"Ota nyt vaan sitä pullaa..."


"Eikö sun pitänyt olla laihiksella?"

Olen pyörittänyt tätä aihetta nyt hetken jo päässäni. Kaksi lausetta jotka kuulin kummatkin saman viikon sisällä ja jotka jäivä painamaan mieltäni kumpainenkin. Ensimmäisellä kerralla, otsikon lauseessa, kieltäydyin siitä lounana jälkeen tarjottavasta pullasta. Olin syönyt hyvän salaatin ja ihan rehellisesti en halunnut edes sitä pullaa syödä. Otin kyllä tarjottua kahvia, mutta mitä ilmeisimmin myös se laitoskeittiön tuottama tusinapulla olisi pitänyt syödä siinä samalla. Teki sitä mieli tai halusi sitä tai ei.

Toinen kohta olikin sittenparia päivää myöhemmin kun tartuinkin skumppalasiin ja kilistin sitä. Pienet myrkylliset sanat tekohymyn keskellä hätkäyttivät. En siis olisi saanut ottaa tarjottua puolikasta lasillista ja kilistää onnistuneelle tilanteelle vaan pitäytyä vedessä ja olla orjallisesti dietillä? Olen alusta saakka sanonut laajemmallekin kuin ihan niille läheisille, että haluan muuttaa omaa oloani ja aloittaa hissuksiin elämäntaparemonttia. HIljaa tässä on mentykin. Aivan varmasti olisin saanut enemmänkin kuin 28kg pudotettua puolessatoista vuodessa, mutta iho on tullut perässä ja muutokset alkavat olemaan pysyviä. Kiloja ei myöskään ole tullut takaisin. Lihakset ovat kasvaneet salilla käydessä myös, painavat enemmän kuin se höttö läski.

Ylivoimaisesti suurin osa tutuistani, kavereista ja ystävistäni on suhtautunut tähän myönteisesti. Ymmärtänyt mitä haen takaa. Löysin jopa onnekseni lääkärin, joka ymmärsi, että elämän mittaista muutosta ei tehdä parissa kuukaudessa ja joka otti laajan verenkuvan pariinkin kertaa varmistaen, että se oma olo on oikea ja oma fiilis sen kanssa, että tätä jatketaan on keholle myös oikeasti parhaaksi.

Pyrin muuten myös olemaan ns helppo vieras. Ellen ole allerginen tarjottavale ruualle niin syön mielelläni. Oli se sitten salaattia tai voissa ja kermassa uitettua mitä ikinä. Otan tarjotun jälkiruuan, saatan ottaa entistä pienemmän annoksen, mutta en vieraana halua tehdä asioita emännälle tai isännälle hankalaksi. Sitäpaitsi mitään terveellisyyttä tuskin tuhoaa ystävien kanssa vietetty ilta jälkiruuan parissa. Meilläkin juhlittaessa tarjolla on kyllä laidasta laitaan kaikkea, toki salaatti tuntuu menevän kaupaksi kun se on esillä, mutta menee se kakkukin kyllä.


Puolen vuoden sisällä olen havainnut kaksi aivan uutta ilmiötä. Toinen on "Ota nyt sitä pullaa kun kerran oot laihtunutkin" ilmiö. Eikö se paino ole pudottunut juuri sen takia, että olen jättänyt ne pois. Omassa ruokavaliossani etenkin vehnä on joutunut todella syyniin. Pääosin sen takia, että se turvottaa minua ja väsyttää, ei yksinkertaisesti vaan sovi. Mutta myös siksi, että kalorit siitä saatuina ovat aika turhanpäiväisiä. Kun siis en ota pullaa kuten se toinen, niin sydämistytään ja loukkaannutaan. Joka on minusta omituista. En minä kritisoi sitä, että joku syö pullan tai syö mitä haluaa. Oli tämä ihminen sitten normaalipainoinnen tai ei, oli ihminen pudottanut painoa tai ei. Omalla tavallaan varmaan saan syyttää itseäni koska kerroin niin julkisesti aloittavani elämän muutoksen, se kai joidenkin päässä tekee asiasta sellaisen jota saa kritisoida koko ajan.

