15.3.2012

Vaatekaapin must have?

Näitä tällaisia erilaisia listoja on olemassa vaikka kuinka paljon. Olen itsekin törmännyt niistä muutamaan, viimeisimpään tänään erään ystäväni alkaessa kysellä "omituisia kysymyksiä" joihin uteliaana ihmisenä kysyin, että mihin ihmeeseen tuota tietoa tarvitset. Hän oli löytänyt seuraavan listan:

Kuva: www.lilly.fi

Minä tietenkin aloin samantien selaamaan tuota läpi ja ajattelin nyt tässä samalla jakaa teidän kanssanne ajatuksia tuosta listasta, ihan kategoria kerrallaan. Alkuperäinen ideani oli käydä jokainen kategoria kerrallaan läpi mahdollisten valokuvien kanssa, mutta jotenkin halusin pureutua noihin asioihin samantien. Osan tulen ohittamaan ihan olan kohautuksella, osan kanssa sitten enemmänkin tulee laitettua tekstiä, joten koettakaa kestää mukana jälleen. Aloitetaan siitä itseäni ehkä eniten kiinnostavasta eli:

Kengät.

 Äidin Saksasta tuomat tuliaisballerinat.

Listan mukaan ei olisi tarvetta kovin monille kengille. Ei liene mikään yllätys, että omistan jokaisen noista kengistä. Balleriinoja muutamat, koroista en edes aloita ja saappaitakin on tullut hankittua muutamat. Omistan myös lenkkarit, en vaan harrasta juurikaan niiden käyttöä. Oma valintani ovat loaferit tai ballerinat noin matalien kenkien osalta, siksi lenkkareille (tai edes Converseille) ei omassa vaatekaapissani ole oikeastaan sijaa. Sen sijaan avokkaita, korollisia sellaisia, on sitten enemmän kuin tarpeen. Ihania jokaiset kengät ja niiden kanssa olen siis tämän listan kanssa ok. Eli kaikki tarvittavat ovat kaapissa. Omistan niitä "tavallisen tylsiä" kenkiä kuin kuten kuvan ballerinat, kenkiä joissa on jotain jujuakin. Kengissä harvemmin panostan kalliiseen merkkiin vaan laatuun. Tässä olen ehkä omituinen jos vertaa rakkauteen laukkujani kohtaan, minulle merkittömät kengät ovat aivan yhtä rakkaita kuin jos ostaisin mahdollisesti merkkikengät. Pahlmrootteja ei lasketa tässä kohdassa merkkikengiksi, Suomen talveen ne vaan ovat oman kokemukseni mukaan ehdottomasti parhaat kengät ikinä.

Tanskasta itse uutena vuotena ostettuja kenkiä.

Asusteet.

Näiden kanssa on ihan alkuun sanottava, että hatut ovat valitettavasti asuste, jota en osaa käyttää ja jota en myöskään pysty käyttämään. Jotenkin onnistun aina saamaan hatusta kuin hatusta melkein migreenin, joten olkihatun voi osaltani kokonaan unohtaa. Minusta hatut ovat ihania ja kauniita ja harmittelen joskus, kun en voi niitä käyttää, mutta niin se vaan menee, että ne eivät tälle päälleni sovi.

TieRackistä ostettu silkkihuivi.

Listan mukaan tulisi olla niin silkkihuivi kuin pashminakin. No entäs jos on tällainen samanlainen kuin minä ja kaikkea on monta? Rakastan huiveja, karkeasti arvioituna voisi sanoa että huivit on mukanani 360 päivää vuodesta ja ne loput viisi päivää on tapahtunut jotain odottamatonta. Pidän myös kesän pahimmilla helteilläni mukana huivia. Tiedättekö, hameessa kun istuu terassin penkille, on kivempi laittaa huivi väliin, muuten on raidoitetut takareidet. Huiville on aina minusta käyttöä. Ei sillä, varmasti tulisin vähemmälläkin toimeen kuin nykyisellä määrälläni, mutta en vaan voi vastustaa kiusausta kun jonkun oikein hyvän version näen. Yleensä näen niitä useita. 

Kotinörtin tekemällä huivi- ja laukku hyllyllä olevia talven käyttöhuiveja.

Sen sijaan laukkujen kanssa olen huomattavasti tarkempi kun huivien. Vaikka yllä olevassa kuvassa näkyykin noita keinonahkaisiakin versioita. Suunnitelmani on hiljalleen korvata tarvittavat nahkaisilla versioilla. Tämän kanssa olen kuitenkin ottanut politiikan hiljaa hyvä tulee.

Ensimmäinen "oikea kunnon nahkainen laukku".

