24.2.2018

Mistä löytyy treenimotivaatio?


Kehosi pystyy melkein mihin tahansa, se on mielesi joka sinun on voitettava.

Salille paluu synnytyksen jälkeen ei ole ollut se helpoin mahdollinen pala. Paluu säännölliseen ja kohtalaisen kurinalaiseen ruokailuun ei sekään ole ollut mitenkään yksinkertainen asia. Motivaatiota on saanut hakea ja miettiä. Ensimmäisenä piti ajatella, mikä olisi oikeasti se oma laji. Vieläkö kuntosali antaa eniten kaikkiin muihin lajeihin verrattuna. Sitä ei kovin kaua tarvinnut onneksi miettiä, salilla viihdyn edelleen todella hyvin. Nautin selkeiden lukemien seuraamisesta ja siitä että voin oikeasti kehittää voimaa ja sitä voi seurata. Selvät numerot ovat helppoja seurata ja minua se motivoi.

Vaan mistä saada se motivaatio palata takaisin kun oma keho pistää hanttiin minkä ehtii ja koko rutiini on koko elämän kanssa on hakusessa? Voi kun siihen olisikin yksi vastaus ja joku oikotie onneen. Ei valitettavasti oikein ole. Ei ole olemassa mitään tiettyä tapaa jota seuraamalla pääsee aivan varmasti tavoitteisiinsa ja pysyy motivoituneena. Se motivaatio lähtee niin paljon itsestä. Omalla kohdalla suurin motivaattori on oma hyvinvointi, viime vuosi oli hyvinvoinnin kannalta täysi katastrofi. Toki osansa teki raskaus ja sen mukanaan tuomat hormonimyrskyt, mutta kyllä sekin alkoi vaikuttamaan ettei kesäkuun kohdalla oikeastaan enää jaksanut liikkua ollenkaan. Eikä pystynyt, kivut alkoivat olemaan niin kovat.

Kivut kokonaisuudessaan alkavat olemaan kadonneet vasta nyt. Toki, vieläkään en voi juosta tai hyppiä, se ei yksinkertaisesti tunnu mukavalta, mutta noin muuten salilla pystyy käymään. Tammikuun puolesta välistä vaivannut ranne sai käsikirurgin vastaanotolla ratkaisuja ja ainakin tällä hetkellä se tuntuu olevan taas kunnossa. Sen takia kirjoittaminen tännekin oikeastaan oli vähän tauon puolella, kun on ranne kipeä niin ei kyllä tee kovin hyvää olla koneellakaan. No, kaikki kunnossa, voi mennä salille ja voi taas kirjoittaa normaalisti.


Kivunkin kanssa voi silti treenata. On paljon liikkeitä joihin ei ole tarve käyttää rannetta. Suurin este treenin kanssa ainakin itselläni on ehdottomasti korvien välissä. Motivaation löytäminen ja sen pitäminen. Siksi itselleni tärkeää on laji, jossa voi mitata asioita. Kun pääsee oikeasti seuraamaan sitä omaa edistymistään niin jaksaa asettaa aina vaan uudelleen ja uudelleen uusia tavoitteita. Toinen minua auttava tekijä on se, että suhtaudun näihin salikäynteihin kuin muihinkin kalenterin menoihin: Menen paikalle kun se on kalenterissa. Jos en laita saleja kalenteriin niin en mene, sluibaan helposti ja huomaan perjantaina että en mennyt kertaakaan. Kun sali lukee kalenterissa niin menen ja kertoja tulee viikossa se kolme vähintään. Toki siihen päälle tulee sitten vaunujen kanssa kävelyitä, joskus yksinkin. etenkin näillä pakkasilla on ollut parempi olla ulkona pidemmällä lekillä yksin ettei pieni vaan palele.

Mieli on se isoin este ja motivaation säilyminen. Vaikka yksi pieni osa motivaatiota salille menoon on se, että mahdun jälleen niihin vanhoihin vaatteisiini niin se on pieni osa motivaatiota. Suurin osa on ehdottomasti tulee omasta terveydestäni ja jaksamisesta. Jos treenaan säännöllisesti nukun paremmin ja migreenit pysyvät käytännössä kokonaan poissa. Jaksan tehdä ja touhuta enemmän ja olen kaikin puolin pirteämpi. Tottakai, paino putoaa, keho voi paremmin ja vaikka ja mitä. Mutta ennen kaikkea voin paremmin fyysisesti mutta myös henkisesti. Se on oikeastaan se, josta koitan pitää kiinni, se hyvinvoinnin ja jaksamisen olo niinä päivinä kun ei huittaisi. Tärkeintä niinä päivinä on mennä paikalle. Koitan hokea itselleni, että mene edes kävelemään matolle, mene edes venyttelemään. Koskaan se ei ole jäänyt siihen, ei edes niinä pahimpina päivinä teen aina jotain. En ehkä parasta treeniä, mutta jotain sen tunnin kerta toisensa jälkeen teen.

Mistä te haette motivaation treenausta varten? Mikä teitä auttaa jaksamaan uudelleen ja uudelleen sinne treeneihin?

Upeaa lauantaita ja hyvää viikonloppua!


It's not your body you need to beat, it's your mind. That's my way of training and getting the motivation. What is yours?

Postauksen kuvat/Photos: Teemu Salminen

Seuraa blogia somessa: Instagram // Facebook // Twitter
Lue blogia: Indiedays //  Bloglovin' // Blogi

4 kommenttia:

  1. Hyvä Satu, tiedän miten hyvältä liikunnan ilo tuntuu, vaikka motivaatio on ollut jo vuosia kateissa. Omalla kohdalla aina se liikunta menee pakkomielteiseksi suorittamiseksi ja en ole vielä löytänut kultaista keskitietä. Pienen vauvan saatuasi olet jaksanut alkaa käymään salilla ja liikkumaan, kun itsellä se oli vauvan vaunujen työntöä. Toisaalta pysyin silloin hyvässä kunnossa, kun vaunuista roikkui painavat ruokakassit ja painoin menemään, eikä ollut autoa alla. Auto on ehkä pahin minun vätystäjä.

    Peukut siten kovasti sinulle ja edelleen toivon, että omakin liikuntakipinä iskisi ja sillä lailla löytäisin taas uudelleen liikunnan ilon. <3

    Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia <3 Kyllä sitä tulee niiden vaunujen kanssa liikuttua myös, saa ihan hyvän vastuksen ja oikein kunnon treenin kun pistää vaan lykkimään kunnolla. Salilla olo vaan kun on se mun laji, niin sinne halajaa takaisin aina vaan uudelleen ja uudelleen.

      Tsemppiä liikkumisen haasteiden kanssa ja aurinkoista uutta viikkoa! <3

      Poista
  2. Tuo on minusta hieno asenne, että menet ja teet edes jotain! Siitä se lähtee.

    Minulla on liikunta jäänyt valitettavan vähäiseksi, mutta yritän tässä kevätauringon paistaessa aktivoitua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Aurinko auttaa muuten kummasti, lähtee illalla herkemmin kävelemään vielä kun on edes jotain valoa jossa liikkua eteenpäin.

      Ihanaa uutta viikkoa!

      Poista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!