En odota että kalenteri keksii koska minun kuuluisi elää
Mutta en myöskään odota saavani mitään aikaan tai muistavani kaikkea ilman kalenteria. En sano että muistan silti kaikkea mutta on se vaan auttanut. Pidemmän aikaa koetin mennä pelkällä kännykän kalenterilla ja aidosti se toimikin - tasan niin kauan että tulin raskaaksi. Raskaus tuntui vievän kapasiteettia ihan valtavasti ja varsinaisesti sitä ei ole sittemmin tullut yhtään lisää.
Asioita on nykyisin muistettavana paljon enemmän kuin aikaisemmin. On asioita joita on pakko muistaa, kuten varata lääkärit, mutta myös asioita joita haluan muistaa kuten lähettää kummeille ystävänpäivä kortit. Näistä mikään ei oikeastaan pysy päässä ilman nykyisistä systeemiä. Kyseessä on yhdistelmä Googlen kalenteria puhelimessa joka on jaettu koko perheelle, tapaa pitää Bullet journalin tapaista, rakkautta tehdä listoja ja oikean tyyppistä aikataulutusta.
Aloitetaan siitä Googlen kalenterista. Koska on menoja jotka molempien pitää tietää niin käytännössä kaikki menot isketään samaan kalenteriin. Oli se sitten lapsen muskari, koulupäivät tai mikä tahansa meno. Ne on värikoodattu sen mukaan kuka menee vai meneekö kaikki. Kuulostaa tosi vaikealta mutta todellisuudessa värejä on muutama yleisessä käytössä. Punainen allekirjoittaneen omille menoille, sininen miehen menoille, violetti koko perheen menoille ja vihreä vielä lapsen jutuille jotka pitää muistaa ja jonne jompikumpi tai molemmat menee. Tiedätte kyllä nämä "vie päiväkotiin kymppi ksylitolpastilleja varten" tyyppiset. Tämän lisäksi luon sinne itselleni muutamalla eri värillä merkintöjä tyylillä "Kollegalla x synttäri, muista onnitella" jne.
Tällä saadaan aika hyvin pidettyä huoli siitä että meistä on molemmat perillä siitä millainen päivä ja viikko toisella on. Pysytään kärryillä kaikista lääkäreistä ja muista. Ollaan opittu myös aika hyvin ohittamaan ne toisen jutut, joissa voi vaan katsoa että ok, on pelkkä muistutus.
Olen lopulta henkeen ja vereen paperikalenteri ihminen. Rauhoitun paperisen kalenterin edessä ja kirjoitettuani listat saan enemmän aikaan. Aina ei voi kutienkaan tehdä kauniin järejstelmällisiä listoja, joten sen takia minulla kulkee ennen kaiukkea mukana koko ajan vähän pienempi, usein kovakantinen, vihko eli braindump. Kun mieleen tulee jotain, käytännössä mitä tahansa kirjoitan sen tänne. Oli se sitten "Lapselle pitää muistaa ostaa tämmösiä vaatteita", "Tota reseptiä voi kokeilla", "Voisin kirjoittaa blogiin tosta jutusta" ne ovat täällä. Tänne ei tule ruokakauppajuttuja eikä menoja, vaan kaiken tyyppisiä ideoita ja juttuja joita kokeilla. Brain dump nimi juontuu bullet journalin jutuista. Käytännössä se on siis vihko, jonne kirjoitan asioita ja sen jälkeen vielä ylös jonnekin, kalenteriin, postausluonnoksiin, minne kukakin. Puran viikon muistiinpanot viimeistään sunnuntaina, usein aikaisemminkin. Tämä on rutiineista kiinni enemmän kuin mistään muusta.
Pidin ja pidän edellene bullet journalia, mutta en enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Moni varmasti sanoisi, että tämä ei ole nähnytkään bullet journalia. Käytännössä siellä on edelleen ruokasuunnitelmat, kauppalistat, ostoslistat ja kaikki mahdollinen muukin joka kaipaa listaa. Vihko itsessään ei siis missään nimessä mene hukkaan vaan saan viikon listauksen ruuista ja muusta tärkeästä näkyviin helposti. Näen kaikki samalla kertaa sen viikon listoista ja kotitärkeistä jutuista.¨Sen lisäksi mukana on lista lapsen seuraavan kahden koon vaatteista, omista vaatekaapin tarpeista. Mielenkiintoisen oloisesta kosmetiikasta jota haluan kokeilla ja lahja ideoita joita on tullut vastaan. Mukana säilyvät kaiken tyyppiset listat joihin on sitten helpompi palata. Samoin vapaaehtoistyön muistiinpanot. Jollain tasolla koen myös saavani enemmän aikaan kun fyysisesti laitan raksin ruutuun tehdyn merkiksi. Bulletjournal on siis jäänyt listojen ja muistiinpanojen paikaksi, joka ei todellakaan ole huono sekään, niitä on aika paljon ja avaankin sen juuri näissä tarkoituksissa useamman kerran viikossa.