Omistan useamman pikkulaukun, muutaman toten ja muutenkin koen, että laukkuja omistan vallan riittävästi tällä hetkellä. Vaikka tuo korvausoperaatio onkin käynnissä, niin sen kanssa menee aikaa. Siihen saa mennä aikaa. En usko, että pitäisin laukuistani niin paljon, jos olisin ostanut ne kaikki kerralla. Tuskin.

Rakas Bayswater.

Muista asusteista: Sukkahousuja omistan riittävissä määrin. Se on varmaan useimmista kuvista tullut selväksi. Bikinejä en omista, mutta omistan mustan uimapuvun, ehkä se korvaa bikinit? Omassa päässäni ainakin, minä kun en ole mikään bikini-ihminen, en ole sinut vatsani kanssa jos sen tulisi "heilua" vapaana, joten siksi uimapuku. Vöiden kanssa voin varmaan todeta saman kun muidenkin kanssa: Niitä on riittävästi. Niitä on oikeastaan yksi paperikassillinen, joka on mahdollisesti liikaakin. Olen kovasti koettanut saada aikaan sen, että tekisin inventaarion niiden parissa. Pitää keskittyä jos viikonloppuna ehtisi. Jälleen. Ehkä vielä jonain päivänä. Asusteidenkin kanssa siis kaappini taitaa olla ihan kunnossa.

Korut.

Tämä on aihe, josta minun lienee turha oikeastaan kertoa sen enempää. Omistan kolme kelloa, yhdet timanttiset korvakorut, yhdet helmiset sekä sormuksen. Hyvä. Sen lisäksi omistan kokoelman muita koruja, joista, kuten todettua aikaisemmin, rakastan jokaista ja mistään en ole valmis luopumaan. Koska käsittelin aihetta kuitenkin hiljattain, niin en uhraa sille enempää aikaani. Tiedätte jo, miten perso olen erilaisille koruille.

Yläosat.

Näiden kanssa olenkin sitten aina ollut ongelmissa. Minä olen aina omistanut aavistuksen vaikea yläkropan, etenkin suhteessa alakroppaani. Löydän kohtalaisen helposti erilaisia paitoja, mutta todellakaan kaikki mallit eivät ole mitenkään kehoani mairittelevia.

Syksyllä ruskean pauloissa.

Käytän pitkiä edestä avoimia neuleita paljon. Suurimmaksi osaksi syksystä kevääseen, kesällä harvemmin, vaikka silloinkin sellainen saattaa eksyä päälleni iltaisin. En ole oikein koskaan pitänyt perus villatakeista, sellaisista joissa on napit, ja niitä ei kaapistani kovin montaa löydy. Rintojen kohdalta irvistelevät paidat eivät vaan minusta ole mitenkään kauniita. Yksikään neuleeni ei ole kashmiria, mutta melkein kaikissa on joko villaa tai puuvillaa tai muuta luonnon materiaalia reippaasti yli puolet. Cashmiriin en ole vielä panostanut, pelkään ostavani kalliilla neuleen, josta en pidä.

Pirteää raitaa.

Raidallisia neuleita minulla on kaksi ja pidän niistä kumpaankin mielelläni. Etenkin vapaa-ajallani. Koen niiden kuuluvan etenkin kevääseen ja kesään ja siksi ne ovat etenkin tähän vuoden aikaan käytössäni. syksyllä harvemmin, poikkeuksena viime syksyinen rakastumiseni yllä olevan kuvan Esprit neuleeseen.

Tuttua ja turvallista mustaa luottovaatteiden kanssa.

Yläsosissa minulla on kaksi perus vaatetta. Kauluspaita sekä perus musta neule. Minusta näitä voi yhdistää niin moneen asukokonaisuuteen niin kätevästi, että niitä tulee käytettyä. Tosin en hetkeen tarvitse uusia perusmustia neuleita, enkä kauluspaitoja, niitä on aika paljon.

Vähän lisää tuttua ja turvallista mustaa. "Väripilkkuna" harmaata.

Bleisereitä omistan myös, etenkin harmaita. Korvaan niillä monesti neuleita ja minusta ne ovat toimistoon sopivia asiallisia vaatteita. Niitä on helppo yhdistää myös rennompiin vaatteisiin.

