Gym training


Jos sinulla on aikaa sosiaaliselle medialle, sinulla on aikaa liikunnalle.

Tämä on yksi niistä lauseista jotka minut sai lopulta syyskuussa liikkumaan. En tosin olisi osannut ajatellakaan, että se oma lajini olisi salilla käynti vaan niin se tuntuu kuitenkin olevan. Salilla ollaan toki kaventumassa, se näkyy työmekoissa, istuvat kummasti paljon kauniimmin tällä hetkellä. Se näkyy useammassa vaatteessa ja se näkyy myös siinä, että vaatteita on oikeasti pakko sovittaa. Minä joka rakastan verkkokauppoja joudun pääosin jättämään tilaukset sikseen koska en enää ole varma koosta. Ongelma se tämäkin, jollain tasolla ainakin. Vaan kaikkineen positiivinen ongelma.

Ennen kaikkea haen salilta kuitenkin jaksamista arkeen jota on tullutkin. Nukun selvästi paremmin ja syvemmät yöunet. Jaksan töiden jälkeen tehdä muutakin kun vaan möllöttää sohvalla ja tuskailla elämän menoa. Jaksan viikonloppuisinkin tehdä enemmän ja oikeastaan elämä ei ole ollenkaan niin harmaata kun se voisi tähän aikaan vuodesta tämän pimeyden keskellä olla. Selkää ei särje ja niskaperäiset migreenit ovat vähentyneet reilusti alle puoleen vuoden takaiseen verrattuna. Tämän lisäksi lihakset kehittävät talvella lämpöä, joo on sitä välillä viileä, mutta harvemmin enää tärisen niin paljon kylmästä kuin viime talvena (eikä kumpikaan nyt ole kovin hääppöinen talvi ollut). Plussia on niin paljon ja moni niin itsestään selvää, että niiden luetteleminen tuntuu joskus hassulta, vaan hyvä se on itseäänkin muistuttaa siitä, mitä on tapahtunut. Jotta myös ne vähän tahmaisemmat salipäivät tuntuvat paremmilta.

Vaan tiedättekö, kun ne ensimmäiset tulokset huomasin salitreenistä kropassa, niin tajusin haluavani enemmän ja enemmän. Hiljalleen onkin löytynyt jo puhtaita painotavoitteita salille, yksi niistä on rikottukin jo, prässin painotavoite maksimipainona meni kolmisen viikkoa sitten rikki ja se voittaja fiilis sen jälkeen oli kyllä uskomaton. Todellisuus kun on se, että sitä parikymppisen kroppaa on turha haaveilla enää takaisin. Liikkuvuttaa saa kyllä lisättyä, mutta ei se keho enää samalla tavalla palaudu kun silloin joskus.

Se, minkä voi saada takaisin, jossa voi mennä ylikin on voima. Ehdin siis käymään salilla ehkä pari viikkoa kun tajusin, että haluan sen entisen voimani takaisin ja ohjelmia muutettiinkin sen mukaisesti, että lähdettiin hakemaan voimaa. Toki rasvaakin palaa samalla, mutta lihas sitä pois sieltä työntää. Vaikka alunperin tarkoitus olikin vaan polttaa läskiä pois, niin samalla se unelma kehon kuva on muuttunut radikaalisti alkuperäisestä. Se ei ole enää pelkkää hoikkuutta vaan se on myös voimaa. En halua edes luopua enää lihaksistani, jos se tarkoittaa, että koko 42 on pienin mihin koskaan päädyn koska on hartiat ja hauikset ja siihen päälle vielä reisilihakset ja pohkeissakin lihasta niin sitten olkoon niin. Ajatuskin siitä, että olisin ns. pelkkää luuta ja nahkaa kauhistuttaa plus en kyllä näe omaa kehoani silloin enää kauniina. Haluan pitää lihakset suojaamassa kehoani, pelkkä "tikkulaihuus" ei ole mun juttu enkä sitä itselleni halua. Sen takia painoja sarjoissa on nostettu myös tasaisesti. Hitaasti mutta tasaisesti ja siinä missä keho on kokonaisuudessaan kaventunut ja tammikuusta painoa lähtenyt 20kg kaikkineen niin lihakset ovat hiljalleen alkaneet heräämään. Jälkimmäinen on lopulta itselleni se suurempi juttu.


