Mitä isot edellä sitä pienet perässä?

Olen vahva nainen koska vahva nainen kasvatti minut.

Itselläni on hyvin läheinen suhde omaan äitiini ja toivon voivani jonain päivänä tuon oman taaperon ollessa aikuinen sanoa samaa suhteestani häneen. Tällä hetkellähän vanhemmat ovat tärkeitä pienelle, tietenkin, mutta tällä hetkellä myös tehdään kaikki niinkuin äiti tekee. Siis kaikki. Koetapa tehdä jotain mikä ei ehkä olisi niin suotavaa pienelle, kuten vaikka lipaista jugurttia purkin kannesta... Neiti tekee tasan saman perässä. Kaikki, hyvät ja ne huonommatkin tavat tarttuvat. Omaan itse semmoisen huonomman tavan, että syön ajoittain, etenkin iltapalan meidän sohvalla. Tämä on jäänne, mieli tekisi sanoa varhaislapsuudesta kun isovanhemilla näin sai tehdä... Noh, mitä tekee meidän pieni: Oli eräänä iltana kun oli isänsä kanssa kahdestaan ottanut riisipiirakan lautaselta, kväellyt sohvalle ja mennyt siihen syömään. Isänsä sanoessa että pitää syödä pöydän ääressä oli hän todennut kaikella taaperon uhmakkuudella "EI! ÄITI!" Eli äitikin syö, minäkin syön. Että siirtyi äitikin sitten syömään myös iltapalansa siihen ruokapöydän ääreen...

Asukuvien ottamisesta on myös tullut jännittävämpää nykyisin, näistäkin kuvista näkee, että ensin sain ihan poseerata uuden sadetakin kautta rauhassa, mutta sitten Neiti tuli mukaan poseeraamaan, kunnes sitten lopuksi ihmeteltiin tuolla talon katolta alas kurkkivia variksia. Meillä tyttö tykkää tosi paljon linnuista ja bongaa niitä mielellään, nopeasti kuuluu "Katso äiti! Nintu!" Ja siellä se yleensä on, oli lintu sitten mitä tahansa talitiaisesta harakan ja lokin kautta isompiin. Toki sitten ankka on erikseen. Myös tosin nykyisin hanhet ja joutsenetkin menevät tähän "ankka" kohtaa. Logiikka lienee, että nekin ovat tietenkin vedessä, vähän niinkuin se ankkakin.

Se mitä siis koetettiin kuvata, vähemmän hyvällä menestyksellä oli siis tämä sadettakki. Ostin varsin tukevasta alesta työmatkoille sadetakin, joka on pariinkin kertaan jo päässyt käyttöön. Kyseessä ei siis ole mikään urheilutakki tai muutenkaan sen ihmeellisempi kuin ihan perus kunnon sadetakki. Kaikki kumpusi siitä, että kävelen töihin sen vartin verran nykyisin ja jossain kohtaa jos ei kesällä niin syksyllä sataa kuitenkin vettä. Se ensimmäinen kunnon kaatosade sattui kesäkuulle ja viikossa olikin sitten sadetakki ostettuna ja samalla nappasin hätävarana töihin sadeviitan. Niille päiville kun se takki on kotona ja kotiin olisi kiva päästä kastumatta.

Takin kuvaaminen tosiaan jäi nyt sitten vähän heikommaksi, mutta Everestin tuollainan ihan hailakan vaaleanpunaisen ja liilan sekoitus on takki väriltään. Ihan hauska minusta, vaalea takki on kivaa vaihtelua ja kuitenkin ihan takin näköinen takki sitten kaikkineen. Sen muutaman testaus kerran jälkeen tämä on aidosti todella hyvä vaihtoehto sateenvarjolle. Pitää paremmin kuivana, tietenkin, mutta vie yhtä tietenkin myös tilaa paljon enemmän. Kuitenkin tarpeellinen näille kävelymatkoille. Yhtä tarpeellinen myös erilaisille hiekkalaatikkoreissuille. Lopulta, aika harvoin sataa vettä kaatamalla mutta kun sataa ja täytyy jonnekin liikkua on sadetakki oikeasti hyvä olla olemassa. Tai näin ainakin halusin itselleni kertoa.

Millaisia sadetakkeja teillä on? Vai onko ollenkaan?

Aurinkoa keskiviikkoon!

Äidin vaatteet: 

Takki: Everest // Mekko: Next // Huivi: Balmuir // 

Kengät: Converse // Laukku: Mulberry (ostettu käytettynä)

Lapsen vaatteet:
Paita: Disney Store // Housut: Burberry (ostettu käytettynä) // Kengät: Prisma

Edellisiä kuvia meidän Neidistä:

Kirsikankukkien katveessa

Musta tyllihame kesällä