Uusi hattu, uusi vuosi ja uudet kujeet

Uusi vuosi, tehdään tämä yhdessä!

Pidin tahtomattakin blogilomaa, kun oman ajan mahdollisuus syksyllä kapeni tuli blogista taakka sen sijaan että tämä olisi ollut edelleen ihana harrastus jonka parissa viihdyn. Niinpä oli aika iskeä koko blogi tauolle, ilmoittamatta, ja samalla miettiä miten tämän kanssa haluan jatkaa. Mitä pidemmälle olin mennyt vuotta 2019 sen enemmän olin miettinyt low buy vuotta, omia kulutustottumuksiani ja muuta siihen liittyvää. Pysyisikö blogi mukana?

Alkuun olin helpottunut, ei ollut tarve synkimpään aikaan vuodesta ottaa kuvia, ei sitä painetta että onnistuisi harmaassa kelissä nappaamaan edes yhden kuvan. Sitten aloin kaipaamaan sitä omaa aikaa. Kun naputtelin uusia postauksia päiväunia tuhiseva lapsi vieressä. Nyt kun miehen lähiopinnot loppuivat joulukuulle, niin aikaakin on huomattavasti enemmän taas.

Jouduin silti miettimään omia arvojani ja blogia. Mistä kirjoittaisin? Mikä olisi aihe, joka motivoisi ja puskisi eteenpäin? Mikä olisi sellaista joka pitäisi motivaation yllä kirjoittaa mitään? Miten usein jaksaisin kirjoittaa?

Hiljalleen joulukuun aikana kypsyi päätös muussa elämästä kahdesta asiasta:

Tammikuussa alkaisi lowbuy vuosi, tai kuten sen nimesin itse, harkitumman oston vuosi.
Tammikuussa alkaisin miettimään ja keräämään listaa uusista tavoista olla ympäristöystävällisempi.

Nämä tulevat, ainakin tämän vuoden, olemaan myös blogin kantavat teemat. Pitivät ne sitten sisällään mitä tahansa lähtien vaatteista, mietteitäni siitä miten harkitumpi ostaminen on onnistunut. Tulen kertomaan omia tekojani ympäriston hyväksi ja myös olemaan niistä rehellinen. En epäile hetkeäkään että tämä olisi mitenkään helppoa, olen kuitenkin saavuttanut vuoden 2019 tavoitteeni ja haluan haastaa itseäni tekemään enemmän tällä saralla: Turhan materian ostamisen kohdassa ja ekologisuudessa.

En usko, että blogista sinällään jäävät pois asukuvat, pukeudun kuitenkin johonkin vaatteisiin noin suunnilleen joka päivä. En ole tekemässä ostolakkoa kokonaisuudessaan kuitenkaan. En myöskään ole unohtanut treenaamista,en organisointia ja aika ajoin jopa reissattuakin tulee. Kirjoittamisen ote tulee kuitenkin olemaan erilainen. Haluan painottaa enemmän tekstiin. Tiedän, blogit ovat kulutustavaraa ja kukaan ei jaksa lukea romaania tekstiä. Minä kuitenkin pidän pitkän ja toivottavasti ainakin mielekkään tekstin kirjoittamisesta. Joten sellaisia on sitten luvassa tälle vuodelle tiistaina, torstaina ja sunnuntaina.

En ole blogin somea miettinyt vielä enempää, instagram päivittyy, Fabook sivutkin aika ajoin. Todennäköisesti jopa useammin kuin nyt. Ajatuksena olisi etenkin Facebookkia päivittää useammin kuin nyt.

Uusi vuosikymmen ja uudet kujeet siis!

Ja se uusi hattu?

Kuvissa näkyvä sininen huopahattu on lahjaminulta minulle jouluna 2019. Muistan jo lapsena rynnänneeni Helsingin keskustan Stoccalle sovittamaan hattuja. Rakastin niiden kokeilemista ja hattuja noin ylipäätään. Kovin monet hatut kuitenkin kiristivät päätäni, ihan aina. Selvisi oikeastaan vasta tässä tätä hattua varten päätäni mitatessa, että päänympärykseni on sentin enemmän kuin pääosin katsotaan standardin olevan. Ei ihme että hatut ovat aina aiheuttaneet migreeniä ja tuntuneet pahalta! Ei ihme että tuntui aidosti siltä, että vanne kiristää päätä niiden kanssa.

Niinpä kun ystäväni ja Kalmio NY:n omistaja oli valmis minulle hatun tekemään niin tartuin mahdollisuuteen. Ammattilaisena hän mietti mallin, minä valitsin värit. Lokakuussa aloitettu projekti oli valmis joulukuussa juuri sopivasti ennen joulua. Kyllä, tietenkin maksoin hatusta ammattilaiselle, minulle tämä oli oman unelmani toteuttamista. Hattu on sieltä lapsuudesta saakka ollut minulle jotenkin aikuisuuden merkki. Ehkä kasarin alussa syntyneenä olen jotenkin altis niille kasarin erilaisille hatuille. Kaikilla hienoilla ihmisillähän oli tuolloin hattu. Hienoilla tarkoittaen nyt näyttelijät Dynastiassa, prinsessa Diana ja jopa Tyttökultien kaikilla ihanilla naisilla oli juhlissa hattu.

Olin aivan onnesta soikea kun sain hatun joka ei kiristä yhtään, joka tuntuu hyvältä ja joka on juuri sellainen kuin halusin. Eihän se mikään merinovillapipo ole, mutta pitää pienellä pakkasella pään lämpimänä. Eikä sen ole tarvekkaan olla pipo, sen takia on olemassa niitä ihan oikeita pipoja sitten.

Sellaisia kuulumisia siis tähän vuoden ihan alkuun.
Ihanaa uutta vuosikymmentä!