Oman tyylin ja periaatteiden ristitulessa

Oi mikä takki! Se on niin kaunis!!!
Ja se on pikamuotia.

Aina ei ole helppoa miettiä, mikä olisi se paras mahdollinen paikka ostaa vaatteita. Joidenkin vaatteiden kohdalla se on helpompaa kuin toisten. Olen vuosikausia katsonut vaatteita tietyiltä valmistajilta, ihan hirveästi ei ole uusia tullut vastaan enkä ole niitä etsinyt. Ongelma näiden merkkien kanssa on se, että ne eivät todellakaan teetä vaatteitaan eettisissä tai ekologisissa olosuhteissa. Mitä merkitystä sillä sitten on? On sillä. Kun olin koulussa, siis silloin hamalla 1980-luvulla ja 1990-luvulla opin että on olemassa Viktorian putoukset, valtavat vesiputoukset joista vesi ryöppyää alas. Nykyisin ne ovat kuivuneet noroksi. Opin että Eurooppaa rajaa Kaspianmeri... joka on kutistunut hirivittävää tahtia viimeisen 20 vuoden aikana. Esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, mutta uskon jokaisen tietävän mistä on kyse - siitä ekologisuudesta. Kun vettä kipataan puuvillateollisuuden tarpeisiin luonnon vesivarat vähenevät. Vaatetehtaat suoltava likavetensä ilman mitään jätteen puhdistusta suoraan jokiin.

Ekologisen näkökulman lisäksi olen miettinyt viimeisen vuoden aikana paljon ettistäkin puolta. Sitä, millaisissa olosuhteissa vaatteita oikeasti tuotetaan. Miten kemikaalit vahingoittavat, miten päiväpalkalla ei elä ja millaisia onnettomuuksia sattuu tehtaiden työntekijöille.

Samaan aikaan olen kuitenkin ostanut näiden samojen tehtaiden tuottamia vaatteita. Se on yksi suurimmista tämän vuoden päätöksistäni koettaa sitä välttää. Tiedän isoimman ongelman olevan edessä kun jossain kohdassa farkkuja on korjattu riittävän usein ja olisi aika hankkia uudet. Toisen ongelman edessä olin kun oli aika investoida toiseen villakangastakkiin talvelle.

Takit ovat itselleni aina olleet tärkeitä vaatteita, jossain vaiheessa ostin niitä useita kunnes ostin yhden joka kesti 10 vuotta. Ostin uuden polvimittaisen viime talvelle. Aloin kuitenkin kaipaamaan jo viime talvena mahdollisuutta lyhyempään malliin. Mahdollisuutta siihen, että olisi vain lantion yli tuleva takki. Etsin jo viime talven lopussa sitä ja jatkoin etsintääni. Jatkoin marraskuun loppuun saakka kunnes Ted Bakerin sivuilla tuli vastaan tämä kaunis tumman pinkki/vadelmanpunainen takki joka tuntui olevan vastaus jokaaiseen tarpeeseen jota takilta hain. Tiesin takin olevan laadukas, pitkä takkini on samaa mallia, eri värissä. Tiesin että pitäisin takkia vielä pitkään.

Mutta se oli merkiltä joka ei ole millään muotoa läpinäkyvä sen kanssa, miten vaatteensa valmistaa. Niskalapussa luki Made in Romania. Hitusen verran mahdollisesti parempi kuin se Kiina tai Indonesia, ainakin tulee lähempää. Mistä kankaat tulivat? Ei mitään tietoa. Silti, useamman päivän jahkaamisen jälkeen päädyin lopputulokseen että ostan takin.

Koin olevani tyylini ja periaatteen ristitulessa. Onko se pikamuotia jos ostan takin jota tulen pitämään 10 vuotta? Tässä kohdassa päätin antaa itselleni siis armoa. Takki on kaunis, se hymyilyttää joka kerta kun sen pukee päälleen. Valitsen kahdesta valtavan kauniista takista lämpötilan mukaan suosikkini ylleni, suurin ongelma lienee että en voi pukea molempia.

Silti mietin valintaani pitkään. Halusin ja päätin panostaa laatuun. Koetin useamman kuukauden etsiä ensin käytettynä takkia, koetin etsiä mallia joka olisi yhtä kaunis kotimaisilta valmistajilta. Perustelin tämän itselleni laadulla ja tiedolla siitä että puen tämän uudelleen ja uudelleen ylleni. Silti se kirpaisi ja oikeastaan sen minusta kuuluukin kirpaista. En aio jäädä vellomaan ajatukseen siitä, että en olisi saanut tätä ostaa, mutta se vähemmän pieni kirpaisu oli terve muistutus siitä, että ajatusmaailma on kääntynyt jo paljon sille puolelle jossa vaakakupissa painaa ekologisuus ja eettisyys - jopa sen oman tyylin ohi.

Paljonko teillä vaatteen valmistusmaa painaa vaakakupissa kun uusia vaatteita ostatte?

Ihanaa torstaita!

Takki: Ted Baker // Farkut: GAP // Laukku: Longchamp //

Pipo: Klo Design // Neule alla: Aran Sweatermarket