Connemara nationalpark ja Galway bay

Matkustaminen on terveellisin addiktio.

Näin sunnuntaina on vielä hyvä nojata tuolissa taaksepäin ja matkata vielä viimeiset Irlannin reissun paikat. Torstaina ja perjantaina sää suosi matkaajaa. Kirkkan sinistä taivasta peittävät valkoiset pilvet repesivät aamusta ja sen jälkeen taivasta olikin koko päivän ajan näkyvillä. Suuntaismmekin siis pienen shoppauksen kautta Connemaran kansallispuiston puolelle.

Olemme käyneet muutaman kerran aikaisemminkin kansallispuiston puolella. Diamond Hill on paikallisten mukaan vuori, itse sanoisin että kokonainen 800m kipuaminen ei ole ihan vuori, mutta saa siinä kiivetä, yllättävän jyrkkää paikoin. Neidin kanssa ei tietenkään korkeinta reittiä voi mennä, ei vaikka toinen on kantorepussa. Sen verran jyrkkää mäkeä on tiedossa ja kokemuksella tiesin, että vaikka alhaalla ei tuule, niin siellä ylhäällä muuten tuulee. Niinpä reissuksi valikoitui varsin tehokas 3km reissi, josta ensimmäinen puolikas noustaan ylöspäin ja sai kyllä jalat oikein tehokasta treeniä siinä samalla.  Takaisin sitten käveltiin jo paljon parempaa ja leveämpää reittiä. Joo, sen reitin voisi myös nousta, mutta kyllä se vaan on parempi otta itseltään luulot pois tiukemman nousun kanssa.

Kansallispuiston etuna on myös oikein hyv leikkipaikka ja hyvä kahvila josta saa kelpo lounaan varsin hyvällä hinnalla. Leikkipuisto tietysti oli meidän Neidille vähän semmoinen että kaikkeen ei päässyt, mutta kyllä keinulaudalla voi pienenkin kanssa mennä. Liukumäessä laskemisen riemu oli aivan valtavaa. Neiti nauraa kikatti uudelleen ja uudelleen, alkoivat isin ja äidin reidet olla vähän maitohapoilla.

Koska päivä oli niin valtavan kaunis ajettiin vielä Sky Roadin kautta takaisin, tuli siinä Atlantin reunalla istuttua hyvä tovi jos toinenkin. Mies pääsi salakuvaamana Neidin nukkuessa tyytyväisenä autossa samaan aikaan. Voisin istua tunti tolkulla tuolla merele tuijottaen, sinällään ei pahemmin sitä viihdykettä reissuille kaipaa. Meri riittää varsin hyvin. Toki, se ei ole se tapa jolla muu perhe haluaa matkustaa joten en voi vaan varata aikaa sille nököttämiselle.

Perjantaina käytiin vielä Galwayn lahden rannalla kävelyllä matkalla Dubliniin ja kentälle. Salthill on osa Galwayta ja rantabulevardi varsin hulppeaa katsottavaa. Ainakin hyvällä kelillä. Sen verran ollaan tykätty siitä, että seuraavan kerran saatetaan ottaa siitä rannasta hotellia. Sitä on alkanut aivan eri tavalla arvostamaan leikkipaikkojen mahdollisuuksia verrattuna siihen miten niihin edes kiinnitti huomiota vielä vuosi sitten.

Reissussa parasta antia olivat kyllä, jälleen kerran, maisemat. Tällä kertaa niitä sai oikeasti myös kuvattua. Totesinkin jossain vaiheessa, että siitä on ihan liian kauan aikaa kun olen ottanut viimeksi reissusta kunnolla kuvia jollain muullakin kuin kännykällä. Valtavan suuri kiitos siis Focus Nordicille ja Panasonicille. Kuvat käytännössä ovat kaikki käsittelemättömiä, olen vähän laiska sen kanssa, joten kameran pitää itsessään tehdä riittävän hyvää jälkeä. Kuvia tuli otettua myös paljon enemmän kun mitä näissä postauksissa näkyy, osa menee kehyksiin saakka, sen verran kaunista jälkeä saatiin aikaan.

Sellainen oli tämä reissu, alkaa olemaan aika palata hiljalleen arkeen päin. Vaikka johan sitä on reilu viikko täällä jo treenattua sitä arkea.

Rentouttavaa sunnuntaita!

Postauksen kuvat otettu Panasonic Lumix TZ90

Yhteistyössä Focus Nordic

Seuraa blogia somessa: Instagram // Facebook // Twitter // Pinterest

Lue blogia: Indiedays //  Bloglovin' // Blogi