Juuri sen painojen kohtalaisen nopean noston takia se kehonpaino putoaa paljon hitaammin, mutta se voitto tuleekin salilla, siitä kun lisää vähän enemmän painoa ja jaksaa nostaa sitä rautaa enemmän ja enemmän. Tottakai, yhteensä 20kg 11 kuukaudessa on paljon, etenkin kun sitä tuli kesällä takaisin ja syksyllä oli pidempi jakso kipeänä (jolloin ei tietenkään liikuta). Paino olisi voinut varmasti pudota nopeamminkin, mutta olisiko olo yhtä hyvä? Itse haluaisin sanoa, että minulla tuskin olisi. Jollakin muulla vastaavassa tilanteessa aivan varmasti olisi parempi olo, mutta minulla ei.

Oma hyvä olo kumpuaa siitä kun rikon sen oman edellisen sarjapainoni, tajuan, että hei, tämä 20kg ei tunnu enää missään, miten olisi vaikka 25kg? Ja taas tuntuu. Hyvä olo kumpuaa sieltä kun tajuan, että peruslihaskunto on noussut sellaista tahtia, että kolmen-neljän kuukauden salitreenin jälkeen saan vihdoin ne syvemmätkin lihakset heräämään kunnolla ja yhtäkkiä ne tiukempaakin tekevät liikkeet tuntuvat siellä missä kuuluukin ja kunnolla. Riemun tunne siitä kun tajuan, että tekniikka on edelleen hallussa ja osaan tehdä ja keho tekee juuri niinkuin haluan, koska lihakset alkavat toimimaan kunnolla.

Samalla olen löytänyt itsestäni todelliset lehmän hermot. Joita en kyllä omista minkään muun asian kanssa. Treenin muokkaaminen hiljalleen on kuitenkin se, jonka kanssa haluan mennä varovasti, kehoa kunnioittaen. Otetaan vaikka kyykkyjen tako, kyllä se kuulkaa aloitettiin ihan harjan varren kanssa, jotta saatiin keho tottumaan siihen että jotain on tuolla yläselän puolella painona. Sen jälkeen hitaasti, mutta varmasti siirryttiin pienempien (ja kevyempien) tankojen kautta siihen ns. oikeaan tankoon ja sen kanssa sitten lopulta painojen lisäämiseen. Tässä meni kaiketi kaksi kuukautta tässä totuttamisessa, mutta enpähän rikkonut itseäni ja kehokin muisti, että niin näin se toimi ja tämä oli se liike. Lihakset olisivat kyllä nostaneet saman tien enemmänkin kuin pelkän 100g harjan varren.

Jokaisessa lajissa on lajin mukaiset tavoitteet. Salilla käynti on aika helppo tavotteiden kanssa, se rauta painaa saman verran joka paikassa ja kyse on siitä, millä tavalla se nousee ja paljonko sitä nousee. Ehkä tyypillisesti siis oma tavoite on ennen kaikkea yhteistuloksessa (penkki+kyykky+mave) sekä tietysti noissa jokaisessa vielä erikseen. Niin varmasti monella salin kävijällä on. En näe omalla kohdallani mitään järkeä siinä, että tekisin pitkää sarjaa pienillä painoilla. Sen verran on kilpailuhenkeä itseäni vastaan, että sen numeron paljonko nousee on lisäännyttävä. Teen töitä numeroiden kanssa, ja vaikka se kuulostaa kliseeltä niin numerot eivät valehtele. Se 30kg on enemmän kuin 20kg ja sillä hyvä. Rauta painaa aina saman verran. Oman kehitykseni olen kirjannut ylös (en sentään tehnyt graaffia exelistä, sekin tulee vastaan joku päivä varmasti itseni tietäen) ja sen käyrän seuraaminen on kyllä antanut kaikkein eniten motivaatiota. Siinä missä paino ja sentit menevät alaspäin niin tämä käyrä saa mennä ylös ja sen kanssa vain taivas on rajana.