Anteeksi mitä? Oikeastiko joku ajattelee näin? Jos joku haluaa olla terve ja onnistuu kääntämään syömistään terveydelle parempaan suuntaan niin saat julkisesti parjata. Vaikka alusta saakka olen myös sanonut, että paino pudonnee hiljalleen jos putoaa, tärkeämpää on olla terve. Tottakai tiesin, että paino putoaa, mutta määrällä ei ole itselleni merkitystä, kun jaksan paremmin ja elämä on mielekkäämpää. Selvisin myös talvesta ilman lievän kaamosmaksennuksen lääkkeitä. Tiedättekö se merkitsee paljon enemmän kuin mikään painon pudotus. Itselleni talvi ilman lääkekuuria oli henkilökohtainen voitto johon tällä tähtäsinkin. En siihen, että tuputetaan pullaa koska "oothan sä nyt jo laihtunut"...

... Tai siihen, että sihahdetaan ne myrkylliset sanat korvaan kun ystävän onnelle skoolaan. Tietenkin. Senkin kuvittelin tehneeni alusta saakka selväksi todella monelle, että en aio lakata elämästä ja punnita jokaista suupalaani. Se ei ole minulle, jollekin muulle aivan varmasti, mutta minua varten se ei yksinkertaisesti ole. Edelleen tartun skumppalasiin, edelleen syön jopa pastaa (aika harvoin kyllä), ostankin karkkia... Ei se tarkoita, että jos pääosin vahdin syömistäni ettenkö voisi herkutellakin. Vai tarkoittaako? Tarkoittaako se, että kun viikolla syön lopulta kohtalaisen kurinalaisesti (vaikkakin ihan kotiruokaa), että en voi nauttia jälkirukaa tiistaina ja kohottaa sen yhden lasin lauantaina? Oikeastiko joka ikinen suupala pitäisi sitten punnita ja laskea? Olisin muuten pudottanut painoa paljon enemmän jos olisin näin toiminut... ja aika varmasti kokenut joutuvani luopumaan useammasta asiasta. Nythän sanon aina, että en ole luopunut mistään ja oikeasti todella tarkoitan sitä.

Onko kyse jostain perus kateudesta tässä kohdassa? Ensin koitetaan tuhota se painon pudotus ja jos sanon ei kiitos, niin sen jälkeen vahditaan joka ikinen suupala. Jos se vaikka sortuisi ja pääsisi siitä sanomaan. Mikä ihmeen logiikka tämän takana on? Koska minä en ymmärrä. Vai onko kyse vaan siitä, että huomauttajalla itsellään on huono olla ja jonnekin se pitää kääntää? Vaikka sitten siihen toisen ihmisen syömiseen. Jos kyse on siitä, niin en paljon voi kuin todeta: Voi huhhuh.

Olenko ainut jolla näitä kokemuksia on? Mistä nämä oikein kumpuavat?
Energistä sunnuntaita!


Kommentit

  1. Ihmiset on todella ikäviä! Kokemukseni ei liity samaan, mutta jotenkin verratavissa. En ole alkoholisti, yksikään ystäväni ei ole alkoholisti, mutta halusin lopettaa kaiken, kaikki onnitteluskumpat, ruokaviini yms. kaiken. Isäni oli ollut alkoholisti ja kaikki alkoholi ällötti minua. Minusta tuli kummajainen, ei toivotti, muiden juomisen kyttääjä... Vaikka en ikinä sanonut muuta kuin EI KIITOS, Juttelin kerran vanhemman rouvan kanssa joka oli tehnyt saman päätöksen. Hän sanoi, että helpommalla pääsee kun ottaa lasin ja kippaa sopivassa hetkessä kukkpurkkiin... Suomessa pitää olla sala-absolutista?

    Niin tai näin, jos et mene valtavirran mukaan olet hankala ja sinua saa arvostella julkisesti...

    Voimia, tsemppi ja aurinkoa elämääsi ja ylpeyttä hienosta suorituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, mikäli et mene valtavirran mukana olet vain hankala ja sinua saa arvostella. Millähän oikeudella? Jokainen syököön ja juokoon miten itse haluaa.

