Old Autumn and Winter ones


Onnellisuus on matka, ei määränpää.
- Ben Sweetland - 

Ajattelin keskiviikon kunniaksi kaivaa jokusen vanhemman asukokonaisuuden läpi ja asujen lomassa kirjoittaa mitä mieleen tulee juuri nyt. Asuista jokainen on sellainen, että voisin uudelleen sen ylleni laittaa, viime syksyltä ja talveltahan nämä ovat, joten eivät kovin vanhoja edes. Jokaisessa taitaa olla yhteisenä juttuna se, että niissä on kaikissa joku juttu. Ne eivät kuitenkaan ole ihan tavallisia, vai ovatko? No, ainakin olen niissä viihtynyt ja viihtyisin uudelleenkin. Olettaen että kaikki olisi tallella, ihan kaikki ei ole. Suurin osa kuitenkin.

Toisaalta nämä ovat kaikki juuri sitä yksinkertaista ja simppeliä juttua joita kaipaan asuistani kaikkein eniten. Kokonaisuuksia joita on helppoa kaapista laittaa ylleen, sellaisia joiden suuntaan olen sitä kaappini sisältöä koettanut muutenkin kehittää reippaan vuoden jo. Vaatekaappia jossa kokonaisuudet sopisivat keskenään yhteen ja pukeutuminen olisi vaivatonta. Ihan vielä ei olla siellä, mutta siihen suuntaan olla kyllä menossa. Askel kerrallaan kapista on lähtenyt pois vaatteita joita ei tule pidettyä ja uusien ostoa mietin koko ajan vain tarkemmin ja tarkemmin. Osaa ainakin, sitten on ne vaatteet joihin ihastun kerralla, vaan pääosin ne ovat vaatteita, joita tulee pidettyäkin sitten kunnolla.


Muutama sellainen vaate näkyy näissäkin kuvissa, joihin olen ihastunut ja sitten miettimättä oikeastaan sen enempää sellaisen hankinut. Kumpikin karvaliivi on sellainen, etenkin ruskeaa pidin koko viime talven. Hintavampia sellaisia sen sijaan ovat Mulberryn villahuivi ja Longchampin isompi konjakin värinen laukku joka on tuossa kuvassa jossa on punainen jakku. Villahuivin tilasin itselleni nimellisesti 30-vuotislahjaksi. Olen 34-vuotias ja se on edelleen ahkerassa käytössä, tänä syksynä vähän vähemmän kuin aikaisemmin, mutta varmaan sellaisen 50 kertaa vuodessa vähintään. Se on muuten aika paljon huiville minulla. Nekin ovat vähentyneet ja samalla myönnän kyllä, kallistuneet. Vaan kun ne nyt ovat kauniisti säilössä (postaus eteisestä täällä) niin kyllä on hymy herkässä aamulla. Kun näkee ne kaikki, tulee pidettyäkin. Tosin huivit olivat ne ensimmäinen joihin panostin ja kyllä ne edelleen ovat. Kipuraja tulee todella nopeasti vastaan kun hinnassa on kolme numeroa, joten kalleimmat voin unohtaa, mutta onneksi kaksi numeroisia hintoja on aika tavalla.

Niin sitten se konjakin värinen laukku? Se on Berliinistä tuotu kertaihastus. Menin etsimään läppärilaukkua, jota en muuten vieläkään omista (omistan kyllä tabletin joka menee useampaan laukkuuni) ja näin tuon laukun ja se olikin sitten siinä. En vaan voinut päästää siitä irti. Olin kyllä rikkonut reissussa edellisen saman kokoisen laukkuni, vuosia kestäneen Espritin, mutta olihan tuo investointi. Käyttökertoja vaan alkaa olemaan silläkin useampi. Eli ehkä ne ostokset eivät ole niin hintavia kun laskee käyttökertoja. Kalleimpia ovat kyllä ne halpis "No kokeillaan, on van kympin" joita pitää kerran tai kaksi. Kuin laatu jota pitää uudelleen ja uudelleen.


Tämän kun on havainnut se reipas vuosi sitten niin on koittanut vaatekaappiinsa kerätä toisiinsa sopivia vaatteita. Laadukkaita joita voi pitää uudelleen ja uudelleen. Tämän ongelma toki on se, että nehän ovat kaikki mustia, valkoisia, tummansinisiä ja harmaita. Konjakkisilla asusteilla. Niitä pidän eniten joten loogisestihan niitä on paras silloin ostaa. Ehkä voisi harkita sitä väriäkin joskus, edes sen verran, että kävisi sitten ostamassa sen aavistuksen edullisemman tuotteen mukaan, niin saisi jotain värejä kokonaisuuksiinsa.

