Missä olen huono?

En osaa sitä, tätä enkä tuota.

Kovin herkästi moni ajattelee noin ja samalla soimaa itseään siitä, että pitäisi kuitenkin osata. Tässä olen aavistuksen verran eri mieltä. Meillä jokaisella on asioita, joissa me olemme huonoja, mutta se ei tarkoita että se tekisi meistä huonoja ihmisiä. Otsikot viime viikolla nähdessäni tämän haasteen kanssa mietin hetken, että mihin kelkkaan nämä ovat kaikki oikein hypänneet. Sitten luin postauksia enemmän ja totesin, että tämähän on hauska postaus. Kyse on pitkälle siitä, miten asiat näkee ja tämän asian voi nähdä todella monelta kantilta.

Päätinkin siis ottaa tähän positiivisen asenteen ja todeta, että olen näissä asioissa huono, mutta ei se haittaa.

1. Askartelu kaiken tyyppiset kädetaidot muutenkin

Ensinnäkin mulla on tämän asian kanssa nelikuukautisen koiranpennun keskittymiskyky. En yksinkertaisesti jaksa piipertää asioita yhtään enempää kun on pakko. Ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta eikä innosta, jonka takia en ole koskaan halunnut edes opetella. Aina aika ajoin koetan, askarrella tai neuloa lähinnä. Sitten luovutan. Saatan tehdä jonkun asetelman, mutta ajatus siitä että oikeasti rentoutuisin tämmöisen parissa on vähän kaukaa haettu ajatus omassa päässäni.

Ainut selvä poikkeus tähän on bullet journal. Jostain syystä nautin sen ylläpitämisestä vaikka se todella simppeli kaikin puolin onkin. Sitä jaksan pitää kyllä. No, jokaisella omansa.

2. Aamuherääminen

En vaan yksinkertaisesti ole hyvä heräämään aamulla. Tuntuu, että en herää silloin kun kello soi. En myöskään meinaa päästä liikkeelle millään. Olenkin Niitä Ihmisiä. Tiedättehän ne ihmiset, jotka tekevät aivan kaiken mahdollisen aamulle illalla valmiiksi. Niitä Ihmisiä, joilla on vahvat iltarutiinit, mutta tiedättekö mitä, voin kertoa salaisuuden? Teen niin koska on pakko. En yksinkertaisesti ole ajoissa aamulla missään jos en tee asioita valmiiksi.

Nykyisin yhtälössä on vielä pieni ihminen joka tuo mielenkiintoisen oman lisänsä siihen aamuun. En nimittäin myöskään ole aamuihminen. Olemme päiväkodin pihalla alle tunnissa siitä kun herään eli henkisesti olen vielä tukka pystyssä ja silmät ristissä kun sinne menen. Sitten siellä on kasa Niitä Muita Ihmisiä. Siis aamuihmisiä, jotka aurinkoisesti toivottavat huomenta. Siinä sitä sitten olen, täysin nukuksissa vielä, toivoen että lapsi on puettu riittävästi ja että vaatteet ovat itsellä ja Neidillä oikeinpäin. On se kuulkaa urakka aamut meikäläiselle. Aamulla päiväkodin jälkeen iskenkin kuulokkeet korviin ja saan sen hetken omaa-aikaa kun istun junassa. Illallahan sitten jaksan valvoa vaikka kuinka kauan. Tietenkin.

3. Leipominen

Tämä menee tavallaan tähän askarteluun ja kädentaitoihin, mutta sanonpa erikseen. En osaa leipoa, en yksinkertaisesti osaa. Joten pullantuoksuista äitiä on ihan turha kuvitella, että minusta saisi. Ei vaan onnistu. Osaisin varmaan leipoa jos seuraisin ohjetta tarkalleen. Kiinnostus vaan on pakkasella ja koska kiinnostus on pakkasella teen yleensä vain valmispiirakkataikinasta suoraan piirakan. Jos sitäkään. Kakut leipoo Kannisto (Redvelvet on parasta) ja piirakat saa kaupasta.

Sinällään tämä on jännää, kun kuitenkin laitan mielelläni ruokaa. Mutta kuten ystäväni sanoo ”leipominen on alkemiaa”. Siltä se ainakin tuntuu, joten jätän sen siis heille jotka osaavat ja kannan rahani kauppaan.

4. Lakkaamaan kynsiäni ja rasvaamaan kroppaani

Pidän meikkaamisesta, pidän kosmetiikasta, mutta olen lopulta todella laiska käyttämään osaa kosmetiikasta. Koetin jossain vaiheessa oikeasti lakata kynsiäni säännöllisesti ja se oli oikeastaan ihan kivaa. Paitsi että en oikeasti kyllä jaksa ylläpitää niitä. Koen myös jotenkin vaikeaksi pitää sen lakan siinä kynnellä sen sijaan saan sen kyllä sormelle muualle. Tähän liittyen en oikein jaksa odottaa erilaisten lakkakerrosten kuivumista, josta johtuen sitten kynnet alla olivat kamalassa kunnossa koska en jaksanut laittaa aluslakkaa kunnolla. Olen pari vuotta pitänyt kynnet lakkaamattomana ja – istuttehan kunnolla -  jopa leikkaan ne suunnilleen keittiösaksilla. Ihan hyvä tulee sanon minä.

Sitten se toinen kosmetiikkaongelma: Kropan rasvaaminen. Kenellä on aikaa odottaa, että se rasva oikeasti kuivuu? Siis ihan oikeasti? Eijeijeijei. Ei. Ei mulla ainakaan ole. Niinpä minä sitten en rasvaa sitä. Vauvaöljy suihkussa riittää pitämään sen kosteana kyllä. Sinällään erikoista, että jaksan kyllä mättää kasvoihinin seerumia ja voidetta, mutta kroppa jää sitten kokonaan huomiotta.

Kaikkineen tämän kaiken voisi summata siihen, että olen ensinnäkin omalla tavallani laiska enkä tykkää piipertää. Jos ei ole pakko leipoa en tee sitä ja jos ei ole pakko rasvata kroppaa en tee sitä. Aamuheräämiselle en ole vielä keksinyt sen suuremmin mitään syytä, en vaan ole aamuihminen.

Oliko joku kohta tuttu?

Rentouttavaa lauantaita!

Seuraa blogia somessa: Instagram // Facebook // Twitter // Pinterest

Lue blogia: Indiedays //  Bloglovin' // Blogi