21.8.2016

Kesä 2016


Rusketus katoaa, mutta muistot pysyvät ikuisesti.

Kulunut kesä, joskin vielä elokuuta on toki jäljellä, on ollut varsin muistorikas omalla kohdallani. Instan seuraajat ovat päässeet näkemään välähdyksiä sieltä täältä, mutta kesään on kuulunut paljon asioita, jotka ovat pysyneet blogista poissa. Paljon kokemuksia, jotka ennen kaikkea pysyvät siellä muistojen puolella. On istuttu auringon nousuun saakka ystävien kanssa jutellen, on kävelty pitkin Nuuksiota, on ihasteltu kauniita kesäpäiviä niin Helsingissä kuin maallakin. Syntymäpäivä kului kera ystävien eikä sovi unohtaa kuuden viikon jalkapalloputkea joista kynnelle kyeten katsottiin niin monta matsia kun vaan pystyi.

Pelkästään kolmen viikon kesälomaan, jonka viimeinen päivä on tänään, mahtuu vaikka kuinka ja paljon. Loma alkoi roolipeltapahtuma Ropeconissa, jossa omalle osalle tuli seistä lavalla juontamassa (taustalla on paljon muutakin työtä, mutta kävijälle näkyvä osuus tämä). Muutaman päivän toivuimme kotona ja suuntasimme sen jälkeen miehen kanssa kohti Irlantia, josta blogin kuvatkin on otettu. Reissun alkussa neljä päivää Kerryssä (lounaiskärjessä), sen jälkeen kaksi Connemarassa (länsirannikolla) ja vielä kaksi Dublinissa.

Atlanttia ihailemassa, jahka ensin kävei sen 150m alemmas paremmalle paikalle 

 Dinglen penissulan kärjessä

Kerryn hotellin vieressä virtasi Caragh joki

Koko Irlannin reissu oli pääosin erilaista kiipeilyä, ylös tai alas, enemmän tai vähemmän jyrkkiä rinteitä. Enkä kyllä voi yhtään valittaa. Toiminnallinen loma, lihaksia särki joka ikinen päivä, mutta ainakin tuli nähtyä ja koettua. Irlannissa tuntuu, että joka kulman takana on uutta nähtävää ja viehän se pois arjesta hyvin kun ihastelee toinen toistaan kauniimpia maisemia. Kristallin kirkas Atlantti antoi muutamana päivänä täyden sumuverhon nenän eteen, kolmena päivänä se taas tarjoili liki pilvettömän taivaan meren hohtaessa ennemmin hopeisena kuin sinisenä. Paloinko? Voi kyllä. Siinä ei paljon aurinkokapselit auta, omaa tyhmyyttä tietysti olla rasvaamatta naamaa kunnolla. Vaan kun se on se merituuli joka viilentää. No, onneksi nämä "vammat" osataan hoitaa ja kosteutusta riitti sitten urakalla.

Mitään sen jännempiä asioita ei tullut Dublinista ostettua. Vietimme hääpäivää lähinnä syöden hyvin. Sinällään perusostoksia, farkkuja molemmille, muutama kirja ja itselleni löysin mustan jakun. Ei siis mitään varsinaisen "jännittävää" tai mielenkiintoista, mutta farkkuihmisenä helpottaa kun kaapissa on istuvia farkkuja useammat. 

Auringonlasku Rossbeighin rannalla 

Dunloen sola tuli käveltyä kelissä joka alkoi auringonpaisteella ja loppui kaatosateeseen, tämä kaikki kahdessa tunnissa

Valentia island, jo viikingeille pyhä saari. Taustalla usvassa Skelling Michael, se saari jossa viimeisimmän Tähtien Sodan loppukohtaus on kuvattu.

Loma itsessään ei suinkaan loppunut Irlannista kotiin paluuseen. Edessä oli jälleen uusi pyykkirumba. Vaan lopulta sekin oli kukistettu, kuten kaikki muutkin "pesen joskus" kylppärissä odottaneet. Samalla tuli pakkaseen laitettua 15kg mustikoita. Kotiinkuljetettuna kotimaisia mustikoita, en sentään käynyt poimimassa itse. Ei ole mun juttu. Torstain pyykki- ja mustikkarumban jälkeen auton nokka kohti Savoa ja hiljalleen jo perinteinen viikonloppu ystävien kanssa alkoi. Mitä parasta seuraa, sää ei suosinut vaan vettä saatiin pariinkin otteeseen, mutta se ei onneksi haitannut menoa.

Viimeinen viikko lomaa onkin sitten vietetty anoppilassa nopeasti vieraillen, mutta muutoin kotona. Tekee hyvää olla myös kotona ja ihan vaan saada kotikin kuntoon. Oleminen tekee hyvää aika ajoin ja kun on koko lomansa viettänyt melkein vaatteita paketen ja laukkuja purkaen niin on ihan kiva ottaa ne vaatteet välillä myös kaapista (ja samalla suunnitella jo seuraavia reissuja, miten sitä muutenkaan).

