Perheretki Nuuksioon

Ota esimerkkiä luonnosta, salaisuus on kiireettömyydessä.

Käsi ylös, kuinka moni on lapsena raahattu päämäärättömälle sunnuntai kävelylle koko perheen voimin? Minut ainakin ja voin sanoa että vaikka aidosti kävelystä pidän niin teininä moinen ilman päämäärää kävely tuntui enemmänkin hölmön hommalta. Vaan arvatkaa mitä me tehtiin viime sunnuntaina?

Joo-o, käveltiin ilman päämärää! Aamupäivän reissu Nuuksioon grillaamaan pari nakkia ja käytännössä se varmaan perheen lapsen silmissä näyttikin siltä, että kävellään ilman päämärää mihinkään ja tullaan vielä takaisinkin. Sillä erotuksella tosin, että tämä menomatkan kilometri taitettiin huikeassa tunnin ajassa. Meillä lähdettiin siitä, että tarkoitus ei ole urheilla, eikä aikuisen näkökulmasta oikeastaan edes liikkua juurikaan vaan tarkoitus on ulkoilla tutustua luontoon. Sitä sitten tehtiinkin, sydämen kyllyydestä. Keltaisia koivunlehtiä heitettiin puroon uudelleen ja uudelleen ja katsottiin kun virta kuljetti niitä mukanaan.

Itselleni Nuuksio on yksi vakio paikoista käydä retkeilemässä, lapsen kanssa tai ilman. Pienelle sopiva matka on sellainen kilometrin verran, aikuiselle sitten löytyy enemmänkin noita paikkoja. Ja vaikka tämä on lähellä, suorastaan kotikaupungissa, niin silti metsään pääsy tuntuu niin lomalta joka kerta. Pääsee pois siitä pahimmasta kaupungin hälystä ja vaikka siellä on aina ihmisiä kun sinne menee niin metsään mahtuu kyllä onneksi porukkaa (parkkipaikalle vähemmän).

Tälle sunnuntaille siis viikon takaisia kuvia ja ruskasta nauttimisen riemua!
Upeaa sunnuntaita!