      Ylpeä tässä kyllä saa olla itsestään, samoin sinä! Juomisen lopettaminen moisen paineen alla on paljon!

      Poista
  2. Sä teet just siltä mikä susta tuntuu parhaalta ja omalta! Ihmiset ovat välillä hassuja eivätkä aina tajua mitä voi letkautuksillaan saada aikaan! Mutta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kertoo enemmän sanojasta kuin sinusta!!!

    Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tottakai. Ei tämä minua lannista, lähinnä hämmästelen ihmisen käytöstä. Itselleni tärkeintä oli saada se lääkärin toteama, että tekee oikein. Sillä tiellä on jatkettu :)

      Kiitos ihana <3

      Poista
  3. Suomalaisissa on kateutta kuin ydinvoimalassa. Mene sinä vaan omaa linjaasi ja pidä,suunta, jonka tiedät oikeaksi. Näytät hyvältä, kuva mustassa iltapuvussa oli tyrmäävä! Olet oikealla tiellä, jos olosi on hyvä, ja ihanaa, että pitkä talvi on ohi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta sekin, jotenkin ei haluaisi ajatella, että se olisi kateutta, mutta kyllä se sitä lienee. Iltapuvusta tulossa kuvia, jahka ne kuvaajalta saan, eivät ole perus kuvaajan ottamia ja puoli ammattilaista taas ei halua hoputtaa ;)

      Kesä on ihanaa aikaa, aurinkoa <3

      Poista
  4. Ihmiset osaavat kyllä olla ajattelemattomia, mutta pidä sinä vain oma linjasi ja jätä muiden kommentit ja ilmeilyt huomioimatta.

    Ihanaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on parasta tehdä. Ehkä se on se kateus joka puhuu, vaikka totuus on se, että rakaa työtä tämä on vaatinut että tähän on päästy. Ei ole ns hopealusikkaa suuhun työnnetty :)

      Hyvää sunnuntain jatkoa Tuija! <3

      Poista
  5. Olen kohdannut ihan vastaavaa omalla kohdallani ja myös sivusta seuraajana. En löydä moiselle käytökselle muuta selitystä kuin kateuden. Senkin olen todennut monta kertaa, että alkoholin juomistaan ei tarvitse selitellä kenellekään, mutta juomattomuuttaan senkin edestä! En tiedä, onko em. ilmiö pelkästään suomalainen, mutta aikuismaista käytöstä selitysten vaatiminen ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa olla, että kateus on takana kummassakin kohdassa. En ole missään muualla joutunut juomattomuutta koskaan selittelemään ja reissuissa valitsen usein juomattomuuden monena päivänä. Suomessa senkin enemmän sitten. Aikuismaista käytöstä se ei todellakaan ole että pitää selitellä jos ei juo.

      Poista
  6. Ihmiset osaavat olla tosi veemäisiä jopa outoja mitä tulee toisten ruokavalioihon. Joskus töissä vihersmoothieta juodessani kommentoitiin että on se kumma kun ei voi vaan syödä perusruokaa... :D

    Mut vinkiksi: nyt kun oot saanut loistavia tuloksia mitä tulee kroppaan, on ehkä hyvä alkaa treenaan mieltä ja sitä, et ei anna muiden kommenttien ja mielipiteiden vaikuttaa itseensä ♡ Oot itses paras ystävä ja vain sun omalla mielipiteellä on merkitystä. Muut jutut voi laittaa toisesta korvasta ulos eikä tuhlata ajatustakaan.

    Ihanaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein tämän vähän eri tavalla, treenasin ensin sen mielen ;) Lähinnä ihmettelen miten kukaan jaksaa vaivautua kommentoimaan toisen syömistä mihinkään suuntaan. Tai mitä se kenellekään edes kuuluu. Jännittäviä mielipiteitä monella :)

      Aurinkista sunnuntain jatkoa!

