21.11.2016

Lyhyt hetki irti arjesta


Kyse ei ole siitä "onko aikaa" vaan siitä tekeekö aikaa.

Edellisessä postauksessa puhuttiin jo hitusen priorisoinnista ja jatketaan siitä tässä postauksessa. Mistä ihmeestä sitä aikaa oikein saa kaivettua, miten ihmeessä aika riittää kaikkeen? Eihän se riitä, se on ihan totta. En voi mitenkään sanoa, että olisi enemmän aikaa käytössä kuin kenelläkään muullakaan. 24 tuntia on täälläkin vuorokaudessa käytettävissä ja kun siitä laskee pois nukkumisen niin hereilläoloaikakin on aika sama kuin muillakin (pyrin nukkumaan sen 7-8h joka yö). Töissä tulee vietettyä aikaa tietty aika, enemmän hyvin monena viikkona kun se 37,5 tuntia joka ei sekään välttämättä ole hyvä asia. Silloin sitä koittaa ottaa ilon irti näistä hetkistä jotka ovat olleet kohtalaisen harvinaisia: Lounas ystävän kanssa keskellä työpäivää. Kun tarkoituksella sanoo työkavereille, että on lounaalla ja lätkäisee puhelimen äänettömällä. Kyllähän sitä mailissa odottaa sitten ongelma jos toinenkin, mutta se 45 minuuttia totaalista vapaa-aikaa on aika luksusta. Enemmänkin lienee tosin tulossa työpaikan muuttaessa Helsingin keskustaan viikon sisällä. Vaan sitä ennen hyvä muistutus, että näinkin ehtii nopeimmat kuulumiset vaihtaa. Ja saada myös pitkästä aikaa asukuvat blogiinkin, vaikka mallin olo ei ollut kovin hehkeä.

Vaan mistä ihmeestä se aika sitten kiskotaan? Töihin ja salilla käyntii? Kyllähän se niin menee, että se on sosiaalinen elämä joka siinä jää vähemmälle. TV:n katsomisen voi unohtaa kokonaan, ainakin omalla kohdalla se on jäänyt niin arkena kuin viikonloppunakin. Samoin uutisten puolelta luen enää ns. uutiset. Jos joku kertoo jostain julkkiksesta, niin olen aivan pihalla mistä puhutaan. Itselleni turhaa informaatiota joka jää lukematta, vaikka muutoin selaankin Ylen ja BBC:n pääuutiset ja omalistan mukaiset uutiset joka päivä lisättynä jokusella talous ja IT puolen juttulla. Sen lisäksi karsimisen kohteeksi on jäänyt kodin hoitaminen ja ruuan laitto. Siivous tehdään mahdollisimman tehokkaasti kerran viikossa samalla kun pesukone rullaa kaikki vaatteet kerralla puhtaiksi. Ruokaa taas laitetaan kerralla viikon tarpeiden verran, eihän se kovin vaihtelevaa ruokaa ole syödä samaa kolmea iltaa putkeen, mutta ainakin on ruokaa. Viikonloppuna siis valmistellaan viikko kerralla.

Yksi karsinnan kohde on ollut shoppaus. Ennen vietin tunti tolkulla netissä ja vielä siihen kauppoja kiererllessä. Edelleen sunnuntai aamuisin vilkaisen verkkokauppoja, mutta vähemmän aikaa ja vielä harvemmin mitään saan lopulta tilattua. Kyllähän noilla sinisillä farkuilla, mustilla jakuilla ja valkoisilla puseroilla noita työpäivä menee vielä uudelleen ja uudelleen. Pitkästä aikaa kävin hetken pyörimässä ostoskeskuksessa pari viikkoa sitten ja kyllä olo oli kuin puulla päähän lyöty siellä vaatekauppoja kiertäessä. Ehkä Barcelonassa sitten lisää vaatteita.

Ja sitten sitä karsii niistä tärkeistä ja rakkaista, bloggaaminen on jäänyt todella vähälle vaikka tämä vetääkin monesti puoleensa. Ei kuitenkaan aivan yhtä paljon kuin salille meno tai muutama muu projekti. Kun ne voittavat niin tästä sitten karsii vähemmälle. Kun koneella ei ole aikaa enää istua joka päivä. En tiedä onko se huono asia, että istuu koneella vähemmän aikaa?

Mistä te karsitte? Mikä on teille sitä omaa aikaa ja pieniä taukoja arjesta?

Upeaa maanantaita ja uutta viikkoa!

Neuletakki: VILA // Pusero: Tommy Hilfiger // Huivi: Mulberry // Farkut: GAP // Laukku: Longchamp

Molemmat Kuvat: Teemu Salminen

4 kommenttia:

  1. Samoja karsimisen kohteita on mullakin ollut. TV:tä katselen harvoin, koneen ääressä istun huomattavan paljon vähemmän kuin ennen ja en edes muista, milloin olen kierrellyt kerralla useammassa vaatekaupassa. Toisaalta tekemisten karsiminen on osittain kausittaista: jokin asia tai tekeminen jää taka-alalle joksikin aikaa, kunnes taas nousee aktiiviseksi. Ihanaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on totta täälläkin, kausittaista karsimista on vielä enemmän kuin sitä varsinaista karsintaa. Tällä hetlellä koneella olo on enemmän kun taas moni muu asia jää vähemmälle. Hyvää viikonloppua!

      Poista
  2. Olen sun kanssa samaa mieltä siitä, että niihin asioihin, joihin oikeasti haluaa, löytyy kyllä aikaa. Kyse on tosiaan priorisoinnista niinkuin itsekin kirjoitit. Ja hyvin pitkälle samanlaiset prioriteetitkin meillä tuntuu tällä hetkellä olevan :). Paitsi että välillä tulee kausia, jolloin joku muu asia kiinnostaa enemmän kuin joku toinen.
    Blogista en ota murhetta, vaan pysyttelen huoletta pois kunnes taas tulee sellainen tunne, että on kiva kirjoittaa.
    Instassa käyn hyvin, hyvin satunnaisesti muutenkin, ja facebookissa mieluiten en ollenkaan. Itseasiassa olen miettinyt sieltä (FB:sta) kokonaan häipymistä, koska ei vaan kertakaikkiiaan ole mun juttu. Yhden työhön liittyvän ryhmän takia sinne aikanaan liityin, mutta muuten en kyllä ole keksinyt, mihin sitä tarvitsisin.

    Iloista ja reipasta tätäkin viikkoa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pidän FB:tä auki joka päivä ja puhun monen ystävän kanssa juuri sitä kautta. Mutta hyödynnän ainakin parhaani mukaan nykyiset työmatkat junalla jolloin istuminen junassa voi tarkoittaa jotain muutakin kuin työmailien lukemista ;)

      Hiljalleen sen tasapainon onneksi noiden välillö löytää, vaikka taitaa osittain olla elämän mittainen hakeminen edessä.

      Poista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!