28.8.2016

Kesä ja terveellisemmät elämäntavat?


Salaisuus onnellisuudelle on se, että hyväksyt sen, missä olet elämässäsi nyt ja teet parhaasi sen kanssa mitä sinulla on juuri nyt. 

Kesä ja terveellinen elämäntapa vai kesä ja skumppa? Omalla kohdallani jälkimmäinen ja pakko myöntää että arkeen paluu oli myös kropalle arkeen paluu. Kesä oli hyvä ja kesällä tuli tehtyä paljon asioita joista jäi paljon muistoja. Samalla se kuitenkin tarkoitti vääjäämättä turpoamista. Keho keräsi nestettä ja niitä höttöhiilareitakin tuli syötyä oikein urakalla. Myönnän tovin jos toisenkin rypeneeni itsesäälissä kun vaakalukemaa maanantaina aamulla katsoin mutta lopulta totuus oli se, että ihan itse sen lukeman sinne saakka sain. Pääosin, onneksi, siellä oli vain nestettä joka on helpompi saada pois kuin se varsinainen paino. Jota sitäkin tullut se kilo tai kaksi.

Vaan päätin samalla, ja juuri tämän postauksen kuvia katsoessani, että ihan turha sitä on tässä alkaa sen suuremmin miettimään. Fakta on se, että kesällä treenaaminen oli vähäisempää ja enemmän kävelyyn painottuvaa. Syöminen oli mitä sattui. Vaihtaisinko niitä kuumia kesäpäiviä mattolaiturilla pois? En. Vaihtasinko jalkapallon kisakatsomoita nachoineen pois? En. Vaihtaisinko aurinkonousun katselua ystävien kanssa skumppalasit kädessä pois? En.

Jos totta puhutaan, niin olisin voinut, todellakin olisin voinut elää tiukemmalla kuurilla ja samalla kieltäytyä monesta ja silti olla ystävien kanssa. Kohtuudessa pysyin hyvin usein, kun sanon skumppalasi kädessä niin tarkoitan lasillista, en koko pulloa. Kun sanon syömistä mattolaiturilla, en tarkoita pelkkää höttöä vaan mm rapuja. Silti nesteet pamahtivat kehoon ja laiskottelulla on hintansa.


Se hinta on ollut se, että olen tämän viikon ollut todella hankala. Oikeasti. Kun palaa takaisin vähähiilarisempaan, lähtee salille (vaikka ei huvita) ja lähtee kävelylle (vaikka ei huvita) niin kyllä siinä on ollut yhden jos toisenkin hermot koetuksella. Eniten ne omat. Keho huutaa sokerin ja vehnän perään ja jatkuvasti on nälkä vaikka kaloreita ja ruoka-arvoja katsomalla ruoka riittää varsin hyvin. On jopa määrällisesti enemmän kuin keväällä. Mutta kun ei ole sokeria niin johan temppuillaan. Pelastuksena ovat olleet Läkerolin salmiakkipastillit ja Jenkin hopeatoffee purkka. Vahvat maut työntävät sitä nälän tunnetta pois. En minä nälkää näe, sen verran voin sanoa että kalorisaanti on 1600-1700kcal päivässä eli missään nimessä kyse ei ole mistää nälkäkuurista.

Syksy ei menojensa puolesta ole mitenkään helpompi. Suinkaan en ole kotosalla viikonloppuja vaan jokainen niistä menossa. vaan päätös on selvä, herkkuja ei syödä eikä juoda. Se ei tarkoita, että olisin jättänyt syömättä eilisissä Venetsialaisissa ruuan, tietenkin söin ja vielä punnitsemattakin kaiken päälle, mutta ennen sitä tehty lenkki ja puutyöt kyllä söivätkin kaloreita. Toisaalta olen edelleen sitä mieltä, että ei se perus kotiruoka ole se, joka minua on lihottanut vaan se vuosia kestänyt väärin syöminen ja napostelu. No aamupalan syön edelleen töissä (kun lähtö on 07:30 kotoa niin en vaan saa muuta kuin vettä kurkusta alas). Sentään kuitenkin syön sen, johan tässä mentiin se 15 vuotta syömättä aamupalaa oikeastaan ollenkaan. Jo viikossa keho taas tottui siihen, että hei on aamulla nälkä.