Eri asia sitten vatsa- ja selkälihakset, niitä tehdään joka treenin lopussa ja paljon, mutta se johtuu terveyssyistä, notkoselän kanssa ne ovat tarpeelliset noin terveenä pysymisen kannalta. Siitä ei ns. neuvotella oman kehoni kanssa. Ainoat sarjat jotka teen oikeasti pitkinä, parhaillaan vaan paikallaan olevana lihasrasituksena, toisinaan liikkeinä (koitan vaihdella, jotta tulee varmasti tehtyä). Voisihan sitä painoa lisätä näihinkin, mutta tämän näen enemmän sellaisena: Kun vatsalihakset polttaa tekemisestä eikä jaksa enää kertaakaan nostaa jalkoja ylös on aika venytellä.


Kaikkineen siis salilla käynti on se oma juttuni. En muista koska olisin ollut mistään urheilulajista näin innoissani. Ehkä silloin 20 vuotta sitten kun aloitin karaten. Lajin mukana toki tulevat lajin mukaiset tavoitteet ja siksi se sali sopii minulle, kilpailen aina itseäni vastaan, en koskaan ketään muuta. Oman tuloksen parantaminen on tavoite ja sitä kohti sitten itseään kehitetään. Alkuun kehitys on nopeaa, niin se on jokaisessa lajissa, mutta kyllä se siitä vielä hidastuu. Nyt tiedän aivan varmasti lihasmuistin toimivan sen verran hyvin 20-15 vuoden takaa liikkeiden kanssa, että tekniikka ei ole pielessä. Tämän tarkisti kuntosalin oma PT hyvin monen liikkeen kanssa. Nyt vaan lisäämään ja tekemään.

Mihin on siis päädytty siitä kun elämän tapaa aloitin remointoimaan?

Syöminen on muuttunut todella paljon, mutta en koe joutuneeni luopumaan mistään. Teen vain tietoisia valintoja. 80/20 sopii minulle (80% terveellisiä ruokia, 20% saa herkutella ja syödä vähän epäterveellisemmin). Käytännössä en kieltäydy jälkiruuasta jos se tarjotaan, en nirsoile juhlissa. Syön vain vähemmän ja kohtuudella ja pyrin pitämään herkkuejn syömisen kurissa. Kotiruualla täällä on menty, risottoon laitetaan edelleen ruokakermaa jne. Silti en voi sanoa, etteikö tässä olisi tehty töitä. Oikotietä ei ole.

Jos palaan tähän tammikuun alun tekstiin, niin vuoden 2015 piti olla voi paremmin tänä vuonna. Niin se on ollutkin. Keho on voinut todella paljon paremmin, mieli on voinut paremmin. Sali on tulut jäädäkseen, samoin uudet tottumukset syödä. Oma laji on vihdoin löytynyt ja tavoitteet lajin mukana muuttuneet.

Mikä on sinun urheilulajisi?

Aurinkoista sunnuntaita!

Kommentit

  1. Olipa ihana juttu <3 Olen niin iloinen puolestasi ja upeaa tuo painon pudotuskin.

    Salilla tykkään käydä ja monta muutakin lajia on tullut kokeiltua, mutta ei mikään voita salitreeniä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara <3 Se oman lajin löytyminen on kyllä ihan mahtava homma, antaa kummasti voimia. Montaa lajia on täälläkin joskus kokeiltu, mutta itselleni tämä sopii parhaiten :)

      Poista
  2. Olipa kiva lukea tätä :) Kävin 20 vuotta sitten aktiivisesti salilla ja juuri pari päivää sitten tehtiin pt:n kanssa minulle saliohjelma. Liikeradat tulee niin selkäytimestä, kun on taustaa. Mielenkiinnlla odotan sitä vaihetta kun huomaan olevani koukussa :) Vatsa- ja selkälihakset ovat kyllä tärkeät, pysyy ranka kuosissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama se on täältäkin, joskus on opetettu niin huilella liikeradat, että tulevat lihasmuistista. Ongelma on se, että ne lihakset pitäisis aada vielä samaan kuntoon :D Eiköhän se koukku sieltäkin tule, itselläni ei kovin kauaa mennyt siinä että tajusin todella raivaavani aikaa salille eikä väliin jättäminen tullut kysymykseenkään.

