Mekko on täydellinen vasta kun siinä oleva ihminen on vaatteeseen tyytyväinen.
Sillä, että pudotin painoa raskauden aikana oli todella
paljon tekemistä sen kanssa, että tiesin loppukesästä / alkusyksystä olevani
kaasona. Sain kuukauden sisällä kunnian olla kaksissa häissä kaasona, joissa
kummassakin halusin voida hyvin omassa kropassani. Keväällä liikunnan
motivaatio oli kokonaan kateissa ja lopulta sitten kesäkuussa kyllästyin siihen
millainen peilikuvani oli. Halusin ennen kaikkea olla takaisin kunnossa, jossa
voin katsoa hymyillen peiliin. Heinäkuussa sitten odottikin varsinainen kuuri. Tiesin,
että tarvitsen kunnon startin ja vanhempainvapaa tarjosi tähän todella hyvän
mahdollisuuden. Kävimme joka ikinen päivä suunnilleen tunnin lenkillä lapsen
kanssa ja siihen päälle tulivat vielä salit.
Helteet heinäkuussa auttoivat asiaa entisestään, salille
mentiin ennen kaikkea ilmastoinnin takia. Lenkillä tuli hikoiltua kuin saunassa olisi. Senttejä lähti useita ja ruokailu
olikin takaisin kasassa toimivasti sen jälkeen. Elokuussa jatkoin samaa, tosin lenkille
en joka päivä ehdi, mutta hiljalleen ollaan takaisin siinä samassa vaatekoossa
jossa olin ennen raskautta. Paino, se ei ole vielä takaisin siinä samassa,
mutta toisaalta ei se voikaan olla. Olen käynyt salilla sekä raskauden aikana
että sen jälkeen, raskaus muuttaa kroppaa vielä siihen päälle. Jonka takia
sitten olen koettanut verrata siihen vaatekokoon. Ei se ihan vielä ole sitä,
mutta suunta ainakin on oikea. Käytännössä olen merkitä riippuen, puolikkaasta
yhteen kokoa isompi..
Niinpä sitten halusin viikko sitten pukeutua mekkoon
jonka uhmallanikin tilasin keväällä kun matkaa vielä oli. Kaikkineen tämä on
ollut matka joka jatkuu edelleen. Tämä on kamppailu jota käyn oman pääni
sisällä. Tällä hetkellä voin katsoa peiliin ja sanoa, että olen tyytyväinen
siihen mitä näen peilistä. Olen tyytyväinen siihen, että sain haastettua itseni
ja laitettua itseni likoon tämän kanssa. Sain tehtyä sen, mille on itselläni
merkitystä. Ei ole poppaskonstia, ei ole helppoa, mutta on se kuitenkin
mahdollista. Näin ainakin kerron itselleni niinä päivinä kun jaksaminen on heikommalla. Koska niitäkin on, ei tämä pelkkää menestystä ole, ei todellakaan.
Sananen mekosta itsestään. Se on Lipsy Londonin, uusin
suosikkimerkkini jonka tilaan Briteistä. Sen mekot tuntuvat olevan aina
oikealla tavalla imartelevia. Ensimmäiset löysin jo ennen raskautta ja sen
jälkeen noita on kaappiin löytynyt muutamankin verran. Sähkönsininen halkiollinen
mekko on jotain, mitä en olisi voinut kuvitella ennen edes pukevani päälle,
mutta ehkä se kertoo jotain siitä, miten ylpeä sitä on duunista jonka on saanut
tähän mennessä tehtyä. Se kertoo myös siitä, että viihdyn kropassani huomattavasti
paremmin kuin mitä aikaisemmin viihdyin. Ilman tätä tuskin olisin mekkoa
päälleni laittanut.
Rentouttavaa lauantaita!
Mekko/Dress: Lipsy London // Huivi/Scarf: TieRack // Kengät/Shoes: Deichmann //
Korut/Jewelry: Kalevala Koru - Meri // Laukku/Bag: Vanha, saatu tuliaisena
Upea mekko ja upea sinä! :) Mekon sähäkkä sininen sopii mielestäni todella hyvin sulle :).
VastaaPoistaKiitos Laura ❤️ Kirkkaan sininen väri on kyllä niin mun väri.
PoistaNäytät ihan mielettömän upealle <3
VastaaPoistaKiitos Pauliina 💕
PoistaNäytät todella hyvälle tuossa mekossa!!
VastaaPoistaKiitos ❤️
PoistaWau!
VastaaPoistat. ansku_life
Kiitos 💕
Poista