Sää muuttui nopeasti, edellisestä kuvasta kolme tuntia eteenpäin ja Atlantti nostatti tyrskyjä, kylmää tuulta ja sadetta 

Loop Headin majakalta näkyvt kalliot

Cliffs of Moher - UNESCO:n suojelukohde, paikka jossa tuskin koskaan kyllästyn käymään

Syksy tuo tullessaan uutta ja vanhaa. Lomalla ja rehellisesti kyllä koko kesän aikana on säännöllinen treenaaminen jäänyt vähemmälle. Salilla on tullut käytyä säännöllisen epäsäännöllisesti ja etenkin loman aikana ruuasta on tullut lipsuttua enemmän sen vähemmän sijaan. Vaan toisaalta, arkeen on hyvä palata ja sitä oikeastaan odotankin. Rutiinia ja tavallista arkea, nyt kun lomalla on akkuja ladannut taas kunnolla. Kesään mahtui paljon kaikkea joka kantaa vielä pitkälle, muistoja tuli kerättyä urakalla. Irlannin reissun liikunnallisuus oli oikeastaan mahtava kokemus, sen verran selvästi treenaaminen katoi että jaksoi;  myös valloittaa "vuoden" (Diamond hill on vähän yli500m merenpinnasta ja lähtö on 2m merenpinnasta). Uusia kokemuksia ja itsensä voittamista.

Syksylle on jo useammalle viikonlopulle buukattuna ohjelmaa, arkipäivistä puhumattakaan. Perjantaisen Linnanmäen reisusn jäljilta mukaan tarttui myös Helsingin Kaupunginteatterin lehti, josta on hyvä hiljalleen katsoa syksyn teatteritkin. Teatterikausihan pyörii jo täysillä, vähän olen jälkijunassa, mutta toisaalta parempi vähän myöhässä leväänneenä kuin ei ollenkaan. Samoin on aika herätellä blogia kevään ja kesän kestäneeltä lomaltaan, jatkaa se jokusen kerran viikossa postaamista jälleen. Ei tekisi varmaan pahaa herättää blogin someakaan henkiin uudelleen. Myönnän paussin tehneen hyvää, nyt siis uudella innolla eteenpäin.

Syksyllä ja talvella on paljon odotettavaa. On muutamat isommat syntymäpäiväjuhlat ja talvella odottaakin jo kahdet ystävien häät, joihin ilman muuta olemme menossa. Kaikkea on odotettavissa rikkomaan sitä arkea.

Miltä teillä näyttää syksy?

Leppoisaa sunnuntaita!

Connemarassa kohtaavat useammassa paikassa järvet ja vuoret (tai kukkulat, korkein taitaa olla vähän reipas 800m) 

Killarnyn vuono, ainut laatuaan Irlannissa, mutta vuono kuitenkin 

Diamond hillin huipulla, erilaisempi näkymä kohti Kylemoren luostaria 

Eipä tähän maisemaan Connemarassa ihan heti kyllä kyllästy

4 kommenttia:

  1. Kauniita maisemia, noita kelpaa ihailla ja ilma näyttää irlantilaisen raikkaalta :) Ihanat patikointimaisemat.
    Syksy on joteinkin aina vähän melankolinen, koska luonto alkaa valmistutua talveen ja ihanat linnut lähtevät etelään. Onneksi itsellänikin on kivoja suunnitelmia, se piristää!
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raikas se ilma kyllä oli, vaikka ei ajoittain niin kaunis kun ehkä kuvista voisi päätellä. Onneksi patikoida voi pilvisellä kelillä. Onneksi syksulle todella on niitä suunnitelmia enemmänkin.

      Hyvää viikkoa!

      Poista
  2. Oi, oi ja oi! Montako kertaa saa huudahtaa. Kuten sinulle tänään Instan puolella kommentoin, minä rakastuin Irlantiin viime kesänä ja tänä vuonna piti päästä uudelleen. Pidin blogissanikin Irlanti-viikon. Nyt yövyimme Dublinin eteläpuolella ja kävimme pohjoisessa. Seuraavan kerran aiomme juuri Connemaraan, mutta kylläpä tuo Kerryn tienookin houkuttaa.

    Teimme jo päätöksen, että vaihtelun vuoksi suuntaamme ensi vuonna muualle, mutta jotenkin sisäisesti tuntuu, että pakko on Irlantiinkin taas päästä. Ihmeellinen maa!

    Mukavaa alkavaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Connemara on omaan makuuni Kerryä kauniimpi, karu kauneus viehättää enemmän kuin Kerry joka sekin on kaunis kyllä.

      Meilläkin reissataan ainakin talvella muualle, mutta keväästä en kyllä lupaa mitään.

      Hyvää alkanutta syksyä sinne myös!

      Poista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!