Hyvää syntymäpäivää blogi!

Olkoon syntymäpäiväsi täynnä auringonpaistetta, sateenkaaria, rakkautta ja naurua.

Blogi täyttää tänään tasan kahdeksan vuotta. Tasan kahdeksan vuotta sitten olin sanonut että en koskaan kiurjoita blogia. Ei ole mun juttu, ei missään nimessä. Kahdeksan vuotta myöhemmin olen pitänyt yhteensä pari vuotta taukoa osissa, mutta löytänyt lopulta tämän rakkauden tässä tämän vuoden aikana uudelleen. 2015 elokuussa totesin, että en jaksa kirjoittaa joka päivä, saati kahdesti päivässä, kuten olin siihen mennessä kirjoittanut. Blogeilla yleensä oli somea silloin vähemmän, mutta kirjoitin silti todella paljon ja silloin se alkoi tuntumaan pakkopullalta. Elämässä oli menossa muutama isompi energiaa vievä mullistus ja muistan miten itkin ystävän mökkilaiturilla että en jaksa kaikkea enää. Ystävä viisaasti sanoi että katso auringonlaskua ja unohda että sun pitäisi kertoa siitä maailmalle, nauti vaan siitä.

Kirjoitin koko 2016 aika epäsäännöllisesti, mutta jotain merkintöjä ainakin kuukaudessa. Keskitin energian urheiluun ja elämäntapamuutokseen. Aloitin sen tammikussa 2015 ja painoa putosi ensimmäisen vuoden aikana 20kg. 2016 sitä tuli alas vielä 10kg kun samalla kroppa keräsi salilla lihaksia. Olin käytännössä elämäni kunnossa, no en ehkä elämäni, mutta ainakin aikuisuuteni. Urheilin teininä niin paljon että sitä kuntoa ei voi kun enää muistella. Ei siksi, etteikö sitä voisi tavoitella, mutta nopealla laskulla urheilin koululiikunta mukaan lukien liki 30h viikossa. Ei ole aikaa enää samaan määrään vaikka töissä kannustetaankin liikkumaan päivän aikana.

No, 2017 tammikuussa huomasin olevani raskaana ja sen jälkeen blogi hiljalleen sai jäädä. Raskaus oli kipeä ja todella vaikea. Liitoskivut olivat todella kovat ja alkoivat jo toisen kolmanneksen alussa. Töihin menosta, tai mihinkään kävelystä tuli mahdottomuus viimeiselle kahdelle kuukaudelle. En halunnut kirjoittaa mitään, halusin vain käpertyä itseeni. Ne harvat merkinnät on kirjoitettu niinä päisinä kun kaikki oli aidosti hyvin. Raskaus opetti monta asiaa, niiden ohessa myös sen, miten paljon kipu vie jaksamisesta. Päälle vielä hormonit niin kaipasin jo omia aivojanikin.

Vauvavuoden aikana kirjoittelin jotain, aika harvakseltaa, mutta nyt sitten viime vuoden lopussa, tämän vuoden alussa tapahtui elämässä monta mullistusta ja totesin, että nyt on mahdollisuus ja ennenkaikkea halu taas palata blogin pariin. Viime vuoden lopussa huomasin jo kaipaavani kirjoittamista ja lukijoiden kanssa juttelua. Samalla totesin että en voi vaatia itseltäni sitä, että kirjoittaisin tänne joka päivä. Mutta useamman kerran viikossa. Päiviksi valikoituivat maanantai, keskiviikko ja perjantai. Säännöllisyys sopii itselleni, kolmesti viikossa on hyvä määrä. Joskus voi sitten yllättää tämmöisellä sunnuntaisella merkinnällä.

Olen käytännössä kirjoittanut blogia siitä saakka kun olin 30, täytän 38 heinäkuussa. Olin vasta vaihtanut alalle, jolla viihdyin useamman vuoden töissä. Alalla joka kasvatti tietämään, mitä oikeasti haluan tehdä työkseni. Nyt teen juuri sitä, mitä silloin ajattelin että en ikinä oppisi tekemään ja josta vain mietin että voisi olla kiva. Töistä en ole koskaan enempää kirjoittanut tänne, enkä ala sitä nytkään avaamaan, mutta vuosien aikana olen löytänyt sen oman jutun, työn jossa viihdyn ja jota haluan tehdä. Se on suuri etuoikeus.

Olin tuolloin alkanut seurustelamaan miehen kanssa, josta tuli myöhemmin aviomieheni ja lapseni isä. En osannut ajatellakaan että jonain päivänä en käyttäisi aikaani shoppailuun ja jokainen loma ei olisi optimoitu sen mukaan miten sattui saamaan lentoja edullisella. Elämä on muuttunut, minä olen muuttunut ja hyvä niin.

Kun luin tätä ensimmäistä postaustani koskaan: Millainen on Dahlia? jäin miettimään onko minussa enää samaa jäljellä ja totuus on se, että onhan minussa.

Motto elää on edelleen sama: "Onnellinen joka päivä, ei välttämättä joka päivää, mutta ainakin osan päivästä". Se vaan on muuttanut muotoaan, onnen hetket tulevat hyvin eri asioista nykyisin, vaikka on siellä samaakin jäljellä. Rakastan edelleen matkustamista ja tyttöjen iltoja. Näitä on elämässä vain harvemin. Edelleen innostun uudesta kosmetiikasta ja haluaisin kokeilla ihan kaikkea mahdollista uutuutta, mutta ostan silti harkiten uutuuksia kokeiluun. Edelleen nämä samat asiat ovat mukana, mutta kerrokset niiden alla ovat muovautuneet. Nykyisin mukana on liikunta ja perheen kanssa touhuilut hyvin vahvasti.

Elämä muuttuu, blogi muuttuu siinä mukana.
Hyvää syntymäpäivää blogi ja ihana olla täällä edelleen!