Marjapuuroa kesäpöksyissä

Yksinkertainen ei tarkoita tylsää.

Jos jossain tyylini on muuttunut tässä vuosien aikana niin asusteiden käytön kanssa. Oli nimittäin aika, kun niitä asusteita oli ihan valtavat määrät, etenkin koruja. Nykyisin asusteet ovat paljon pienemmässä määrässä, varsinkin niiden korujen kanssa. Olen huomannut jättäväni enemmän ja enemmän pois kaiken maailman härpäkkeitä. Jos lähtee sieltä teini-iän puolelta, niin oli aika kun molemmissa ranteissa oli koruja, samoin kaulassa muutama, korvissa muutamat ja sormuksia niin paljon että meinasi sormet loppua kesken. Toisaalta teininä, siis 90-luvulla, sellainen taisi olla muutoinkin muodikasta. Siis ainakin teini-ikäisen minäni kanssa joka kolusi Suosikin, Trendin ja Cosmon kannesta kanteen.

Jossain vaiheessa niitä kuitenkin alkoi karsiutumaan pois. Nykyisin pidän kaulassa korua, simppeliä äitienpäivälahjaksi saatua Kalevalakorun Onnenhelmi riipus. Siinä oikeastaan on kaksi korua, mutta pidän jompaa kumpaa ketjua kaulassa, vain "tilaisuuksiin" laitan molemmat. En vähiten siksi, että ne tuntuvat sotkeutuvan keskenään. Kauniit ja yksinkertaiset. Sormuksia on muutama, vasemmassa nimettömässä toki sinne kuuluvat, oikean käden keskisormessa taas on kaksin kappalein sormuksia. On Irlannista, Glawaysta, ostettu sormus jonka kanssa arvoin vaikka kuinka kauan minkä haluan ja mies sen sitten osti. Se on ensimmäiseltä yhteiseltä Irlannin reissultamme ja siksi tärkeä. Sen kanssa samassa on Sormusten Herrasta tuttu valtasormus hopeisena. Se on itselleni itseäni varten ostettu sormus joka päivittäin muistuttaa siitä, että tärkeintä on olla itselleen uskollinen. Korvikset ovat nekin aika pitkälti samat olleet jo monta vuotta. Omistan korviksiakin ihan valtavan määrän, mutta vaihdan niitä vain juhliin. Muutoin pidän näitä simppeleitä roikkuvia, joilla on merkityksensä lahjan antajana.

Samalla kun korut ovat vähentyneet onvat laukut muuttuneet simppelimmiksi ja lopulta vain huivi on oikeastaan se joka on säilynyt. Tosin ei kesällä aina sekään. Tässä kokonaisuudessa se tuntui olevan liikaa, vaikka olisi toki mukaan sopinutkin. Ei sillä, että ruokakaupassa ja puistossa varsinaisesti olisi tarve pukeutua. Puisto tosin oli vähän "vahinko" kun siinä samalla kun mentiin kauppaan niin pääsyttiin kahden puiston kautta kiertämään kotiin. Pääsin minäkin liukumäkeä laskemaan. Meillä kun asuu pieni hurjapää, mutta joskus se mäki on kuitenkin liian iso ja ensimmäisellä kerralla pääsee äiti tai isi mukaan. Sitten tullaan jo ihan itse... Koska niistä liukumäistä muuten tuli niin korkeita? Oikeasti? Nehän ovat ihan valtavia nykyisin - tai sitten omistan nykyisellään jonkun itsesuojeluvaiston tapaisen edes.

Marjapuuron väriset pöksyt on tullut tasaisesti napattua viikonloppuisin etenkin jalkaan. Tuntuvat olevan juuri ne sopivat pöksyt joissa mennään neidin perässä. Toisaalta Neitikin tykkää, on samanlaiset kuin äidillä kun hänelle laittaat jotkut niistä useammista vaaleanpunaisista tai pinkeistä jalkaan. Ollaan selvästi ikävaiheessa jossa olla samanlainen kuin äiti on tärkeää pienelle. Ihan vielä en koko vaaleanpunaiseen ole pukeutumassa tai etsimässä Ryhmä Hau paitaa aikuisten koossa. Onneksi toistaiseksi siis samanlaiset pöksyt ovat olleet se vastaus.

Onko tiellä korujen määrä muuttunut vuosien varrella?
Reipasta keskiviikkoa!

P.S. Tämä lipesi ulos alunperin jo maanantaina, pahoittelut muutamille siis sen suhteen konfuusiosta. Keskiviikolle tämä vasta oli tarkoitettu. Ei sentään useampaa postausta päivässä.

Pusero: Lauren Ralph Lauren // Housut: Vero Moda // Tossut: Converse // Laukku: Balmuir

Samat housut vaaleamman kokonaisuuden kanssa täällä:
Marjapuuroa kesähousuissa