Neljäs viikko projektia menossa - Miltä tuntuu?

No excuses, just results.

Olen aika kauan tehnyt matkaa jota voisi sanoa elämäntapamuutokseksi. Sen on tarkoituskin kestää, onhan kyse koko elämän mittaisesta matkasta, jolla on tarkoitus muuttaa omaa suhtautumista ruokaan ja liikuntaan terveellisemmäksi. Keväällä päätin panostaa itseeni enemmän ja nyt ollaan kohta neljä viikkoa menty Project Same Goalin ryhmävalmennuksessa. Aika siis tehdä urheilijoille tuttu kyselykierros: Miltä nyt tuntuu?

Liikunnan suhteen oli melkein heti alkuun pakko todeta, että joudun menemään rennommalla ootteella kuin mitä valmennus vaatisi. Käytännössä kyseessä on puhtaasti aikaan liittyvä ongelma. Niin paljon kun haluaisinkin olla salilla pari tuntia aerobisten, lämmittelyn, kehonhuollon ja itse treenin kanssa niin siihen ei ole aikaa. Niinpä sitten lämmittely ja treeni riittää, aerobisia teen kotona sen mukaan kun ehdin. Tasasykkeiset on helpompi tehdä, kävelemään pääsee illalla myöhäänkin ilman että se vaikuttaa yöuneen. Hikitreeni vaikuttaa aina ja käyn ylikierroksilla. En sinällään ole huolissaan kuitenkaan siitä ettenkö tekisi, haastan nyt jo itseäni liikunnan kanssa kuin aikaisemmin ja se tekee hyvää. Jokainen treeni hymyilyttää, jos vaan alla on riittävä määrä ruokaa ja unta (teen ilman niitäkin, mutta hymy ei oikein irtoa). Eikä se hymy irtoa siksi että ne olisivat jotenkin kevyitä treenejä, se irtoaa siksi että saa haastaa kunnolla itseään ja sitten huomaakin kehityksen jo hiljalleen tapahtuvan. Salilla se on niin helppoa mitata se kehitys ihan sillä perinteisellä "paljonko rautaa nousee".

Tähän vaikuttaa vahvasti myös se, että sali on se oma lajini. En ole tähtäämässä fitneskisoihin tai muutenkaan kisaamassa. Sali on kuitenkin itselleni sopiva tapa liikkua ja kolme kertaa viikossa tunin hikoilu tekee kokonaisvaltaisesti hyvää. Aerobiset taas eivät ole niitä suosikkejani, tykkään kävellä mutta intervalli ja hiit saavat irvistämään. Kunnes on muutaman viikon tehnyt niitä ja tajuaa että se ihan alun "En pysty tähän" vaihtuukin huomaamatta "Oho, pystyin". Teen siis näitä hikitreenejäkin sen minkä vaan ikinä ehdin ilman vaikutusta yöuniin.

Ruokapuoli oli taas aluksi todella vaikeaa. Kroppa huusi vastaan, missä on mun sokeri? Missä on mun vehnä? Mutta kun sinnikäästi kahlasi ensimmäisen viikon läpi niin olo alkoi tasoittumaan ja sain hiljalleen kropan tajuamaan, että nyt mennään erilaisella ruokvaliolla. Tarkoitus on saada painoa alas, mutta olla luopumatta niistä lihaksista. Ei mikään helpoin mahdollinen yhdistelmä ja siihen tarvitsin ammattilaisen tekemän ruokvalion ja liikuntasuunnitelman. Ruokavalion kun jaksoi alun tapella niin alkaa rullaamaan jo helpommin mitä pidemmälle mennään.

Toistaiseksi ei ole tullut nälkä vielä, toisaalta otin myös henkilökohtaistamisen jolloin kalorit eivät mene ihan niin alas saakka kuin dietillä todennäköisesti muutoin menisi. Tämä ihan siksi, että vaikka alunperin halusinkin kokeilla kunnon dietin niin elämässä on liikaa asioita tällä hetkellä jotta voisin mennä siihen, että pää ei toimi yhtä nopeasti kuin muutoin. Jokainen joka on joskus vähillä kaloreilla ollut varmasti tietää mistä puhun, kun pää jäätää. Toisaalta, en myöskään ole menossa kisoihin tämän kanssa. Olen pudottamassa painoani, tekemässä töitä sen eteen että olisin terve ja jaksaisin paremmin arjessa.

Huonoja puolia? No onhan se silleen kurjaa syödä eväitä, mutta toisaalta tiedän että tulos on sitä mitä haluan. Vaatii vähän ajattelut etenkin viikonloput ja niiden menot, mutta toisaalta ei liikaa. Omalla tavallaan tämä on myös todella vaivatonta, ei ole tarve miettiä mitä tekee salilla tai mitä syö. Se on valmiiksi ajateltu ja kun noudattaa ohjeita niin hyvä tulee. Ohjeilla saa kuitenkin syötyä ihan perus kotiruokia kun jaksaa vähän miettiä niiden tekemisen kanssa eikä mätkäise kermaa joka ruokaan... tai mihinkään oikeastaan. Missään nimessä dietti ei tarkoita, että pitäisi syösä pelkkää raejuustoa, rahkaa tai banaania. Ei todellakaan. Eilen söin lihapullia tomaatti-sipuli kastikkeessa pastalla. Hyvää perus kotiruokaa jollaista söisin muutenkin.

Kaikkineen etenkin treeni on juuri sitä mitä halusin. Ruokavalio ei, koska se ei sisällä suklaata mutta se oli odotettavissa. Tämä on samalla se valmiiksi ajateltu malli jonka halusin syksylle, mutta samalla se sopiva haaste myös.

Tuloksia? On niitä, mutta kerrataan ne puolivälimerkin kohdalla ennemmin. Nyt jo vöitä saa lyhentää ja uni on laadullisesti parempaa kuin ennen treenikautta. Olo on kaikkineenparempi, se on suurin plussa. Ennen kaikkea ei ole tarve miettiä saanko kaiken tarvitsevani ja monipuolisesti kaikkea niin ruuan kuin treeninkin suhteen. Monesti mietin kesälläkin treenaanko oikein, syönkö riittävästi, kehittääkö tämä fysiikkaa. Ei tarvitse miettiä, teen ohjeen mukaan niin tulosta syntyy. Siksi tähän väliin tämä oli itselleni täysin oikea valinta. Ei helppoa, mutta lopulta vie stressiä pois enemmän kuin tuo sitä.

Sellaiset perjantain mietteet, millainen treeni sulla on menossa?
Energistä viikonloppua!

Lukaise myös mitkä olivat mietteet ennen treeniä:

Uusi tapa treenata alkaa elokuussa