      Poista
  7. Kateellisina ihmiset laukovat ilkeästi tai pottuilevat hymyillen, arvostelevat ja mollaavat asioista, joita monesti haluaisivat itsekin tehdä tai tavoitella, mutta eivät kykene samaan. Pidä oma linjasi, valtavirran tahdon mukaan ei pidä sopeutua, jos ja kun oma valinta tuntuu hyvältä ja oikealta. Olet kertakaikkisen upean näköinen kuvissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se varmaan on, että toisen latistaminen on joillekin se tapa saada asia itselleen. Jos ei itse jaksa tai halua niin ei kukaan muukaan saa.

      Itse menen tällä linjalla kyllä, se on verran parempi olo on kuin vuosi tai kaksi sitten :)

      Poista
  8. Oon valitettavasti törmännyt samaan vähän eri yhteydessä, se on sellaista ihme lannistamista - toivotaan että toinen ei menestyisi ja että "pysyisi ruodussaan", olis niinkuin ennenkin. En tiedä onko se kateutta vai vaan ilkeyttä, ihan kuin toivottais että toinen ei menesty. Pyllystä se on joka tapauksessa :D Miks ei vois vain iloita toisen menestyksestä? Itse ainakin pyrin aina kannustamaan ja olemaan aidosti iloinen toisen onnistumisesta mut kaikille se ei sit taida olla niin itsestäänselvää.
    Upeeta viikkoa Satu! Looking good <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin juuri! Toista kannustamalla eteenpäin. Mutta totta kyllä, sitä varmaan osa laittaa johonkin lokeroon josta ei sitten saisi tulla pois. Kun oma lokeroni kai oli joko ylipainoinen tai laihduttaja niin ei sitä rikkoa saisi.

      Kiitos Saara! Mahtavaa viikkoa!

      Poista
  9. Samantapaisia kokemuksia minullakin. Lihomisesta kerrotaan kyllä auliisti mutta suu pysyy kiinni jos hoikistuu(tosin hyvä niin, vaivautuisin kumminkin). Kommentit "ota nyt vielä pullaa ettet vaan pääse laihtumaan" ovat ihan arkipäivää lähisuvultani. Töissä syömisiäni kytätään ja olenkin joskus todennut että oletteko kiinnostuneita millä näin pulskaan kuntoon päästään vai miksi evääni niin kiehtovat. Ainut vain että kun ruokani ovat monipuolisia ja terveellisiä, mutta kerron kyllä avoimesta herkuttelevani liikaa, ei sillä että sekään kenelläkään kuuluu. Se että monet syövät evääksi eineksiä ei ole minun valintani enkä koe että muidenkaan tarvitsisi niitä minulle perustella, en siis toisin sanoen katso nenääni pitkin muiden ruokia.
    Joskus hämmästytän itseänikin elämäntaparempan keskellä ostamalla säännöllisesti herkkuja mutta tarkoitus ei olekaan syödä koko pussia karkkia kuten aiemmin. Kuten kirjoititkin, keskeistä on nimenomaan se että ettei joudu luopumaan liiasta! (Valitettavasti pidän karkeista edelleen..)
    Olen muuten se kommentoija joka kyseli vinkkejä Dubliniin pääsiäiseksi. Olipa mukava kaupunki ja kovasti haluaisin tutustumaan muuhunkin Irlantiin. Pikkuinen pala vihreää jäi minunkin sydämeeni :)

    Näytät hyvältä ja se johtuu kauneutesi lisäksi varmasti myös hyvästä olostasi. Komppaan muita; se on tärkeintä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän tuossa on kun ne negatiiviset asiat kyllä kerrotaan. Suorastaan riennetään kertomaan samantien jotta varmasti ei jäisi epäselväksi kenellekään että on siitä jo huomautettu (mielellään useaan kertaan). Mutta positiiviset taas, ne lytätään kokonaan. Vähätellään tai jätetään mainitsematta tai sitten kytätään niin kauan että jotain huomautettavaa löytyy.

      Tuntui todella kurjalta kuulla, että töissä joudut moisen kyttäämisen uhriksi. Lounaanhan tulisi olla iloinen ja sosiaalinen tapahtuma, hetken hengähdys töistä.

      Mahravaa että Irlanti jäi sydämeen ;)

      Paljon onnea ja tsemppiä elämäntapamuutoksen kanssa! Jätetään katkeruus niille jotka käyttävät energiansa ennemmin siihen toisten mollaamiseen kuin oman elämänsä muuttamiseen.

