Vaatekaapin vanhimmat

Vanhassa vara parempi?

Olen muutamassa blogissa nähnyt postauksen, jossa esitellään vaatekaapin vanhimpia vaatteita jotka ovat edelleen käytössä. Purin jokunen viiko sitten kesävaatteita hyllyille ja siirsin paksuimmat villaneuleet pois ja jäin miettimään että kaappini on lopulta aika tuore noin ostovuosissa ajateltuna. Siellä ei ole, etenkään ihan vaatteissa, kovin monia vaatteita jotka olisivat edes 10 vuotta vanhoja, en ole varma onko yhtään. Huiveissa on muutama, mutta nekään eivät ole kovin iäkkäitä lopulta.

Olen uusinut koko kaapin sisällön käytännössä viimeisen kuuden vuoden aikana. Olen ostanut tolkuttoman määrän vaatteita, joista tosin ilahtuneena totesin suunnilleen puolien olevan kirpparilta. Uusissa mukana oli myös kotimaisia valmistajia. Tämä tarkkailu teki oikeastaan todella hyvää. Teki hyvää huomata miten kulutustottumus ja vaatteiden ostaminen ovat muuttuneet, mutta samalla veti todella surulliseksi että olen heittänyt niin paljon vaatetta kierrätykseen. Olen myynyt pois, vienyt kierrätyskeskukseen ja jopa heittänyt ihan roskiin saakka. En missään nimessä ole ylpeä tästä hommasta mutta suunta on ainakin parempi, nimittäin ylöspäin käy matka tästä. Vaatteiden huoltoa varten on hankittu tarpeita ja laatuun panostettu vaikka käytettyinä onkin ostettu. Hiljalleen siis.

Niihin vaatteisiin... Sininen, äärettömän vaikeasti kuvautuva mekko, on ostettu seitsemän vuotta sitten Hilfigerin alesta. Se on siitä saakka palvellut työvaatteena monen monta vuotta. Usein käytössä, kesät talvet se on hiljalleen alkanut menettää väriään. Olen miettinyt sen värjäämistä, mutta keinomateriaalin värjäyksessä on aina omat ongelmansa, puuvillaisena se olisi varmaankin jo värjättäväksi joutunut. Mekko on niitä valtavan mukavia vaatteita joita voi pitää päällään tilanteessa kun tilanteessa. Se muokkaantuu jakulla ja koroilla rennompaan juhlaan, hupparilla ja tennareilla puolestaan varsin rennoksi vaatteeksi.

Tuo kesähame, jota pidän uskollisesti joka kesä on kuusi vuotta vanha kuten on tuo sininen ohut puserokin. Ne on molemmat ostettu meidän häämatkalta Lontoosta ja kumpikin on edelleen tiuhaan käytössä, etenkin kesällä. Hame on French Connectionilta ja siihen liittyy itseasiassa aika hauska tarina. Näin sen ensimmäisen kerran kevään jossain Brittiläisessä naistenlehdessä ja ihastuni samantien. Se oli kuitenkin varsin hintava tuohon aikaan, etenkin tilattavana Briteistä, punnan kurssi oli varsin kova.

Häämatkalla matkasimme sitten Lontooseen elokuussa pariksi viikoksi ja siellä toisella viikolla tuo tulikin eräässä ostoskekuksessa vastaan varsin tukevassa alessa vastaan. Menimme liikkeeseen katselemaan alerekkiä ja bongasin oikean hameen. Olimme miehen kanssa kaupan ainoat asiakkaat ja puhuimme toki suomea keskenämme. Selasin alerekkiä miehen kommentoidessa kysymyksiini. Näin kyllä silmäkulmasta kahden myyjän katsovan meitä ja puhuvan jotain hiljaisella äänellä. Sitten toinen heistä kysyi varsin leveällä Brittiaksentilla, että saavatko he kysyä mistä olemme kotoisin. Näytimme kumpikin varmasti varsin hömistyneiltä kun toinen selitti, että he ovat lyöneet tuopista vetoa että kumpi on oikeassa sen kanssa mistä olemme kotoisin. Brittiaksentilla puhuva ehdotti Hollantia (vaikuttaa olevan yleinen veikkaus) kun taas vähemmän aksentilla puhuva vedosta kertonut totesi että olemme Suomesta.

