18.10.2015

Autumn things


Jos se ei haasta sinua, se ei muuta sinua. 

Elämäntapamuutos aloitettiin täällä jo aikaa sitten, tarkemmin sanottuna helmikuussa ja moni sitä on varmaan miettinytkin missä mennään. Totuus on se, että kesän jälkeen kovin paljon edistystä ei ole tapahtunut, ja itseään olisi otettava niskasta kiinni. Onneksi painoa ei ole tullut loman jälkeen pahemmin takaisin, mutta sanottava on, että etenkin kesän aikana jaksaminen oli heikoilla. Miksi? Aika tuntui uppoavan kaikkeen muuhun ja jokunen isompi huono uutinen tuli kuultua lyhyellä aikavälillä heinä-elokuussa. Liikuntaa on tullut harrastettua syyskuusta saakka kunnolla, kolme tai neljä kertaa viikossa. Pääosin salilla ja lenkillä, tuntuu olevan se, joka antaa voimia kunnolla tällä hetkellä. Vaan syömisen kanssa onkin sitten aloitettava alusta. Hiljalleen vähennettävä turhaa pois ja unohdettava se jatkuva vaa'alla ramppaaminen.

Henkinen olo, jonka takia tähän aloinkin alunperin, samoin kuin jaksaminen, on parantunut huomattavasti liikunnan myötä. Jaksaa kummasti enemmän tehdä ja mennä niin viikolla kuin viikonloppunakin. Myös unen laatu on parantunut huomattavasti. Siihen liittyen jaksan myös nykyisin keskittyä paremmin, vaikka lukemiseen, sekin jäi kesän hullunmyllyssä pois. Vaan paino pysyy samoissa lukemissa, muutaman kilon heitolla, kovin tiukasti. Enkä usko, että kaikki on pelkkää lihasten keräämää nestettä. Toisaalta miksi sitä lopulta harmittelemaan sitä vaakaa, kun oma olo on paljon parempi kuin aikoihin. Sinällään siis tavoite saavutettu.


Varmaan tulisi kokea enemmänkin epäonnistumisen tunnetta kuin tunnen. Eihän se paino ole pudonnut ja se on kuitenkin se, jonka haluaisin alemmas eikö? Vaan kun se pääkoppa jaksaa enemmän, keho voi paremmin ja yleistä jaksamista riittää  paljon enemmän kuin aikaisemmin niin onko se todella epäonnistumista? Unen laatu on parantunut huomattavasti, nukun sikeämmin eikä sitä unta tarvitse tietty määrää enempää. Myönnettävä on kyllä, että harmittaa sekin, kun ei ole se ruokailu tullut perässä sitä tahtia kun olisi halunnut, mutta toisaalta ihan kaikkea ei voi saada. Väliin toki reipas kaksi viikkoa sairastamistakin, niin johan se paino junnaa paikallaan.

PT voisi olla ratkaisu ongelmaan ja sellainen onkin vaan en tiedä onko se lopulta se ratkaisu jonka olin toivonut sen olevan, se jää vielä nähtäväksi. Välipalat ovat hiljalleen töissä mukana joka päivä, rahkaa pääosin (en muuten vieläkään ole suuri fani mutta käteviä ne ovat) ja aamupalatkin kulkevat töihin mukana. Ongelma on edelleen napostelu, ollut aina. Töissä syöminen on saanut aisoihin, kotona ei niinkään. Seuraava askel on siis siinä, että keskittyy kotona ruuan laittamiseen. Miettiä valmiiksi viikkoa, etenkin kun on viikkoja, joina mennään koko ajan. Se tuntuu olevan se vaikein paikka, johon keskittymiselle ei muka ole aikaa...


Lopulta en kuitenkaan aio syyttää itseäni siitä, että tässä prosessissa kestää. Kun on tehnyt vuosikausia, yli 10, asiat tietyllä tavalla niin niiden muuttamisessa kestää. Ei toivottavasti ihan yhtä kauaa kun niiden kehittämisessä. Takaiskut olivat odotettavia, mutta olisihan sitä toki toivonut, että ne eivät olisi näin pitkä kestoisia. Vaikka toisaalta, tästä on siis vaan yksi suunta ja se on takaisin ylöspäin. Lopulta ruuan korjaaminen oikeaksi on pieni asia, omalla kohdalla se vaan on tehtävä askel kerrallaan. Hiljalleen oikea suunta, sinne on pyrittävä. Ihmeitä en alunperinkään odottanut, tuskin niitä on tarjollakaan. Pelkkä painon tuijottaminen on itselleni se kaikkein vaarallisin paikka, siitä ei seuraa kuin huonoa tai todella huonoa. Mittanauhan mukaan kun senttejä on kadonnut, niin siihen on oltava tyytyväinen, kehon muokkaus on siis alkanut, hiljalleen.

Millaisilla vinkeillä te olette muuttaneet elämän tapojanne? Kaikki kertarysäyksellä?

Aurinkoista sunnuntaita, vielä kävelylenkille ennen yksivuotissynttäreitä!


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

4 kommenttia:

  1. Saako kysyä,
    paljonko on kiloja lähtenyt aloituksesta?
    Kuvistasi huomaa todella,että aika paljon=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai saa kysyä, helmikuusta jos lähden laskemaan niin noin 17kg on lähtenyt tähän mennessä.

      Poista
  2. Mä en tajua miten mulla on mennyt monta sun postausta ihan ohi!
    Hienoa työ olet tehnyt elämäntapa muutoksen suhteen, välillä iskee niitä ns. suvanto vaiheita.
    Itse aloitin tuon "projektin" viime vuoden marraskuussa. Kiloja putosi sellainen reilu 10 kg neljän kuukauden aikana, kunnes pitkä aikainen haaveemme toteutui ja tulin raskaaksi. Raskausaikana ei ole onneksi tullut yhtään ns. herkuttelukiloja, silti hiukan jo jännitelen miten tämä elämäntapamuutos jatkuu vauvaperheen arjessa. Toisaalta yritän ottaa rennoin fiiliksin, ja olla murehtimatta asiaa etukäteen. Kuitenkin niin kun sanoit tärkeintä on hyvin voiva minä, vaikka se kilojen putoaminenkin on tavoitteena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä menee ohi itselläkin, Etenkin nyt kun tuntuu, että aika ei vaan riitä kaikkeen ja blogien lukeminen, etenkin kommentoiti on helppo kohde karsia vaikka kuinka tahtoisi kommentoida kaikille koko ajan.

      Onnea raskauteen, toivottavasti sujuu loppuun saakka hyvin <3 Se terveys, teidän kummankin, kaiken muun edelle :)

      Poista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!