Mitä sitten en omista? En omista juhlavampia puseroita juurikaan, jotenkin olen aina vaan toiminut kauluspaidalla tai sitten siihen tilalle kiskonut päälleni mekon. Silkkipaitoja en myöskään omista, en varmaan ole raaskinut oikeastaan sijoittaa. Myöskään poolopaidat eivät oikein sovi minulle, joten vältän niiden ylenmaalista käyttöä. Vuosien aikana heitelleestä painostani johtuen, en ole ennenkuin ihan viime vuosina alkanut panostamaan yläosien materiaaleihin enemmän. Mitä sitä turhaan ostaa silkkiä jos se jää kohta jo pieneksi tai jos siihen hukkuu. Vieläkin siis arkailen kalliiden materiaalien ostoa, juuri samasta syystä. En vieläkään ole varma, mihin painoni nykyisillä elämäntavoilla ottaa asettuakseen ja jotenkin en vaan yksinkertaisesti raaski ostaa kalliita vaatteita.

Housut.

Suosikkifarkut jalassa.

No tässä päästään sitten vaikeaan aiheeseen. Minä omistan kyllä farkut. Sen lisäksi omistan mustia suoria housuja muutamat sekä mustia ja valkoisia pellavahousuja kesäksi. Sitten se onkin siinä. Suhtautumiseni housuihin on aina ollut kovin kahtiajakoinen. En nimittäin meinaa löytää, en sitten niin millään housuja. Jotenkin vyötäröltä ja lantiolta istuvia housuja ei vaikuta olevan tai jos on, niin ne tuovat esille jenkkakahvat paremmin kuin hyvin. Löysin viime keväänä oikeastaan vasta kaupan, josta minäkin löydän housuja. Nimittäin Evanssin. Brittiläinen isommille naisille suunnattu vaatekauppa tarjosi ennen näkemättömän ihmeen: Farkut jotka istuivat vyötäröltä, peittivät jenkkakahvat, istuivat lantiolta ja reisistä ja olivat vielä tarpeeksi pitkätkin vaan eivät liian pitkät. Ostin samantien useammat ja olen ollut tyytyväinen ostoksiini sen jälkeen.

Vaaleiden ja värikkäiden housujan kanssa olen arka. Sitä kun ei ole mitenkään pieni ihminen, niin olen miettinyt, miten ne mahtavat vaikuttaa lantioni leveyteen. Valkoiset pellavahousut eivät jostain syystä tuota samaa ongelmaa kuin muut vaaleat housut. En jotenkin vaan osaa. Koen oloni todella epämukavaksi vaikka värikkäissä housuissa. Luulin haluavani kamerin väriset housut kunnes sovitin niitä. En halua sellaisia. Pyjamahousut sen sijaan omistan. Toimivat kotihousuina. Myös raidalliset.

Mekot ja hameet.

No nyt ollaan sitten minun vaatealueellani. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Olin vuosia sitä mieltä, että en ole mekko tai hame ihminen, kunnes viitisen vuotta (kauemminkin varmasti) sitten tapahtui jotain. Ja se jotain oli rakkaan ystäväni Pixieen tutustuminen.  Tuo mekkoja ja hameita rakastava nainen auttoi minut alkuun ja sen jälkeen olen ollut yksinkertaisesti koukussa mekkoihin ja hameisiin. Rakastan niiden helppoutta ja naisellisuutta. Siksi niitä onkin kaapissa varmaankin enemmän kuin "laki sallii".

Kesällä ystävän syntymäpäiville menossa.

Tässäkin kohdassa lähtin siitä perinteisestä liikkeelle, nimittäin mustasta. Helpointa oli löytää mustia mekkoja arkeen, Pixien avustuksella löysin sen ensimmäisen kunnollisen pikkumustanikin. Mustissa mekoissa ja hameissa viihdyn edelleen huomattavan hyvin. Etekin syksyllä rinnalle on noussut myös harmaa hameeni, jota pidin varmaankin "puoli syksyä". 

Loppukesästä illalliuselle.

Maksimittaisten kanssa olen ollut hieman varovaisempi, omistan tämän ylläolevan lisäksi vain yhden maksimekon. Jotenkin en ole löytänyt sopivia, mutta noita polvimittaisia onkin sitten tullut haalittua sitäkin enemmän. Josta sitten päästäänkin seuraavaa aiheeseen, nimittäin listalla olevaan minihameeseen.

Elokuussa tarkeni vielä hyvin kevyessä kesämekossa.

Yllä olevassa kuvassa on lyhyin hameeni/mekkoni jonka omistan. Tämä saattaa nyt jakaa mielipiteitä, mutta minusta ihmisen ei tulisi käyttää minihameita kovin korkeaan ikään. Minulle siis minihameen raja on puolesa välissä reittä, sen alle meneviä ilman muuta ikään katsomatta jos jalat sen sallivat. Olen varmaankin osittain yksin mielipiteeni kanssa, mutta tällainen se nyt kuitenkin on. 