Samoin kunnon lounas ja välipala. Välipala onkin sitten asia, jonka kanssa olen tapellut jo keväällä ja tappelen edelleen. Aamupalalla menee rasvaton maustamaton jugurtti (ajoittain myös skyr) ja siihen lisänä mustikkaa ja/tai vadelmaa sekä para- ja cashew pähkinää ja pellavansiemen rouhetta. Joka ikinen aamu tämä sama. Lounaalle salaattia (tomaattia, pinaattia, retiisiä, paprikaa, kurkkua, salaattia, sipulia... jotain näistä sekoitettuna) ja jotain proteiinia. Yleensä kanaa tai jauhelihaa, pääosin aina raejuustoa mukaan myös, vähintään kerran viikossa kalaa. Päivällinenkin on samaa kaavaa noudattava, vähän proteiinipastaa (raakapainona ehkä 30-35g) ja salaattia, raejuustoa ja vielä sitten jotain proteiinia. Joskus se pasta jää pois. Iltapalana usein kahden munan munakas, pääosin permesan/pecorino raasteella jamausteilla. Minulle tämä sopii, monelle muulle illan ruokajuomana oleva maito tuottaisi ongelmia mutta oma kehoni sen kestää ja sitä mielelläni juon. Sanoivat ne eri tutkimukset nyt mitä tahansa maidosta.

Toki itselläni taustalla on, kuten olen aikaisekkinkin sanonut, laaja verenkuva ennen elämäntavan muutosta ja säännöllinen tarkkailu. Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että hyvin harvalle sopii identtinen ruokavalio kuin jollekin muulle jonka takia olen halunnut omani varmistaa lääkärillä. Aina se, että tuntuu hyvältä ei tarkoita, että arvot olisivat parantuneet. Minulla ovat ja siksi tiedän syöväni omalle keholleni oikein. Tai ei kai sitä kukaan koskaan täysin tiedä, mutta lääkärin mukaan syön, joten noudatan tätä.

Mutta se välipala, se tässä oli asiana. Se on ollut jotenkin kaikkein vaikein. Olen kokeillut hedelmää ja rahkaa. Olen testannut olemista ilman välipalaa ja kokeillut leivästä lähtien kaikkea. Joko se on liian raskasta tai liian vähän. Kunnes vahingon kautta opin eräänä kiireisenä toukokuun päivänä, että se oikea on itseasiassa proteiini jauhe veteen sekoitettuna. Kuulostaa oudolta eikö? Mutta se on itselleni se, jossa on sopiva määrä sitä energiaa jota kehoni siinä vaiheessa kaipaa. Kun juoksi palaverista toiseen ja kaivoi salikassista sinne otetut proteiinit niin sen jälkeen sujui treenikin ja nälkä pysyi hyvin päivälliseen saakka poissa. Siis ilta kuuteen joka on se meidän perus päivällisaika (ensin sali, sitten ruoka vasta). En sano, että tämä sopisi kaikille, mutta minulle kyllä, kaikkein parhaiten.


Vaan nyt on sitten aika tarttua niskasta itseä sen verran kiinni, että palaa normaaliin. Lopulta aika hyvin elokuun alkuun saakka mentiin siihen nähden että välillä oli kurinpalautuspäiviä. Mutta elokuussa ja lomalla sitten kaikki repesi. Mutta hei, nyt ollaan takaisin arjessa ja projekti jatkuu. Tätä se elämäkin on, joskus jotain muuta ja sitten paluuta takaisin siihen arkeen. Sen myöntäminen itselleen oli se varmasti kaikkein vaikein kohta. Todeta, että se kaiken maailman superdiettien laihtuminen ei ole se, mihin haluan  vaan tässä menee aikaa, mutta toivottavasti se tulos sitten pysyykin. Lopulta muutama kilo (siis rasvaa, ei niitä nesteitä) kesällä lisää tarkoittaa, että aika hyvin sain kuitenkin syötyä ja jotain edes liikuttua. Enemmänkin siis jo tapa joka on se positiivinen asia.

Miten teillä syksy on alkanut? Joko on palattu takaisin arkeen?

Aurinkoista sunnuntaita!


10 kommenttia:

  1. Järkeviä ajatuksia ja fiksuja valintoja <3
    Itse olen pysynyt kaukana kaikista saleista ja ryhmäliikuntayilanteista vuosien ajan... Mutta ensi viikolla alkaa crossfit - jaiks!!!! Muuten mennään perusterveellisellä ruokavaliolla ja kohtuullisen kohtuullisella kohtuullistamisella ;) Ihanaa syksyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tärkein, mitä tässä varmaan on oppinut on se armeliaisuus itseä kohtaan ja valintojen tekemisen.

      Crossfit kuulostaa kyllä hyvältä! Tsemppiä sen kanssa, toivottavasti on hyvät tunnit!