      Poista
    2. Tsemppiä Sinullekin! Kiitos kun kirjoitit aiheesta.

      Poista
  10. Miten hyvä kirjoitus ja varmasti tuttua meille kaikille. Ensinnäkin miksi pitää puuttua kenenkään syömisiin tai juomisiin tai edes tarkkailla toisten tekemisiä?! Jos on sitten kyttäysmeininkiä, niin miksi himputissa pitää sanoa ne asiat ulos!!! Oikeasti moukkamaista meininkiä, ihan sitä itseään. Mitäs sanoja tykkäisi jos hänen suupaloihin puututtaisiin.

    Sinä jos kukat olet toiminut viisaasti, eli muuttanut elämäntapoja. Välillä nauttien ja sitten syöden terveellisemmin eli juuri niin kuin meidän kaikkien olisi hyvä tehdä. Tuloksetkin ovat aivan mahtavat, eikä mitkään jojoefektin kyllästämät.

    Harmittaa puolestasi, mutta samaan saanut tottua itsekin. Kyllähän tuossa minunkin ruoka-annoksia eräs laski ja naureskeli viikko sitten. Mietin ettei varmasti ilkeyttään, vaan kun olen niin avoin ja nauran itselleni, muut tuumivat, että hekin voivat. Mutta en itse koskaan laskisi toisten ruoka-annoksia ja sanoisi sitä ääneen. Se vaan ei kuulu hyviin tapoihin, oli sitten hassua tai ei, että söin "paljon".

    Halit ja onnea niin mahtavasta saavutuksesta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, mitä se kenellekään kuuluu mitä toinen syö. Mutta niin se vaan menee, että joillain tuntuu olevan sitä energiaa ennemmin siihen kyttäämiseen kuin siihen, että omaan elämään keskittyisi.

      Sen verran monta diettiä tuli aikanaan kokeiltua, että sille tielle en enää halunnut lähteä vaan nimen omaan muuttamaan hiljalleen sitä elämäntapaa joka toisi mukanaan terveellisyyttä. Jojottamaan kun en enää halunnut, se tie on katsottu jo loppuun saakka.

      En käsitä tuota annosten laskemista, mitä se kenellekään kuuluu ja vielä vähemmän sanoa ääneen sitä!

      Upeaa viikon jatkoa Tiia <3

      Poista
  11. Olet kyllä ihana <3 ja totta puhut joka sanalla.
    Hyvä, terve olo on tärkeintä. Ja kun löytää siihen itselleen sopivat keinot ja tavat, niin muiden höpötykset saa ja pitää jättää omaan arvoonsa. Näitä sammakoita suustaan päästäviä on nimittäin jokaiseen elämän tilanteeseen ja lähtöön--voi voi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin niitä on. Vasta havainnoin jälleen tämän ettei Suomessa voi olla alkoholia juomatta ilman valtavaa selittelyä. Eikä sekään ole oikein. Ei kyllä joka lähtöön on ihmisiä, ei pääse yli eikä ympäri.

      Kiitos Annu <3

      Poista
  12. Hei! Pistäydyin pitkästä aikaa blogissasi ja wau mikä upea nainen täällä on kuvissa. Onnittelut huikeasta elämäntapamuutoksesta ja sen tuomasta ulkoisestakin muutoksesta! Kyllähän se on pelkkää kateutta tuo pullasta ja juomasta huomauttelu. Oudoista huomautuksista tiedät että olet onnistunut ja positiivinen muutos on huomattu. "Kateus on paras kehu" näin sen voi valitettavasti tulkita :D Pääasia on että olet terveempi ja nautit elämästä! Oikein aurinkoista ja ihanaa kesää Sinulle! t. Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Johanna!

      Kiitoksia. Hissuksiin mennään eteenpäin vana onhan sitä tässä puolessatoista vuodessa ehtinyt tapahtua ja vaikka mitä, vaikka sitä itse ei aina niin selvästi huomaakaan.

      Niin se on, että kateutta se suurimmaksi osaksi lienee. Itsellä kun terveys on se tärkein ja muu sitten sen ohessa.

