jo vähitellen alkaa oppia käsittelemään. Myös hääsuunnittelu on pyörähtänyt kunnolla käyntiin, mutta se nyt on sellaista mukavaa "stressiä"! ;)
On siinä aika urakka, etenkin jo haluaa pitää edes jotenkin laadun tason postauksissa yllä, etenkin kun tuntuu että itselleen sitä pitää niitä todella korkealla.
PoistaKivaa, että on haasteita, vaan stressi monesti stressi tulee mukana. Ehtii sitä kyllä käsittelemään, mukavaa tai ei :)
Viisas päätös vaikka neljä kertaakin tuntuu ihan kelpo tahdille, hyvä kun itse ehdin kolme kertaa. Olet muuten kehittynyt hurjasti valokuvauksessa, kuvasi ovat tosi kauniita. Mainio tuo rottiksen ilme :)
VastaaPoistaKiitos PauMau. Hyvällä kalustolla on helppo kuvata, vaan kyllä sitä väkisinkin kehittyy kun vaan tekee ja toistaa saman uudelleen ja uudelleen :)
PoistaNeljä kertaa on paljon, elä ressaa, vaan elä :). Pohjois-Savon raja menee Varkaudessa ja Ylä-Savoon kuuluvat Kiuruvesti, Vieremä, Iisalmi, Sonkajärvi ja Lapinlahti, Pielavesi ja Keitele (?).
VastaaPoistaTerveisin
yläsavolainen ;)
Ei tässä stressiä ole, ei onneksi. Näin minä sitä rajanvetoa kuuntelin vaan kun rajan tuntumassa oltiin, niin vähän jäi epäselväksi kummalla puolella järveä oltiin :)
PoistaHeti pittää korjata, Leppävirran unohin tykkänään :).
VastaaPoista<3 Omaa itseään on kuunneltava, muuten mikään ei tunnu hyvältä. <3 Kannatan ja kannusta. <3 Upeaa viikkoa Satu <3
VastaaPoistaNäin se on, omaa itseään on kuunneltava ja joskus on mukavistakin asioista karsittava, jotta saa tilalle vielä kivempia asioita ;)
PoistaHyviä mietintöjä! Elämä on siellä, ei täällä somessa ja neljäkin postausta kuulostaa tosi paljolta.
VastaaPoistaMiten mulla tuli yhden kappaleen sanat mieleen, en oikein tiedä miten ne edes liittyvät postaukseesi ja miksi ne mieleeni tulivat... ehkäpä juuri tuon hetkessä elämisen ja oikeasti niiden ihan oikeasti tärkeiden ihmisten, lapsien, puolison, ystävien, perheen vuoksi.. Kuunteleppa Topi Sorsakosken "Olet kaikki" - jotenkin itselleni kiteytyy siihen se mikä on tärkeää - se ihan oikea ihminen siinä vierellä! https://www.youtube.com/watch?v=yg57rqUkezo
Menipä syvälliseksi ;) Mutta sanon vain, että itselleni blogin lopettaminen oli silloin kova juttu, olihan se jokapäiväinen harrastus. Mutta kun sen lopetin, muutaman viikon kaipuun jälkeen tajusin, miten paljon olin menettänyt tästä ihan oikeasta elämästä, lapsista, hetkistä, tuoksuista, äänistä, yhteisistä hetkistä vain siihen, että oli pakko (juu, pakko) kuvata, kirjoittaa ja vastailla kommentteihin. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, mutta kyllä se rajoitti ja orjuutti, nyt vasta sen tajuan! On mukava lukea toisten blogeja, mutta niitäkin vain silloin tällöin, silloin kun kaipaan piristystä :)
Ihania syksyisiä aamuja!
Näin se on, että ei tämä saa tuntua pakkopullalta ja jos tulee olo, että on pakko kuvata ja kirjoittaa ja vastailla, niin sitten on aika lopettaa. Vaikka luovuttaminen ei varsinaisesti taida kummankaan meidän sanavarastoon kovin helpolla kuulua. Siltä tämä itselle tuntui, mutta onneksi tilalle saa jotain muuta, ja aikaa sinne joka on Elämä <3
PoistaKiitos Mapsi <3
Hieno päätös Satu! Neljä kertaa viikossa on sekin paljon, joten harvenna kirjoittelua siitäkin, jos siltä tuntuu. Lukijasi eivät katoa mihinkään, vaikka julkaisutahti vähenee. Tärkeintä on, että itselläsi on hyvä olla, nautit "oikeasta" elämästä, läheisistä ihmisistä, pienistä hetkistä, tapahtumista ja kokemuksista ilman some-paineita. Blogimaailmakin tuntuu mukavammalta, kun sen ei anna ohjata toimintoja ja tekemisiä. Ihanaa syksyn alkua ja kiva, kun olet taas messissä, vaikka harvemminkin!
VastaaPoistaPakko sanoa, että siihen minäkin luotin, että lukijat eivät katoasivat, toisaalta koen reiluna kertoa, että missä mennään, ainakin niiltä osin kun se tuntuu kivalta kertoa. Ihanaa syksyä Belladonna! <3
PoistaNeljä kertaa viikossa on ihan passeli tahti, olenkin joskus miettinyt että olet sinä aikamoinen supermimmi kun olet niin usein aina pystynyt postaamaan!
VastaaPoistaItselläni tuo postaustahti vaihtelee vähästä olemattomaan (kuten nyt elokuun 0 postausta), mutta fiilispohjalla mennään. Olen jättänyt suosiolla postaamatta jos ei ole huvittanut, ja viime kuu tuntui kieltämättä aika vapauttavalta kun sai mennä ja olla miettimättä kuinka tuosta ja tuosta saisi kivoja kuvia blogiin :)
Fiilispohja on kyllä hyvä sekin, mutta rutiini on itselleni sopiva asia. Kyllä se on joskus vapauttavaa kun vaan menee ja tekee ilman sen suurempaa painetta <3
PoistaItseään on kuunneltava, joten varmasti hyvä päätös. Kesä meni mullakin hiljemmällä tahdilla, nyt on taas kiva blogata. Mä olen sellainen kaikki tai ei mitään-tyyppi, joten kun joskus lopetan, lähden blogista ja Instasta lopullisesti, suljen tilit ja sillee.
VastaaPoistaHyvää syyskuuta, Satu!
Mietin itseasiassa sitä kokonaankin lopettamista jossain vaiheessa, mutta totesin, että haluan vielä kirjoitella. Tykkään kirjoittaa ja kuvata, niin tämä on sille hyvä kanava kuitenkin :)
PoistaHyvää syyskuuta Marjukka!