      Kohtuullisen kohtuullisella kohtuullistamisella kuulostaa kyllä oikein hyvältä, sillä lienee hyvä mennä täälläkin.

      Aurinkoista syksyn jatkoa!

      Poista
  2. Kesä tuo aina pari lisäkiloa myös mulle. Vielä jokunen vuosi sitten ne karisivat itsestään, kun palasin normirutiineihin ja arkeen. Nyt joutuu jo vähän enemmän tekemään töitä, mutta enköhän pikkuhiljaa pääse painonkin suhteen normaaliin. Sinun elämäntapasi ruokavalioneen ja liikuntoineen kuullostaa järkevältä ja hyvältä, ja pienet herkuttelut silloin tällöin ovat hyväksyttäviä ja jopa suotavia. Leppoisaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se menee, että joskus tulee herkutella, kesällä se joskus vaan oli useamman kerran viikossa ja ihan niin usein ei olisi tarve :D

      Mutta hiljalleen taas kohti parempaa oloa ja muutenkin arkea. ei kaikkea kerralla kuitenkaan.

      Rattoisaa viikkoa!

      Poista
  3. Minulla paino pysyi suurinpiirtein samana. Liikunnassa pyöräily on tehokkaampaa kuin kävely, oletko kokeillut sitä? Vielä olisi seitsemän kiloa pudotettavana, sitten olisin tyytyväinen ja lääkäri sanoi, että silloin saisi karsia lääkkeitä. Tsemppiä sinulle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihaan pyöräilyä. Kävin spinning tunnilla ensimmäistä kertaa sitten lukion pyöräilyn ja edelleen se on aivan kamalaa :D Ennemmin juoksen, vaikka sekin tuntuu inhottavalta.

      Tsemppiä kuuriin Pauska!

      Poista
  4. Eipä kannata harmitella pieniä repsahduksia jos vastapainona on täysipainoinen ja rikas elämä - kyllä se arki taas sitten ruotuun ajaa:)
    Itselläni kävi oikeastaan vähän päinvastoin - lomalla lähti 2-3 kiloa - enkä edes pihistellyt ruuan ja kalorien kanssa. Aineenvaihduntani - se laiskakin - alkaa vain pikkuhiljaa palailla oltuaan kadoksissa yli puoli vuotta. Minun aineenvaihduntani meni ihan sekaisin viime vuoden lopulla, kun kasvohalvaukseen saamani robottikuuri kortisoneja vaikutti vielä pitkään kehossa - ja kun pari kuukautta sairaslomalla vetelin isännän kantamaa lohturuokaa (herkkua herkun perään) oikein urakalla. Ja vaikka esim. ekopaastolla olin yli 6 viikkoa ilman sokeria ja vaaleaa viljaa, ei puntarin mittari inahtanutkaan. Pitkin kevättä yritin syödä järkevästi - liikkuminen oli vieläkin vähäistä, sillä minulle se liikkuminen tarkoittaa kunnon kävelylenkkejä ja kasvohalvauksesta kärsivän silmän kanssa ei ulkona liikkuminen tuulissa ja tuiskuissa onnistunut. Silti - keväänkään ja alkukesän aikana ei vaakaviisari liikahtanut - paitsi ylöspäin.
    Ja sitten - ihan itsestään, kun olin jo lopettanut edes yrittämisen, alkoi puntarinneulakin näyttää parempia lukuja. No - nyt kun alkoi työt ja arki, junnataan taas paikoillaan.
    Tsemppiä sekä sinulle että minulle - ja muistetaan elää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ehdottomasti täytyy muistaa elääkin välillä. Ja sitä on kyllä tullut tehtyä, mutta onneksi hiljalleen se painokin on sitä mitä sen oikeastaan haluaa olevan.

      Paljon tsemppiä sinne <3

      Poista
  5. Minulla alkoi kuntoilu toissa viikolla, voi kun teki hyvää.. laiskottaa mennä, mutta hyvä mieli jälkeenpäin. Liikunta on tärkeää ihan mielen virkistymisen ja varsinin oman kunnon vuoksi, vaikka en yritä tiputtaa kiloja niin lihakset rapistuu iän myöten ja yritän pitää itseni kunnossa, mutta liian laiskasti kylläkin.. mutta parempi jotain kun ei mitään.. :) Välillä pitää saada nauttia ruoasta ja löhöilystä, toisinaan taas sitten tekee terveellisia asioita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, että jälkeenpäin on aina hyvä olo, vaikka mennessä ei huvittaisi ollekaan. Kyllä se niin on, että jonkun tekeminen on parempi kuin ei mitään, ihan aina.

      Poista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!