      Poista
  3. Upeeta Satu, oot nyt mun esikuva, taas on vähän hommat lötsähtäneet täällä. Ihanaa joulua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tiia. Tsemppiä sinne, joulun jälkeen sitten uudelleen, tällä viikolla saa kyllä hyvällä omalla tunnolla vaan oleilla jos niiksene tulee <3

      Poista
  4. Hei Satu pitkästä aikaa :)
    Kiva, että olet löytänyt intohimon kohteen itsellesi! Salitreeni on tosi koukuttavaa, vai mitä?
    Pieni varoituksen sana kuitenin on pakko antaa, vaikka innoissasi ja varmaan tekniikka kunnossa siellä treenaatkin; nimittäin tuon maven (elikkäs maastavedon) kanssa. E-rit-täin tekninen liike mutta sen lisäksi, jos vähääkään on korsetti vielä ei niin priimakunnossa, saa kyllä helpolla itselleen välilevyn pullistuman tai lihasrevähtymän. Nimittäin itselläni kävi näin, että sain selän täysin jumiin tuossa liikkeessä, niin salin kuningasliike kuin onkin. Selkälihaksia ja vatsalihaksia täytyy voimistaa todella ennenkuin alkaa mavea tehdä, on niin kokonaisvaltainen liike. Mutta tämänhän sinä varmasti tiedätkin :) Oli vaan pakko mainita, kun itse rikoin alkuinnostuksessa selkäni liikkeessä. Vasta nyt, useamman vuoden treenin jälkeen olen ottanut sen täyspainoisesti, mutta edelleen varovaisesti mukaan ohjelmaani.

    Mutta niin se on, ettei mikään voita kunnon salitreeniä; joten taidanpa lähteä kyykkäämään ;D Tsemppiä sullekin treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Mapsi! Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa :)

      Mave on kyllä hyvin totta, liike joka pitää aloittaa todella varovasti. Ajoittain rasittavankin pienillä painoilla on täällä menty. Jalat nostaisivat enemmän, mutta tarkoituksella painot ovat pysyneet pieninä. Tekninen se liike on ja tekniikan tiedän olevan kasassa kun sen ammattilainen läpi katsoi. Silti totutan ennemmin hiljalleen lihakset uudelleen. Samalla idealla kuin kyykyn kanssa, mavet vaan aloitettiin myöhemmin totutteluruljanssissa.

      Vaan hyvä kun joku muistuttaa, että sitä on itse ihan oikeassa sen kanssa, että hitaasti on hyvä aloittaa ja etten turhaan en hissuksiin näiden liikkeiden kanssa mene :)

      Tsemppiä teenin kanssa sinnekin!

      Poista
  5. Kylläpä osu ja uppos toi eka lause :) Mun on kanssa pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä sinne jumppiin. Oletko muuten kokeillut Bodypump jumppaa (siinähän yhdistyy painoharjoittelu, kestävyys ja musiikki)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö, se on kyllä niin totta. Aikaa tuppaa olemaan kaiken maailman Somelle,on sitä aikaa sille salillekin siis. Ryhmäliikunnat eivät oikein ole mua varten, joten Bodypump ja moni muu on kokeilematta, lähinnä koska siellä on joku muukin :D

      Poista
  6. Mahtavaa Satu! Oikein alkoi harmittamaan, että en tänään päässytkään salille... Reipasta joulunaikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia!Sali on onneksi siitä hyvä paikka käydä, että tuppaavat olemaan usein auki ja sinne pääsee kun itselle aikatauluun paremmin sopii :)

      Hyvää joulunaikaa!

      Poista
  7. Oi että kuinka ihana postaus! Hyvänmielen kirjoitus <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!