Myönsimme olevamme Suomesta jonka jälkeen käännyin tämän toisen myyjän puoleen ja kysyin mistä hän oli arvannut että olemme Suomesta. Tämä kertoi hymyillen olevansa syntyjään Tukholmasta vaikka olikin asunut Lontoossa yli 15 vuotta jo. Huomautin englanniksi että veto oli varsin epäreilu tällaisen edun ollessa kyse. Hetken aikaa juttelin hänen kanssana ruotsiksi, omani on kahvipöytä keskustelun tasolla joten selvisimme muutamista seikkaperäisistä kuulumisten vaihdosta. mies kävi samalla keskustelua siitä miksi etenkin juuri Tukholmassa ja "Finlands botenilla" matkanneella Ruotsalaisella on kyllä aidosti etu tunnistaa suomea puhuvat.

Pikavisiitistä tuli puolituntinen hyväntuulinen keskustelu, jonka lopputuloksena kannoin hameen käytännössä ilmaiseksi liikkeestä pois. Se oli alerekin viimeinen kappale ja vain siitä ilosta että pääsi puhumaan jonkun kanssa ruotsia lätkäisi olemassaolevaan -50% alennushintaan vielä samanverran lisää. Muutama kymppi jäi siis hameelle hintaa, itselleni hyvä mieli ja vuosien jälkeen edelleen muistan tämän.

Paitaan ei tarinaa liity, se on tavallaan tylsästi ostettu vain Primarkista. Kuitenkin ollakseen umpi fastfashion vaateliike paita on kestänyt todella hyvin.

Huiveissa sitten on vähän vanhempia. Etsin tähän koko ajan käytössä olevia versioita.  Sini-musta-valkoiset huivit ovat molemmat kuusi, ehkä seitsemän vuotta vanhoja. Pienempi on Longchampin ja tuliainen äidin reissulta. Etenkin kesällä tunnun kietovan tuon huivin kaulaani, se on ikäänkuin sellainen kevään merkki kun tuon laittaa kaulaan. Sen verran ohut ettei sillä pärjää talvella edes sinnepäin. Vastaava värimaailma, isommalla huivilla, sen sijaan on Belfastin Hilfigeriltä kannettu kuutisen vuotta sitten. Ihastuin samantien väreihin ja mukaanhan se lähti. Vähemmän yllättäen huivi-ihmisellä siis on noita huiveja enemmänkin.

Alimmassa kuvassa ovat sitten kaksi Mulberrya, tuo villkainen kaulaliina on klassikko. Ostin omani käytettynä, käytännössä priimakunnossa melkein 10 vuotta sitten jo. Se on kaulassa joka vuosi syksystä kevääseen. Ensimmäinen villahuivi jonka otan esille, viimeinen jonka laitan pois. Varmasti yksi eniten käyttämistäni huiveista koskaan, tuntuu sopivan ja toimivan aivan kaiken kanssa. Harmaa Mulberry taas on ensimmäisen kihlavuoden lahja mieheltä. Edelleen ahkerassa käytössä oleva sekoite huivi oli silloin hintava hankinta, se on kuitenkin osoittautunut nappivalinnaksi juuri neutraalien väriensä takia. Muistorikas ja paljolla käytöllä oleva.

Kaikkineen kaapissa on aika vähän siis yli 10 vuotta vanhoja vaatteita, ei taida olla ollenkaan. Kulutustottumukset ovat muuttuneet niin paljon, silloin en panostanut, nyt panostan. Toivon siis näkeväni nykyisiä vaatteita kaapissa vielä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Jostain se on kuitenkin tämäkin matka aloitettava.

Millaisia ihanuuksia teillä on kaapissa?

Kivaa tiistaita!