Ystävän kanssa lounaalla.

Rehellisuuden nimissä on sanottava, että mielipiteeni osittain juontaa myös siitä faktasta, että omistan kurvit ja oma vartalon mallini ei vaan yksinkertaisesti meinaa antaa periksi hameille ja mekoille jotka ovat kovin lyhyitä. Ne eivät vaan millään muotoa sovi minulle, ei vaikka kuinka olen erilaisia malleja kokeillut. Sen seurauksena olen myös reisistäni arka. En pidä ideasta, että käyttäisin "roiskeläppiä", en koe tarvetta vilautella alushousujani. Samalla kun on kuitekin reitevä ihminen, niin sisäreisien ottaminen toisiinsa kiinni ei ole mitenkään kauniin näköistä minusta, ei omalla kohdallani ja siksi piilotan jalkani mielummin helpojen sisälle.

Näin, se siitä mitä mieltä olen muilla helmojen pituuksista.

Kesämekko viimeistä päivää päällä syyskuussa.

Listalla on maininta "kiva päivämekko", omistan sellaisia, sinisenä kaksi. Juhlamekkoni ovat paljon värikkäämpiä kuin arkimekkoni. Koen silti omistavani niitä tarpeeksi. Joskin minä myönnän ihan suoraan, että jos täydellinen mekko tulee vastaan, niin tiedän sen ostavani kuitenkin. Joten mitä minä tässä edes koetan vakuuttaa teille, että omistaisin mekkoja tarpeeksi. Tietenkään en omista. Aina mahtuu uusia.

Arkeologin syntymäpäiville.

Ystävien häissä lokakuussa.

Yllä kaksi suosikkiani, Monsoonin joka paikkaan sopiva pikkumusta jonka saa asustettua tilanteeseen kuin tilanteeseen ja ystävieni häihin Dorothy Perkinsiltä tilaamani violetti, rakastannoita hihoja.

Takit.

Tein helmikuun alussa postauksen takeista, joten niistäkään en sen suuremmin tässä kertoile. Paitsi sen verran, että farkkutakeista en pidä ja tummansinisen bleiserin omassa kaapissani korvaavat harmaat.

Yhteenveto.

Kaikkineen kaapissani on siis aika paljon erilaista tavaraa. Sinällään minusta tuollaiset listat ovat hyviä, mutta samalla mietin, että itse ainakin tunnen tyylini sen verran hyvin, että luotan ennemmin siihen, mitä itse haluan pukea päälleni kuin siihen, mitä joku hemmetin lista sanoo. Onneksi niitä ei pidä ottaa tosissaan ja tämänkin kirjoituksen perimmäisenä tarkoituksena oli laiskuus purkaa kameraa kun sai käytettyä vanhoja kuvia. Pahoittelut siis tästä, huomenna taas enemmän kuvia ja ihan tuoreita sellaisia.

Hyvää torstaita kaikille <3

4 kommenttia:

  1. Heippahei, uusi lukija ilmoittautuu! Maajussin morsian-Lindan blogista tänne surffailin ja kiinnoistuin heti, kun tunnistin tuosta esittelystäsi myös itseni.

    Jään innolla odottamaan lisää vaate- ja tyylivinkkejä, ehkäpä minäkin innostun käyttämään taas kevään tullen hameita! :)

    t. Petra, toinen vaaterekkien väliinputoaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Tervetuloa lukemaan.

      Kyllä noita päivän asukuvia ihan viikiottain tulee esille useamman kerran viikossa, enemmän en tiedä onko tyylivinkkejä tulossa hetkeen, mutta ainakin omaa pukeutumistani voin esitellä :)

      Minä kannatan aina hameita, voi kuvitella olevansa pienempää kokoa kuin on ;)

      Poista
  2. Moi, hei ei ole totta, mullakin hameet on aina yhden koon pienempiä kun muut vaatteet. ja todellakin aina silloin vaatekaupassa kuvittelen olevani laihtunut. :))

    Ihania vaatekuvia sulla taas. Pitänee joskus itsekin alkaa noita klassikoita keräilemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä ihan mistä se johtuu, että hameiden kanssa aina voi ajatella olevansa pienempi kuin on, mutta niin se vaan menee. Onneksi :) Itsensä huijaaminen on hieno taitolaji :D

      Klassikoista ihan aidosti sanon, että kannattaa kerätä vaan ne, joita itse oikeasti tulee käytettyä. Jos joku vaate ei sovi, turha ostaa sellaista. Muutoin kannatan niiden keräilyä kyllä :)

      Poista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!