Toukokuusta toukokuuhun


Vuodet eivät ole veljiä keskenään.

Monellakin tavalla vuodet ovat toisistaan poikkeavia, tämä kevät poikkeaa todella monesta edellisestä. Sen takia kävinkin vanhoja kuvia jälleen läpi ja etsin noita tyylejä joita on tullut pidettyä tässä vuosien varrella nimenomaisesti toukokuussa. Todella erilaisia kokonaisuuksia ja erilaisia tyylejä tuli poimittua näihin kuviin. Siinä missä maalikuussa tunnun vuosi toisensa jälkeen pitävän samanlaisia tyylejä niin selvästi kevään edetessä on ollut aika kokeilla mitä erilaimpia tyylejä ja tapoja yhdistää vaatteita asuksi.

Joten, tervetuloa aikamatkalle eri tyylien pariin:


2012:

Tuosta kokonaisuudesta on jäljellä enää tuo laukku ja huivi, mutta voin sanoa että kaipaan noista ihan kaikkia eli käytin ja kulutin todella loppuun sekä mekon, takin että kengät. Valkoinen ohutta denim-jakku oli pitkään suosikkini, kunnes se yksinkertaisesti hajosi käsiin. Tuota ruskeaa ohutta kietäisumallista mekkoa pidin keväästä syksyyn monta vuotta, senkin jälkeen kun alkoi olemaan kunnossa jossa sai pelätä sen hajoavan hetkenä minä hyvänsä. Samanlaista yhtä luotettua mekkoa ei ole sen koommin löytynyt, ei edes merkiltä jolta tuo mekko on aikanaan ostettu. Sääli sinällään, mutta onneksi siitä on kuitenkin kvuia edes tallella. Kengät sen sjiaan lensivät vasta viime vuonna oikeastaan pois kun kävelin ne tiensä päähän. Keinonahka ei enää kestänyt, joten päätyivät lopulta pois, näillä olut odella mukava kävellä, sen takia niitä kohtaan jäi selkeä kaipuu.


2013:

Tässä kokonaisuudessa onkin sitten yksityiskohtia enemmän kuin mitä osaan ehkä pukeutumiseeni nykyisin laittaa. Tuolloin ne tuntuivat kuitenkin hyvältä idealta, edelleen asu itsessään on sellainen että sitä voisin päälläni pitää. Jättäisin tosin tuon vyön pois, se muuten on kyllä kaapissa edelleen.Mikään muu ei sitten laukkua lukuunottamatta enää olekaan. Jakulle kävi kuten monelle muullekin vanhimpien kuvien jakuilleni, ne ovat yksinkertaisesti kuluneet loppuun. Laatu ei ole ollut parasta mahdollista vaan edullisella on menty, samoin tuon mekon kohdalla. Kengät sen sijaan ostin Tommylta ja pidinkin niitä monta kesää putkeen kunnes jouduin niistä viime kesän alussa luopumaan suutarin todetessa että korjaaminen alkaa olemaan mahdotonta.


2014:

Tämä on lähemänä jo sitä tyyliä mitä voisin nykyisin ajatella ptäväni, tyyli on simppelimpi ja itseasiassa tästä on punainen jakku vielä tallellakin. Farkut ja jakku yhdistelmä on sellainen joka on pysynyt itselläni vuosia, punainen tuntuu monesti "liian punaiselta" mutta silti punainen jakku on vaate josta en osaa kaapissani luopua. Sellaiselle tuntuu olevan aina tasaisesti kuitenkin käyttöä. Kirkkaat jakut rantautuivat muutoinkin kutakuinkin tuosas 2014 tienoilla vatekaappiini niiden sinisten, harmaiden ja mustien rinnalle. Vain turkoosi oli siihen saakka piristänyt kaappiania, tuolloin sinne alkoi löytymään punaista ja haaveisiin nousivat monet muutkin värit. Tähän päivään mennessä siellä tosin on ollut vain pinkki, punainen ja kaksin kappaleihin turkooseja. Silmät kuitenkin pidän auki jos jossain vaiheessa löytyisi lisää.


2015:

Ja vielä simppelimmäksi alkoi tyyli kääntyä 2015 puolella. Neuleet ja housut olivat sellaisia joita pidin paljon, edelleen toki jakkuja ja farkkuja. Nuo housut ovat kyllä sellaiset joita on aidosti ikävä. Niissä oli pientä valkoista ja sinistä raitaa, kunnon kesähousut joita pidin parikin kesää kunnes se kangas yksinkertaisesti kului niistä puhki. Sininen puuvillaneule on edelleen sellainen luottovaate kaapissa, tosin ei tuo sama taida kyllä olla. Kaikkineen kuitenkin sellainen kokonaisuus jonka pukisin samantien uudelleen päälleni.