Sen sijaan se, minkä siirsin kalenteriin joka kulkee töihin ja takaisin ja on ihan valtavan kokoinen on viikottaiset menoni, blogin jutut ja muutenkin sen päivittäisen kalenterin pitämisen. Nautin valtavasti siitä, että pitkästä aikaa on valmis kalenteri jonka sivuja täyttää. Minulle kun se täyttäminen on samalla tapa rentoutua. Kirjoitan sinne huolella menoja ja akuuteimmat tekemiset jokaiselle päivälle. En tiedä olisinko ostanut tätä ellen olisi ollut Bakerin aleissa muutenkin. Kalenteri oli aivan jäätävän hintainen oikealla hinnalla, -50% alessakin mietin hetken jos toisenkin tarvitsenko sitä, mutta totesin että se tuo iloa itselleni joka päivä, joten olen sen arvoinen. Enkä toistaiseksi ole pettynyt. Positiivistahan on se, että siinä voi aloittaa koska vaan kirjanpidon. Viikkosivut ovat siis blankkoja ja tällä menee nyt sitten parhaimmillaan ensi kesään saakka. Tarkoitus ainakin olisi, sen verran tykästynyt tähän olen.
Sitten vielä se aikablokkaus joka on oleellinen osa kalenterini käyttöä. Minä aikablokkaan aika paljon kalenteria, varaan sinne aikaa perheelle, varaan sinne aikaa blogille jne. Teen tämän kaiken jotta oikeasti saan myös tehtyä niitä kaikkia asioita jotka haluan tehdä. Pyrin siihen että joka päivä on aikaa nähdä lasta mahdollisimman paljon. Ideaalitilanteessa heti töistä päästyä tai salin jälkeen siihen saakka että on Neidin nukkumaanmeno aika, nukutuksen meillä hoitaa pääosin mies kun itse suihkin läpi iltarutiinia samaan aikaan. Sen jälkeen joko aikaa blogille kun mies tekee läksyjä tai katsotaan yhdessä sarjaa tai mitä milloinkin. Mutta se aika on pääosin varattu jollekin tietylle tekemiselle jokaisena arki-iltana.
Miksi tämä pitää aikablokata? Ensinnäkin jotta oikeasti rutiinin lisäksi teen muutakin kuin tuijotan TV:tä tai SoMea. Jotta ehditään oikeasti juttelemaankin miehen kanssa joskus. Mutta myös jotta mennään ajoissa nukkumaan. Tänä vuonna kun haluan panostaa riittävään määrään unta ja iltaihmisenä pystyn helposti valvomaan puoleen yöhön. Kun kalenteri armotta huutaa koska mennä pesemään naama niin se iltarutiini on aikuisellekin kellon tarkka. Riittävän levon ja unen tärkeys näkyy siinä että jaksan paljon paremmin.
Uusimpana olen oppinut myös käyttämään siirtymäaikoja ja vara-aikoja. Suunnittelemaan kaiken myös niin että se on realistista ja jättää hätävaran. Se onnistuuko se ja miten on ehkä kokonaan uuden postauksen aihe, nimittäin se miten kaiken unohtavasta myöhästelijästä siirryttiin hissuksiin ajallaan olevaan muistajaan.
Tämmöisiä mietteitä kuitenkin kalenterista ja listoista. Millaisia ajanhallinta keinoja teillä on käytössä?
Upeaa perjantaita ja ihanaa viikonloppua!
Muista meidän perheen ajanhallintajutuista:
Minäkin olen sellainen paperikalenteri-ihminen, en tulisi kyllä enää toimeen ilman kalenteria :). Puhelimen kalenteriin en osaa laittaa mitään ylös ja jotenkin se paljon mukavempaa kirjoittaa menonsa paperille kuin puhelimeen :).
VastaaPoistaMeillä on pakko olla puhelimessakin, tottuminen kesti aika kauan, mutta näen samasta paikasta nopeasti mitä miehellä on missäkin vaiheessa. Muutoin pysyisin varmasti pekästään paperisissa versioissa minäkin :)
PoistaMinä en kerta kaikkiaan pärjäisi ilman kalentereita. Käytössä on perinteinen paperikalenteri ja lisäksi vielä puhelimen kalenteri, joka on hälytystilassa koko ajan :D
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua sinulle Satu <3
No näin juuri, molempi parempi ainakin omalla kohdalla!
PoistaIhanaa sunnuntain jatkoa!