Toinen yhteinen piirre monella vaatteellani, etenkin oli, mutta osittain on edelleen: Ne eivät ole Suomesta. Tilaan verkosta ja tuon reissusta. Sen takia reissujen ostospostaukset ovat niin valtavia, budjetti on siellä ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Toki ostan täältäkin, mutta hillitymmin. Paitsi pari viikkoa sitten kun kerralla ostin sen kaksi jakkua, kaksi puseroa, mekon ja neuleen. Ja toivon, että ei tarvitse hetkeen kaupoille lähteä. Jotenkin koen sen olevan Suomessa ajanhukkaa. Olen ehdottomasti paras shoppaamaan yksin. Aika sama kuka on mukana niin hermostun tai seuralainen hermostuu. Haluan hipeltää rauhassa joitain tuotteita (no niitä Longchampin laukkuja...) kun taas osasta kaupoista lähden vaan yhden vilkaisun jälkeen. Kotinörtti pakenee nykyisin elektroniikkakauppoihin "Soita kun olet valmis". Kotirauhan kannalta muuten parempi näin. Ystävilleni olen mielellään mukana ostamassa, mutta itselleni en aktiivisesti samalla katso, siitä ei vaan tule mitään.


Mutta yksin ja itsekseni nautin kyllä ostoksista. Kun saan rauhassa vaeltaa tai kääntyä kannoillani kun siltä tuntuu. Olen sellaisella tuulella kyllä usein miten loman aikana. Toisaalta silmät tuntuvat olevan enemmän auki reissussa. Rennommalla mielellä tuntuu olevan asian kanssa tekemistä. Tosin voin "paljastaa", että reissussakin Kotinörtti koittaa paeta jonnekin muualle kuin samaan vaatekauppaan. Seuraava ostosreissu, tai reissu muutenkaan, on vuorossa joulukuussa. Mietimme aika pitkään mihin mennä, vaihtoehtoina oli niin Romaa, Lissabonia kuin Berliiniäkin. Kunnes ajatus iskeytyi päähän viime perjantaina ja kymmenessä minuutissa lennot Lontooseen oli varattuna. Saksaan oli tarkoitus suunnata suosikkikenkieni perässä, mutta ehkä Lontoossakin on kenkiä. Kaikesta muusta puhumattakaan. Siihen saakka olisi suotavaa mennä vanhoilla vaatteilla, niin ei ole tarve koko aikaa uusia vaatevarastoa. Toisaalta pääsee ostamaan treenivaatteita, joita kannoin jo Irlannista. Primark se on Lontoossakin.

Koskahan sitä olisi ollut viimeksi innoissaan treenivaatteita? Huh sanon minä. Mutta on se niin, että niillä on kivempi liikkua ja onneksi niitä saa murto-osahinnalla Suomeen verrattuna tuolta. Arvatkaa vaan maksanko Suomen hintoja niistä. Mutta eiköhän siinä ole tälle keskiviikolle juttelua, kovin vaatepainotteista siitä kuitenkin tuli. Toisaalta siitähän tässä blogissa hyvin usein kuitenkin on kyse, vaatteista.

Aurinkoista keskiviikkoa!


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

Kommentit

  1. Mä tykkään myös eniten shoppailla yksin, tuntuu että silloin saa laittaa aivot ihan narikkaan ja mennä omalla tahdilla. :) Toi vika kuva on tosi kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just näin, saa vaan mennä omalla tahdilla ja jos joku kauppa ei tunnu hyvältä niin kääntyä kannoilla saman tien :)

      Poista
  2. Molempi parempi. Yksin saa kulkea omaan tahtiin mut kaverin kanssa voi jakaa mielipiteitä jos itse ei ole ihan varma.
    Muistan ton turkisliivin, se on söpö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi se turkisliivi odottaa vielä viileneviä kelejä ja aivan varmasti on käytössä taas uudelleen.

      Poista
  3. Ihania raikkaita asuja nuo kaikki<3 Punainen ja ja musta on mun suosikkeja ja voi kun saisi uuden karvaliivin kaappiin, musta olisi kiva! Hyvää viikonloppua<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Sari. Karvaliivit on kyllä kivoja, tuovat sitä jotain siihen kokonaisuuteen kovin helposti :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!