Unohtunut mekko

Jos puet yllesi vaatteita joita rakastat, näytät heti paremmalta.

Uskon vahvasti siihen, että mitä paremmin vaatteet istuvan kantajalleen, sen varmemmin tämä kokee olonsa niissä hyväksi. Enkä tarkoita tällä minkään tyyppistä "kun olet tämän mallinen sinun pitää pukeutua näin" tyyppistä juttua vaan vaatteita jotka jokainen kantaja kokee itselleen hyviksi, jotka kokee sellaisiksi että ne sopivat itselleen. Vaatteet jotka itse kokee itselleen hyväksi kantaja monasti kantaa ylpeydellä, joka ehdottomasti sopii myös kantajalleen.

Ostin helmikuussa tämän mekon verkkokirpparilta ja ajattelin, että lyhythihaisena ja vähän ohuempana mekkona se on varsin sopiva kesäksi. Nostin mekon yhden pitämisen jälkeen kesävaatteiden sekaan ja nostin sen sieltä sitten esille takaisin. Sen jälkeen jostain syystä unohdin mekon kokonaan. Välillä mietin alkukesästä että missähän se musta mekko oikeasti on, mihin olen sen laittanut. Keksin kuitenkin aina jotain muuta päälle laitettavaa, joten mekko unohtui.

Ensimmäiset kuvat mekosta: Ties kuinka mones musta mekko

Sitten siivosin vaatekaappiania. Kiskoin, jälleen kerran, kaiken ulos. Alunperin tarkoituksena oikeastaan käydä kengät läpi ja samalla saada imuroitua vaatekaapin lattia. Instaa ja sen stooreja seuraavat ainakin tietävät, että vaatekaapissani kengät ovat alemman rekin mekkojen ja pitkien neuletakkien alla. Siellä tämä oli tämä mekkokin. Henkarilta pudonneena ja unohtuneena. Koin aika sekalaisen ajatusvyyhdin siinä vaiheessa päässäni. Olin kaivannut mekkoa päälleni hyvän aikaa ja silti en ollut etsinyt sitä oikeastaan kunnolla. Olin samaan aikaan ilahtunut, että aidon pettynyt myös itseeni - olisinhan voinut etsiä oikeasti kunnollakin.

Siitä ilosta että mekko löytyi olenkin sitä pitänyt aktiivisesti viimeiset pari viikkoa. Ensin töissä ja sitten tässä loman aikanakin parin päivän verran.  Kotimainen laadukas mekko on mukava päällä ja tuntuu toimivan monen kokonaisuuden pohjana. Silti harmitti, että unohdin sen. Harmitti jo ihan siksi, että tämä on vaate jossa tunnen oloni hyväksi. Koen sen olevan juuri oikean mallinen ja mittainen itselleni. Jos jotain kaipaisin lisäksi niin taskut, mutta lopulta ihan kaikkea ei kuitenkaan voi saada, olen siis valmis karsimaan niistä taskuista sitten.

Tämä on myös sen kaltainen vaate, joita toivoisin saavani lisää vaatekaappiini. Vaate jonka voin yhdistää monen muun vaatteen kanssa kaapissani ja samalla se toimii myös itsenäisesti. Sellainen jonka tulen ehdottomasti siirtämään kesävaatteiden karsinnan kohdalla sinne säilytettäviin kesävaatteisiin. Niitäkin nimittäin on, joita ei säilytetä, ihan jonkun moinen määrä niitäkin. Aika karsiminen siis edessä ja vääjäämättä samanlainen kun nostelen syksyn vaatteita esille. Ei kuitenkaan ehkä toivottavasti samanlainen kuin mikä tässä nyt on ollut edessä.

Tässä asussa on itseasiassa useampikin sellainen vaate jotka haluan pitää kaapissani ja joissa on aina varmasti hyvä olla. Syksyllä ostettu neuletakki on on ollut ahkerasti käytössä ja tuo silkkihuivi on jälleen kelien sopiessa ollut kaulassa joka viikko. Samoin valkoinen laukku on ollut kesän suosikki, kenkien toki tiesinkin olevan hyvä valinta itselleni. Kaikkineen tämä on kokonaisuus jossa aidosti tunnen oloni hyväksi ja jossa viihdyn. Jokainen osanen osuu kohdalleen. Ehdottomasti näitä lisää! Tärkeä muistutus itseleni siitä, miten hyvin istuva vaate löytää tiensä päälle uudelleen ja uudelleen. Jokunen lisäys vaatekaappiin tarttui mukaan eiliseltä Turun Second hand liikkeiden kierrokselta mukaan mutta siitä sunnuntaina enemmän. Jos voi sanoa että lottovoitto niin sitä se kierros kyllä oli.

Oletteko te löytäneet joskus unohtuneita vaatteita kaapista? Millaisia ne ovat? Miltä niiden löytäminen tuntuu?

Aurinkoista torstaita ihanat!

Sama neuletakki puseron ja housujen kanssa: Vaaleanpunainen ja musta keväälle

Postauksen kuvat: Teemu Salminen

Ota blogin Insta seurantaan: Life with Satu

Laukku ja miten se löytyi: Viimeisimmät kirpparilöydökset