Treenistä energiaa

Ainut treeni jota kadut on se, jonka jätit tekemättä.

Kerroinkin viime viikolla, että on aika kertoilla teille pidemmälti liikunnasta ja kirjoittaa varmaan enemmänkin pelkästään tämän postauksen lisäksi. Olen nimittäin muuttanut tapaani liikkua aika paljon tammikuusta lähtien ja hiljalleen alkaa tulostakin syntymään huolimatta siitä, että maalis-huhtikuun taiteessa kipeänä olo vei petiin ja käytännössä kaikki junnasi paikoillaan. Päätin vuoden alussa alkaa nostamaan askeleiden määrää sitä mitä se oli aikaisemmin. Siinä missä aikaisemmin pidin huolen että viikon keskiarvo askelien kanssa on 10 000 / päivässä nykyisin sen on oltava sitä joka ikinen päivä. Keskiarvot ovatkin maaliskuusta alkaen olleen 13 - 15 000 välillä. Tietoisesti teen valinnan kävellä ja tehdä kävellen. Arkisin kävelen töihin, tosin reilua on sanoa, että ei tänne mikään julkinen kotoa tule, matka on sen verran lyhyt enkä todella tule autolla vartin kävelymatkaa. Syksyllä edessä siis kumisaappaiden osto edessä, sadeviitan nappasin alesta jo töihin odottamaan niitä päiviä kun aamulla ei ole laittanut sadetakkia päälle ja vettä tulee vaakatasossa. En aio myöskään antaa tästä itselleni tekosyytä napata autoa mukaan ja kävelyä varten täytyy joskus varustautua kunnon sade romppeilla.

Lisää askelia saan myös kävelemällä kesken työpäivän. Meillä tuetaan töissä kesken päivän liikkumista tietyllä tuntimäärällä vuodessa, mutta ennen kaikkea se on itselleni tarpeen oleva 15-20min tauko. Toki voisin mennä vaikka salille näiden tuntien turvin, mutta ennemmin kävelen vähän useamman kerran viikossa ja menen salille töiden jälkeen. Ajatus suihkusta ja muusta kesken päivän kuulostaa jotenkin vaivanloiselta. Edelleen olen siis pohjimiltani kuitenkin laiska tämän suhteen. Pieni kävely keskellä päivää palauttaa aivot jaksamaan paremmin.

Käymmä nykyisin kaupassa useammin vaikka lista kerralla tehdäänkin. Siitä kun saa hyvin askelia ja jos vähän kiertää niin alle saa hyvän puolen tunnin lenkin ennen ostoksia. Neiti rullailee rattaissa mukana. Joskus vähemmän mielellään kuin toisinaan, mutta toistaiseksi ihan hyvällä mielellä. Saa hyvää tuulenvastusta ja enemmän rasitusta treeniin kun toinen on mukana. Ja samalla se on sitä yhteistäkin aikaa. Monesti takaisin tullaan niin että toinen saa kävellä ihan itse jahka isot tiet saadaan ylitettyä. Mennessä taas jokainen alamäki juostaan ja lapsi nauraa riemuissaan ja huutaa jo ennen mäkeä "yykaakoo" että joko mentäisiin kovaa.

Näistä huolimatta ei ole ihan ilta eikä erdes kaksi viikossa kun vedän kuvissa olevat lenkkivaatteet niskaan ja lähden illalla vielä puolesta tunnista tuntiin ulos kävelemään kun mies tekee läksyt alta pois samalla kun Neiti hakee unta (hän siis nukahtaa yksin ja ilmeisesti koneen naputus rauhoittaa nopeammin uneen). Melkein keli kuin keli menee, vaatekysymys päätin tammikuussa ja sillä on menty. Podcastit korviin ja menoksi. Omaa aikaa hetki ja sen jälkeen menee muuten illan siivousrutiinikin paljon nopeammin maaliin saakka. Samalla tulee hoidettua myös niitä kirppiksellä myytyjen vaatteiden postitusta, saatan myös soittaa ystävälle ja vaihtaa kuulumisia. Ehtii olemaan niinkin sosiaalinen vaikka ei ehtisi näkemään naamakkain. 

 

Koetan salilla käydä edelleen sen kahdesta kolmeen kertaan viikossa ja ihan hyvin nekin on saatu sinne aikataulutettua. Tarkoituksenmukaisesti haluan kävelystä ja uinnista saada yhdestä kahteen kunnon hikikertaa viikossa ja salit päälle. Tavoitteena on taas saada se vähintään neljä kertaa tunin liikuntakertoja kasaan viikossa. Se vaatii aikataulutusta, se vaatii sitä että siihen keskittyy, mutta samalla se tarkoittaa myös, että hiljalleen alkaa olemaan kunto nousemaan päin ja osaltaan se on tämäkin ollut suuri apu siihen jaksamiseen. Mies tässä sanoikin, että mulle on tavallaan pakko mennä salille ja liikkua. Ja se on, on siinä mielessä että nukun paremmin ja syvempää unta, migreenit ovat liki loppuneet, selkää ei enää satu oikeastaan koskaan ja aidosti olen paremmalla tuulella.

Olen myös erikseen kiinnittänyt niin lenkillä kuin salillakin huomiota kehon huoltoon. Venyttely ja rullaus ovat kuuluneet ohjelmaan jo useamman viikon ajan ja hiljalleen alkavat ne sinnikkäimmätkin jumit aukeamaan ja siltäkin osin liikkuminen on kivempaa. No, niinkun tosta kuvasta näkee niin kovin notkea en vielä ole, mutta ero alkaa olemaan siinä, että enää ei ole pakon omaista jumien auki venyttelyn tarvetta. Ehkä se on myönnettävä, että tämän ikäisenä ei enää palaudu niinkun 20-vuotiaana.

Kaikkineen treeni antaa energiaa ihan valtavan määrän ja kunto kohoaa. Sen kohoamisen seuraaminen on tehty liiankin helpoksi tuon urheilukellon/sykemittarin avulla, mutta en valita kyllä. Dataa on hauska seurata ja samalla se on itselleni se tarpeellinen PT joka muistuttaa liikkumaan ja tekemään kunnolla. Minulle sopiva PT joka sanoo, että ylös ulos ja lenkille. Tykkään sitäpaitsi datan seuraksesta ja nyt erikseen vielä harjoituksen kuormitukset niin motivaatiota on vielä enemmän. Silti pyörittelin mielessä muutamaakin verkkovalmennusta tässä syksylle, saa nähdä minkä valitse. Onko sulla jotain suosikkia joka avulla sait hyvää potkua?

Ruuan ja painon kanssa voin palata myöhemmin vielä, tämä pelkästään treeniin keskittyen. Pakko kertoa että pelästyin oikein tossa taannoin kun tuijotin salilla hartioitani peilistä. Entiset "pullohartiat" ovat levinneet kunnolla ja siis ihan oikeasti niissä on lihasta. Se oli kuulkaa kiva huomata, että tulosta on tullut. Toki, todella pitkällä aika välillä, mutta kuitenkin jotain.

Miten teillä treeni? Millä viikorutiinilla mennään? Onko muita joille treeni antaa virtaa jaksaa arkea vai onko se vain pakollinen paha?

Upeaa perjantaita ja ihanaa viikonloppua!

Postauksen kuvat: Teemu Salminen

Käy kurkkaamassa muut kuulumiset viime viikolta:

Mitä kuuluu?