      Upeaa ja aurinkoista kesän jatkoa Sinulle!

      Poista
  13. Näytät aivan upealta!
    Itse otin nyt keväällä niskasta itseäni kiinni ja eipä tunnu kaikkia miellyttävän. Ensinnäkin olen jollain ihmeruokavaliolla kuulemma. No ilmeisesti niin, vaikka yritän syödä mahdollisimman puhtaasti ja terveellisesti eli lihat ovat marinoimattomia, paljon kasviksia ja marjoja jne. Pitkälle prosessoidut tuotteet ovat historiaa. Nyt kun paino on lähtenyt alaspäin, niin siitä ei kyllä kukaan mitään sano. Mutta kun ennen sitä huomauteltiin kyllä, että oot tainnut lihoa. Eikö tuolle pitäisi jotain tehdä. Ja sitä ylipainoa mulla oli parisen kiloa. Nyt olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen. Ja vaikka se muutama kilo oli, niin veriarvot olivat suorastaan loistavat muutamaan sukulaiseen verrattuina. Vaikka he olivatkin ns. normaalipainoisia. Sekös niitä korpesi.

    Mua ärsyttää tämä suomalaisten kateus asiassa kuin asiassa. Mitään kaunista ei voida koskaan sanoa toisesta. Ole ylpeä siitä, mitä olet saavuttanut. Näytät oikein hyvältä!
    Ja mitä herkutteluun tulee, jokaisen pitää voida joskus herkutella. Omalla kohdalla se tarkoittaa sitä, että en tee sitä enää joka päivä. Pulla tai karkit silloin tällöin eivät keikuta venettä ja toisaalta välillä pieni hiilaritankkaus tekee vain hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihan mahtavaa että elämäntapa muutos on tuottanut mahtavia tuloksia! Se on jännä että tulisi olla joko tai. Kaikesta on kieltäydyttävä tai kaikkea syötävä ja välimuotoa ei tunnu olevan mihinkään suuntaan.

      Mutta mahtavaa että olet saanut noin hyvin terveyttä eristettyä ja totta se on, ei herkuttelu silloin tällöin kaada mitään :)

      Poista
  14. Hei Satu pitkästä aikaa :) Näytät tosi kauniilta, tosin niin olet aina näyttänyt mutta kiva kuulla, että myös sisäisesti / fyysisesti voit hyvin.

    Niin, niin tai näin, iin joillain ihmisillä on aina oikeus omasta mielestään kommmentoida toisten syömisiä. Nyt kun olin talven ja kevään tosi kovalla kurilla ruokavalion suhteen, sain selitellä sitä tosi paljon. Okei, joo, olin siis ns. kisadieetillä ja ruokani kävi vaakan kautta. Söin tavallista perusruokaa töissä, join paljon vettä, tasaiset ruokarytmit jne. ja siinäpä riitti ihmetystä toisille. Ja kisojen jälkeen sain taas ihmetystä, että VIELÄKÖ sä syöt noin? Niin, siis miten? Perunaa, salaattia ja jauhelihapihviä?? En tiedä mitenköhän olisi kysyjön mielestä pitänyt syödä?? Välillä ihmeteltiin, että miten syön non paljon, toisinaan sitä, että saanko syödä mitään. Kumma juttu, miten koko asia oli muille pajon suurempi juttu kuin itselle? Ja siitä sai huomauttaa samoin kuin hoikkuudestani sai kovaan ääneen ihmetellä, kun en syönyt samaa ruokaa kkuin muut, tai en ottanut viiniä, tai en ottanut jälkkäriä jne. Jännä juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Mapsi! Kiva kuulla pitkästä aikaa!

      Näin se menee, että alkaa oma olokin tuntumaan kauniilta jo, pitkään kun peili näyti omissa silmissä aivan erilaiselta. Ja tuo ruokavalio, tuo on niin totta! Heti kun ruoka ei ole samaa kuin kaikilla muilla, niin on oikeus huomauttaa ja mielellään vielä kohtalaisen kovaan ääneen, jos vaikka siitä murtuisi syömään pullaa. Kummallisia ihmiset kyllä!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!