18.12.2017

Täällä jälleen


Valmiina haasteeseen, valmiina palaamaan.

Tiedättekö mikä on vaikeinta pitkän blogitauon jälkeen? Palaaminen takaisin kun ei tiedä miten aloittaisi postauksensa. Huomasin tässä kaipaavani blogia ja tänne kirjoittelua, mutta samalla myös vaihtelua siihen mitä ennen kirjoitin. Rakastan kyllä edelleen kosmetiikkaa ja asukokonaisuuksiakin tulee kasattua, vaan elämässä on muutakin. Ovat muut harrastukset ja menonsa, sekä tietenkin meidän pieni lokakuussa syntynyt tyttäremme Mini. Kirjoitettavaa siis riittää haparoivasta "Mamma takaisin kuosiin" projektista alkaen "Mitä kaikkea omassa vaatekaapissa olikaan" ajatelmien kautta loppuen aina "Meillä asuu pieni Mini" jutteluihin.

Blogi sinällään pitää mielestäni olla kirjoittajansa näköinen ja tällä hetkellä elämässä on sen verran monta asiaa menossa, että tuskin osaisin pitää blogia enää pelkästään asuihin ja kosmetiikkaan keskittyvänä. Vaikka toki en ole niitä kumpaakaan unohtanut missään vaiheessa, varmasti niitäkin tulee jossain vaiheessa enemmän, mutta alkuun niitä kuulumisia.

Aloitetaan siitä suurimmasta, pienestä kaksi+ kuukautta vanhasta neidistä Ministä. Lokakuun alussa elämäämme saapui pieni ihana neiti joka on sulostuttanut päiviämme sen jälkeen valtavasti. Mini on kiltti lapsi, vaikkakin ilmeisesti perinyt äitinsä malttamattomuuden. Asioiden pitää tapahtua heti samantien, pienellä on paljon vauva-asiaa toimitettavana. Vaikuttaa olevan vähän on/off tapaus tämä, viuhtominen eri suuntiin on valtaisaa ollut alusta saakka. Joko siis viuhdotaan tai sitten vaan ollaan paikallaan. Utelias kuin mikä, pää pyörii kuin pöllöllä. Viimeaikoina parasta on ollut istua äidin tai isän sylissä ja ihmetellä kuivausrummussa edes takas hurraavia pyykkejä (pääosin neidin omia puklurättejä). Ihana kuin mikä, tämä äiti on rakastunut.

Vaan ei se pelkkää Miniä tämä elämä ole, samalla kun neiti kasvaa niin pyrin minä pääsemään takaisin fyysiseen kuntoon. Fyysiset kivut veivät kesästä eteenpäin voimat joka päivä ja edessä on tällä hetkellä aikamoinen urakka. Vaan toisaalta, olen tehnyt sen kerran jo aikaisemminkin, teen toistekin. Onneksi on tukijoukot tähänkin hommaan. Toki käymme Minin kanssa joka päivä lenkillä (pahimmissa lumituiskuissa jää kyllä väliin), mutta paluu kuntosalillekin on tapahtunut. On se vaan mun laji.

Sen lisäksi on omaa aikaa ehtinyt olemaan muutenkin. Ei tietenkään samalla tavalla kuin aikaisemmin, mutta on tässä ehtinyt näkemään ystäviäkin ja tottakai sopimaan myös ensi vuodelle jokusen projektin joita työstää harrastuksien puolella. Niistä kaikista kuitenkin myöhemmin, kun ovat enemmän ajankohtaisia.

Hiljalleen siis paluu tännekin, on tätä kirjoittelua vaan ollut ikävä. Loppuun vielä kuvaa meidän pienestä joka tänään sinnikkäästi koitti ennen lounaalle lähtöä möngertää eteenpäin lattialla. Kunnes sitten niska väsyi eikä enää näkynytkään kuin lattiaa. Uteliaalle pienelle se oli tietenkin aivan valtava takaisku.

Mitä teille kuuluu?


18 kommenttia:

  1. Onnea koko perheelle tyttären syntymän johdosta!

    VastaaPoista
  2. Sama tilanne itsellä. Siis siinä mielessä, että olen pitänyt pitkän blogitauon. Ehkä jouluvapaalla jatkan?

    Hurjasti onnea uuteen elämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mervi. Se on yllättävän vaikea aloittaa, kun ei tiedä mitä ihan ensimmäiseen postaukseen kirjoittaisi. Mutta kun sen sai kirjoitettua niin johan alkoi olemaan enemmän ja enemmän asiaa :D

      Poista
  3. Tervetuloa takaisin blogimaailmaan ja onnittelut vielä kerran!

    VastaaPoista
  4. Ihanaa kuulla sinusta ja pikkuisesta ❤️ Vaikka itsellä pikkulapsivuodet on auttamattomasti ohi, on kuva kuulla teidän perheen vauvaelämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija <3 Kyllä tästä vauva-arjesta tulee vääjäämättä kirjoitettua, on se sen verran iso osa elämää, että vaikea on rajata poiskaan :)

      Poista
  5. Mukava nähdä sinua täällä Satu ja ennenkaikkea ihana kun palasit <3

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, että olet täällä ja onnea vielä suloisen Minin syntymästä <3 Ihana tuo kuivausrumpuhommeli <3

    Mukavaa joulun aikaa Satu teidän perheelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! <3 Tänäänkin on ihmetelty edes takas rullaavia pyykkejä, parastahan on tietenkin se kun sen laittaa päälle kun syttyy erinäisiä valoja :D

      Ihanaa joulun odotusta sinne myös!

      Poista
  7. Paljon Onnea vielä ja tervetuloa takaisin blogin pariin omaan tahtiin ja omin ajatuksin.

    Tuli kuivasrummusta mieleen, kun meille ostettiin (70-luvulla) ensimmäinen automaattipesukone, joka sijoitettiin tilanpuutteen vuoksi makuuhuoneeseen :D. Siinä sitä sitten istuttiin koko perhe sängyn reunalla ja tuijotettiin ihastuneena, kuinka pyykki pyörii luukun takana :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka <3 Eiköhän tästä taas oman näköinen muodostu, erilainen kuin ennen mutta itseni näköinen.

      Onhan se jännittävää kun pesukone rullaa edes takaisin, varsin ymmärrettävää. Pitäisi varmaan meilläkin kantaa tuoli kylppäriin niin jaksaisi äitikin paremmin katsella ;)

      Poista
  8. Tervetuloa takaisin (voin paljastaa, että pari viikkoa sitten kävinkin kurkkaamassa täällä joko olet palautunut ;))

    Kuntosaleilu on kyllä jännä laji, joko se vie mennessään tai joku ei tykkää yhtään siitä. Itse aloitin homman n. 25 v. sitten (hui!!!) ja pientä lasten saannin välissä ollutta taukoa lukuunottamatta harrastus on kulkenut mukana koko aikuisiän.

    Ja vielä kerran, onnea pikkuihmisen vanhemmille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Pauliina <3

      Kuntosali on joo vinkeä laji, se joko tempaisee mukanaan tai sitten ei ollenkaan tykätä. Itselleni se sopii ihan mahtavasti kun ei ole aikatauluihin niin sidottu vaan on ihan sama meneekö sinne kahdeltatoista päivällä vai kuudelta illalla.

      Poista
  9. Kiva, että olet taasen palannut. Minusta tuntuu, että meidänkin tyttö oli just sellainen taapero ja täyttääkin reilun viikon päästä 16 v :0

    VastaaPoista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!