Ties kuinka mones musta mekko

Jokainen nainen tarvitsee musta mekon.

Itselläni niitä alkaa olemaan kaapissa jo useampia ja tämä Nanson versio on niistä uusin. Olen sanonut aikaisemminkin, sanon samaa nytkin, kaapissani on aidosti aivan liikaa perusmekkoja jo hiljalleen, mutta silti sain perusteltua itselleni vielä yhden. Vähän ohuemman, vähän kesäisemmän version siitä samasta mekosta. Hihattoman sentään. Miten onnistun perustelemaan itselleni tämän saman vaatteen uudelleen ja uudelleen?

Ensimmäinen osa taitaa olla siinä että kaapista on lähtenyt myös vanhoja versioita pois aika kovaa tahtia. Siellä on tällä hetkellä kaksi mustaa mekkoa jotka ovat hyviä, kaikki muut on "kannettu kirpparille" (oikeammin lienisi sanoa lähetetty sinne). Kaapissa olevat ovat molemmat kohtuu paksua trikoota, sellaisia mekkoja joita voi käyttää töissä aina vaan uudelleen ja uudelleen ilman että ne menevät oikeastaan miksikään. En voi sanoa että varsinaisesti kaipasin kolmatta, mutta tämän tullessa Rekin puolella vastaan huomasin pyörittäväni tätä korissa kerran jos toisenkin lopulta sitten tilaten myös.

Toinen osa lienee se, että jotenkin saan aina vakuutettua että juuri tuo hihan pituus tai tuon tyyppinen helma kaapista taitaakin puuttua. Osittain tämän nimenomaisen mekon tilaamiseen vaikuttivat taannoiset ystävän tasavuotisjuhlat joihin etsin vaatteita kaapista ja samalla sovitin ylleni käytännössä kaapin jokaisen juhlamekon ja lopputulos oli aika karmiva omalta kannaltani. Kaapissa on enää muutama hyvin istuva mekko. Osan kannan ompelijalle, en ole valmis luopumaan punaisesta iltapuvustani vielä. Osa puolestaan menee kirpparille jahka teen vaatekaapin kokonaistyhjennyksen taas maaliskuussa kunnolla.

Huomaan mieleeni hiipivan sellaisen paniikin ettei oikeasti ole mitään päällepantavaa. Tiedän että jakuista lähtee yli puolet pois, siellä ne nytkin roikkuvat ilman että olen oikeastaan koskenut niihin ollenkaan. Huonosti istuva jakku on aivan kammotavan näköinen, mutta olen luvannut malttaa vielä maaliskunu loppuun tämän kanssa. Katsotaan mihin kroppa muokkautuu treenin avulla. Tavallaan saan siis perusteltua että uudelle on tarve, mutta samalla huomaan kyllä miettiväni että ihan oikeasti taas mustaa...

Musta on turvallinen luottoväri, joka on jatkuvasti ylläni, tunnen oloni siinä hyväksi. Onneksi kevät tuo mukanaan vaaleita ja valkoisia tasapainottamaan tätä tämän talven aikana vellonutta mustaa myrskyä. Etenkin nyt kun sain makuuhuoneeseen haaveilevani vaaterekin niin saan puolipitoiset vaatteet samaan paikkaan. Odotan siis sekä innolla että kauhulla vaatekaapin läpikäyntiä, tiedän osaavani olla riittävän raaka sen kanssa mitä kaappini jätän mutta jääkö sinne oikeastaan mitään enää sen jälkeen onkin se isompi ongelma.

Toisaalta voin onneksi lohduttaa itseäni sillä, että niillä vaatteilla todennäköisesti on kuitenkin ottajia vielä ja saan ne kaupaksi. Sen verran tässä reilussa vuodessa on tämä kirpparoinin ajatus mieleen iskostunut että huomaan hakevani vähemmän ja vähemmän vaatteita uutena. Joka on tottakai hyvä asia. Maltillisemman oston vuoden nimissä tosin pitäisi sekin jättää väliin se vähä, mutta hiljalleen. Ainakin niin koetan itselleni vakuuttaa.

Voiko mustia mekkoja olla kaapissa liikaa?
Montako teillä on?

Ihanaa torstaita!

Mekko: Nanso (second hand) // Neuletakki: Mark O'Polo (second hand ) //

Huivi: Balmuir (second hand) // Laukku: Mulberry (second hand) //

Säärystimet: Äidin tekemät // Kengät: Scandinavian Outdoor

Postauksen kuvat: Teemu Salminen

Muita mustia mekkoja postauksissa:

Pyjamamekko ja villaliivi

Uusi luottomekko - osa 1