Sähkönsininen ja musta kaason värivalintana


Mekko on täydellinen vasta kun siinä oleva ihminen on vaatteeseen tyytyväinen.

Sillä, että pudotin painoa raskauden aikana oli todella paljon tekemistä sen kanssa, että tiesin loppukesästä / alkusyksystä olevani kaasona. Sain kuukauden sisällä kunnian olla kaksissa häissä kaasona, joissa kummassakin halusin voida hyvin omassa kropassani. Keväällä liikunnan motivaatio oli kokonaan kateissa ja lopulta sitten kesäkuussa kyllästyin siihen millainen peilikuvani oli. Halusin ennen kaikkea olla takaisin kunnossa, jossa voin katsoa hymyillen peiliin. Heinäkuussa sitten odottikin varsinainen kuuri. Tiesin, että tarvitsen kunnon startin ja vanhempainvapaa tarjosi tähän todella hyvän mahdollisuuden. Kävimme joka ikinen päivä suunnilleen tunnin lenkillä lapsen kanssa ja siihen päälle tulivat vielä salit.

Helteet heinäkuussa auttoivat asiaa entisestään, salille mentiin ennen kaikkea ilmastoinnin takia. Lenkillä tuli hikoiltua kuin saunassa olisi. Senttejä lähti useita ja ruokailu olikin takaisin kasassa toimivasti sen jälkeen. Elokuussa jatkoin samaa, tosin lenkille en joka päivä ehdi, mutta hiljalleen ollaan takaisin siinä samassa vaatekoossa jossa olin ennen raskautta. Paino, se ei ole vielä takaisin siinä samassa, mutta toisaalta ei se voikaan olla. Olen käynyt salilla sekä raskauden aikana että sen jälkeen, raskaus muuttaa kroppaa vielä siihen päälle. Jonka takia sitten olen koettanut verrata siihen vaatekokoon. Ei se ihan vielä ole sitä, mutta suunta ainakin on oikea. Käytännössä olen merkitä riippuen, puolikkaasta yhteen kokoa isompi..

Niinpä sitten halusin viikko sitten pukeutua mekkoon jonka uhmallanikin tilasin keväällä kun matkaa vielä oli. Kaikkineen tämä on ollut matka joka jatkuu edelleen. Tämä on kamppailu jota käyn oman pääni sisällä. Tällä hetkellä voin katsoa peiliin ja sanoa, että olen tyytyväinen siihen mitä näen peilistä. Olen tyytyväinen siihen, että sain haastettua itseni ja laitettua itseni likoon tämän kanssa. Sain tehtyä sen, mille on itselläni merkitystä. Ei ole poppaskonstia, ei ole helppoa, mutta on se kuitenkin mahdollista. Näin ainakin kerron itselleni niinä päivinä kun jaksaminen on heikommalla. Koska niitäkin on, ei tämä pelkkää menestystä ole, ei todellakaan. 

Sananen mekosta itsestään. Se on Lipsy Londonin, uusin suosikkimerkkini jonka tilaan Briteistä. Sen mekot tuntuvat olevan aina oikealla tavalla imartelevia. Ensimmäiset löysin jo ennen raskautta ja sen jälkeen noita on kaappiin löytynyt muutamankin verran. Sähkönsininen halkiollinen mekko on jotain, mitä en olisi voinut kuvitella ennen edes pukevani päälle, mutta ehkä se kertoo jotain siitä, miten ylpeä sitä on duunista jonka on saanut tähän mennessä tehtyä. Se kertoo myös siitä, että viihdyn kropassani huomattavasti paremmin kuin mitä aikaisemmin viihdyin. Ilman tätä tuskin olisin mekkoa päälleni laittanut.

Rentouttavaa lauantaita!

Mekko/Dress: Lipsy London // Huivi/Scarf: TieRack // Kengät/Shoes: Deichmann // 
Korut/Jewelry: Kalevala Koru - Meri // Laukku/Bag: Vanha, saatu tuliaisena

Seuraa blogia somessa: Instagram // Facebook // Twitter // Pinterest
Lue blogia: Indiedays //  Bloglovin' // Blogi

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!