2016:

Muistan tuon mekon edelleen. Kävelin KappAhlin ohitse ja bongasni tuon mallinukella. Ihastuin samantien ja se oli pakko saada. Lopulta pidin sitä aika vähän. Se oli ennenaikkea mekko joka toimi asukuvissa mutta muutoin se oli pitkähelmaisena tuskastuttavan vaikea käytössä, tuntui samantien likaantuvan aina. Nykyisin vaatekaapissa on muuten samantyyppistä pitsiä oleva hame, ihan uutukainen sellainen joka pitääkin muistaa blogiin jossain vaiheessa kuvata vielä. Se tuntuu toimivan, kokovalkoinen ei ole koskaan oikein ollut se juttu. tuon mekon myin eteenpäin, mutta edelleen on kyllä sanottava että pidän tuosta rouheasta pitsin ja nahan yhdistelmästä kuvassa.


2017:

Kuvassa olen raswkaana vaikka sitä ei edesä otetusta kuvasta näekään. Asukuvia 2017 vuodelta on todella vähän juuri raskauden takia. Tämänkin kuvan ottohetkellä hermokivut risteilivät lonkassa ja mieli teki oksentaa. Ei ollut helppo olla. Mekko sen sijaan! Se on edelleen käytössä, viimeksi tuossa viikonloppuna. Se on ostettu tuolloin 2017 suunnilleen ennenkuin se saatiin Stoccalla rekkiin saakka. Näin sen ja halusin sen vaikka teisin ettein voi heti käyttöön ottaa. Pari kesää se sai siis odottaa ja sen jälkeen onkin taas ollut aktiivisessa käytössä.  Takki puolestaan oli vuosia suosikkini, taisin pitää sitä kymmenen vuotta melkein, pisteeseen jossa ulkokangas alkoi olemaan kyynerpäistä kulunut niin pahasti että pelkästin sen repeävän. Kunnon takkiin kannatti siis satsata tässä(kin) tapauksessa.


2018 ja  2019:

Niputin nämä kaksi samaan, sen verran identtisiä asuja ovat vaikka pakko todeta että jäljellä noista ei ole kuin huivit ja laukut enää. Kumpikin on sitä samaa tyyliä jonka voisin laittaa päälleni ihan vaikka samantien. Simppeliä ja yksinkertaista tyyliä, paljon vähemmän asusteita kuin noissa yli viiden vudoen takaisissa kuvissa. Vaan olisihan se kammottavaa jos tyyli olisi koko ajan sama. Pientä vaihtelua ja siinä mielessä siis oikein tervetullutta sellaista näissä.

Ensimmäinen ja viimeinen kuva ovatkin sitten tuosta rennon lauantain kävelykokonaisuudesta. Saattaa muuten olla huhtikuun puolelta kuvat, mutta pidän asusta sen verran paljon että laitoin sen uudelleen tänne. Musta-valko-sininen kokonaisuus on sellainen jossa viihdyn todella hyvin ja olen viihtynyt jo vuosia.

Sellaisia kokonaisuuksia vuosien varrelta, mitä mieltä olette?

Aurinkoista tiistaita!


Vuosien 2016 ja 2020 kuvat: Teemu Salminen

Kommentit

  1. Onpa kiva, kun on vertailukohtaa vuosien varrelta. Mun viimeinen ja samalla liki ainut asukuva on varmaan vuoden -93 hääkuva :D.

    Mun suosikkeja näistä sun asuista on molemmat raitamekot. Samoin kuin vuoden 2018 farkkutyyli sinisine huiveineen.

    Osaisinpa itsekin olla joskus kuvattavana, mutta en osaa. Aina samanlainen seipään niellyt tönkkö, jolla on joku väkinäinen ilme. Plaah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiätkö en mäkään alunperin tykännyt olla kuvissa, mutta silloiset työkaverit kannusti niin kovin että totesin että haluan ainakin kokeilla. Alkuunhan noissa kuvissa oltiin ilman päätä, aika moni muukin itseni ohella. Nykyisin tuntuu ihan absurdilta :D

      Raitamekot on kyllä ihan parhaita olleet ja kumpikin hyvin palvellut, onneksi toisella vielä tuota palvelusikää jäljellä myös.

      Poista
  2. Minä tykkäsin kovasti tuosta värikkyydestä noissa vanhemmissa kuvissa ja ihastuin täysin tuohon KappAhlin valkoiseen mekkoon. Kivoja tyylejä sinulla ollut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se valkoinen mekko oli kyllä ihana, mutta en koskaan pukenut sitä päälle kun pelkäsin että se likaantuu. Minkä se kyllä suunnilleen joka kerta tekikin ja juuri tuolta pidemmästä helmasta omalla kohdallani. Värikkyyttä joskus kaipaan, hiljalleen siihen suuntaan taas menossa kyllä tässä, mutta hyvin hissuksiin, sininen on niin turva väri tällä hetkellä edelleem <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!